No opin syömään monipuolisesti kyllä jo hieman aikaisemmin, mutta sitten vuosia myöhemmin kun olin siellä Suomen raskaassa oli miltei kaikkien varusmiesten mielestä paras päivä ruuan suhteen maanantai: silloin oli päivällisenä eli klo 17 hernenkeittoa ja päälle pannaria eli pannukakkua hillon kera. Nami, vatsa täynnä sotkuun eli sotilaskotiin ja munkkikahvit päälle. Johan oli elämä edes hetken mallillaan vaikka intissä oltiinkin.
Kuitenkin kaititenkin, ruoka oli minulle vuosia yhtä tärkeä kuin polttoaine koneelle: se piti käynnissä.
Jossakin vaiheessa innostuin kuntoilusta. Hölkkääminen oli aluksi vaikeaa, sata metriä juoksua, sitten kävelyä. Ja sama uudelleen, kunnes tuntui että nyt riittää. Kun ensimmäisen kerran pystyin juoksemaan n. 6 km tuntivauhdilla viitisen kilomeriä, tuntui kuin olisin tehnyt uroteon. Ja ehkä parin kuukauden harjoittelun jälkeen kun juoksi 12 km yhtäjaksoisesi tunsin olevani melkein teräsmies. Aloin saavuttaa juostessa tilan jota englanniksi kutsutaan joskus nimellä "runner´s high" eli euforisen hyvänolon tunteen, jossa olo tuntuu niin mainiolta että uskoo voivansa jatkaa vaikka loputtomiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Endorfiini
Yksi parhaita asioita mitä kuntoilu, johon lisäsin myöskin hiihdon, pyöräilyn ja muutama vuosi myöhemmin kaverini yllytyksestä myös kuntosalin, salli nauttia ruokaa runsaitakin määriä. Kaloreita ei tarvinnut laskea.
Juoksu ja hiihto vaativat energiaa joka nopeimmin tuli hiilihydraateista. Kakkuakin sai syödä mielin määrin.
Yhä edelleen ruoka oli minulle lähinnä polttoaine, vaikka toki minullakin oli mieliruokani.
Kuntoilevaa elämää jatkoin parikymmentä vuotta.
Kun muutin Espanjaan, kuntoilu jäi vähemmälle. Osittain siksi että alue missä asumme ei sovellu juoksuun ja kuuma ilmastokaan ei hikihölkkään sovellu. Suurin syy taisi kuitenkin olla laiskistuminen, vaikka usein kaipasinkin sitä maailmaa syleilevää tunnetta mikä tulee kun elimistö käy kuin hyvin öljytty kone, hengitys kulkee, lihakset tuntuvat vahvoilta ja sydän sykkii kuin vahva diesel-moottori.
Kun sitten aorttani näytti kuvissa olevan repeämäisillään (ensin havaittiin lääkärillä käynnissä vain erikoisia sivuääniä) ja jouduin leikkauksiin (kahteen), oli aktiiivinen kuntoilu ohi. Olin jo aikaisemmin huomannut että esim. pyöräillessä tai kantaessa tavaroita hengästyn, ja epäilin keuhkoissani olevan jotakin vikaa. Mikäli en olisi saanut apua muutaman kuukauden sisällä olisi noutaja saattanut tulla ja viimeinen näkkäri olisi jo syöty.
Espanjaan muutto merkitsi kokonaan uuden ruokakulttuurin löytymistä. Täällä ruokailu, ateriat, on usein miltei kuin juhlaa, arkenakin. Perheet syövät yhä paljon yhdessä (muutakin kuin ns. tv-aterioita!) ja ulos ravintolaan mennään syömään, juomaan, ja pitämää hauskaa. Ruokaillessa ulkona istutaan tuntikausia, usein pikkutunneille asti. Viiniä ja olutta kuluu, mutta yhdessä ruuan kanssa, eikä sitten mennä "vielä muutamalle" yökerhoon.
Tänä päivänä, kiitos mm. internetin, ruuasta ja ruoka-aineista tulee uutta informaatiota jatkuvasti. Osa varmasti todella tärkeää ja asiallista, mutta osa ilmeisesti lähinnä sensaatiohakuista.
Kun vuosia on varoitettu rasvoista, nyt pahin myrkky ovatkin hiilihydraatit eli suomalaisille varsinkin leipä.
Tumma leipä eli ruisleipä saa synninpäästön rimaa hipoen. Voi eli eläinrasvat oli nou nou vuosikausia, nyt on huomattu että synteettiset margariiinit ne vasta pahoja ovatkin. Tri Atkins kuohutti maailmaa omalla dieetillään joka sisälsi lihaa kaikissa muodoissaan mutta ei lainkaan hiilihydraatteja. Nyt, vuosia myöhemmin, tuo outo dieetti näyttää olevan jälleen ihan hyvä. Possua naamaan, ja jos ruisleipä maittaa niin sitten vain vahvasti voita päälle, ja VOT!
Light- eli kevyttuotteet joissa on vähän kaloreita olivat aikaisemmin suositeltavia. Nyt ollaankin huomattu että jotkut makeutustuotteet ovat todellista myrkkyä koko elimistölle, jopa aivoille.
Toisaalta jotkut tuotteet joita mainostetaan vähärasvaisina tai rasvattomina voivat sisältää suuren määrän esim. sokeria eli eivät todella ole kevyttuotteita. Keksit jotka eivät sisällä sokeria, sisältävät sen sijaan suuren määrän rasvaa. Huoh...
Koska olen sydänpotilas, on minulla ruokavalio jossa tulee välttää suolaa (verenpaineen pitämiseksi alhaisena), punaista lihaa ja eläinrasvoja (kolesteroli). Makkara sisältää runsaasti rasvoja ja suolaa, samoin juustot (ja ns. kevytjuustot ovat mauttomia.
Pyrin noudattamaan lääkäreiden antamia ohjeita parhaani mukaan. Joskus annan itselleni luvan syödä esim. kananpojasta tai kalkkunasta tehtyja nakkeja, ja hampuraisen täytteenä on useimmiten kanapoikapihvi, rasvaisen hampurilaispihvin sijaan. Ostaessani tuotteita tarkistan rasvapitoisuuden, lähinnä ne "pahat" rasvat. Osa ruuasta on minulta kielletty, kuten ihanat espanjalaiset salchichat, eityisesti chorizo. Samoin tietysti saksalainen bratwurst, suomalaiset grillimakkarat (saapa nähdä miten onnistuu jos/kun sinne Suomeen tulen käymään kesäaikaan...) Pizzaakin pitää välttää...
Mutta vielä jää paljon mitä voin ja saan syödä! Ja ihan kaikkea mitä luen tai kuulen en usko. Jos uskoisin, en taitaisi syödä yhtään mitään. Mutta ne joilla suoranaisia rajoituksia ei ole, nauttikaan ruuasta, suomalaisesta, espanjalaisesta, kiinalaisesta. Pikaruoka on roskaruokaa. Ruoka, syöminen, on parasta hyvässä seurassa.
Nauttikaamme ilman tunnontuskia! Hyvää ruokahalua! ¡Bon apetito! Buen appetito! Guten Appetit!
祝您好胃口
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti