They tried to make me go to rehab eli Kalliit on laulujen lunnaat

 Suomessa pari ns. julkkista poistui keskuudestamme vähän aikaa sitten, ja molemmat saivat runsaasti julkisuutta ja huomionosoituksia poismenonsa johdosta.

Tämä sai minua muistelemaan median ja kuoleman suhdetta laajemminkin.

Yksi rock-maailman kliseistä on ns. 27:n kerho.
Brian Jones (Rolling Stones), Jimi Hendrix, Jim Morrison (The Doors), Janis Joplin. Kaikki kuolivat 27-vuotiaina parin vuoden sisällä 1969-71.  Syynä huumeet ja/tai alkoholi.
(Myös Alan Wilson (Beach Boys) oli 27-vuotias ja kuoli yliannostukseen  samoihin aikoihin, mutta jostain syystä häntä ei ole luettu mukaan.)

Myöhemmin "joukkoon liittyivät" Kurt Cobain (Nirvana) ja Amy Winehouse."They tried to make me go to rehab
I said, no, no, no."

Blueslaulaja ja muusikko  Robert Johnson kuoli (ilmeisesti alkoholiin) 27-vuotiaana 1930-luvulla.

Huumeiden yliannostukseen tai runsaaseen alkoholinkäyttöön on lisäksi kuollut melkoinen määrä muita laulajia ja muusikoita. Lista on valitettavasti liiankin pitkä kirjoitettavaksi.

Suomessa muusikoden "ammattitauti" näyttää taas pikemminkin olleen (ja ehkä edelleenkin on) alkoholismi.

Rauli Badding Somerjoki kuoli 39-vuotiaana, Cisse Häkkinen myös 39-vuotiaana, Albert Järvinen (Hurriganes) 40-vuotiaana (miehellä oli lisäksi piilevä sydänvika) Irwin Goodman (joka oli pitkään ollut raitis)  47-vuotiaana. 
Vesa Enne (elokuvat, Karma-yhtye ym. oli 50-vuotias kuollessaan. Enne  tiettävästi "oppi" alkoholinkäytön jo pikkupoikana elokuvanäyttelijätoveriensa opastuksella.

Juha Vainio (joka myös oli lopettanut rankan juomisensa), kuoli 52-vuotiaana, Juice Leskinen 56-vuotiaana.


 Olli Lindholm (Yö) oli kuollessaan 54-vuotias, eikä hänen kuolemansa ilmeisesti johtunut alkoholin käytöstä, koska mies oli ollut raitis jo vuosikymmeniä. Kirka Babitzin oli kuollessaan  56-vuotias ja syynä äkillinen sairaskohtaus. Kirkan kuolinsyynä ei myöskään ollut rankka alkoholinkäyttö.

Alkoholi on usein ollut syynä myös ex-urheilijoiden ennenaikaseen poismenoon. Matti Nykänen kuoli hiljattain vain 55-vuotiaana.

60-luvulla uransa aloittaneiden rock-muusikoiden poismeno tapahtuu tänä päivänä ns. normaalisti, useimmat kun ovat jo yli 70-vuotiaita.

 50-lukulaisista Chuck Berry kuoli parisen vuotta sitten 90-vuotiaana, Fats Domino 89-vuotiaana. Jerry Lee Lewis on 83-vuotias, Little Richard 86.

Elvis olisi tänään 84. Jotkut uskovat hänen olevan edelleen elossa.
 Entä sitten Keith Richards, riffmeister.  Hän tuntuu elävän ikuisesti. 

Hail hail rock´n´roll delivers me from the days of old! - Chuck Berry

Solo en España/vain Espanjassa? Enon lyhyet. Mikälie numero.

Tänään kardiologilla. Kuulemassa (taas kerran), että kaikki on OK.

Sydän. Siihen asennettu "putki", metalliläppä, kaikki toimivat.

Kyselin lääkäriltä, mikä minun ennusteeni on ns. terveeseen ikäiseeni mieheen nähden.  Hän totesi toipuneeni leikkauksista hyvin,   ja että monet hänen potilaistaan ovat eläneet jopa 30 vuotta leikkauksen jälkeen, ja kuolleet muihin sairauksiin. 

Hyvältähän tuo kuullosti. 

Sitten tohtori kysyi käytänkö alkoholia.

Suomessa olisin tietysti sanonut, että kaksi keskiolutta saunan jälkeen. Joskus jopa vain yhden.

Myönsin nauttivani olutta ja muita mietoja.

Lääkäri sanoi: Parempi vaihtoehto on cannabis. Jos haluat rentoutua...Mutta sitähän et ole kuullut minulta!  Nauroimme...

Totta puhuen, voin pössöttaa marisätkän  silloin tällöin (ja olenhan minä niin tehnytkin). 

Suomessa "huumevastaisuus" on perinne. "Huumehipit" ja muut hörhöt tuomitaan moraalisesti. Ja toisaalta  kossupullon juonut mies joka pahoinpitelee läheisiään ei ole huumeiden käyttäjä. 

No, olkoon. Olen OK, MELKEIN terve. Ja ehkä mulla on vielä muutama vuosi jäljellä.  

Urheilu on monta ryyppymiestä pilannut.

Monta hyvää ryyppymiestä on urheilu pilannut.
Ei pilannut minua.  

Ei ettenkö olisi ollut kiinnostunut  urheilusta. Kun Suomeen tuli seiväshypyn maailmanennätys, minä tuhansien poikien lailla halusin tulla uudeksi  Pentti Nikulaksi. 

Rakentelin  pituushyppypaikan ja sulkapallokentän saunan taakse. 

Jääkiekossa pelasin yhden ottelun, C-junioreissa.  Sitten joukkueen neloskenttä pudotettiin pois. No, ei kiekko olisi ollutkaan minun lajini, vaikka olin hyvä luistelija.

Ostin vähillä viikkorahoillani

Urheilun Kuva-Aittaa.  
Oli kiinnostavaa lukea urheilusankareista. 

Jääkiekon ja jalkapallon paikallisia joukkueita toki fanitin myös.

Rakkaus urheiluun on säilynyt. Erityisesti jalkapallo kiinnostaa. Ei vain nykyisen "kotimaan" Espanjan tai Suomen, vaan myös maailmanlaajuisesti.   Afrikan mestaruuskisat (Cup of Nations), eri karsinnat MM- ja EM-kisoihin.

Afrikan karsinnat yleensä saavat minut kiinnostumaan osallistujamaan historiasta. Se on usein "karutonta kertomaa". On maita, jotka ovat olleet Portugalin, Espanjan, Hollannin ja Iso-Britannian vallan alla. Kaikkien vuorollaan. "Kapinat" on lopetettu verisesti.   

Politiikkaa ja urheilua ei pidä sekoittaa, sanovat jotkut. Ei se niin ole.  Niiden yhteyttä ei pidä kiistää.  

Ei silloinkaan, kun näyttää siltä, että jotkut maat käyttävät dopingia jatkuvasti.  Onko joittenkin maitten taito käyttää vilppiä vain kehittyneempi?

En minä tiedä. Joku tietää. Mutta ei kerro.



 

Juotiin ämpäritolkulla Fernet Brancaa...

 

Latvialainen naapurimme (nainen) täytti männäviikolla 50 vuotta.
Jo kuukausia ennen hän suunnitteli Suurta Päivää: viini oli Riojan vuosikertaviiniä.  Ja paikka olisi jokin ravintola.

Juhlinta alkoi melko aikaisin; olimme ravintolassa jo ennen seitsemää.

Ruokaa odotellessa maisteltiin laadukasta viiniä. 

Meikäläinen, joka ei ole mikään "viini-ihminen" (eikä varsinkaan fiini), kippaili punkkua samaan tapaan kuin olutta.  No, rankaisihan se.  Tuli "väsy" jo kymmeneltä. 

Ruoka (jonka jokainen valitsi itse) oli mainiota; valitsin solomillo de cerdon eli porsaan sisäfileen.  Kastikkeena vihreä paprika eli pimiento verde.
Jossakin vaiheessa viini muuttui tavalliseksi punkuksi, mutta sitä tuskin kukaan huomasi. Ainakaan minä en välittänyt, vaikka tiesin. 

Suomalaisia pidetään aika rankkoina alkoholinkäyttäjinä. En ole yleensä ollut täällä tätä kuvaa vahvistamassa. 

 Monet Suomessa haikailevat samanlaista alkoholipolitiikkaa kuin mm. Espanjassa ja Italiassa. Tai Saksassa.  Olutta, viiniä, väkeviä supermarketista.  Ja EU-hintaan. Nopea muutos tuskin olisi oikein.

Yksi väärä käsitys pitää kuitenkin oikaista. Myöskään Espanjassa supermarketit EIVÄT myy alkoholia klo 22 jälkeen. 

 Minulle riittää se, että olutta saa kohtuulliseen hintaan, päiväsaikaan. Tai 3 eurolla iso olut kapakissa. 

Alkaneella viikolla taidan kuitenkin pitää nenänvalkaisuviikon.  
I´ll raise my glass to that! 

P.s. En ole eläissäni maistanut Fernet Brancaa. 

 https://youtu.be/W_xXIkyU_Ns

Voi hyvä tavaton! - vai : hyvät tavat on? Tervetuloa Aurinkorannikolle!

Vuonna 1965 Kalevi Keihänen perusti Suomeen yhtiön nimeltä Keihäsmatkat.

Yhtiö myi (lähinnä viikon) seuramatkoja Espanjaan ja Kanarian saarille.
Monelle suomalaiselle uusi, halpa matkatoimisto antoi mahdollisuuden matkustaa etelän aurinkoon.

Keihäsmatkojen idea oli viedä ihmisiä maahan, missä Juha Watt Vainion  "Seiväsmatkat"-kappaleen mukaan "siellä melkein ilmaista on janojuomaa, kaikki hymyilee kun härmäläisen huomaa."

Noihin aikoihin suomalaisten maine Espanjassa rankasti juovana kansana syntyi.  Rinnalle - ja ohikin -  ovat nykyisin nousseet lähinnä nuoret britit  joista yllättävän monet ovat nuoria naisia  (suomalaiset juomarit aikoinaan  olivat lähinnä keski-ikäisiä miehiä).

Hei, meillä on tosi kivaa!

 Mikä sitten on tilanne tänään?
Alue, jolla asun, ei ole kaikken "coolimpia" rannikolla.

Meitä lähellä ei ole diskoja eikä huumeita.

Kahvila/grilli Rocca on paikka, jossa iltaisin istuu lähinnä perheitä Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Saksasta.
Ja - tottakai - myös paikallisia ihmisiä. Espanjalaisia ja muualta tulleita. Ainoa selkeästi häiritsevän juopunut pari oli joskus ruotsalainen, noin kolmikymppinen pariskunta, joka soitti musiikkia omalta tabletiltaan, ja hihkui ihmisiä tanssimaan. Muiden asiakkaiden pyynnöstä henkilökunta pyysi heitä lopettamaan, ja suuttuneet svenskit poistuivat ilmeisesti  "parempaan" paikkaan...

 Espanjalaiset (ainakaan Andalusiassa) eivät ole yhtä "hienostuneita" kuin vaikkapa  italialaiset.
Toki ravintolaan mennessä oletetaan tietynlaista asiallista pukeutumista, mutta, koska esim. Aurinkorannikko on lomaseutua, on sallittua pukeutua shortseihin ja t-paitaan, esimerkiksi.
Olen kyllä huomannut, että naiset mieluusti laittautuvat nätiksi; kaunis mekko, meikkiä. Miehille taas riittää että ne polvihousut ovat suht. puhtaat eikä se Manchester Unitedin fanpaita haise hielle...parrankin saattaa ajaa, vaikka lomalla ollaankin.

Rantaravintolat toki ovat asia erikseen. Niissä voi olla ranta-asussa. Mieluusti ehkä kietaistaan jotakin kevyttä ylle.

Mutta on yksi asia jokaisen turistin tulisi muistaa. Kauppaan, oli se sitten pieni tai suuri supermarket, EI pitäisi mennä ilman paitaa (miehet) tai bikineissä tai muussa uima-asussa.  Takavuosina oli näkyvissä tekstejä ja kuvia kertomaan tämän. Toisaalta,  kauppias tai supermarket tarvitsee asiakkaitaan, joten helposti ei ketään estetä sisään tulemasta.

Girls just wanna have fu-un? 

Alkoholi on halpaa Espanjassa. Ja saatavuuskin on eri tasolla kuin Suomessa. Kannattaako silti kaataa kurkkuun kaksin käsin, kuten sanonta kuuluu? 

Miten  olisi, jos vaikka käyttäisi muutaman päivän  siitä  viikosta tai kahdesta ja  kävisi tutustumassa johonkin kiinnostavaan kohteeseen? Alhambraan?   Nerjaan?  tai vaikkapa Rondaan.

Silti ehtii siellä rannalla olla. Ja toivottavasti niin ettei nahka pala. Ja nauttia ruuasta ja juomasta. Kaikkea kun löytyy. Kiinalaista, intialaista, japanilaista, brittiläistä  - ja  hei - espanjalaista!  Suomalaistakin.  Jopa hampurilaisia. Jos joku niitä haluaa...

Kun tuuli käy hänen ylitseen....

Germanwings-lentoyhtiön lennon 4U 9525

päättyminen katastrofiin, missä 150 ihmistä menetti henkensä, sai minut ajattelemaan kuolemaa. Kuinka se usein tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

 Uhreja on tiettäväsi 16 maasta. Enemmistö saksalaisia ja espanjalaisia.
Menehtyneiden joukossa oli myös nuoria ihmisiä, koululaisia.

Jokainen elämä on tärkeä.  Ja kuolema, joka tulee ennen aikojaan, on  jälkeenjääville aina shokki.

Kun olin vielä nuori, tuntemani nuori mies (veljeni kavereita ja luokkatoveri) kuoli auto-onnettomuudessa, johon hän oli syytön.
 Kaksi tuntemaani nuorta miestä (miltei poikaa) tekivät eri aikoina  itsemurhan.

Samoihin aikoihin, kun isäni kuoli, nuori (noin kolmikymppinen) mies teki itsemurhan  hukuttautumalla. Vanhempi siskoni oli todella järkyttynyt: hän ei voinut käsittää, miten nuori mies, jolla olisi pitänyt olla koko elämä edessään, voi lopettaa oman elämänsä, kun hänen (ja minun) isä, joka on kokenut sodan ja monet muut vastoinkäymiset, taistelee viimeiseen asti elämästä.

Toki ymmärsin ajattelutavan. Mutta: yritin ymmärtää (mikä ei ole sama kuin hyväksyä), että joskus elämä, jatkaa elämää, voi tulla niin raskaaksi, että ainoana vaihtoehtona on luopua siitä.  Onko meillä oikeus arvostella sitä?

Vuosien aikana melko monta ikäluokkaani kuulunutta on kuollut.  Joku kuoli, koska hänellä oli diabetes, jota hän ei hoitanut. Pari kuoli viinaan. Jo ennen keski-ikää.

Kaksi lapsuuden toveriani on kuollut muutaman vuoden sisällä. Toinen (jälleen) viinaan. Toinen syöpään. Kumpikaan ei ehtinyt eläkkeelle.

Olen itse ollut kahdessa suuressa leikkauksessa. Molemmissa olen ollut (lääkärien mukaan)  hyvin lähellä kuolemaa.  Sen pitäisi saada minut arvostamaan elämää, ajattelemaan, että jokainen uusi päivä on siunaus. 

Osaanko ajatella niin? En tiedä, ehkä ajoittain.

Kun aamulla herään, vaimoni on vieressäni. Ja meidän molempien vieressä (omassa petissään)  on koiramme Billy. Billy on jo 16 vuotta vanha.  Hänelle jokainen päivä voi olla viimeinen.  Niinkuin meille kaikille.

Tätä kirjoittaessani lentotragedian tutkimukset ovat kesken. Saksalainen media on kertonut, että lentäjälle oli myönnetty sairaslomaa, mitä hän ei kuitenkaan pitänyt. Kotoa on löytynyt todisteita "jatkuvasta lääkityksestä". Oliko kyseessä siis itsemurha? Itsemurhaviestiä ei ainakaan ole vielä löytynyt.
Naapurit ovat kertoneet mitä tietävät miehestä. Tuntuu luonnollisesti uskomattomalta, että joku voisi riistää hengen itseltään ja viedä kymmeniä muita mukanaan.

Jos tapauksessa on mitään positiivista, se lienee se, ettei mikään ainakaan toistaiseksi osoita, että motiivina olisi mikään poliittinen tai uskonnollinen syy.

                                                      ******

Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Psalmit 103:16

Tipaton tammikuu - miksi, ja miksi ei? Päivitetty 2018 versio.

Suomessakin on ilmeisesti jo eräänlaiseksi perinteeksi ( mm. sosiaalisessa mediassa)  muodostunut  Tipaton tammikuu.

Suomessa, kuten monissa Euroopan ja maailman ns. kristityissä maissa, joulukuussa vietetään monia pikkujouluja. Näissä ihmiset yleensä syövät jouluun kuuluvia perinneruokia, juovat glögejä ja muita alkoholipitoisia juomia. Olutta, viiniä, schnapseja eli ruokaryyppyjä.  Espanjassa (ja muualla espanjaa puhuvassa maailmassa) sitä kutsutaan nimellä chupito.

Monet  ihmiset kuuluvat useisiin eri seuroihin ja yhdistyksiin, joten  pikkujouluja voi riittää koko kuukaudeksi, jopa parikin yhteen viikonloppuun. Tai viikolla.

Onko sitten ihme, että kun joulu (se ihan oikea "iso joulu") kotona, mihin voi mahdollisesti myös kuulua alkoholi (perinneruuathan sinne aivan varmasti kuuluvat!)  on ohi, vyö kiristää. Jos maksa tai haima ei ole oireillut, hyvä. Mutta parasta taitaa olla  antaa niidenkin levätä.

Tyypilliseen suomalaiseen tapaan jotkut ovat arvostelleet Tipatonta tammikuuta:  "Kyllä täytyy olla ongelmia alkoholin kanssa, jos tuollaiseen täytyy mennä! Itse olen viinaa juonut viimeksi kun join lasillisen kuohuviiniä serkun pojan häissä kaksikymmentä vuotta sitten!" No ehkä näin. Mutts miksi kaikkea/kaikkia arvostellaan  oman elämän ja kokemusten perusteella?

Espanjassa alkoholi on useille ihmisille enemmän tai vähemmän jokapäiväinen asia. Lasi tai pari punaviiniä tai valkoviiniä ruuan kanssa. Olut tai pari illalla  lähiravintolassa. Viikonloppuna etenkin nuoret aikuiset voivat juoda enemmänkin.

Jouluun kuuluu tapa nauttia ruokaa ja juomaa, ehkä hitusen enemmän kuin pitäisi. Niin Espanjassa kuin Espanjassakin. 

En näe mitään syytä, miksi tammikuuta ei voisi ajatella kuukautena, jolloin annamme elimistöllemme aikaa "huilata".

Jos ei jollakulla ole tarvetta (kuten varmasti monella ei ole), hyvä niin.

Valinta on jokaisen oma. 

Saksa on paska maa, sanoi Seppo Räty

Miten jutun otsikko tähän kirjoitukseen kuuluu? No, ei oikeastaan mitenkään, kun en halua puhua sen enempää Saksasta kuin Seppo Rädystäkään.

Vaan antaas olla. Ehkä yhteys löytyy.

Sosiaalisen median Suomea koskevat kirjoitukset ja kommentit muutaman viime viikon (kuukauden) ajalta ovat suurelta osalta pyrkineet osoittamaan, että SUOMI ON PASKA MAA.

Ja miksi? Kun kaikki kiva kielletään, kaikkea rajoitetaan, etc etc. EDES SANAA VISKI EI SAA MAINITA BLOGISSA!

No, mitäs siitä, vaikka ilmeni, että ei se noin ollut. Blogissa vain ei saanut mainita (lue: mainostaa) jotakin olut- JA - viskifestivaalia.  Väkevien alkoholijuomien mainota kun Suomessa on kielletty.

Jostain syystä Suomessa on aina (?) vähätelty omaa maata ja suomalaisuutta. "Me pieniä ollaan ja kainoja vaan".  Nyt, kun Neuvostoliitttokin kaatua rojahti, luulisi sellaisen TERVEEN kansallismielisyyden kasvavan. 
Vaan ei.
Ainoastaan PerSut osaavat kalastaa tällä. 

Hallitus sitä, hallitus tätä. Ja lopusta pitä EU huolen. 

Kamalaa, kun yökerhot suljetaan JO kello 01.30. "No ei se mua haittaa, mutta en tykkää, että hallitus päättää mun puolesta!" 

"Musta ois kiva ostaa viiinipullo vaikka puolen yön aikaan, jos haluan".  No, esimerkiksi "vapaan alkoholin"  Espanjassa alkoholia ei myydä supermarketeissa ym. klo 22 jälkeen. 

Olen kirjoittanut alkoholista ennenkin.  Ja, muuten, minusta Saksa ei ole paska maa. Mutta ei ole Suomikaan.

Espanjasta nyt puhumattakaan. 

Elämä on täynnä valintoja...eli ei maksa vaivaa hankkia maksavaivaa

Joskus hyvin kauan sitten silloisen tyttöystäväni (ja myohemmin ensimmäisen vaimoni) bestis (eli paras ystävä) kuulema kertoi, että hänen äitinsä sai krapulan aina kun hänen isänsä (siis tytön isä) joi.  



Olemme joutuneet käyttämään rakasta koiraamme (15 vuotta) eläinlääkärillä, kun vanha poika ei tunnu olevan kunnossa. Testeissä ilmeni, että munuaiset eivät toimi täysillä. Lääke ja uusi dieetti tuntuivat onneksi auttavan. 

Nyt kuitenkin uudessa testissä ilmeni, että myöskään maksa ei toimi kuten pitäisi.  Kuvissa näkyi, että "rasvamaksa" oli tulos. Se voisi mennä aina kirroosiin asti. 

Olisiko niin, että minun kaljanjuontini olisi pilannut Billyn maksan? Jos kerran jonkun viinanjuonti voi aiheuttaa toiselle ihmiselle krapulan. 

Nyt täytyy pysähtyä ajattelemaan...Vähemmän kaljaa, pitempi elämä lemmikille?   Vastauksen pitäisi olla 
helppo...

Elämä on täynnä valintoja. Joskus helppoja, toisinaan vaikeita.   

Toisaalta, ehkä se kaljan kanssa läträämisen vähentäminen voisi olla ihan hyväksi minullekin?  

Halitaanko Walia? Tottahan mies puhuu.

Toimittaja Wali Hashi uskaltaa kolumnissaan ihmetellä suomalaisten vauhkoa alkoholinkäyttöä. Ylen kommentoijat ovat valtaosin samaa mieltä maahanmuuttajan kanssa: juominen on kansakunnan ongelma. Puhumattomuudenkulttuuria pidetään yhtenä ryyppäämisen syynä.

Näin YLE. Saman kolumnin olin lukenut jo aikaisemmin, ja ollut pääpiirteissään samaa mieltä.  Ulkopuolelta Suomeen tulleen on helppo huomata suomalaisten omituinen (?) suhtautuminen alkoholiin.  Muslimit eivät juo alkoholia; islamin syntyaikoina juopottelu oli suuri ongelma arabimaissa, ja profeetta Mohammedin halu päästä siitä eroon oli ymmärrettävä.  

On muistettava, että siinä missä Raamattu on toiminut sekä lakikirjana että eräänlaisena käytösoppaana, Koraani on ollut (ja on  edelleen)  samassa asemassa. 

Kuinka suuri ongelma alkoholi todellisuudessa sitten  on Suomessa?  Uskoakseni pienempi kuin esimerkiksi Venäjällä, missä viina tappaa huomattavan osan työikäisistä miehistä. Britanniassa taas ns. binge drinking eli (useimmiten nuorten eli 15 -30 vuotiaiden) viikonlopun älytön juopottelu on jopa rajumpaa kuin Suomessa.  Usein alkoholin kanssa nautitaan myös huumeita.

Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin kyllä on, kuten kirjoittaja toteaa, melko merkillinen; monet todellakin rehvastelevat "nakit silmille"- "lärvit"- "kokovartalokänni"- jutuillaan. 

Espanjassa käytetään runsaasti alkoholia. Monet nauttivat viiniä, olutta tai molempia päivittäin. Ja usein melkoisen suuriakin määriä. Se liittyy useimmiten ruokailuun, eikä - kuten usein Suomessa - ole se tärkein osa. Suomalainenhan usein juo itsensä humalaan, sitten menee vaikkapa nakkikioskille hakemaan huikopalaa. Jos espanjalainen huomaa olevansa hieman maistissa, hän luultavimmin sanoo, että nyt riittää, paras mennä kotiin ja nukkua se pois. Suomalainen taas kysyy:  kuka lähtee jatkoille?
Espanjalainen laulaa, soittaa  ja tanssii myös ilman alkoholia. Suomalainen mies - minä mukaanlukien - tuskin astuu tanssialattialle ilman paria ryyppyä tai "huurteista".

Valitettavasti viime vuosina espanjalainen nuoriso on "eurooppalaistunut"; viikonloppuna järjestetään botellóneja eli suomeksi sanottuna ryyppäjäisiä, mielijuomina viski (!) ja olut.

Joku vuosi sitten  muuan tunnettu suomalainen teollisuusmies totesi, että "ei ole väliä, jos joskus pöytää kaatuu, kunhan kaupat syntyvät."  Vanhan Neuvostoliiton aikoina varmasti monet kaupat syntyivätkin vodkahuuruissa. 

Saksalaiset juovat toisinaan litratolkulla olutta teltoissaan, kuten kuuluisan Oktoberfestin aikana. No, ehkä ns. ylilyöntejä tapahtuu, mutta ylisummaan, juhlat sujuvat ilman suurempia ongelmia. 

Itse sanoisin, että oluen kittaamisen pahin ongelma on joskus löytää se vapaa veski ajoissa.  Mieluusti jätän vodkan venäläisille ja itäeurooppalaisille, viskin irlantilaisille ja skoteille ja bourbonin amerikkalaisille. 

Humaltuminen on Suomessa poikkeuksellisen hyväksyttävä olotila muihin kansakuntiin nähden, toteavat päihdetutkijat. Suomi ei silti ole Euroopan eikä edes Pohjoismaiden juopoin maa. (YLE).

Keskustelua jatkoivat YLEn Aamu-tv:ssä Hashin lisäksi saksalaistaustainen toimittaja Roman Schatz sekä Juoppohullun päiväkirjasta tunnettu kirjailija Juha Vuorinen.

Mitään olennaisesti uutta en ohjelmassa kuullut; mielenkiintoista oli kyllä kuulla että nykyisin raitistunut Vuorinen väitti kirjojojensa ryypiskeleviä henkilöhahmoja karikatyyreiksi...

Keskustelijoiden yhteinen mielipide oli, että  Suomessa juodaan, jotta päästäisiin eroon estoista.

Hashi muisteli, kuinka aiemmassa työpaikassa työtoverit tulivat ensi kertaa kysymään hänen taustoistaan ja perheestään vasta firman pikkujouluissa, hieman (?) humalassa.

Yhdessä olemme vahvoja...?

Suomalaisten sanotaan olevan yhdistyskansaa.
"Missä kolme suomalaista kokoontuu, yhdistys syntyy".

Katsotaanpa.
 Kolme suomalaista haluaa perustaa yhdistyksen SalmiakkiKossun Ystävät ry.  SKY.
Kaikki sujuu ihan ok. Mutta sitten ilmestyy kilpailijaksi Suomalaiset SalmiakkiKossun ystävät, ry. SUSKY.
Molemmat yhdistykset kasvavat. Keräävät jäseniä.

Seuraava vaihe: SalmiakkiKossun Ystävät ry:stä eroaa ryhmä: Demokraattiset SalmiakkiKossun Ystävät, he onnistuvat rekisteröityä. DESKY.  He sanovat edustavansa työtätekeviä. Duunari on menettänyt jo tarpeeksi! Kossu on työväenluokan juoma, prkl!

Suomalaiset SalmiakkiKossun Ystävät ry:stä (SUSKY)  eroaa  ryhmä, joka ottaa nimen Maaseudun SalmiakkiKossun Ystävät. MASKY.
Tarkoituksena on edistää alkiolaista ideologiaa. Maaseudun tulevaisuus on turvattava! Maamies on Kossunsan ansainnut!

Seuraava yhdistys joka perustetaan  on Vapaan Suomen SalmiakkiKossu-yhdistys. VASKY.  Se haluaa toimia tavalla, mikä edistää valkoisen Suomen vapaata oikeutta nauttia Kossunsa ilman ulkomaalaisten häirintää. Suomi suomalaisille! Mutakuonot juokoot omiaan!

Seuraava vaihe - tietysti - on valtava kampanja mediassa, vaatien kaikkien yhdistysten kieltämistä. Listoja kerätään, netissä voit vaikuttaa! Juoppous ja sen edistäminen täytyy lopettaa!

Tämähän on demokratiaa - tukekaamme sitä!

Neron heikkoudet eli Miksi Jeppe juo.

Toimittajia ja kirjailijoita on usein pidetty ihmisinä joilla, työn luonteesta johtuen, on mahdollisuus elää varsin "vapaata elämää", ilman kellokortteja. Se taas on tuonut mahdollisuuden nauttia elämästä lähes vailla  rajoituksia. Suomessa se tarkoittaa usein samaa kuin alkoholin nauttimista ilman seuraavan aamun aikaista herätystä, esimerkiksi.

60-luvun suomalaisten kirjailjoiden tapana oli istua kapakoissa.  Syy oli selvä: siellä kun ns. tavallinen kansa mutta myös ns. älyköt istuivat. Keskustelun taso vaihteli. Kulutetusta alkoholista ja seurakunnan koostumuksesta riippuen.

Jotkut kirjailijat halusivat olla ns. älykköjen paikoissa, toiset taas "kansan parissa", Se tosin saattoi tarkoittaa, kuten esim. Jorma Ojaharjun kohdalla  - hänen omien sanojensa mukaan  -"juon koska haluan olla samalla tasolla kuin muut pöydän ympärillä".
Vaatimattomuus ei suurta miestä vaivannut. Myöhemmin  Ojaharju raitistui ja saavutti arvostusta mm. ns. Vaasa-trilogian kautta.

Hannu Salama, Pentti Saarikoski. Alpo Ruuth.  Oli muodikasta olla vasemmistolainen, ja juominen oli jonkinlainen protesti "porvarillista" yhteiskuntaa kohtaan. Tosin Salama ja Ruuth tulivatkin työväenluokasta, mutta miesten  suhtautuminen politiikkaan ja elämään yleensä oli varsin erilainen.

Myös toimittajat istuivat kapakoissa.  Ehkä eivät Suomen Kuvalehden, Seuran tai Apu-lehden.
Mutta aivan varmasti Hymyn.


 Lehden  kulta-aika sijoittunee 60-luvulle ja 70-luvun alkuun.
Tuolloin sitä pidettiin räväkkänä, usein  ns. hyvän maun ylittävänä, sensaatiohakuisena julkaisuna.
Lehti ei kuitenkaan julkaissut esim.  pornografista aineistoa (ainakaan tämän päivän kriteerien mukaan). Muutenkin tuon ajan aineisto vaikuttaisi tämän päivän lukijasta meko kesyltä.

Yksi lehden "tähtireporttereista" kuusikymmentäluvulla oli Veikko Ennala. Mies, jonka isä halusi tehdä hänestä Suomen presidentin. (Syntynyt muuten kotikaupungissani, Mäntässä.) Antamalla hänen lukea klassikoita, mutta myös pakottamalla elämään hyvin spartalaista elämää.  Voisi ehkä verrata Paavo Väyryseen, joka itse  kuulema päätti haluavansa presidentiksi ollessaan vielä  alakoulussa.

Ennalasta tuli toimittaja sodan aikana. Hän toimi sotakirjeenvaihtajana. Ja sodan jälkeen  toimittajana useissa paikallislehdissä.. Sitten tuli aika Hymy-lehden toimittajana. Tätä ennen Ennala kirjoitti mm. Apu-lehteen.

 Ennalaa pidettiin  Hymyn toimittajana  "likasankojournalistina". . Toimittaja Sakari Virkkunen kirjoitti Suomen Kuvalehden numerossa 1/1970:
»Niin kauan kuin Ennalan tapaiset miehet kirjoittavat, ei ole toivoa, että aikakauslehtitoimittajain sosiaalinen arvostus kohoaisi.»

Hänen tapansa kirjoittaa olikin kieltämättä usein sensaatiohakuista, mutta suurin syy itseoppineen toimittajan halveksintaan lienee ollut ajalle tyypillinen tekopyhä asenne kaikkeen "rumaan" ja "siveettömään".

Ennala ei kuvia kumarrellut.
Ennala kirjoitti seksistä, prostituutiosta, alkoholismista.  Kaikista asioista joista "kunnon ihmiset" olivat kiinnostuineita mutta tunnustivat lukevansa vain satunnaisesti.
Siitä huolimatta Hymylehden painos oli suurimmillaan 520 000 kappaletta.

Ennalan elämää kuvaa vuonna 1978 julkaistu elämäkerta Neron heikkoudet. Se kertoo miehestä joka itseironisesti  uskoi että hänen osakseen olivat kyllä tulleet neron heikkoudet mutta eivät lahjat.

Kuinka paljon ajat ovat muuttuneet? Tänä päivänä "mikään ei ole pyhää". Muslimit voivat kyllä yhä uhata kuolemalla oman  uskonsa ja/tai Mohammedin  "häpäisijöitä". Kristityt hyväksyvät kaiken mikä on taloudellisesti kannattavaa. Kukaan ei valita pornosta tv:ssä, musiikkivideotkin ovat usein lähinnä  pehmopornoa. Jos sellaista olisi näkynyt 60-70 -lukujen TV:ssä, yleisönoasastot olisivat olleet täynnä paheksuvia kirjoituksia, joku olisi tehnyt kyselyn eduskunnassa.

Veikko Ennala eli pari-kolmekymmantä vuotta liian aikaisin. Oliko hän nero? Ehkä ei. Hyvä ja ennakkoluuloton sanankäyttäjä.  Levätköön rauhassa.

Tänä päivänä  uutisia tehdään jos ei mitään sensaatiota ei ole. Lautta jonka upotesss  ihmisiä kuolee on jotakin millä myydään päivälehtiä. Aikakauslehtiä  ja viikkolehtiä varten täytyy löytyä jotakin muuta. Julkkuja, avioeroja. Mikä on muuttunut?  Ennala ja kumppanit auttoivat ihmisiä tajuamaan  että monet uskomukset olivat pelkkää tekopyhyyttä, ennakkoluuloja. Ehkä hyötyen taloudellisesti,sensaatiohakuisesti. Tuskin Ennala kuitenkaan  kuoli rikkaana miehenä?


Mutta sitten siihen "perimmäiseen kysymykseen" miksi niin monet taiteilijat, muusikot, luovat ihmiset juovat?
Miksi Jeppe juo?  Koska todellisuus on liian kova tai rankka kestää? Tai elämä on liian tylsää?  En minä tiedä. Jos tietäisin ja voisin kertoa maailmalle, minusta tulisi luultavasti miljonääri. Mietitään siis kaikki tykönämme.  Tai sitten unohdetaan koko juttu. Mikä taitaa olla paras vaihtoehto. Minullakin kun taitaa olla vain ne neron heikkoudet.

Otettaisko sille? Kippis!

Tyhmä, laiska ja köyhä?

Joskus ei voi olla miettimättä kuinka paljon oikeastaan on totta siinä erityisesti poliittisen oikeiston ja rikkaiden ihmisten väitteessä että köyhyys johtuu vain ihmisen omasta laiskuudesta  ja tyhmyydestä. Laiskuus kun todellakin tuntuu liiankin usein yhdistyvän tyhmyyteen tai ainakin johtavan tyhmiin tekoihin.

Pelkkää laiskuutta kun on sellainenkin  ainakin minua rasittava tapa täyttää roskapöntöt tai -kontit niin että etummainen pursuu yli ja seuraava on puolillaan ja (jos sellainen on) kolmas on täysin tyhjä. Vain koska se etummainen on se lähin, tai, kuten valitettavan usein täällä, sen kansi on auki tai kadonnut aikain kuluessa.


Turhaa nipotusta, vai? Ei välttämättä, koska ylitäytetystä roskiksesta putoavat usein ne päällimmäiset roskapussit  alas josta kissat, koirat tai pulut ja lokit  repivät ja levittelevät ruuuanjätteitä ympäristöön.

Täällä Etelä-Espanjassa ei kierrätystä ole viety läheskään yhtä pitkälle kuin vaikkapa Saksassa. Pullonpalautuspaikkoja  on lisätty,  mutta muovin yms. keräämiseen tarkoitettuja ei käytetä tarpeeksi vaan esim. muovipullot ja juomapurkit joutuvat usein tavallisen roskan mukaan. Pullonpalautusta ja/tai purkkien palautusta kauppoihin ei ole. Toki ravintolat ym. lähettävät tyhjät korit takaisin, yksityishenkilön kohdalla näin ei tapahdu.

Paperinkeräys  ainakin täällä Mijas/Mijas Costalla lisääntynyt. Keräyspaikkoja on lisätty kiitettävästi.
 Ainakin takavuosina mm.  urheiluseurat Suomessa keräsivät rahaa paperinkeräyksellä. Täällä vastaavanlaista toimintaa ei näytä olevan.

Oma lukunsa ovat keräyslaatikot joissa lukee Basura jardin / Garden rubbish (tosin se viimeinen sana on kaikissa (!) kirjoitettu rubish). Joidenkin mielestä ilmeisesti matka-TV on puutarhajätettä, ehkä sitä on siellä katsottu vaikkapa muovituolissa istuen, niitäkin kun sieltä löytyy. Ja ihan tavallista talousjätettä, tottakai. Ja useimmiten vain siksi että tuo vihreä "laatikko" on lähimpänä. Tyhmää.

Oma lukunsa ovat sitten ihmiset jotka viskovat tyhjät purkit ja pullot "pitkin mäkiä". Rikkinäisiä pulloja onneksi näkee harvoin, ihmiset kun eivät juurikaan juopottele ulkona, nuorten ns. botellón-harrastusta lukuunottamatta. Sitä tapahtuu enimmäkseen vain suuremmissa kaupungeissa.
Botellón, (iso pullo espanjaksi) on  joidenkin espanjalaisten nuorten tapa,   jossa he kokoontuvat viikonloppuisin ulkona juomaan  alkoholia vaihtoehtona baarille tai klubille. Baarien ikäraja on 18 vuotta, eikä sitä  nuoremmille pitäisi alkoholia myydä myöskään kaupassa. Sosiologit määrittelevät sen: "Joukko  16 ja 24 vuoden välillä olevia nuoria kokoontuu ensisijaisesti juomaan alkoholia jonka he ovat aiemmin ostaneet päivittäistavarakaupasta, kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan. Lauantai- tai sunnutaiaamuna torit voivat sitten  olla melkoisessa kunnossa. Lähistöllä asuvat tuskin ovat kovin ihastuneita meluisaan nuorisoon joka "bailaa" aamun tunneille saakka. 
 
Sanottakoon vielä että tuo otsikko ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi siten että nimenomaan köyhät ihmiset olisivat pahimpia roskien käsittelyssä. Taitaa pikemminkin olla päin vastoin.   "Me pieniä ollaan ja kainoja vaan..."

Maailman pelastajaksi minusta ei ole enkä koskaan ole siihen pyrkinytkään. Toivoisin vain että ihmiset voisivat ajatella mitä ja miten toimivat. Kuinka moni nauttii omasta kodista joka on likainen, epäsiisti läävä? Miksi luontoa ja kaikkien yhteistä ympäristöä ei voitaisi kohdella yhtä hyvin?

Turmiolan Tommin tarina: Hirveetä kattoo!

Kun joskus melkein ihmisikä sitten olin nuori poika ja kansakoulun alakoulussa (nykyisin peruskoulun ala-aste), meillä oli vuosittain Raittiuskilpakirjoituksia.  Meidän piti lukea kammottavia kertomuksia isistä, jotka olivat ihan kunnon suomalaisia miehiä mutta joilla oli hirvittävä pahe: himo viinaan! Tuo himo tarkoitti että jos mies oli vaikkapa tehtaan työläinen, perjantaina (taisi olla silloin lauantaina)  tilipussin saatuaan hän meni ja osti VIINAA, ja sitten kun se oli juotu, harhaili ties missä etsien lisää, kunnes koko tili oli enemmän tai vähemmän tuhottu.

Kotona odotti hyvä ja kaunis ja nuhteeton vaimo ja sinisilmäiset pellavapäiset lapset.
Kun krapulainen haiseva isä lopulta saapui, hän pyhästi vannoi ettei moinen ikinä tapahtuisi uudelleen. Eikä se tapahtunutkaan, ennen seuraavaa tilipäivää.  Jouluna sama mies joi itsensä tolkuttomaan humalaan, riiteli, heitti koko perheen lumihankeen. Todellinen hirviö. Ja kaiken syy oli tuo hirmuinen myrkky: alkoholi.
Ihmekö että me kirkassilmäiset viattomat lapset vannoimme ettei meistä KOSKAAN tulisi tuollaisia.
En edes muista kuinka monta kertaa voitin tuon raittuskirjoituskilpailun. (Kehuu taas. lat.huom.)

Nyt olen hieman vanhempi. Ikuinen raittiuslupaus särkyi jo ehkä 15 vuoden vanhana.

Olenko nyt se hirviö joka pahoinpitelee lapset ja vaimon. No en. Mutta en myöskään "sylje lasiin". Voisin kai kutsua itseäni "kohtuulliseksi käyttäjäksi". Alkoholisti juo koska se on pakkotoimintaa, usein tajuttomuuteen saakka. Juoppo juo koska nauttii siitä, kuuntelee musiikkia, menee kavereiden tai vaimon (tyttöystävän-poikaystävän) kanssa ulos, heittää "pari huurteista".

Suomalaiseen, evankelis-luterilaiseen kulttuuriin kuuluu vahva synnintunto. Kaiken mikä tuottaa iloa täytyy olla syntiä (tai sitten se on laitonta tai lihottaa...) Saksalaiset juovat olutta litrakaupalla ja laulavat noita kamalia Brüderlein trink -juttujaan...venäläinen juo vodkaa...miksi meille suomalaisille hauskanpito (en puhu kännissä örveltämisestä!) olisi kielletty? Ymmärrän että osalle ihmisistä alkoholi ON ongelma, jopa lääke joka sisältää alkoholia voi laukaista viikkoja kestävän putken. Mutta, useimmat meistä,  eiköhän sovita että ei  tehdä ongelmaa asiasta jos ei sitä ole olemassa? Kippis!