Espanja, Espanja....

Kun muutin Espanjaan lähes  puolitoista vuosikymmentä  sitten, maa oli syvässä lamassa. Rakennustoiminta oli pysähtynyt, kaikkialla näki "luurankoja" eli talojen aihioita. Kerrostaloja, rivitaloja, omakotitaloja.

Sitten, parin vuoden aikana, maan talous näytti kohoavan mahtavaan nousuun.  Espanja oli ollut Euroopan Unionin jäsen vuodesta  1993 ja vuonna  2002  otettiin käyttöön yhteinen valuutta, euro.
Muutaman vuoden ajan  kaikkialla eteläisessä Espanjassa, kuten Aurinkorannkolla, nostokurkia näki kaikkialla. Vaikutti siltä, että koko Eurooppa halusi muuttaa "etelään".  Hotellit olivat täynnä, rannat pullollaan turisteja.  Joka ainoa pala maata haluttiin ilmeisesti rakentaa.

Sitten iski lama. Se alkoi USA:sta, tuli Eurooppaan, ja varsinkin Britannian huonot ajat ja punnan alamäki vaikuttivat voimakkaasti Espanjaan. Huono punnan  vaihtokurssi sai monet britit palaamaan takaisin kotimaahansa, asuntojen myynti laski dramaattisesti. Turistivirtakin väheni.

Euron tulo nosti hintoja Espanjassa. Syöminen ulkona oli (ja on edelleenkin) useimpiin Euroopan maihin verrattuna edullista, mutta supermarkettien hinnat eivät enää olleet alhaisia. Tupakkaa ja alkoholia lukuunottamatta...

Kaikilla ei mene huonosti, tietenkään. Kun joillakin menee huonosti, toiset hyötyvät. Espanjassa on käynyt mm. suomalaisia sijoittajia. He ovat luonnollisesti olleet tyytyväisiä pudonneista hinnoista.   Sijoittaminen kannattaa; lamakaan kun  ei jatku ikuisesti. Ja monet hyvää eläkettä Suomessa   nauttivat ihmiset voivat ostaa jo nyt, kun hinnat eivät ole (enää) pilvissä. Venäläiset uusrikkaat  ovat juuri nyt valloittamassa Aurinkorannikkoa.

Miten käy  paikallisten ihmisten? Asuntojen hinnat  eivät (vieläkään) ole halpoja varsinkaan nuorille ihmisille. Monet perheet ovat menettäneet ensin työnsä, sitten  kotinsa,  ja joutuneet kirjaimellisesti  kadulle tai muiden ihmisten nurkkiin. Pankki on ottanut talon tai asunnon haltuunsa, usein poliisin avulla.  Suuri osa parikymppisistä on ollut vailla työtä heti koulusta päästyään.

Nousu tulee, joskus. Toivottavasti. Juuri nyt, Espanjan  hallitus on ilmoittanut, ettei se nosta eläkkeitä edes inflaation verran. Käytännössä se tarkoittaa niiden laskua.   Köyhïä kyykytetään koko Euroopassa, koko maailmassa.

 Vitsi, missä pääministeri kertoo kahdesta uutisesta, huonosta ja hyvästä, voisi aivan hyvin olla totta. "Ensin ne huonot: tämä vuosi on ollut huomattavasti huonompi taloudellisesti kuin viime vuosi. Sitten ne hyvät: se on ollut selvästi  parempi kuin seuraava vuosi tulee olemaan!"

Palmun alla palelee talvella...

Kun muutin Espanjaan vuonna 1998, maa  oli juuri toipumassa lamasta, Vuosi 1999 oli jo parempi, ja vuonna 2000 kaikki näytti kääntyvän hyväksi.

Muutavan vuoden ajan rahaa näytti virtaavan maahan, rakennustoiminta kuumeni.  Jossakin vaiheessa, alueella missä asumme, voi nähdä kolmekymmentä nostokurkea.

Vaikutti siltä, että että joka ainoa neliömetri maata käytetään rakentamiseen.

Buumia kesti viisi-kuusi vuotta.
 Joissakin arvioissa tuolloin ennustettiin mm. puolen miljoonan saksalaisen muuttavan  lähivuosina Aurinkorannikolle. Brittien "invaasion" uskottiin myös jatkuvan, ja pohjoismaalaisten tuloon uskottiin samoin vahvasti.
Hinnat kohosivat pilviin.

Vuosina 2006 ja 2007 alkoivat näkyä ensimmäiset merkit maailmanlaajuisesta lamasta.
Sitten tapahtui muutama suuri konkurssi Amerikassa. Se vaikutti luonnollisesti Eurooppaan, ja mm. Iso-Britannian talouteen.  Brittien ostovoima heikkeni, potentiaaliset ostajat vähenivät.
Turismista ja ulkomaalaisten sijoituksista riippuvaisen   Etelä-Espanjan rannikko  oli rakennettu miltei täyteen; nyt tuhannet asunnot ja talot seivoivat tyhjillään. Ja tulevat seisomaan vielä kauan.

Tänä päivänä Espanja on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Rakennustoiminta on miltei kokonaan pysähdyksissä, työttömyys on paikoin yli 30 prosenttia, ja erityisen vaikeassa asemassa olevat nuoret, alle 25-vuotiaat.

Työttömyys on aina raskas koettelemus; joissakin tapauksissa se voi olla katastrofi. Perhe, jossa kukaan sen jäsen ei työskentele, voi suoranaisesti nähdä nälkää. Ihmisiä on häädetty kodeistaan maksamattomien lainojen vuoksi, joskus heidät on poliisi kirjaimellisesti kantanut ulos. Pankki ottaa asunnon tai talon haltuunsa, ja kun sitä ei pystytä myymään, velka säilyy.
54-vuotiaalle miehelle   Granadassa kodin menetys oli liikaa. Hänet löydettiin kuolleena kotoaan, joka ei olisi enää hänen omansa.

Erityisesti eteläinen Espanja eli Andalusia on täynnä asuntoja jotka seisovat tyhjän pantteina. Samaan aikaan perheitä ajetaan kadulle. Heidän kohtolonaan on olla riippuvaisia sukulaisten ja/tai tuttavien mahdollisesta avusta. Espanjalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä, ja joskus esim.  isovanhempien apu voi olla korvaamatonta.

Suomessa näyttävät nuoret oikeistokokoomuslaiset ja muu äärioikeisto lanseeraavan ajattelua että ns. hyvinvointivaltio passivoi ihmisiä.  Toivotaan enemmän sosiaalista myötätuntoa kuin yhteiskunnan apua.
Espanja on tällaiselle ajattelulle siis ihanneyhteiskunta; köyhät itse auttakoot toisia köyhiä! Talouselämää ei saa rankalla verotuksella rasittaa, vaan sitä pitää tukea mm. sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa heikentämällä, tekemällä mm. yrityksille helpommaksi irtisanoa työntekijä ja mahdollistaa "vapaat" tuloneuvottelut eli käytännössä luopua ammattiliittojen neuvottelemista sopimuksista.

Toivottavasti Suomessa järki voittaa, eikä hyvinvointivaltion purkamista sallita.  Espanja on esimerkki raa´asta kapitalismista.  Täällä köyhät on jo laitettu kyykkyyn.