Älä ole mulkku - muista näyttää vilkku! ja muuta asiaa liikenteestä.

Espanjalaiset vitsailevat naapureistaan  - kuten kaikki maailman kansat.

Yhden "läpän" mukaan naapuriin Portugaliin vietäviin, (mm-Espanjassa valmistettuihin autoihin SEAT, Nissan, Opel) ei asenneta toimivia "vilkkuja" eli kääntymistä osoittavia valoja, koska kukaan ei niitä siellä kuulema kuitenkaan käytä. 
Maassa muutaman kerran vierailleena voin todeta, että asiassa on, valitettavasti, kyllä hieman perääkin.

"Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin".
Espanjalaiset autoilijat eivät ehkä ole ajatustenlukijoita, mutta monetn ilmeisesti olettavat muiden tiellä liikkujien olevan.  Niin usein autolla käännytään esim. risteyksessä suuntaa näyttämättä.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että nekin, jotka risteyksessä toimivat oikein, eivät välttämättä ymmärrä liikenneympyrän ja liikenteenjakajan eroa.

Liikenneympyrään ajettaessa suuntaa ei näytetä, sieltä poistuttaessa kyllä. Poistuminen tapahtuu oikealle.  Jos ympyrästä poistutaan heti ensimmäisestä liittymästä, on joskus syytä laittaa vilkku oikealle jo ennen ympyrään menoa tai heti sinne saavuttua.

Liikenteenjakaja taas ohjaa kääntymistä joko oikealle, vasemmalle tai suoraan. Muille tielläliikkujille suuntamerkin näyttäminen on tärkeää. 

Espanjassa, varsinkin eteläisessä,  valoa (lue=aurinko) riittää suurimman osan vuotta, mutta vain päivisin.  Illalla ja yöllä valoa ei ole. Silloin autoissa ja muissa kulkuneuvoissa tarvitaan valot. 
Monet (useimmat) autoilijat laittavat valo päälle aivan liian myöhään.  Valojen tarkoitus kun ei ole vain nähdä, vaan tulla nähdyksi.
Oma lukunsa ovat pyöräilijät (yleensä nuoret ja lapset) joiden fillareisssa ei yleensä ole valoja.  Ulkomaalaiset aikuiset, jotka kuntoilevat pyöräilemällä, yleensä huolehtivat valoista.

Espanja on tunnettu ja menestynyt pyöräilymaa.  Aikuisista kuitenkin vain harvat pyöräilevät.

Jalankulkijoilla ei ole heijastimia (paitsi joillakin, yleensä ulkomaalaisilla).  Niitä ei jaeta ilmaiseksi, kuten mm. Suomessa.  Kaupoissa myydään kyllä erilaisia vilkkuvia valoja, joita etenkin monet koirankävelyttäjät käyttävät.

Jokin aika sitten koirani ja minä jouduimme miltei yliajetuiksi suojatiellä. Minulla ei ollut yleensä mukana pitämäni kynälamppu juuri silloin päällä.  Nyt pidän vilkkuvaa valoa aina pimeän aikana aina mukana.

Suojatie on kyllä yleensä turvallinen paikka ylittää katu eteläisessä Espanjassa. Autoilijat kunnioittavat liikennenvaloja. Jalankulkijoiden mielestä ilmeisesti valot ovat: vihreä, ylitä katu, punainen, ylitä katu nopeasti ja varovaisuutta noudattaen.

Olen monesti todennut, että andalusialaiset ovat nopeita vain liikenteessä. Etelämaalainen luonteenlaatu saa aikaan sen, että kohteliaisuus voi muuttua salamannopeasti kiukkuun.  

Suomalaisena (eteläisessä) Espanjassa täytyy sopeutua paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin. 

Sattumia ja tapahtumia

Nuorena kai useimmat toivovat elämäänsä jännitystä, vaihtelua, pientä seikkailun makua.

Vanhemmiten haluaa pikemminkin sitä tasaisen tappavaa arkea; muutos kun useimmiten tarkoittaa menoa huonompaan suuntaan. Siltä ainakin usein tuntuu. Lääkäri ja lääkkeet tulevat tutuiksi...

Pienten lasten vanhempanakin ajatteli joskus: nyt on olleet niin kauan terveinä, eiköhän kohta jotain ilmene. Ja niinhän se usein kävi.

Toisinaan erilaiset sattumukset tuntuvat tulevan jonossa.
Kuten nyt.

Pueblon presidentti ilmoitti, että yhteen varastoistamme oli ilmeisesti murtauduttu. Lähellä oleva asunto on tyhjillään, joten rosmo on saanut puuhailla rauhassa. Mitään varastamisen arvoista huoneessa ei onneksi ollut. Turhaa roinaa vain.  Melkein kävi voroa sääliksi...

Toisen varastomme vuokraaja taas jätti maksamatta vuokraa niin kauan, että kehotimme häntä tyhjentämään sen. Mies teki niin, mutta mulqvist ei toimittanut meille avainta.
(Nyt porukka on kadonnut ja asunto on tyhjillään ja ilmeisesti pankin hallussa.)

Samalla varastoreissulla vaimo ulkoilutti koiraamme. Omalla taloyhtiön parkkipaikalla Ella  on juossut pallon  perässä kymmeniä kertoja.
 Itse palasin kotiin, valitettavasti, voisi nyt sanoa.

 Parvekkeelle ilmestyi pian  hiljattain yhteisöön  muuttanut (kuulema) nuorehko mies huutamaan, ettei po. alueella saa pitää koiraa irti. Vaimo vastasi hieman kipakkaan sävyyn, ja seurauksena mies tuli koiransa kanssa ulos, sillä seurauksella, että melkein vasikan kokoinen peto, joka on aiemminkin yrittänyt hyökätä Ellan ja monen muunkin koiran kimppuun, teki nytkin niin, omistajaN yrittämättä kunnolla estää.  Harkittu, aggressiivinen teko, parhaaseen nuoren espanjalaismiehen macho-tyyliin.

Asia siirtyy Guardia Civilille.  Toivottavasti he ottavat asian todesta, eikä vain "hysteerisen naisen" valituksena.

Olemme ottaneet myös yhteyttä Pueblo Los Olivosin presidenttiin. Monet ihmiset ovat samaisesta koirasta valittaneet, että se haukkuu usein pitkin päivää. 

Joistakin ihmisistä ei todellakaan ole koiranomistajiksi. 

Pussikaljaa ja muita ihmeitä

Kun joskus aikoinaan aloin kirjoittaa tätä blogia, tarkoitus oli kertoa suomalaisen miehen kokemuksista uudessa kotimaassa, Espanjassa. Unohtamatta sitä "vanhaa kotimaatakaan". 

Kokemuksiin ja elämyksiin kuuluvat luonnollisesti myös musiikki, kirjat, elokuvat. 

Espanja (ja erityisesti Aurinkorannikko) on kuluneen yli 15 vuoden aikana muuttunut melkopisesti. Ulkoisesti kehitys on ollut suurta: vuosien ajan rakennustoiminta oli rajua, nostureita näkyi kaikkialla. Rakennnusmiehiä näki työssä ja kaduilla matkalla työhön ja sieltä pois. Ruokatunneilla ostamassa syötävää marketeissa tai syömässä halvoissa ravintoloissa.  Rahaa oli liikkeellä, kaikki näytti kasvavan vauhdilla.

Kunnes tuli yleismaailmallinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista. 

Yhä vieläkin rahaa tuntuu riittävän esim. Mijasin kunnalla. Julkiset paikat ovat siistiytyneet, kaikki näyttää paremmalta (kadut, pienet puistot ym) kuin vuosia sitten. Rakennustoiminta on kuitenkin yhä miltei olematonta.

 Supermarketeissa ja erilaisissa ostoskeskuksissa lamaa ei juurikaan huomaa; ehkä siksi, että alueen asukkaista suuri osa on joko varakkaita tai ainakin suhteellisen hyvin toimeentulevia (ulkomalaistaustaisia) eläkeläisiä tai muuten työelämän jättäneitä.

Kirpputoreilla myyjiä on yhä enemmän ja hinnat ovat pudonneet. Monet ilmeisesti  luopuvat "ylimääräisestä" tavarasta saadakseen rahaa jokapäiväiseen elämään. 

Myös Suomi tuntuu muuttuneen paljon. Taloudellinen tilanne on ilmeisesti huonontunut vuosien ajan. Vielä enemmän on ehkä muuttunut poliittinen ilmasto.  Huonoina aikoina asenteet kovenevat. 

Myös kieli muuttuu. Sosiaalinen media ja Facebook ovat auttaneet minua pysymään "ajan tasalla". Joskus olen ns. kantapään kautta oppinut uusia sanontoja. Kun joku puhui pussikaljasta, minä hölmönä kysyin, myydäänkö Suomessa todellakin olutta pussissa (kuten esim. maitoa aikoinaan). Selvisi, että sanonta tulee siitä, että olutta kannetaan muovipussissa ja nautitaan jossakin ulkona.  Kun joku ei voi hyvin, hän on huonossa hapessa.  Tietokone, puhelin tai mikä tahansa hilavitkutin taas pelittää tai ei.  Joskus ihmistä ei jaksata tehdä jotakin. Tietokonekieli (ja ylipääsä enkku)  on sitten luku sinänsä; suomi on täynnä sanoja, kuten ignoorata, (vaikkapa exää), inside läppä. Kalkulaattori, mailata (tai meilata), näillehän ei loppua ole. 

Mutta, nyt ihan aikuisten oikeesti taitaa riittää. 

TJ alkaa olla nolla.

Muutkin kuin armeijan käyneet tuntevat lyhenteen TJ. Lyhennettä kun käytetään joskus vaikkapa ilmoittamaan, montako päivää loman alkuun. 

Olen kirjoittanut kirpputorista muutaman kerran blogiini. Kertonut sen iloista(?) ja suruista (??).  

Ihmisen mieli on erilainen kuin vaikkapa tietokoneen muisti, joka kiusallisen hyvin muistaa kaiken. Mieli armahtaa, antaa anteeksi ja unohtaa. Nostalgia kaunistaa asioita, kultaa muistot.

Niinpä kun muistelen niitä vuosia, jolloin raahasimme itsemme ja tavarat aamuvarhaisella (tai, kuten yhdessä vaiheessa, keskellä yötä) kirpparille, ne tuntuvat kaukaisilta mutta yhä tavallaan kiehtovilta muistoilta.  

Parasta luonnollisesti oli itse kaupanteko. Potentiaalinen ostaja tuli ja kysyi, paljonko tavarasta pyysimme, me ilmoitimme hinnan ja seuraavaksi oli asiakkaan vuoro tarjota alhaisempaa hintaa. Joskus ostaja tyytyi maksamaan heti pyydetyn summan, toisinaan taas jatkettiin kunnes joko yhteisymmärrys syntyi tai kauppa raukesi.

Alkuvuosina myyjiä oli vähemmän, hinnat olivat paremmat. Vuosi vuodelta myyjiä tuntui tulevan lisää, ja hinnat putosivat. Koko maailmaa koskeva lama iski Espanjaan todella rankasti. 

Vitsit alkoivat (kirjaimellisesti) olla vähissä. Tuntikausien työ muutaman hassun euron takia ei enää ollut hauskaa.

Nyt on sitten tullut aika laittaa pillit pussiin. Viimeisimmästä "keikastakin" on jo vierähtänyt aikaa, itse asiassa olemme jakaneet vielä jäljellä olevia tavaroita ilmaiseksi niille, jotka hommaa yhä jatkavat.

Yksi heistä tulee huomenna katsomaan tilanteen talossa. Tarkoitus on, että hän kokoaa kaiken, myy sen mitä pystyy ja laittaa muut roskiin. Kumpikaan ei maksa mitään.  Mikäli "diiliä" ei synny, meidän täytyy soittaa ammattilaisille, jotka mainostavat  "home clearance"- palvelua. Jotkut väittävät maksavansa kohtuullisen korvauksen, mutta se taas ilmeisesti edellyttää, että he poimivat vain tietyt tavarat. Jos he keräävät kaiken, korvaus tulee niistä tavaroista, mitä he pystyvät myymään. Win-win -tilanne, kuten muodikkaasti sanotaan.

Huominen siis näyttää, missä mennään (jälleen fraasi). 

Tunnenko haikeutta? Kyllä, kuten aina, kun jokin

aika päättyy. Mutta myös helpotusta. Yksi kokonainen huone voidaan siistiä, ja parvekekin tulee siihen käyttöön, mihin se on alunperin tarkoitettu.

"Eihän ne köyhiä ihmisiä ole - niillä on i-padit ja kaikki!"

Kun on vuosia elänyt "kädestä suuhun", ja toisinaan jopa joutunut pyytämään sukulaisilta apua  pärjäämään jokapäiväisessä elämässa, osaa arvostaa sitä, että elämä (ainakin hetkeksi) on turvattu.

 Luin juuri brittiläisestä ilmaisjakelulehdestä, että 2 % (kaksi prosenttia) ihmisistä omistaa maailman varoista puolet (50%) . Enää ei tarvitse (sic!) olla kommunisti, että toteaa tämän. Suuri osa tuosta rahasta ei mene koskaan veroihin eli auta tavallisia ihmisiä. Se on piilotettu erilaisiin peiteyhtiöihin ja veroparatiiseihin.

Espanjan talous on "kuralla" ja miljoonia kulkee ulos, missä ne ovat "turvassa". Eli pankkeihin maissa, missä ne ovat nimettömän omistajan tilillä.

Rikas ihminen ei ajattele kansaa. Rahalla ei ole isänmaata.

Espanja on ollut (jälleen)  esillä viime aikoina korruptio-ja lahjontajuttujen vuoksi. Mitään uutta niissä ei ole.

"Maan tapa" ei ilmeisesti muutu nopeasti. Francon diktatuuri on ohi, mutta osa sen aikaista rakennetta tuntuu olevan silti olemassa.   Raha ohittaa demokratian.

Espanjan, ja erityisesti Andalusian uutisissa näkee päivittäin ihmisiä osoittamassa mieltä pankkien politiikkaa vastaan. Kysymys ei ole vain yksinkertaisesti siitä, että ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa ja sen kautta mahdollisuuden hoitaa velvoitteensa velallisina.

Takavuosina, kun oli rakennusbuumi ja asuntojen kysyntä tuntui jatkuvasti kasvavan niin kotimaassa (Espanja) kuin koko Euroopassa, hinnat kohosivat pilviin.  Pankkien, joilla oli mahdollisuus rahoittaa asuntoa vaikkapa 80 prosenttiin asti, tapana oli "arvioida" asuntojen hinta reilusti yläkanttiin. Niinpä asunnon, jonka todellinen hinta oli vaikkapa 200 000 euroa, arvo laitettiin esim. 240 000 euroon, ja ostaja sai lainaksi tästä 80 prosenttia. Näin hän sai melkein koko hinnan lainaksi, ja oli tyytyväinen. Vaan eipä ole useinkaan enää.

Sitten iski yleismaailmallinen lama.

Espanjaa lama on koetellut erityisen kovasti. Andalusia on kirjaimellisesti täynnä myymättömiä asuntoja.
Asunto, joka myytiin vaikkapa tuolla mainitulla 200 000 eurolla, saattaa nyt olla 150 000 arvoinen. Jos se myydään, entiselle omistajalle jää yhä suuret velat. Pankki ei ota asuntoa omiin nimiinsä, koska silloin verot ja muut kulut tulisivat sen maksettaviksi. Monet britit ja muut ulkomaalaiset ovat yksinkertaisesti lähteneet  maasta ja jättäneet omaisuutensa myymättä.  Pankki odottaa esim.  kaksi vuotta ennenkuin ottaa asunnon haltuunsa, ja jos se onnistuu myöhemmin  myymään asunnon, kulut ovat vain kahdelta vuodelta, ja ne  maksaa uusi omistaja kauppahinnassa. Nykytilanteessa ostajia vain on vähän; useimmat ei-espanjalaisia.

Espanjalaiset ovat syyttäneet pankkeja harhauttamisesta. Hinnat ovat olleet ylihintoja, ja nyt, niiden romahdettua, asunnon omistaja on menettänyt kotinsa ja jäänyt velkavankeuteen. "Maksaa kuollutta hevosta" , kuten äidilläni oli tapana sanoa.

Kun Suomessa ja muualla Euroopassa arvostellaan Espanjaa ja espanjalaisia, on hyvä muistaa, että syyllisiä eivät ole tavalliset kansalaiset vaan pankit ja vastuuttomat pankinjohtajat, jotka kymmenien  tuhansien eurojen kuukausipalkkoineen eivät ole välittäneet "pienistä ihmisistä".

Que será será -kokemuksia pienessä andalusialaisessa café-grillissä

Meitä aikaamme internetissä käyttäviä hemmotellaan melkein joka päivä uudella tutkimustuloksella. Raportilla, joka kertoo meille miten asiat todella ovat.  Eilen voit huoletta syödä tiettyä ruokaa, tänään se on no-no.  Omasta tai muiden seksuaalisuudesta (tai sen puutteesta) kerrotaan jatkuvasti.  

Muutama vuosi sitten julkaistiin täällä Andalusiassa tutkimustulos (maksaja oli muistaakseni Malagan kaupunki), joka kertoi, että syynä liikenneruuhkiin on  se, että autoja on tiellä liikaa tiettyinä aikoina. Näin ainakin lehtitiedon mukaan. No, toki, jos vaivautui lukemaan pitemmälle, selvisi, ettei tämä ollut syy vaan seuraus: ihmiset lähtevät lounas- ym. tauoille kaikki samaan aikaan. 

Suomessa taas julkaistiin jokin aika tutkimus, jossa todettiin, että jos henkilö asuu alle 2 km päässä ns. anniskeluravintolasta, hän mitä todennäköisemmin piipahtaa siellä useammin, kuin henkilö, jolla on matkaa samaan tai vastaavaan paikkaan vaikkapa 10 tai 20 km.
Suomalaiseen, alkoholiin pääsääntöisesti kielteisesti suhtautuvaan politiikkaan tämä sopii: saatavuus lisää kulutusta. 

No, minulla lähin "kapakka" on noin 100 metrin päässä. Aikaisemmin, kun paikka oli melkein aina tyhjä, en juurikaan käynyt siellä. Uuden omistajan mukana paikka ja sen imago on parantunut: ruoka on mainiota, hinnat kohtuulliset. Jos matkaa olisi kymenen kilometriä, en varmaankaan olisi useinkaan siellä. Kapakoita ja baareja löytyy pilvin pimein parin kilometrin säteellä.

Pari iltaa sitten piipahdin juomaan tinton tai pari. Koska Espanjan tupakkalaki on tiukka, sisällä pienessä ravintolassa ei saa tupakoida. Useimmiten istun koirani Billyn kanssa ulkona, jos sisällä on ruokailijoita. Paikka on katettu, siellä on mukavia sohvamaisia istuimia, mutta myös pöytiä ja tuoleja.
Ihmiset tulevat tupakalle, kysyvät joskus voivatko istua, ja vastaan että tottahan toki.
Yhtenä iltana juttelin naisen kanssa, joka näki Stones-t-paitani, ja puhe meni musiikkiin. Hän kertoi olleensa joskus työssä levy-yhtiössä. Ujo nuori mies halusi levyttää heille, mutta tuli torjutuksi. Miehen nimi oli Reginald Kenneth Dwight, myöhemmin tunnettu nimeltä Elton John.

Eräänä iltana taas pöytääni istuutui nainen, joka kertoi olevansa käymässä ns. bank holiday-lomalla, kotoisin Newcastlesta. No, futisfanina tietty kysyin, onko suosikkitiimi Newcaste United. Toki. No, entä, tunteeko Jimmy Nailin? 
Sanoi tuntavansa, miehensä eritoten. Totesimme että maailma on pieni.

No, tämän name droppingin jälkeen palataanpa maanpinnalle.

Pari iltaa sitten istuin taas (olenkos aina siellä?) kuppilassa. Nainen kysyi voisiko istua, sanoin että toki. Englannin aksentista tiesin olevan skandinaavi.  Juttelimme, hän kertoi olevansa norjalainen kustannustoimittaja.  Kaksi lasta, sinkku.  Kerroin, kuinka olisin aina halunnut kirjoittaa jotakin. -No kirjoita, hän sanoi. Joi jotakin punaista, olisiko ollut tinto veranoa.

Nainen tilasi ruokaa itselleen ja lapsille. Sitten hän sanoi, että minun pitää katsella muualle. Hän ei voi muuten syödä. Hän kertoi olleensa anorektikko.  

Siirryin juttelemaan muiden ihmisten kanssa. 
Myöhemmin naisen käytös muuttui yhä oudommaksi. 
Hän syytti muita, kuinka he olivat olleet tylyjä, aggressiivisia.Hän kysyi minulta, väitänkö että hän on muka humalassa...Lapset loivat minuun katseita; taas se on tuollainen...

Alkoholi muutta ihmistä. Hiljainen, ujo ihminen voi avautua. Puhua pulputtava ihminen tulee hiljaiseksi. Valitettavasti monet muuttuvat aggressiivisiksi. Ongelmat eivät ainakaan ratkea.

Ihmiset tulevat etelään nauttimaan auringosta, rennosta olosta, hyvästä ruuasta. Joillekin se ei onnistu.

Vahinko. Varsinkin, kun tiedän että tämäkin tietty nainen on älykäs, sivistynyt.  Ja vaikka ei olisikaan. 

Hyvä kello kauas kuuluu - huono vielä kauemmas

Monilla meistä suomalaisista on   käsitys itsestämme rehellisinä, vastuuntuntoisina ihmisinä. Tällaista käsitystä tukevatkin mm. monet kansainväliset tutkimukset esim. korruption ja lahjonnan yleisyydestä. Eli niiden vähäisyydestä Suomessa.

SE - Suomalainen Espanjassa.  Ilmaisjakelulehti.

Useissa maissa (Espanja mukaanluettuna) suomalaisia pidetään yleensä luotettavina, oli sitten kysymys työstä tai kaupankäynnistä. Mikä luvataan, se tehdään. Ja mikä tehdään, tehdään kunnolla ja luvatussa ajassa.

Mikään maa tai kansa ei tietenkään ole virheetön.. Rikollisuutta ja epärehellisyyttä löytyy kaikkialta, ja jos ja kun löytyy, ei se johdu geeneistä tai "rotuominaisuudesta", vaikka jotkut ääriliikkeet näin tahtovat uskotella. Taloudelliset vaikeudet, sodat, konfliktit, usein vain sattuma,  voi johtaa ihmisen rikoksen tielle. Tai ahneus.

Näitä "myytävänä"-kylttejä näkee Espanjassa tänä päivänä enemmän kuin koskaan.

Suomalainen, Espanjassa ilmestyvä SE-lehti (Suomalainen Espanjassa) kertoo suomalaisomistuksessa olevasta kiinteistönvälitysfirmasta, jonka epäillään huijanneen kiinteistöjen omistajilta suuria summia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. He ovat vaatineet ostajilta "pimeää rahaa" kaupan yhteydessä.
Joissakin tapauksissa, kun kauppa on peruuntunut, ennakkomaksua ei ole saatu takaisin.

 Lisäksi Fuengirolassa toimiva kiinteistönvälittäjäpariskunta  on vuokrannut esim. kesäkauden kotimaassa Suomessa viettävien ihmisten Espanjassa sijaitsevia  asuntoja, ja välittänyt vain osan vuokratuloista.
Tämä on paljastunut, kun jotkut omistajat ovat ilmoittaneet tulevansa asumaan espanjanasuntoonsa. Tällöin "tyhjänä ollut" asunto tai talo onkin yllättäen juuri päivää tai paria aikaisemmin vuokrattu.  Todellisuudessa asukkaita on saattanut olla kuukausien ajan.

Lehden uutisen mukaan huijattuja suomalaisia pariskuntia on kymmenkunta.

Espanjan kiintöistökaupoissa on ollut epäselvyyksiä kautta aikain, ja esim. kauppahinnan maksu osittain käteisenä (mikä ei näy missään papereissa) on ollut yleistä. Tämän päivän taloudellisen kriisin ainoa hyvä puoli on, että viranomaiset seuraavat kaupankäyntiä entistä tarkemmin. Ostajan kannattaa aina valita luotettava, alalla kauan ollut kiinteistövälitys ja lisäksi käyttää lakimiehiä, ettei yllätyksiä ja pettymyksiä tule.

Vuokratessa asuntoa on hyvä (mikäli mahdollista) pyytää esim.  naapureita tai vaikkapa alueella toimivaa puutarhuria  pitämään silmällä asunnossa  mahdollisesti tapahtuvaa liikennettä.  Se ei ole "kyttäämistä", mistä kukaan ei pidä, vaan naapuriapua. Normaalisti tällaista ei tarvita, mutta vara ei venettä kaada. Paras keino, jälleen, on käyttää luotettavaa kiinteistöfirmaa.

Asia on viranomaisten tutkittavan, eikä epäiltyjen nimiä ole julkaistu. Neuvottelut omistajien ja firman välillä eivät ole johtaneet tulokseen.
 Ilmeistä on, että tulossa on oikeusjuttu, ja silloin luultavasti  myös julkaistaan petollisen kiinteistöfirman nimi.

Huono kello kuuluu kauas, ja pariskunnan huijaustarina taitaa olla loppusuoralla.

Ihan normi(?) päivä Aurinkorannikolla

Eilen oli Espanjassa (ja muutamassa muussa maassa) yleislakko. Sen oli tarkoitus osoittaa, että ihmiset (ja erityisesti ns. työväestö) on saanut tarpeekseen oikeistohallituksen kuristuspolitiikasta.

Näiden lakkojen ja mielenosoitusten kuva on kaksijakoinen. Ammattiliitot haluavat kaiken tapahtuvan laillisesti ja "rauhallisesti". Mikä ei tarkoita, että ihmiset olisivat rauhallisia, vaan sitä, että kaikki tapahtuu laillisesti, ja ilman väkivaltaa.

Valitettavasti monet nuoret ihmiset (kuten opiskelijat) ja anarkismiin taipuvat (edelleen yleensä nuoret)  ihmiset sortuvat väkivaltaan ja paikkojen rikkomiseen.  On siis ymmärrettävää, että poliisi vastaa väkivaltaan väkivallalla.

Espanjan poliisi on aina ollut tunnettu voimakkaista, jopa raaoista otteistaan. Tämä nähtiin jälleen kerran.

Tänään on sitten nähty eilisen kuvia.   Ei kovinkaan kaunista.

Itse menin tänään  aamupäivällä  vaimon kanssa pesemään pyykkejä itsepalvelu-pesulaan. Pesukone kun lakkasi toimimasta.  No worries. Ja sitten ostin markkinoilta Bacelona-tohvelit!

Illalla ulos koiran kanssa. Supermarketista pari ostosta. Ulos tultuani marokkolainen mies halusi myydä minulle moottorisahan. Kerroin, että en itse tarvitse , mutta  naapurini, jolla on takka, voisi olla kiinnostunut. Mikä on sitten hinta? 200 euroa, kuulema. Kun on tuliterä. Sanoin, että minulla ei ole rahaa mukana, vain kortti.
Mies sanoi, että voisin mennä nostamaan kortilla rahaa.
Mutta, en haluaisi maksaa enempää kuin 50 €, ja, sitäpaitsi, minulla ei ole rahaa mukana.
Rehellisesti sanottuna - vaikka en olekaan nähnyt mitään  moottorisahamurhaaja-leffaa - en halunnut kävellä puolta kilsaa automaatille. Mies seurasi minua melko pitkään...."50 euroa on parempi kuin ei mitään". Onhan se. Tiedän että saha (melko varmasti varastettu!) oli ainakin 300 euron arvoinen. Ja, tietysti, juuri nyt, minullla ei ollut kännykkää mukana! Ehkä naapuri olisi halunnut ostaa?

Matkalla ohitin miehen, jolla on vain yksi jalka. Kerjäämässä rahaa toisen supermarketin luona. Useimmat ohittivat hänet luomatta tuskin katsettakaan. Katsoin kukkarooni: ehkä hieman yli euron, pieninä kolikoina. Annoin ne miehelle. En siksi, että tuntisin itseni "hyväksi ihmiseksi", tai, että Pyhä Pietari, siellä portillaan, sanoisi, että koska olen ollut ns. hyvä ihminen, hän laskee minut portin sisälle. Annan aina rahaa ihmisille. Tuskin kukaan kerjää, ellei tarvitse? Ainakaan Espanjassa ei ole organisoitua kerjäämistä.

Normi päivä?  Mikä  se sellainen on?  

Hämärämiehiä ja -naisia? Onko asioita jotka eivät kestä "auringonvaloa"?

Aurinkorannikolla on  turistioppaiden ym. mukaan (lähteestä ja laskutavasta riippuen) 300-330 vrk/vuodessa aurinkoista. Valoa siis riittää, vuodenajasta riippuen, aamuvarhaisesta jopa kello kymmeneen.


Nyt kun kesä täällä Etelä-Espanjassakin on lopulta ohi, ja paluu normaaliaikaan on muuttanut illat pimeämmäksi, törmää asiaan, mikä aikoinaan yllätti ja hämmästytti, ja vieläkin häiritsee.

Espanjalaiset (lue: andalusialaiset) autoilijat tuntuvat laittavan autonsa ajovalot päälle vasta kun eivät pysty lukemaan autonsa mittareita.  Se, että auton valot samalla auttavat muita liikenteessä olevia huomaamaan ajoneuvon ja - kuten esim. valoisana aikana - tajuamaan että kysymyksessä on liikkuva kulkuneuvo, ei tunnu tulevan  mieleen.  Hieman sama juttu kuin joillekin suuntamerkin näyttäminen; kyllä minä tiedän minne olen menossa, ja mitä se muille kuuluu!

Toinen, yhtä tärkeä "puute" on se, että ainakaan minä en ole löytänyt heijastimia mistään. Toki täälläkin on liikuntaan tarkoitettuja tuulipukuja ja verkkareita, joissa voi olla heijastin. Nauhoja tai ripustettavia heijastimia sen sijaan ei ilmeisesti ole.

Polkupyöräilijät ovat sitten asia erikseen. Ainakaan Andalusiassa ei juurikaan näe aikuista polkupyöräilijää, ellei kysymyksessä ole urheilija. Joko kuntoilija tai aktiivi pyöräilijä. He tuntuvat liikkuvan valoisaan aikaan, nuoret (joskus lapset) taas jopa iltaisin, ja lähes poikkeuksetta, ilman minkäänlaisia valoja.  Pyörissä sen sijaan on usein kiinteät heijastimet, mikä toki on tyhjää parempi.

Pyöräteitä kaupunkien ja  muiden taajamien  välillä ei ole. Niinpä monet ajelevat maantien vieressä olevalla "rampilla", joka on kapea, mutta sentään eristetty tiestä metallisella aidalla tai puomilla.  Valitettavasti myös skootterit käyttävät usein  samaa.

Skootterien kuljettajat ovat useimmiten nuoria; pienimoottoriset, mopon kaltaiset skootterit ovat nopeita, ne voivat kulkea yli 60 km/h, ja puikkelehtivat usein autojen välissä taajamissa.

No, jotakin hyvää on tapahtunut. Ilmeisesti espanjalaisnuoret, jotka ihailevat moottoripyöräurheilua (Espanjallahan on useita maailmanmestareita eri luokissa)  kokevat itsensä cooliksi kun käyttävät kypärää.

Minulla on mukana pieni "taskulamppu" (itse asiassa kynän kokoinen valaisin, joka saa virtansa kiertämällä vipua muutaman sekunnin ajan) kulkiessani koirani kanssa iltahämärissä tai pimeällä.  Jossakin minulla on vanha heijastinnauha, aikoinaan vakuutusyhtiöstä saatu. Taidan laittaa sen koirani Billyn kaulapannan ympärille, jos/kun sen jostain löydän.

Ehkä huomenna? Mañana. 

Palmun alla palelee talvella...

Kun muutin Espanjaan vuonna 1998, maa  oli juuri toipumassa lamasta, Vuosi 1999 oli jo parempi, ja vuonna 2000 kaikki näytti kääntyvän hyväksi.

Muutavan vuoden ajan rahaa näytti virtaavan maahan, rakennustoiminta kuumeni.  Jossakin vaiheessa, alueella missä asumme, voi nähdä kolmekymmentä nostokurkea.

Vaikutti siltä, että että joka ainoa neliömetri maata käytetään rakentamiseen.

Buumia kesti viisi-kuusi vuotta.
 Joissakin arvioissa tuolloin ennustettiin mm. puolen miljoonan saksalaisen muuttavan  lähivuosina Aurinkorannikolle. Brittien "invaasion" uskottiin myös jatkuvan, ja pohjoismaalaisten tuloon uskottiin samoin vahvasti.
Hinnat kohosivat pilviin.

Vuosina 2006 ja 2007 alkoivat näkyä ensimmäiset merkit maailmanlaajuisesta lamasta.
Sitten tapahtui muutama suuri konkurssi Amerikassa. Se vaikutti luonnollisesti Eurooppaan, ja mm. Iso-Britannian talouteen.  Brittien ostovoima heikkeni, potentiaaliset ostajat vähenivät.
Turismista ja ulkomaalaisten sijoituksista riippuvaisen   Etelä-Espanjan rannikko  oli rakennettu miltei täyteen; nyt tuhannet asunnot ja talot seivoivat tyhjillään. Ja tulevat seisomaan vielä kauan.

Tänä päivänä Espanja on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Rakennustoiminta on miltei kokonaan pysähdyksissä, työttömyys on paikoin yli 30 prosenttia, ja erityisen vaikeassa asemassa olevat nuoret, alle 25-vuotiaat.

Työttömyys on aina raskas koettelemus; joissakin tapauksissa se voi olla katastrofi. Perhe, jossa kukaan sen jäsen ei työskentele, voi suoranaisesti nähdä nälkää. Ihmisiä on häädetty kodeistaan maksamattomien lainojen vuoksi, joskus heidät on poliisi kirjaimellisesti kantanut ulos. Pankki ottaa asunnon tai talon haltuunsa, ja kun sitä ei pystytä myymään, velka säilyy.
54-vuotiaalle miehelle   Granadassa kodin menetys oli liikaa. Hänet löydettiin kuolleena kotoaan, joka ei olisi enää hänen omansa.

Erityisesti eteläinen Espanja eli Andalusia on täynnä asuntoja jotka seisovat tyhjän pantteina. Samaan aikaan perheitä ajetaan kadulle. Heidän kohtolonaan on olla riippuvaisia sukulaisten ja/tai tuttavien mahdollisesta avusta. Espanjalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä, ja joskus esim.  isovanhempien apu voi olla korvaamatonta.

Suomessa näyttävät nuoret oikeistokokoomuslaiset ja muu äärioikeisto lanseeraavan ajattelua että ns. hyvinvointivaltio passivoi ihmisiä.  Toivotaan enemmän sosiaalista myötätuntoa kuin yhteiskunnan apua.
Espanja on tällaiselle ajattelulle siis ihanneyhteiskunta; köyhät itse auttakoot toisia köyhiä! Talouselämää ei saa rankalla verotuksella rasittaa, vaan sitä pitää tukea mm. sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa heikentämällä, tekemällä mm. yrityksille helpommaksi irtisanoa työntekijä ja mahdollistaa "vapaat" tuloneuvottelut eli käytännössä luopua ammattiliittojen neuvottelemista sopimuksista.

Toivottavasti Suomessa järki voittaa, eikä hyvinvointivaltion purkamista sallita.  Espanja on esimerkki raa´asta kapitalismista.  Täällä köyhät on jo laitettu kyykkyyn.

Sääntöja ja säätöjä

Kun suomipoika tai -tyttö muuttaa Espanjaan, seurauksena on jonkinlainen kulttuurishokki. Tai, jos sana kuulosta liaan rankalta, niin ainakin melkoinen elintapojen ja arvostuksien törmäys.
Usein tuo muutos on kait pikemminkin positiivinen: aurinko paistaa, ihmiset näyttävät iloisemmilta kuin siellä kotimaassa (ainakin jos verrataan väkeä Suomen   marraskuun räntäsateissa paikallisen parinkymmenen asteen lämmöstä nauttiviin espanjalaisiin).
 Erilaisuus kiehtoo. Positiivisia asioita tuntuu olevan paljon enemmän kuin niitä negatiivisia, joita tuskin huomaa.  Aluksi. Sitten alkaa löytyä ärsyttäviäkin asioita.
 Espanja, se eteläinenkin, on muutakin kuin aurinkoa, merta ja mukavia ravintoloita.

Aurinkorannikko ja koko Andalusia on se osa Espanjaa jonka koko olemassaolo perustuu pitkälti turismiin ja vierasmaalaisten olemassaoloon. Siksi ulkomaalaisia joskus kohdellaan silkkihansikkain.
Ulkomaalaisiin nurjasti suhtautumista olen kohdannut lähinnä vain rakennusmiesten taholta,jotka hekin ovat  usein muita kuin espanjalaisia. Pohjoismaalaisia pidetään usein rikkaina; jos jollakin on varaa asuntoon Espanjassa ja toiseen kotimaassa, ihmisen täytyy olla rikas.  Tänä päivänä se ehkä onkin totta, halpojen talojen ja asuntojen aika Espanjassa on ohi, vaikkakin lama on laskenut hintoja jyrkästi.

Elintapojen ja asenteiden erilaisuus ei välttämättä ole ongelma. Suomalainen(kin) oppii ettei niitä kuuluisia hihoja kannata polttaa turhan takia. Kesällähän niitä ei t-paidassa edes ole..

Vaikeinta minulle on ollut hyväksyä se tosiasia että Espanjassa on sääntöjä joista pidetään kiinni ja niitä joista kukaan ei tunnu välittävän, ja ulkomaalainen ei juuri koskaan tiedä mikä on mikä.

Pari esimerkkiä.
. Tuntemani suomalainen rakennutti jokin vuosi sitten talon kauniille paikalle täällä Riviera del Solilla.
. Kaikki meni hyvin. Kunnes joku kaupungin virkamies (rakennustarkastaja tai vastaava) huomasi että paikallisen puhelinyhtiön pykäämä rakennelma oli jalkakäytävällä ja "blokkasi" puolet siitä. Se piti siirtää. Kun kuulema pyörätuolilla (esim.) ei pääse ohi...No, talon omistaja sanoi että koska se on puhelinyhtiön tekemä, heidän pitää se siirtää. Soitto puhelinyhtiöön, joka totesi etteivät he sitä tee. Se on kaupungin asia.
No, lopulta Suomen mies päätti tehdä työn itse. Teki sen, asia kunnossa.

Muutama sata metriä tästä talosta on toinen omakotitalo. Se remontoitiin jokin vuosi sitten, ja  seurauksena kadulta ajetaan autotalliin mikä on pari metriä katutason alapuolella. Ainoa ongelma on että ns. luiska alkaa pari-kolmekymmentä senttiä jalkakäytävää alempaa!  Mitä tapahtuu jos joku näkövammainen tms. ei huomaa pudotusta? Puhumattakaan siitä pyörätuolipotilaasta?! Onko tätä koskaan tarkastettu?
Eivätkä nämä erikoiset luiskarakennelmat ole (valitettavasti) kovinkaan harvinaisia.

Oma lukunsa on sitten posti. Joskus vaaditaan esim. pakettia noudettaessa  henkilöllisyyden todistaminen, toisinaan taas ei.
Ovatko nämä asiat maailman tärkeimpiä? Varmasti eivät. Toisaalta, ehkä olen vain tottunut siihen että säännöt ovat olemassa ja että niitä noudatetaan.

Espanja ja espanjalaiset ovat varmasti eri maata kuin me suomalaiset.  Silti, en hetkeäkään kadu, että asun täällä. Mikään paikka maan päällä ei ole paratiisi.  Ja kuka sinne paratiisiin haluaa, muutenkaan? Sieltähän lentää ulos kuin leppäkeihäs, ja vain ja ainostaan siitä syystä että syö omenan jostakin ihme puusta!

Tapaksia Mihaksessa...

Oman armaan Suomenmaamme kieli on tunnetusti kaunista ja sointuvaa.
Kun tuhmalle lapselle sanotaan: "Älä rääkkää sitä kissaa!" hän vastaa:" Enhän minä rääkkääkkään!"
Ja taas juhannuksesta voidaan kertoa tarinaa:
  -  Kuka kokoo kokon?
   - Kokko!
   - Koko kokonko?
 -  Kokko kokoo koko kokon.
 -  Kokkoko kokoo KOKO kokon?
  .- Kokko Kokko! Kokoo koko kokon! OK?
 -  OoKoo!

Nimien taivutus on sitten oma lukunsa.
Aurinkorannikolla on pieni ja suht. hyvin massaturismin kurimuksessa säilynyt kaupunki Mijas.

Suomalaisten suussa meno kylään (kaupunkiin) taipuu usein "mennä Mijakseen". Se on naapuri Fuengirolalle missä on suuria suomalaisten asukkaiden miehittämiä  alueita kuten Los Boliches ja Los Pacos - monet viettävät talvikaudet Espanjassa, jotkut ovat jäänet pysyvästi.
Minun mielestäni kyllä  pitäisti mennä Mijasiin. (Nimi muuten lausutaan Mihas).

Koko Espanjassa taas syödään pieniä annoksia eli Lontoon kielellä snackeja, suomeksi kai huikopaloja tai välipaloja joiden monikkomuoto on tapas. Puhekieleen suomeksi  on muodostunut nimitys tapakset, sana tapa kun suomeksi on jotain muuta. Tapojahan meillä kaikilla on...Hyviä ja huonoja.

Erisnimien taivutus suomenkielessä  vaihtelee: Sanomme että USA:ssa on Kansasin (ei Kansaksen) osavaltio. Emmen myöskään puhu Los Angeleksesta vaan Los Angelesista.  Sen sijaan kieleen on jo istunut sanonta Elviksestä, ei Elvisistä. Jotkut nimet taipuvat, jotkut eivät, ja vakiintunut käytäntö määrää.

Kuinka tärkeitä nämä asiat sitten ovat? Älkää  minulta kysykö! Jo nyt on minua "kehuttu" kielipoliisiksi!

Sen kuitenkin tiedän että tapaksista  tykkään kuin se kuuluisa henkisesti häiriinynyt (huom. poliittisesti korrekti ilmaus!) siitä puurosta. Siitä huolimatta että siinä puurossa  kuulema on liikaa hiilihydraatteja...vai onkos, jos se on kokojyvä- ?
No jos siihen laittaa ison voisilmän niin siitähän tulee terveellistä, kolesteriarvot kun kuulema voi unohtaa...(?)

Juhani "Juice" Leskinen sanoi jossakin viiimeisistä haastatteluistaan (löytyy jostakin Tuubistakin) että Suomen kieli on upea kieli. Olen samaa mieltä. Se on tuntemistani kielistä (5) kaikkein täsmällisin ja tarkoin, eikä helposti anna aihetta väärinkäsityksiin, mikäli niin halutaan.  Britit usein leikkivät sanoilla. Lehdistö harrastaa erilaisia kompia. Toisaalta, monesti sana tai sanat voidaan ymmärtää väärin, ne täytyy tavata kirjain kirjaimelta. Suomessa tätä tarvetta ei ole.

Voisitkos esimerkiksi sanoa asian selvemmin kuin tämä Juicen oivallus:
Nyt on iloinen Einari se
Kun pyörä ei narise.

Hyvä Suomi!

P.S. Jos asut Suomessa ja tulet joskus Aurinkorannikolle, käy Mijasissa! Ja kokeile niitä tapaksia!

Jos taas jo olet täällä, nauti molemmista. Siitä huolimatta mitä nimiä, ja miten, käytät.












-

No onkos tullut talvi?

Lokakuun viimeisenä sunnuntaina Eurooppa siirtyi pois kesäajasta. Suomessa (muistini mukaan) monet sitä kutsuvat talviajaksi. Pohjoista Suomea ja Koillismaata lukuunottamatta talvi kuitenkin ilmeisesti odottaa vielä tuloaan.

Espanjassa "oikeaa" talvea  on  vain pohjoisessa sekä tietenkin vuoristossa, kuten esim. Andalusian Sierra Nevadassa,  missä hiihdetään ja lasketellaan yleensä marraskuusta maalis-huhtikuuhun. Pohjois-Espanjassa sataa ajoittain hyvinkin runsaasti lunta, mikä usein aiheuttaa vaikeuksia liikenteelle. Pysyvää lunta ei silti ole kuin korkeilla paikoilla. Osa vuoristojen kapeista teistä on jään ja lumen takia osan vuotta suljettuina.
Myös meillä aurinkorannikolla näkyy valkoista lunta "vuorilla" joinakin aamuina, Lähinnä nuo korkeat paikat ovat kuitenkin hiekkakukkuloita, jotka syntyivät jääkauden seurauksena.

Tunnin siirto taaksepäin tuntuu paljon mukavammalta kuin toisin päin. Muutaman päivän ajan aamut tuntuvat olevan "helpompia" heräämisen kannalta. Toisaalta iltojen lyheneminen ei ole yhtä mukava asia.
Eläimillä on vain "sisäinen kello", joten jonkin aikaa esim. koira voi olla ihmeissään miksi aamukävely viipyy.
Kotieläimet eivät myöskään helposti mukaudu uuteen aikaan, esim. lehmien lypsyajat (ilmeisesti) muuttuvat. 

Kesäikaan siirtymistä on arvosteltu ja sen aiheuttamaa hyötyä on vähätelty. Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyöty on ilmeinen; eteläisessä Espanjassa kesäaika aiheuttaa sen, että aurinko laskee myöhemmin ja se taas tarkoittaa että kesä-, heinä- ja elokuussa kuumuus jatkuu pitkään. Pikemminkin pitäisi kelloja siirtää taaksepäin!
Kesäajan englanninkielinen nimi  Daylight saving time kertoo mikä on sen tarkoitus: käyttää valoisien aamujen etu hyväksi ja samalla  säästää energia. Tutkimuksia jotka osoittavat mm. prosentin säästön valaistuskuluissa on esitelty - vain jotta uusi tutkimus voi osoittaa ne epäluotettaviksi.

Jokunen päivä sitten luin että Britanniassa harkitaan siirtymistä Keski-Euroopan aikaan eli tunnilla eteenpäin.  Se ehkä helpoittaisi matkustamista ja kaupankäyntiä. Ajatus tuntuu mielekkäältä.   Pohjoisessa eli Skotlannissa tästä ei olla yhtä mieltä: päivä "lyhenisi" tunnilla.

Aurinkorannikon marraskuu on usein arvaamaton. Aurinkoa, lämmintä, leutoa tuulta. Sitten yhtäkkiä kovaa, kylmää  tuulta ja sadetta tai ukkosta. Kävelylle lähtö pelkkä t-paita ja shortsit yllä ei ole siis  suositeltavaa. Sateenvarjokin on hyvä varuste.
Pukeutumisesta voikin melko varmasti tunnistaa henkilön taustan: vähäpukeinen, viluinen henkilö on mitä ilmeisemmin  turisti joka on tullut "aurinkolomalle" Aurinkorannikolle  ottamatta mukaan muuta kuin hellevaatteita  mutta epäonnekseen saanut viikon-parin aikana muutaman kolean päivän.
Vakituisesti asuvat ulkomaalaiset pukeutuvat sään mukaan (suomalaisen tunnistaa tietysti siitä Rukan tuulipuvusta...)  ja paikalliset asukkaat (erityisesti naiset) pukeutuvat kaikkein lämpimimmin. Joskus tuntuukin että espanjalaisnaiset aivan odottavat aikaa jolloin "saavat taas pukeutua". En ihmettele; itsekin elokuun helteillä odotan aikaa jolloin saan pukea taas farkut ja nahkapusakan!

Auton ikkunoita ei tarvitse raapia aamuisin, lohkolämmittäjiä ei tarvita.  Mustaa jäätä on vain kun noustaan ylöspäin sisämaahan, eikä talvirenkaita tunneta, nastoista puhumattakaan. Pohjoisessa lumisina aikoina autoilijat käyttävät ketjuja. Näin kuitenkin vain muutamana päivänä vuodessa. Aurinkorannikon ainoa liikennettä haittaava tekijä on joskus todella rankka sade, joka voi  aiheuttaa tulvia ja  jopa vahingoittaa tiestöä. Hyvät renkaat ovat tarpeen, vesiliirto on vaarallista.

Kesä ja kesäaika ovat  täällä ohi. Onneksi, tekisi mieli sanoa.
"Talviaikaan " ei olla täällä silti siirrytty, menossa on syksy. Luonto ei näytä syksyiseltä. Päin vastoin, Aurinkorannikon syksy sateineen saa luonnon heräämään, kaikki on taas vihreää.

Ja päivän parin sateen, jopa ukkosmyrskyn, jälkeen paistaa taas aurinko. Aurinko rannikolla...

Drogas no - no drugs - suomalaistytön tarpeeton kuolema

Suomessa ja  Espanjan Aurinkorannikolla on mieliä kuohuttanut suomalaistytön raaka murha.  Mijasista lokakuun 6. päivänä loytyi Jenna Lepomäen ruumis. Tyttö oli ollut kadoksisa kesäkuun lopusta saakka.

Olé-kustannuksen Suomalainen Espajassa -lehti kertoo tapauksen vaiheista viime numerossaan sivulla 5.
Tuosta kirjoituksesta selviää että ihmisten käsitys Espanjasta maasta jossa kaikki on hidasta (mañana eli huomenna voi jotakin tapahtua) kun taas suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat tehokkaita ja nopeita reagoimaan, ei aina pidäkään paikkaansa. Suomalaisten viranomaisten toiminta oli yllättävän  hidasta ja (ainakin lehden mukaan) poliisi reagoi vasta yleisön painostuksesta, mikä taas johtui lehden edustajien järjestämästä tiedotustilaisuudesta.

Se että tapausta pidettiin pelkkänä "katoamisena" on sitäkin ihmeellisempää kun poliisin tiedossa olisi pitänyt olla tapaukseen liittyvien nuorten miesten rikollinen tausta.

Viimeisten tietojen mukaan toisen taposta epäillyn nuoren äiti on päästetty vapaaksi, mutta isä on  edelleen vangittuna Espanjassa, kuten varsinaiset epäillytkin.

Kuinka sitten on mahdollista että Jennan vanhemmat antoivat tyttärensä matkustaa kahden nuoren miehen kutsumana ja jopa heidän kustannuksellaan vieraaseen maahan? Tietojen mukaan Jenna oli "tuntenut" nuoret miehet vain internetin kautta.   En halua syyttää vanhempia, he kuuleman mukaan eivät pystyneet estämään tytärtään lähtemästä.  Ainakin Jennan surullinen tarina varmasti saa jokaisen nuoren tytön suhtautumaan epäilevästi  "mukaviin" tarjouksiin ilmaisesta matkasta ja majoituksesta. Vanhan sanonnan mukaan ilmaista lounasta ei ole. Seksuaalisesta painostuksesta ei mainintaa ole, sen sijaan hinta olisi ollut toimiminen huumekuriirina.  Kieltäytyminen maksoi nuoren ihmisen elämän.

Jutun lopputulos on monen onnettoman sattuman summa. Jos, ja jos.
jos Jenna olisi jättänyt lähtämättä....jos  hän olisi odottanut pääsevänsä turvakotiin (jota hänelle oltiin jo järjestämässä) ...Viimeiset tekstiviestit Suomeen tulivat päivä hänen Guardia civil - vierailunsa jälkeen.

Aurinkorannikolla on omat synkät varjonsa. Yksi niistä ovat huumeet. Suuri joukko huumeita kulkee Espanjan kautta muualle Eurooppaan. Nuorten huumeiden käyttö (lähinnä kannabis) on yleistä. Huumekaupassa voitot ovat suuria ja ihmisehenki on halpa. Siksi niin vanhempien kuin heidän aikuisikään tulevien lastensa on syytä pitää järki kädessä.  "Tarjoukset" on paras unohtaa, oli se sitten matka tai ilmainen huumekokeilu. Muussa tapauksessa lopputulos voi olla kohtalokas.

"Siellä flamencoa kaikki karkeloivat..."

Suomalainen laulaja Marion lauloi takavuosina saksalaista alkuperää olevan Eviva España -kappaleen suomeksi. Otsikko on lainaus sanoituksesta.
Vaan miten on, tanssitaanko flamencoa kaikkialla Espanjassa? Itse asiassa ei. Kyseinen musiikin laji on syntynyt Andalusiassa, eikä tietenkään ole sattumaa että siitä (kuten monesta muustakin lähinnä andalucialaisesta asiasta) on tullut hyvin pitkälle koko Espanjan symboli.

Flamenco on musiikkia joka yleisimmin yhdistetään gitanoihin, eli mustalaisiin (nykyisin käytetään nimitystä romanit). Tosiasia onkin että po. musiikin esittäjistä valtaosa on tämän etnisen vähemmistön edustajia. Musiikki itsessä on kuitenkin saanut paljon vaikutteita arabialaisesta musiikista (ns. maurit miehittivät Espanjaa vuosisatojen ajan) sekä myös juutalaisesta perinteestä.

Flamenco on tyypillisesti kitaralla säestettyä, voimakkaasti synkopoitua musiikkia. Lyömäsoittimena on usein eräänlainen "laatikko" jonka päällä toinen soittaja istuu. Laulutapa on hyvin voimakas ja intensiivinen. Esityksissä on usein mukana kaksi-kolme näyttävästi pukeutunutta tanssijaa.
Nykyisin on flamencoa tai siitä vaikutteita ottanutta musiikkia esittävät myös monet jazz-, rock- ja fuusioyhtyeet.
Yleisön tanssimusiikkia varsinainen flamenco ei siis ole, jos kohta espanjalainen tanssimusiikki on luonnollisesti saanut myös siiitä vaikutteita

Vaikka flamenco on siis alkujaan andalucialainen ilmiö, on se luonnollisesti levinnyt myös muualle Espanjaan.
Monelle ei-espanjalaiselle ei ole kovinkaan selvää että Espanja valtiona jakaantuu useisiin automisiin alueisiin, jotka kielellisesti ja kulttuurinsa puolesta ovat hyvinkin erilaisia. Baskimaassa on oma kielensä joka on yhdessä castellanon  eli  "espanjan"  kanssa toinen virallinen kieli. Sillä ei ole mitään yhteistä espanjankielen kanssa, joitakin yhteisiä sanoja lukuunottamatta. Huolimatta siitä että maassa on voimakkaita itsenäisyyttä ajavia ryhmiä ja liikkeitä, baskin kieltä puhuu vain n. 30 % paikallisesta väestöstä.

Toinen selkeästi erottuva alue on Katalonia. Katalaani on toinen virallinen kieli, ja se poikkeaa perusespanjasta selkeästi eli yhtä paljon kuin esim. skandinaaviset kielet keskenään.
Neljäs virallinen kieli on galician kieli. Lisäksi maassa on muutama murre, joita ei ole tunnustettu virallisesti kieliksi. Castellano eli se mitä Suomessa nimitetään espanjaksi on toinen virallinen kieli kaikkialla.

Monet espanjalaiset, mukaanluettuna andalusialaiset,  kokevat olevansa ensisijäisesti oman provinssinsa kansalaisia ja vasta toissijaisesti espanjalaisia. Näin etenkin Baskimaassa ja Kataloniassa. Baskimaan jalkapallojoukkueissa pelaa enimmäkseen baskipelaajia. Katalonian ylpeys Barcelona on yhä edelleen hyvin paikallinen joukkue, kiiitos hyvän juniorityön. Toki joukkueessa pelaa useita vierasmaalaisia. Oma Jari Litmasemmekin vieraili siellä vaihtelevalla menestyksellä. Uskoakseni Jari ei oikein sopeutunut paikalliseeen julkkiskulttuuriin missä pelaajan on "markkinoitava" itsensä median kautta.

Urheilu on yhdistävä mutta myös erottava voima. Real Madridin ja Barcelonan fanit tuskin koskaa voivat olla ystäviä, mutta Espanjan maajoukkueessa ollaan edustamassa yhteistä maata.
Suomi ei oikein onnistunut tämän vuoden Euroviisuissa, mutta Espanjan menestys oli vieläkin surkeampi. Onneksi sentään molemmat maat ovat ainakin yhdessä joukkuelajissa  voimassa olevia maailmanmestareita.
Barcelona lisäksi jalkapallossa tämän vuoden seurajoukkueiden "euroopanmestari".

Monet ovat minulta kysyneet olenko milloinkaan ollut katsomassa härkätaistelua. Se kun on osa espanjalaista ja etenkin andalusialaista kulttuuriperintöä   En ole, enkä aio koskaan mennäkään.     Mm. Kataloniassa härkätaistelu on ollut kielletty  jo muutaman vuoden ajan ja sama tapahtunee vielä joskus myös muualla. Flamencoa olen ollut kuuntelemassa, tottakai. Ja suosittelen kaikille muillekin!