Voiko itsenäisyytta syödä tai juoda?

Tunnen useita  ihmisiä, jotka eivät arvosta urheilua.
Kuusikymmentäluvulla monet (erityisesti kirjailijat)  pitivät urheilijoita  vain  tyhminä lihaskimppuina. 

Seitsemänkymmentäluvulla taas monet maat kuten Neuvostoliitto ja DDR (eli "Itä-Saksa") käyttivät urheilua ja urheilijoita kylmän sodan välineenä. Maiden mahtavan menestyksen oli tarkoitus osoittaa sosialismin olevan se lopullinen voittaja.
 Kylmän sodan klassikoihin kuuluvat Kanadan ja Neuvostoliiton ottelut ja USA:n voitto jääkiekossa  olympiakisoissa Lake Placidissa 1980.


Monet ihmiset kautta aikain ovat sanoneet, ettei politiikkaa pidä sekoittaa urheiluun. 

No sehän on sekoitettu urheiluun kautta aikain.

Berliinin kesäolympialaiset  1936 järjestettiin  Saksassa, vaikka natsismin uhka oli jo ilmassa.  Valtakunnankansleri, diktaattori Hitler mm.  kieltäytyi kättelemästä mustaa voittajaa, Jesse Owensia. Joka voitti neljä kultamitalia kisoissa, jonka tarkoitus oli osoittaa arjalaisen rodun ylivertaisuus.
 Presidentti Franklin D. Roosevelt ei lähettänyt Owensille  onnittelusähkettä. Musta mies ei sitä ansainnut?

Esimerkkejä voidaan löytää vaikka kuinka paljon.  Moskovan olympiakisat 1980.  USA ja monet muut maat boikotoivat kisoja.

Mikä sai minut ajattelemaan urheilua ja politiikkaa?  
Katselin Espanjan Copa del Rey -ottelua.  UD Almería pelasi Gimnastic de Tarragona -joukkuetta vastaan.  Almería on ajoittain pelannut Espanjan korkeimmalla tasolla. Mutta niin on Tarragonakin. Ja Gimnastic de Tarragona on ensimmäinen joukkue, joka on voittanut mahtavan Real Madridin niiden kotistadionilla vuonna 1948.  Kenraali Francon aikana (jonka suosikki RM oli) oli vaikea voittaa "los blancos" -joukkuetta...

Juuri nyt Kataloniassa on meneillään hyvin voimakas kampanja, jonka tarkoituksena on erota Espanjasta ja liittyä itsenäisenä maana Euroopan unioniin.  FC Barcelona on usein nähty tämän symbolina. 

Olen FC Barcelonan fan. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi Katalonian pitäisi erota Espanjasta. Eroaminen tarkoittaisi mm.  poliisin, armeijan, virkamiesten uudelleenjärjestämistä ja -palkkaamista.  Samasta syystä esim. australialaiset ovat yhä nimellisesti Englannin kuningattaren alamaisia. Muutos kun  tulisi liian kalliiksi.  "Itsenäisyyttä" ei voi syödä, ei  juoda.  Kun ihmisillä jo ovat  kaikki oikeudet, vapaudet, oma kieli. Kulttuuri. Tavat.  Mitä puuttuu?

Itsenäisyys?  Onko vain niin innostavaa heiluttaa "omaa lippua"?  

En minä tiedä. Kun elin elämäni 50 ensimmäistä vuotta itsenäisessä Suomessa.  Jonka itsenäisyyden puolesta mm. oma isäni taisteli. Ja jolle olen tästä kiitollinen. 

  

Vapauden kaiho soi!

Olen päättänyt, että toiminnan aika on viimeinkin koittanut!

Olen aikeissa muuttaa Fuengirolan Los Pacosiin, jossa on jo viisi tuhatta (5000) suomalaista. Pohjoismaisia paikkakuntia lukuunottamatta tämä on suurin suomalainen siirtokunta maailmassa.

Sen jälkeen aion agitoida ihmisiä hankkimaan oikeuden itsehallintoon, muodostamaan Los Pacosin Suomalaisen Autonomisen alueen, jonka lopullisena tavoitteena on täyden itsenäisyyden saavuttaminen, ja viime kädessä liittyminen Suomeen sen merentakaiseksi siirtokunnaksi.  

Tämän jälkeen on tarkoituksena toimia siten, että toinen suuri suomalaisalue Fuengirolassa, Los Boliches, muodostaa liiton Los Pacosin kanssa, ja molemmat tulevat osaksi Suomen valtiota. 

Oma konsulaatti  tullaan avaamaan piakkoin.

Vapun päivänä on tarkoitus järjestää suuri suomalainen antifasistinen suurmielenosoitus Fuengirolan Plaza de la Constitucionilla. Odotan sinne vähintään tusinaa isänmaallista suomalaista, pukeutuneina Kiekkoleijonien paitaan ja suomalaista olutta ja/tai lonkeroa  mukanaan. (Vahvaa humalatilaa tulee silti välttää, koska siitä espanjalaiset eivät pidä.)

Espanjansuomalaisten  on tullut aika ottaa valta omiin käsiinsä!   EI nöyristelylle! 

Kuka se onkaan tyhmä???

Kun "kiakkovieraiden" tölväilyt oli kaluttu loppuun, täytyy susille heittää uusi, lihaisa luu kaluttavaksi.

Mikä sen parempi, kuin nuori, huonosti artikuloiva skeittari, joka kuulema pääsi presidentin kutsuille, kun nuorekas pressa sattui tapaamaan hänet  jossakin vaiheessa.

Juhlassa nuorta miestä haastateltiin.  YLEn perinteiseen tapaan, nuorelle miehelle esitettiin ne perinteiset kysymykset. Veteraanit? 

Silver Gyninen ei oikein osaa sanoa mitään...

Mä ajattelen, etten mä osaa sanoa niistä mitään, koska ne on historiaa. Ne on niinku silleen sama… Emmä osaa oikein kumma… En mä osaa sanoo, koska se on niinku niitten aikaa. Se on sama kun katotaan kymmenen vuotta taaksepäin: ei ollu mitään koneita meillä, kun me kasvettiin. Me leikittiin ulkona. No, nykyään jengi leikkii kaikilla kännyköillä tai näillä ja silleen. Et silleen niinku se on paljon helpompi kysyy joltain vanhemmalta ihmiseltä noist, mä veikkaisin.

Toimittaja ei anna periksi.

Mutta veteraanien ansiosta Suomi on itsenäinen maa. Mitä se itsenäisyys merkitsee nykynuorille?

Gyninen  kertoo olevansa tyytyväinen itsenäisyyden kautta saavutettuihin kansalaisvapauksiin ja siihen, ettei tarvitse koko ajan pelätä sotaa. 


Joopa joo.

Nyt on syytä ristiinnaulita tämä typerä nuori mies. 



Ei olisi maata puolustettu vuonna 1939, jos miehet olisivat vain jääneet odottamaan palkankorotustaan, sapattivapaitaan, uusia iPhonejaan, subjektiivista päivähoito-oikeutta, opintorahan indeksikorotusta, yli kymmeneen auki olevia terasseja Kallioon. Mitä tahansa. Valtiovarainministeriölle ”talvisodan henki” on se, johon vedotaan, kun kansakunnan heikoimmilta leikataan pois sosiaalietuudet.


No näin.

Kukaan tämän  nuoren ihmisen tuomitsijoista ei ilmeisesti tiedä, että hänen taustansa on Virossa. Hänen kielitaitonsa on vielä rajoittunut. Samoin kuin tuntemus Suomen historiasta. Kuten monen syntyjään suomalaisen nuorenkin.

Kivitetäänkö kuoliaaksi? Yhdessä niiden "hulinoitsijoiden" kanssa?  

Paljon melua tyhjästä.

Tampereella hulinoitiin itsenäisyyspäivänä. Media, samoinkuin sosiaalinen media on ollut täynnä ihmisten reaktioita kyseiseen happeningiin.

Nyt on aika tehdä  katugallup. Kysymys: Miten koet/koit Kiakkovieraiden mielenosoituksen?

Henkilö 1; keski-ikäinen mies, päällä Mansen toisen suuren jääkiekkojoukkueen pusakka, päässä pipa:  "Muka kiakkoviaraita! Ihan turhaa hulinointia Kyä mää sanosi et eiku saunan taa ja lopetetaa koko jengi. "

Henkilö 2; hyvinpukeutunut nuorehko nainen, kiireisen oloinen: "Ai  niin, taisin kuulla että jotkut siellä hieman hulinoivat. Katselin kyllä vastaanottoa televisiosta. Aivan hurmaavia pukuja oli joillakin naisilla!"

Henkilö 3, nuori nainen, päällä maihinnousutakki: "Kyllä minusta on selvää, että Suomessa on suuri määrä syrjäytyneitä nuoria, joiden turhautunut,  patoutunut energia näin purkautui."

Henkilö 4, Keski-ikäinen mies, parta, sivistyneen oloinen, pukeutunut  melko värikkäästi. Puhuu viisi minuuttia, puhe täynnä sivistyssanoja, myös sanat yhteiskunta, politiikka, syrjäytyminen ja turhautuminen toistuvat. 



Henkilö 5: Keski-ikäinen nainen, pukeunut siististi ja melko kalliin näköisesti: "Voi kamala, kyllä minä näin kun jotkut niistä nuorista hulinoitsijoista löivät hevosparkojakin, ja yrittivät aitaa kaataa! Kotoa se tulee tuollainen, ei kasvateta kunnolla  ja viinaa vaan juodaan, ja sitten lapsetkin tulee juopoiksi ja alkaa häiriköidä!"

Henkilö 6:  Nuori mies. Pilottipusero, tukka ajettu kaljuksi: "Jaa ne mulkut siellä ku alko hilluun? Jotain vihreekommareita prkl! Turpiin ne tarvis, s-nan homot! Sotaveteraanien työtäkään eivät arvosta! Sais yhessä mamujen kans painua v-uun Suomesta!"

Henkilö 7: Keski-ikäinen mies, mustat farkut, Ramones-teepaita,  musta nahkapusakka: "Jaa noi nuaret, no nuaret ne ny o nuaria! Joskus vähä lähee mopo käsistä! Pitäähä sitä ny joskus  hauskaa pitää, vai mitä? Okkai sääki jotai tyhmää tehny nuarempana? Lähekkö muute kaljalle? Mää tarjoon. Tuu ny!" 

"No, mikäs. Jos kerta tarjoot!"


Päätän raporttini kiakkokaupungista tähän. Moro!

Sininen ja valkoinen

Tätä kirjoittaessani on joulukuun kuudes. Suomessa se on itsenäisyyspäivä, Espanjassa Dia de la Constitucion eli perustuslain päivä. Sillä juhlitaan vuoden 1978 uutta, demokraattista perustulakia.

Suomen itsenäisyyspäivän tarkoitusta minun ei tarvitse kertoa kenellekään. Mutta mikä on sen merkitys? Maalle, kansalaisille, minulle suomalaisena, varsinkin maan ulkopuolella pysyvästi asuvana?

Kun olin lapsi, meillä kotona sytytettiin se perinteinen "itsenäisyyskynttilä" ikkunalle. Isäni oli taistellut sodassa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi, mutta itsenäisyyden korostaminen ei ollut tavallista työläisperheessä. Se oli pikemminkin "porvareiden" ja oikeiston juhla.  Neuvostoliiton kanssa oli YYA-sopimus, ja maiden välistä ystävyyttä ja rauhaa korostettiin.

Myöhemmin kävin kyllä mm. sankarihaudoilla oman perheeni kanssa. En kuitenkaan  kokenut itsenäisyyttä tuntien katkeruutta, vaikka ymmärsin ne valtavat uhraukset, mitä vanhempieni sukupolvi oli joutunut kokemaan.

Kun aika koitti, menin armeijaan. Se oli helpointa. Vaikka olin - ja edelleen olen - pasifisti, en kokenut voivani muuttaa mitään kieltäytymällä asepalveluksesta. En osannut kuvitella, että koskaan joutuisin tarttumaan aseeseen maani puolustamiseksi, eikä näin onneksi tapahtunutkaan.

Aurinkorannikolla järjestetään itsenäisyyspäivänä tapahtumia sen juhlistamiseksi. En ole koskaan osallistunut niihin. Ei siksi, ettenkö arvostaisi Suomen itsenäisyyttä ja arvostaisi ja kunniottaisi niiden ihmisten muistoa, jotka sen ovat meille säilyttäneet. Osa veteraaneista on   toki yhä elossa. En vain ole halunnut juhlia itsenäisyyttä kyynelehtien ja Jumalan sanaa kuunnellen.

Mitä sitten itsenäisyys käytännössä minulle merkitsee tai on merkinnyt? Ehkä esimerkiksi sitä, että en tänä päivänä puhu sujuvaa venäjää, kuten mm. latvialaiset naapurini.  En puhu venäjää puolenkymmentä sanaa enempää. Latvialaiset naapurini taas tuskin puhuvat lainkaan englantia. 
Olen siis elänyt ja kasvanut ns. länsimaassa. Suomen kohtalo olisi voinut olla sama kuin Baltian mailla. Olen onnellinen, ettei näin käynyt.

En varmastikaan sano mitään ennenkuulumatonta, mutta mielestäni itsenäisyys on hieman samantapainen asia kuin terveys; sitä osaa arvostaa vasta, jos on olemassa uhka sen menettämisestä.

Olen suomalainen. Se ei muutu koskaan. En mitä ilmeisemmin tule koskaan olemaan  Espanjan kansalainen.  Suomalaisena olen osa Eurooppaa. Osa Euroopan Unionia. Mitä unionille (ja siihen kuuluvilla maille) tulee tapahtumaan, jää nähtäväksi. En koe Suomen ja suomalaisten menettäneen itsenäisyyttään Unionissa. Ehkä pitäisi ajatella, että jäsenyys on kuin avioliitto. Kompromisseja tarvitaan.  Mutta se on sitten jo toinen asia.

Vietän Suomen itsenäisyyspäivää auringon paistaessa, Välimeri näkyy kilometrin päässä, kauenpana siintää Afrikka.
Ajatukseni ovat tänään entisessä kotimaassani. Siellä ovat juureni, sukuni, monet ystävät. 

Toivotan menestystä Suomelle ja suomalaisille. Niin syntyperäisille, kuin myös niille, jotka ovat tuon maan omakseen ottaneet.

Riviera del Sol, Malaga, Espanja 06.12.2013.

Itse näen itsenäisyyden näin...

"- Miksi sinut kauas karkoitin?
  - Kauempaa näät ehkä paremmin?"

Näin lauloivat suomalaiset Jarkko ja Laura monesti kultaiseksi kutsutulla 60-luvulla. Silloin alettiin olla Suomessakin kansainsvälisiä. Sodanvastaisuus oli muotia. Ja yhä enmmän Vietnamin sodan laajennettua.
Tuo vanha sanonta kaukaa näkemisestä  voi pitää joskus paikkansa.

Olen ollut poissa Suomesta pian kaksi vuosikymmentä . Kun seuraan maan uutisia, mikä internetin ja television 24/7 -kanavien ym. kautta on yhä helpompaa, en voi sanoa että näkisin silti todella hyvin entisen kotimaani elämään ja ilmiöihin. Pikemminkin päin vastoin.
Maa tuntuu muuttuneen hurjaa vauhtia.
Eikä välttämättä parempaan suuntaan.

Joskus ircin aikoina ihmiset kertoivat joillakin kanavilla kuinka Suomi on menossa hurjaa vauhtia kohti ns. kovia arvoja. "Köyhät kyykkyyn". Ajattelin silloin että ehkä kysymys on vain heidän omista mielipiteistään.
Keskustelut siskojeni ja veljieni kanssa todistivat että mitään radikaalia muutosta ei ollut (ainakaan vielä) tapahtunut. No worries?

Vuosia on kulunut. Maahanmuuttajia vastaan taisteleva puolue sai suuren vaalivoiton. Onko kyseessä siis "äärioikeistolainen, populistinen puolue" kuten esim. Espanjan (ja koko muun Euroopan)
 uutisissa on annettu ymmärtää? Tuskin. Perussuomalaiset itse kutsuvat itseään ei-sosialistiseksi työväenpuolueeksi.  Jätetään se heitto saksalaisesta "työväenpuolueesta" (Arbeiterpartei) sikseen.
Eivät perussuomalaiset natseja ole. Vain (useimmiten) vähän koulutusta ja sivistystä saaneita ihmisiä jotka pelkäävät tulevaisuutensa vuoksi.

Voiko ylipäänsä  olla patriootti, arvostaa maata, kansaa ja kulttuuria olematta natsi tai äärioikeistolainen?
Varmasti. Neuvostoliitossa kutsuttiin Toista Maailmansotaa nimellä Suuri Isänmaallinen Sota.  No, taitaa olla jotakin mitä tuskin kannattaa verrata nykyaikaan?

Miten sitten itse koen suomalaisuuden, isänmaan, isänmaallisuuden?

Monet suomalaiset täällä Espanjassa  kokevat voimakkaasti itsenäisyyspäivän juhlallisuudet, jotka sattuvat samaan aikaan kuin paikallinen Dia de la Constitution eli perustuslain päivä mitä on vietetty Espanjan palattua demokratiaan Francon diktatuurista. Useat Aurinkorannikolla elävät ihmiset ovat eläneet ajan milloin Suomen tulevaisuus itsenäisenä valtiona oli vaakalaudalla. Toki ymmärrän heitä.

Olen elänyt miltei  koko elämäni maassa joka on demokraattinen. Suomessa.  Missä ihmisiä ei ole laitettu vankilaan poliittisten mielipiteiden tai "väärän" uskonnon vuoksi. Isäni on taistellut sekä talvi- että jatkosodassa.
Miksi, kuitenkin, tunnen että kun juhlitaan itsenäisyyttä, ei juhlita sitä tavalla joka (minun mielestäni) on se paras? Miksi ei juhlita itsenäisyyttä karnevaalin tapaan vaan valutetaan kyyneliä niiden puolesta jotka antoivat  elämänsä?  Kaikki kunnia heille, tietysti. Ehkä voisimme kuitenkin  julistaa Juhannuksen  (tai minkä tahansa kesäviikonlopun?) toiseksi juhlaksi Vapaalle, itsenäiselle, modernille Suomelle? Kylmä, räntäsateinen joulukuun kuudes tuskin on mikään Ilon Päivä.

Älkääkä edes yrittäkö kertoa minulle että itsenäisyys EI olisi  iloinen asia.  Sehän on! Nauttikaa siitä. Kukin tavallanne. Nostan kaljani (espanjalaisen) Suomelle. Kippis!