Puuta ja heinää

Muutama vuosi sitten Aurinkorannikolla julkaistavassa aikakauslehdessä oli yksi kolumnisteista iäkkään puoleinen herrasmies. 
Hän aloitti kuukausittaisen juttunsa yleensä toteamalla: "Päätoimittaja soitti, että pitäisi saada kolumni valmiiksi piakkoin, lehden julkaisupäivä lähestyy."

Juttu oli sitten sen mukainen; kovin paljoa ideoita ei tuntunut miehellä olevan, ilmeisesti oli asunut Aurinkorannalla niin kauan, että "uutta" oli vaikea löytää. Lopussa hän kertoi yhden tai jopa pari vitsiä. Tulivathan ne rivit täyteen silläkin...

Itse olen nyt  asunut Costa del Solilla lähes kaksikymmentä vuotta.

Alun innostus on toki laimennut; asiat, jotka olivat uusia ja jännittäviä, jopa eksoottisia, ovat nyt jokapäiväisiä. 
"Missä palmupuut on puita vaan..." lauloi Virve Rostikin aikoinaan.

Vuosien kuluessa on yhä vaikeampi löytää uusia ja tuoreita aiheita Espanjasta. Toki maassa tapahtuu kaiken aikaan, maa muuttuu. Kehittyy, asiat paranevat. Ongelmiakin on, ei pienimpänä Katalonia.

Ongelma (jos se sitä on) on ehkä se, että ihminen sopeutuu, samaan tapaan kuin ei huomaa kodissaan muutoksia (kuluneita tai likaisia osia) tai omaa vanhenemistaan (peilissä sitä ei huomaa, valokuvissa ehkä sentään).

Eihän minua kukaan patista kirjoittamaan mitään. 
Kun luen paikallisia "ilmaisjakelulehtiä" en voi kuitenkan  olla ajattelematta, miten monet kirjoittavat niissa melkoista roskaa, josta saavat ilmeisesti ihan ok palkkion. 

Olenko siis kateellinen heille?  En toki. Näiden julkaisujen taso on lähinnä surkea. Kieli oppi (siis MIKÄ?) ja oikein kirjoitus ei ole useimminten kirjoittajilla  hallinnassa. (Sarkasmia...)

Pitäkööt tunkkinsa. ;) 
Niin kauan kuin edes joku (ei sukulaiset, he tuskin lukevat blogiani?) lukee, kirjoitan. Tai sitten en.  Joskus minulla voi olla jopa asiaakin. Ehkä jo ensi kerralla.

Take a walk on the wild side eli Kävelyllä Aurikorannikolla

Kun muutin Espanjaan kauan sitten, en tiennyt maasta paljoakaan. Lähinnä ne kliseet, mitkä kaikki tuntevat. 
"Siellä flamencoa kaikki karkeloivat" lauloi Marion Rung (itse asiassa flamenco on ammattilaisten tanssi- ja musiikkimuoto, jota ns. tavalliset ihmiset eivät juurikaan harrasta).
Härkätaistelu. Ei minua varten. 
Uimarannat. "Quando calienta el sol". 
Useimmat asiat uudessa maassa koin miellyttävinä.
Mistä en  pitänyt, oli tupakointi kaikkialla, jopa lentoasemalla, vaikka se oli täynnä kieltotauluja.(Uuden, tiukan tupakkalain myötä tilanne on ratkaisevasti parantunut. )Se, että ei koskaan voinut olla varma, mitä sääntöä voi rikkoa, mitä ei, ei tuntunut myöskään mukavalta.
Pyörätiet puuttuvat lähes täysin.Tilanna on hieman parantunut.
 Oma lukunsa ovat, edelleen, jalkakäytävät. 

 Seuraavassa näemme , mitä tulee vastaan parin kilometrin koirankävelyttämislenkillämme päivittäin. Paikka on siis Mijas Costa, Riviera del Sol.

.

Luiska autotalliin

Hupsis, valopylväs.

Oho. 

Omia pysäköntiesteitä

Palmu yllättäen  kasvanut jälkakäytävälle?

  

Hylätty (laiton) rakennus.

 

Jotenkin tutunnäköistä porukkaa...

Niinhän se on ollu, minusta on tullu, tällainen Tipparellu, juu.

Pahoin pelkään, että koirat eivät pysty tajuamaan kuvaa  joka on noin kahden metrin korkeudessa. 

Näin se menee. Kävely koiran kanssa, Aurinkorannikolla.            

Roskapuhetta!

Iäkäs  nainen Aurinkorannikolla  halusi viedä (monen muun tavoin)  roskapussinsa ulos aamulla. Paikalle sattunut poliisipartio muistutti,  että orgaanisen jätteen jättäminen voi  tapahtua kesällä vain tiettynä aikana (useimmilla paikkakunnilla klo 21 - 24), talviaikaan auringonlaskun jälkeen aina keskiyöhön asti. Tämä kyllää lukee myös sekä espanjaksi että englanniksi roskiksien kyljessä.
 Monissa kaupungeissa tämä sääntö on ollut olemassa  jo kauan, nyt sitä on ilmeisesti alettu soveltaa pienemmillä paikkakunnillakin.

Nainen ei laittanut roskapussiaan roskikseen, vaan  jätti sen hieman myöhemmin jonnekin muualle. Poliisit huomasivat tämän, ja seurauksena oli suhteellisen  korkea sakko.

 Minkäänlaista tiedotusta säädöksien muuttamisesta  en ole nähnyt, roskiksien kylkeen ilmestynyttä  tekstiä lukuunottamatta. Tiedottaminen ei tunnetusti ole maan tapa.

 Espanja on katolinen maa,  joka oli vuosikymmeniä  fasismin ikeen alla. Katolinen usko yhdessä diktatuurin kanssa varmisti, että kaikki oli joko kiellettyä tai pakollista. Espanja   on muuttunut kuitenkin suhteellisen  nopeasti yhdeksi Euroopan (ja koko maailman) vapaamielisimmistä  maista. Maassa  voidaan homoseksuaalit vihkiä aviopariksi. Seksi on muutenkin vapaata, monet sanomalehdet ilmoittelevat mm. avoimesti seksipalveluista.  Kannabiksen polttamisesta ei rankaista, sitä voi jopa laillisesti  kasvattaa omaan tarpeeseen. Alkoholin myynnissä on melko vähän rajoituksia. Toki alle 18 vuotiaille myynti on kielletty. Samoin kauppojen ja supermarkettien alkoholimyynti kello 22 jälkeen.

Kaikki muutos ei tunnu olevan täysin hallittua. Kun vuosikymmenien ajan esim. jätteiden keräämisessä ei tuntunut olevan minkäänlaista järkeä (esim. pullojen tai purkkien palautusta ei ollut järjestetty, ja roskien lajittelu on nytkin vasta alkuvaiheissa), pyrkimys muun Euroopan tasolle tuntuu olevan liian nopeaa tai ainakin  melko huonosti organisoitua. 


Ajatus orgaanisen jätteen keräämisestä iltayön tunteina on varmasti oikea. Kesällä auringossa mätänevä jäte haisee ja voi olla jopa terveysriski. Roska-autot kiertävät varhain aamulla.

 Monet ihmiset heittävät roskansa edelleen aamulla, työhön tai kouluun tms. mennessään. Mahdollisuus joutua siitä kiinni kun on haja-asutusalueella melko pieni. Ihmisten tavat muuttuvat hitaasti, ellei todellista pakkoa ole. Uutisen vanha rouva luultavasti muistaa toimia asetusten mukaan tulevaisuudessa. 

Viime kuukausina roskien keräystä on muutettu Mijasin (mukaanlukien Mijas Costa) alueella: yksityiset taloudet eivät enää omista roskiksiaan, vaan ne on yhdistetty useita taloja ja kortteleita kokoaviksi. Nähtäväksi jää, miten tämä onnistuu vilkkaana turistikautena. Jo aiemmin  kesällä keräyspisteet ovat pursunneet yli.

Tilanteesta, jolloin kaikki jäte (mukaanluettuna lasi- ja muovipullot ym.) menivät samaan roskienkeräysastiaan, harppaus  nykyiseen tilanteeseen on ollut suuri.  Joittenkin ihmisten  tuntuu olevan vaikea tottua laittamaan lasijäte (pullot ym) omaan, muovi- ja pakkausjäte omaansa, keräyspaperi omaan paikkaansa. Lasi- ja muovitavara kierrätetään, eikä se joudu suoraan kaatopaikoille. Keräyspaperi ei ole jätepaperia, kuten sitä ennen kutsuttiin, vaan se käytetään uudelleen.

Oma lukunsa ovat sitten  ne basura jardin -keräyslaatikot, jotka ovat nimensä mukaan tarkoitetut puutarhajätteille. Siitä huolimatta niistä löytyy milloin mitäkin, aina pieniä tv-vastaanottimia (!)  myöten ("tavallisista roskista" puhumattakaan). Siitä huolimatta, että niissä (ainakin täällä Mijasissa) lukee espanjalaisen tekstin Basura jardin lisäksi  Garden rubish (todellakin, yhdellä b:llä) only. 

Jotenkin se tapa millä muutokset  on tehty,  tuntuu olevan tyypillinen  nimenomaan Espanjalle. Maalle, missä (ainakin pohjoismaalaiselle) asiat tuntuvat olevan usein  menemistä yhtäkkiä äärimmäisyydestä toiseen. Ilman, että suunnittelu on ollut tarpeeksi tarkkaa ja toteutus mahdollisimman järkevä  ja käytännöllinen. Vai olenko vain (taas?) niin "pohjoismaalainen? 


Koirien omistajista suuri osa ei kerää lemminkkinsä jätöksiä. Siitäkään huolimatta, että tuloksena voi olla todella suuri sakko.



Espanja on ihana maa, ja sen ihmiset kaikessa intohimoisuudessaan jäyhän pohjolan pojan mielestä kiehtovia.  Ja, ettei totuus unohtuisi, pahimpia roskaajia ovat usein ulkomaalaiset, jotka tuntuvat (ainakin lomalaiset) jättävän aivonsa narikkaan sinne kotimaahan. Eihän niitä lomalla tarvitse!