Hirveä Aurinkorannikko.

Yksi Internetin monista hyvistä puolista  on  mahdollisuus nähdä tv-ohjelmia "livenä".

Olen katsellut netistä ilmaiseksi mm. jalkapalloa ja suomalaista liigakiekkoa.  

Valitettavasti Suomen Yleisradio eli YLE ei yleensä anna minun (siis ns. ulkosuomalaisen) katsella ohjelmiaan suorana. Mutta mutta. Toisinaan se onnistuu. Kuten juuri nyt.  Kummallista...
Yleensä tulee teksti: "Tämä ohjelma on mahdollista katsella vain Suomessa". 

Vanhoja ohjelmia saa katsella mm. Ylen Areenasta. Varsinkin musiikkiohjelmat ovat mielenkiintoisia. Vanhat mustavalkoiset leffat eivät niinkään kiinnosta. 

Dokumentit toki kiinnostavat. 

 Katselin dokkarin Costa del Crime. Vuodelta 2007, muistaakseni.
Siinä (muun muassa)  Suomen suosituin rikollinen "Volvo" Markkanen kertoi hurjia juttuja Aurinkorannikon rikollisuudesta.
 Aurinkorannikolla on joitakin alueita, joilla varakkaiden on pidettävä aseistettua vartijaa joka yö. Sellainen on omiaan jähmettämään perhe-elämää. Niiden, joilla ei ole varaa kalliiseen vartijaan, on nukuttava kylmän ringin kanssa. Raakoja, henkihieveriin johtavia ryöstöjä tehdään nykyisin jopa vilkkailla kaduilla. Parinsadan metrin päässä Los Boliichen juna-asemasta ja meidän kodista hajuvesikauppias oli menettää henkensä. Hän sai vaikeita vammoja, joista ei toivu koskaan.


Bullshit. Ja lisää:
 Pari viikkoa sitten Espanjan televisio näytti helikopterista kuvattua videota, jossa näkyi moottoritielle ruuhkassa pysähtyneitä autojonoja. Pysähtyneiden autojen vierellä juoksi aseistettuja rosvoja ryöstäen autoilijoita kuin liukuhihnalla. 
  


 En tiedä, kuinka moni Suomessa näki tämän ohjelma sinä vuonna (2007) kun se näytettiin.  Ja kuinka moni uskoi entisen rikollisen hurjia juttuja. 

Toki Espanjassa ja Aurinkorannikolla on suuri mahdollisuus tulla ryöstetyksi. Eli ei kannata vetää "nakit silmille" ja lähteä hortoilemaan pimeälle kujalle.  Toisaalta, lapsuudenystäväni ryöstettiin Hämeenkadulla, Tampereella.  Ja se tapahtui vuosia sitten, eikä silloin ollut edes ns. turvapaikanhakijoita maassa, joita syyttää. 

Ohjelmassa oli toki muutakin kuin tämä sensaatiohakuinen osa. Esimerkiksi suomenkielistä lehteä julkaiseva suomalainen toteaa, ettei rikollisuutta huomaa jokapäiväisessä elämässä. En minäkään ole havainnut. Ajat, jolloin rahaa tuotiin matkalaukussa (kun sen siirtäminen Suomesta oli laitonta) ovat kaukana.  Ja kadun väkivalta on kaukana Markkasen kertomasta. 

Ja muuten. Se pitäisi olla Costa del crimen.  Jopa tämä on väärin. Ainakin jos halutaan puhua Espanjasta sen omalla kielellä.


 

¡ Y viva España!

Espanjan uutisia ovat viimeisten viikkojen (jopa kuukausien) ajan hallinneet kaksi uutista.

Toisessa on isän epäilty tappaneen lapsensa ja myöhemmin hävittäneen heidän ruumiinsa. Itse mies väittää lasten kadonneen puistosta. Turvakamerat näkivät isän puistossa, ei lapsia.

José Breton

Toisessa Partido Popularin eli Suomen Kansallisen Kokoomuksen veljespuolueen rahasotkut.

Ensimmäisen  jutun oikeuskäsittelyssä syytetty on todettu syylliseksi. Lopullinen tuomio on vielä julistamatta. 
 Espanjassa oikeudenkäynnit ovat julkisia, jopa tv-kamerat (päinvastoin kuin monessa muussa maassa) ovat sallittuja oikeussalissa.
Koko oikeudenkäynnin ajan isä on vakuuttanut syyttömyyttään. 
Tuomion (syyllinen) julistamisen tapahtuessa miehen kasvoilla ei näkynyt minkäänlaisia tunteita. Silmät, jotka tuntuivat katsovan pikemminkin jonnekin kaukaisuuteen tai sisälle omiin ajatuksiin, eivät täyttyneet kyynelistä, kasvot eivät peittyneet käsiin, pettymyksen, epäuskon merkiksi.

Mies oli ostanut pari viikkoa ennen lasten katoamista suuren määrän bensiiniä ja polttopuita. Hän oli kuulema "poltttanut kokossa löytämänsä kuolleen kissan".

Partido Popularin rahastonhoitaja on oikeudessa lahjusten ottamisesta. Kirjanpito osoittaa, että puolue on sekaantunut korruptioon, jossa myös puolueen nykyinen puheenjohtaja on ollut osallisena. 
Pitkään puolueen edustajat puhuivat "poliittisesta ajojahdista". Myöhemmin hoettiin, että kyseessä ovat "manipuloidut valokopiot".

Nyt tietyt sivut kirjanpidossa on todettu aidoiksi.

Luis Bárcenas

Espanjasta on pitkään (ilmeisesti jopa maan sisällä)  ajateltu, että korruptio ja Isojen Poikien kaupat on maan tapa. Varmasti näin on ollutkin, erityisesti Francon diktatuurin aikana. Nyt kansa, joka on vaikeuksissa, ei tällaista enää siedä. 

Nähtäväksi jää, miten pitkälle korruptiosyytteet menevät, ja keiden päitä putoilee.  
Kansa on ilmeisesti  saanut tarpeekseen.

Joskus toivoo, että oli sitten kysymys korruptiosta, poliittisista lehmäkaupoista tai urheilun dopingista, syylliset myöntäisivät tekonsa.  "Ottaisivat täyden vastuun" muutenkin kuin sanoissaan. Niin Suomessa kuin Espanjassakin, koko maailmassa!

Se taitaa olla liikaa vaadittu? 

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...

Olipa kerran jossakin pohjoisessa valtio, joka oli onnellisten Maa.

Melkein kaikki ihmiset olivat sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, kaikilla oli vaalea iho ja he puhuivat, pientä vähemmistöä lukuunottamatta, samaa, isiltä perittyä, monimutkaista mutta kaunista kieltä.

Maassa oli demokratia, sitä johtivat viisaat poliitikot ja taitavat talousmiehet ja yrittäjät. Tästä johtuen hyvinvointi ja ihmisten tyytyväisyys kasvoi vuosi vuodelta. 

Maassa oli puolustusvoimat, joita ei onneksi tarvittu, koska viisaat valtiomiehet olivat onnistuneet solmimaan hyvät ja hedelmälliset suhteet naapurivaltioihin.

Poliisikin oli olemassa, mutta se oli miltei tarpeeton, Maassa  kun ei ollut rikollisia (köyhyyskin kun oli jo kauan sitten poistettu) eikä väkivaltaa ollut. Naiset voivat kävellä öiseen aikaan pelkäämättä. Lapsiin kohdistuvaa ahdistelua ei edes tunnettu.

Lapset kävivät kaikki mieluusti  koulua ja halusivat hankkia hyvän ammatin, jotta voivat jatkaa maansa hyvinvoinnin  kasvua. Järjestysongelmia ei ollut - koulukiusaaminen oli jo aikoja sitten unohdettu asia.

Taide, musiikki, kirjallisuus kuului kaikkien harrastuksiin.  

Alkoholia käytettiin sivistyneesti.  Huumeita ei Maasta löytynyt.
Lavatansseissa käytiin joka lauantai.  

Ihmiset olivat onnellisia. He rakastivat isänmaataan ja sen ihania ihmisiä. Kaikki tuntui jatkuvan hyvin loputtomiin.

Ajat kuitenkin muuttuivat. Suuri joukko  kansan johtajista halusi Maan liittyvän johonkin suurempaan, eurooppalaiseen liittoon. Niin tapahtuikin. Koska kansa oli tottunut luottamaan johtajiinsa, se äänesti kuten toivottiin. Mitään suurta muutosta se ei näyttänyt tuovan, alkuun.

Sitten jotakin hirvittävää tapahtui.
Jossakin päin maailmaa sivistymättömät ihmiset aiheuttivat ongelmia, järjestyshäiriöitä ja sotia ja muita selkkauksia.

Sen seurauksena Maahan alkoi muuttaa ihmisiä maailmalta. Monilla oli tumma iho, mustat silmät, eivätkä nämä olennot puhuneet yleensä sanaakaan Maan kieltä! Joillakin oli omituisia pukeutumistapoja, ja uskontokin oli aivan omituinen. 
Rikollisuutta alkoi ilmetä. Naisia ahdisteltiin! Kaikenlainen levottomuus kasvoi.  

Maan isänmaalliset voimat eivät luonnollisestikaan voineet tällaista sietää, vaan yrittivät kaikin tavoin saada isiensä maan takaisin onnellisiin aikoihin. He halusivat herättää nukkuvan kansan karmeaan todellisuuteen: maa oli melkein jo menetetty!

Tämä näytti kuitenkin olevan jo melkein liian myöhäistä.  

Mitä sitten tapahtui?  Heräsivätkö Maan asukkaat lopulta todellisuuteen? 

Valitettavasti monet eivät ole heränneet vieläkään.  Ja siksi he haluavat kaikkien uskovan siihen uneen, satuun jossa he elivät vuosien ja vuosikymmenien ajan. 

Sen pituinen se. 

Prime time crimes eli todellisuus on usein tarua karmeampi

Olen viimeisen vuoden aikana kehittänyt itselleni oudon tavan; pari tuntia päivässä  keskityn tutkimaan miten monella tapaa murhan voi suorittaa.  Apuna minulla on televisio. Ei, ei. Ei minulla ole suunnitelmia tehdä täydellistä (tai epä-) rikosta  Opetusohjelma tuo ei olekaan, pikemminkin kertoo sen vanhan totuuden ettei rikos kannata. Ainakaan, ellei satu olemaan rikas ja mahtava.

Espanjalainen kanava Sexta lähettää päivittäin  ohjelmia nimellä Crimenes imperfectos. Itse asiassa otsikko sisältää muutaman amerikkalaisen  ja yhden australialaisen dokumenttisarjan osia.
Suurin osa ohjelmista on amerikkalaisesta  sarjasta, joka kertoo oikeuslääketieteellisistä tutkimuksista henkirikostapauksissa. DNA:n käyttö ja muut tieteelliset tutkimustavat ovat mahdollistaneet, että jopa vuosikymmeniä vanha rikos on voitu lopulta ratkaista. Valitettavasti on myös ilmennyt, että joskus vuosia vankilassa virunut on vapautettu, kun on osoitettu että hän ei ole syyllinen tai oikea syyllinen on lopultakin saatu kiinni.

Australialainen sarja on melkoisen samantapainen. Kolmas sarja  (amerikkalainen)  on taas hieman erilainen: Se kertoo rikkaista  ja kuuluisista, jotka rikoksen suoritettuaan yrittävät rahan voimalla päästä syytteestä. Kalleimmat puolustusasianajajat mitä rahalla saa voivat joskus marssittaa esiin uusia todistajia, jotka pyrkivät mitätöimään syyttäjän todistusaineiston tai osoittamaan tämän todistajat epäluotettaviksi, epäsosisaalisiksi, jopa (useimmiten aiheetta) huumeiden käyttäjiksi. Uhrikin todistetaan "huonoksi" ihmiseksi.

Ohjelman (kokonaisuudessaan) antama kuva on karmea. Huumejengejä, jotka ovat valmiita kylmästi tappamaan, raiskaajia jotka tappavat uhrinsa. Miehiä, jotka tappavat vaimonsa, vaimoja, jotka tappavat miehensä. Usein takana on taloudellinen hyöty; uhrille on otettu suuri henkivakuutus ennen kuolemaa.

Kaikkein karmeinta luettavaa ovat  rikkaiden ja kuuluisien tapaukset. Pois pilattu miljardöörin poika tappaa isänsä, kun tämä vaatii poikaansa tekemään työtä yrityksessään (kamalaa!) ja kun ei pojasta siihen ole (mieluummin hän käyttää aikansa huumeita käyttävien kavereidensa seurassa), ottaa auton pois.
Pojan mitta on täysi (no vähemmästäkin!) joten hän hankkii itselleen alibin ja palkkaa kaverinsa murhaamaan isänsä.  No, kuten tunnettua, ahneella on....niin juuri...aika ikävä loppu.

Köyhään perheeseen syntynyt poika taas bongaa rikkaan perillisen,uskoen että  pääsee piireihin. Vuosia kuluu, omaisuus kasvaa.  Mutta voi! 80-luvun amerikassa ei afroamerikkalainen vaimo pääse high society -piireihin eli country clubeihin yms., oli kuinka varakas hyvänsä.  Mikä neuvoksi? No, vaimolta henki pois. Aamulla soi ovikello. Kukkalähetys. Bang! Bang! Homma hoidettu.
Rahan avulla Mies hankki asianajan joka taas piti huolen että löytyi todistajia, jotka kertoivat, että vaimo oli itse asiassa huumeiden käyttäjä, ja murhaaja luultavasti diileri tai vastaava. Vakuuttavien todisteiden puutteessa mies vapautettiin syytteestä. Hänellähän oli alibi, eikä mitään yhteyksiä voitu osoittaa.

Jo vaimon eläessä Mies oli elänyt poikamiehen tavoin, ja pian tämän kuoleman jälkeen meni naimisiin japanilaista syntyperää olevan naisen kanssa. Ja kas, hän kävi valkoihoisesta. Kaikki hyvin?
No ei. Sama vieraiden naisten kanssa vehtaaminen jatkui, ja kerran kun vaimo no. 2 löysi vieraat ns. nimettömät kotoaan, hän meni suoraan lentokentälle ja palasi entiseen kotikaupunkiinsa, haki avioeroa.
 Ja mikä pahinta, kertoi poliisille miehensä joskus ns. heikkona hetkenään tunnustaneen järjestäneensä  murhan.
Uusi tutkimus järjestettiin, ja uuden todistajan avulla oli tarkoitus saada Mies vastaaman teostaan.
Jälleen kerran kuitenkin jury totesi tämän syyttömäksi. Eliitti oli kuitenkin jo hylännyt hänet. 

Mies näytti olevan jo lopullisesti päässeen irti murhasta, kun poliisi sai puhelinsoiton, jossa nainen kertoi poikaystävänsä saaneen rahaa murhan suorittamiseksi. Poikaystävä  otettiin kuulusteltavaksi, ja hän murtui ja tunnusti.
Kaikki näytti lopultakin selviävän. Vaan kuinkas kävikään.  Murhan järjestänyt aviomies oli kadonnut kuin se  kuuluisa - no, kyllä te tiedätte - Saharaan. Ja näytti että iäksi.



 Utelias kun olen, en malttanut olla googlaamatta, josko asiaan olisi tullut muutosta (ohjelma oli muutaman vuoden vanha).
Ja kyllä vaan!

Mies on nyt vankilassa. Odotettu kuolemantuomio on ilmeisesti muuttunut elinkautiseksi ilman malhdollisuutta päästä pois. Hyvä niin. Kuolemantuomio olisi ollut ehkä hänelle  helpompi.
Mitähän mahtaa mies miettiä sellissään? Että olisiko sittenkin pitänyt tyytyä niihin "tavallisten(mutta rikkaiden)  ihmisten" kemuihin?  Kun jo asuu luksusvillassa ja voi kutsua niitä muita raharikkaita kotiinsa?

Niin makaa kuin petaa, sanotaan.

Drogas no - no drugs - suomalaistytön tarpeeton kuolema

Suomessa ja  Espanjan Aurinkorannikolla on mieliä kuohuttanut suomalaistytön raaka murha.  Mijasista lokakuun 6. päivänä loytyi Jenna Lepomäen ruumis. Tyttö oli ollut kadoksisa kesäkuun lopusta saakka.

Olé-kustannuksen Suomalainen Espajassa -lehti kertoo tapauksen vaiheista viime numerossaan sivulla 5.
Tuosta kirjoituksesta selviää että ihmisten käsitys Espanjasta maasta jossa kaikki on hidasta (mañana eli huomenna voi jotakin tapahtua) kun taas suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat tehokkaita ja nopeita reagoimaan, ei aina pidäkään paikkaansa. Suomalaisten viranomaisten toiminta oli yllättävän  hidasta ja (ainakin lehden mukaan) poliisi reagoi vasta yleisön painostuksesta, mikä taas johtui lehden edustajien järjestämästä tiedotustilaisuudesta.

Se että tapausta pidettiin pelkkänä "katoamisena" on sitäkin ihmeellisempää kun poliisin tiedossa olisi pitänyt olla tapaukseen liittyvien nuorten miesten rikollinen tausta.

Viimeisten tietojen mukaan toisen taposta epäillyn nuoren äiti on päästetty vapaaksi, mutta isä on  edelleen vangittuna Espanjassa, kuten varsinaiset epäillytkin.

Kuinka sitten on mahdollista että Jennan vanhemmat antoivat tyttärensä matkustaa kahden nuoren miehen kutsumana ja jopa heidän kustannuksellaan vieraaseen maahan? Tietojen mukaan Jenna oli "tuntenut" nuoret miehet vain internetin kautta.   En halua syyttää vanhempia, he kuuleman mukaan eivät pystyneet estämään tytärtään lähtemästä.  Ainakin Jennan surullinen tarina varmasti saa jokaisen nuoren tytön suhtautumaan epäilevästi  "mukaviin" tarjouksiin ilmaisesta matkasta ja majoituksesta. Vanhan sanonnan mukaan ilmaista lounasta ei ole. Seksuaalisesta painostuksesta ei mainintaa ole, sen sijaan hinta olisi ollut toimiminen huumekuriirina.  Kieltäytyminen maksoi nuoren ihmisen elämän.

Jutun lopputulos on monen onnettoman sattuman summa. Jos, ja jos.
jos Jenna olisi jättänyt lähtämättä....jos  hän olisi odottanut pääsevänsä turvakotiin (jota hänelle oltiin jo järjestämässä) ...Viimeiset tekstiviestit Suomeen tulivat päivä hänen Guardia civil - vierailunsa jälkeen.

Aurinkorannikolla on omat synkät varjonsa. Yksi niistä ovat huumeet. Suuri joukko huumeita kulkee Espanjan kautta muualle Eurooppaan. Nuorten huumeiden käyttö (lähinnä kannabis) on yleistä. Huumekaupassa voitot ovat suuria ja ihmisehenki on halpa. Siksi niin vanhempien kuin heidän aikuisikään tulevien lastensa on syytä pitää järki kädessä.  "Tarjoukset" on paras unohtaa, oli se sitten matka tai ilmainen huumekokeilu. Muussa tapauksessa lopputulos voi olla kohtalokas.