Montako mahaa on lehmällä?

Poor man wanna be rich,
Rich man wanna be king,
And a king ain't satisfied,
'til he rules everything.


Suomen mediassa (myöskin ns. sosiaalisessa mediassa) jaettiin hiljattan klippiä, missä tulevalta maatalosuministeriltä kysyttiin, montako mahaa lehmällä on. Paljon karjaa omistava ministeri vastasi väärin. 

Muistan kuinka aikoinaan ihmeteltiin, miten liikenneministerillä ei ole edes ajokorttia. 

Suomessa oli aikoinaan, sotien jälkeen, puolustusministerinä mies, joka oli tunnettu pasifisti, Yrjö Kallinen.
Kun häneltä kysyttiin, miten hän tuli toimeen korkeiden upseerien kanssa, hän totesi, että heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, vaikeampaa oli usein siviilien kanssa.

Oletammeko me, että ns. tietyn alan  asiantuntija on aina paras vaihtoehto?
En minä ainakaan haluaisi Suomen (tai minkään muun  maan) liikenneministeriksi esimerkiksi entistä rallin maailmanmestaria. 
Yhtä hölmöä on olettaa, että sosiaaliministerin pitää olla nainen, "naiset kun luonnostaan ovat lempeämpiä kuin miehet".

Amerikkalaiset ovat miltei aina luottaneet presidenttiin, joka on ollut varakas, jopa miljonääri. Se, että on on onnistunut kokoamaan suuren omaisuuden, osoittaa amerikkalaisten mielestä, että henkilö osaa johtaa maata kohti yhä suurempaa vaurautta (tai palauttaa sen).

USA:ssa on nyt presidenttinä mies, joka haluaa johtaa maata miltei diktatorisesti. 

 Bruce Bringsteen laulaa: 
Poor man wanna be rich,
Rich man wanna be king,
And a king ain't satisfied,
'til he rules everything.

Kun kingin tilalle vaihtaa sanan president, ollaan ns. asian ytimessä.

Sama tuntuu tapahtuvan  myös Suomen naapurissa, Venäjällä.  KGB:n mustaan nahkatakkiin aikoinaan  pukeutunut eversti on nyt jonkinlainen uusi tsaari, joka yhdessä oligarkkien kanssa johtaa maata. 

Hiljattain edesmennyt presidentti Mauno Koivisto oli todellinen demokraatti, joka purki sitä presidenttivaltaista rakennetta, joka oli hänen edeltäjänsä Urho Kekkosen perintöä.  Jotkut Suomessakin  kaipaavat edelleenkin "voimakasta johtajaa". Esimerkit kahdesta suurvallasta eivät todellakaan näytä siltä , että tämä on hyvä vaihtoehto.

 

Muuttuvat laulut

Muuttuvat laulut vuosien mennen
 Aika pois paljonkin vie
 Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie


Näin lauloi hyvin usein Yleisradion ohjelmissa 60-luvulla  ja vielä myöhemminkin (neuvosto)virolainen  George Ots.

Ots oli hyvin suosittu Suomessa. Saarenmaan valssi (1957), Uudelleen jos luokses tulla voisin (1968) Muuttuvat laulut ((1969), Moskovan valot (1972).
Hänelle myönnettiin vuonna 1956 Neuvosto-Viron, vuonna 1960 Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimi, Leninin kunniamerkki  1970. 

Viron itsenäistyttyä jotkut virolaiset uskoivat Otsin olleen maanpetturi.  On jopa väitetty hänen olleen KGB:n agentti.

Suomessa Georg Ots oli jonkinlainen YYA-symboli. Neuvostoliitto oli jotakin, jonka kanssa piti elää. Mies oli laulaja, ei ihminen, joka olisi taistellut maansa itsenäisyyden puolesta. Suomi oli onnistunut pysymään itsenäisenä. Viro ei näin onnekas ollut. Siihen piti sopeutua.

Saksa jakautui kahtia Toisen Maaimansodan jälkeen. Neuvostoliiton miehittämästä vyöhykkeestä tuli ns. Itä-Saksa.  Itäisen Saksan puolelle jäänyt Berliini jakautui myös kahtia. Länsi-Berliini oli osa Saksan Liittotasavaltaa.  
Amerikkalaisten avulla läntinen Saksa pääsi jaloilleen.  Itäinen pysyi köyhänä.  Monet  halusivat muuttaa länteen.  Kommunistien komento ei miellyttänyt.


13. elokuuta 1961 n. 40 000 Itä-Saksan kansallisen kansanarmeijan sotilasta, poliisia ja työläistä sulki Länsi-Berliiniin johtavat tiet ja kadut. Ensin kaupungin jako tehtiin piikkilangalla, mutta pari päivää myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan muuria betoniharkoista. Itä-Saksan viranomaisten mukaan muuri oli ”antifasistinen suojavalli” (antifaschistischer Schutzwall).

  Marraskuun yhdeksättä päivää vuonna 1989 pidetään muurin murtumispäivänä.

 Saksan jälleenyhdistyminen ( Deutsche Wiedervereinigung) tapahtui 3. lokakuuta 1990, kun Saksan demokraattisen tasavallan (Itä-Saksa, DDR) osavaltiot liittyivät Saksan liittotasavaltaan (Länsi-Saksa).

Kylmän sodan aikana urheilulla oli suuri propagandamerkitys. DDR:n urheilijat nousivat useassa lajissa maailman huipulle. Saksan yhdistymisen jälkeen monia  entisiä itäsaksalaisia urheilijoita arvosteltiin luopioiksi, kommunistisen puolueen
marioneteiksi. Toisaalta, itäsaksalainen, moninkertainen olympia-  ja MM-voittaja  Katarina Witt on ollut erittäin suosittu kaikkialla lännessä, hänet on äänestetty muun muassa vuosisadan suosituimmaksi naistaitoluistelijaksi.


Laulut ovat muuttuneet. Samoin aika.  Viron halukkuus amerikkalaisten kainaloon (NATO)  on ymmärrettävä.  Suomi ei sitä tarvitse. Suomen tulevaisuus Venäjän naapurina perustuu hyviin naapurisuhteisiin.  Tänäkin päivänä.

Kylmän sodan asemalinjat ovat muuttuneet. Silti, tämän päivän  maailmassa on ongelmia, ehkä suurempia kuin koskaan ennen.

"Onko niin: on paras eessä päin
 Toivon näin mä mielessäin 
Vai onko niin: tie ei vie huomiseen
 Kaikki jää vain ennalleen..." 

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen  ajatus:  Saarnaajan kirjan lause ”niin on aina ollut, niin on aina oleva"  ei ole vain kirjailijan pessimismiä. Ihminen ei tunnu koskaan oppivan mitään.