Pinkki, punainen vai punavihreä?

Olen joskus aiemminkin (ehkä usein?) todennut, että ns. sosiaalisen

 median (some)  nimi pitäisi ehkä sittenkin olla epäsosiaalinen media (epsome).

Monien (ei toki kaikkien) keskustelijoiden motiivina (tai ainakin käytäntönä) kun tuntuu olevan kaikin tavoin osoittaa omaa paremmuuttaan, parempaa kielellistä lahjakkuuttaan tai parempaa
tietämystään kustakin keskusteltavasta asiasta.

Jätetään pois selkeät trollit ja tahallisen virheellisen tiedon (epätiedon)  levittäjät.

Jäljelle jäävät ne "ihan tolkun ihmiset".

Yksi ilta, kun suosikkijoukkueeni FC Barcelona  pelasi Champion´s League  -otteluaan, joukkue oli pukeutunu kokopinkkiin peliasuun.
Erehdyin sanomaan, että "toivottavasti väri ei kuvaa joukkueen asennoitumista peliin. "

Lähes samaan hengenvetoon totesin (valitettavasti!), että kokemukseni mukaan erityisesti naiset pitävät pinkistä ja punaisesta väristä vaatteissaan. 

Seuraus oli jokseenkin  raju.

Yksi "ystävistäni" näki tässä koko naisurheilun halveksimista.  Tarkoitukseni oli kuitenkin sanoa, että pinkki on vaimea väri. Ei voittajan väri, kuten esim. punainen.

Toinen totesi minun olevan "mies edelliseltä vuosituhannelta", nykyisin kun niin miehet kuin naisetkin saavaat (!) pukeutua ja käyttäytyä kuten haluavat. 

Jotkut myös huomauttivat, että profiikuvassani minulla itselläni on punainen paita.  Totta.

En missään vaiheessa ole sanonut, että mielestäni naisten tai miesten pitäisi pukeutua tietyllä tavalla.
Empiirinen (hieno sana, eikö vain?) kokemukseni vain on, että melkoisen monet naiset pukeutuvat pinkkiin tai punaiseen, kun haluavat "näyttää hyvältä".   Jotkut taas tykkäävät mustasta.

End of.

Muuten, uskoisin, että sen enempää FB- kuin IRL-ystävissäni ei ole yhtään 2000-luvulla syntynyttä.  Taidamme kaikki olla viime vuosisadan jengiä?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Satakunnassa Suomessa julkaistava lehti kertoi uutisessaan perheestä, jonka kesämökin takka ei alkanut vetää vaan lykkäsi savut sisälle.
Perhe hälytti palokunnan paikalle. 
Ihan totta.
Palokunnan.
Tokihan  uutinen on merkittävä, ja tänä sosiaalisen median aikana jakaantuu ympäri maata ja jopa ulkomaille.
Tänne Espanjaankin.

Nyt odotan jännittyneenä, saammeko lisää kesäuutisia.
Ehkä joku potkaisee varpaansa mennessään uimaan.
Joku kertoo "siitä yhdestä suuresta, joka pääsi karkuun".

Joku saattaa kertoa (kesä)toimittajalle karmaisevan kokemuksensa.
Nuotiolla makkaraa paistaessa tulos oli päältä palanut, mutta sisältä ihan kylmä. Olutkin oli korkeintaan haaleaa.

Tokihan sosiaalinen media jakaa paljon tärkeää informaatiota. 
"Yksisarviset pystyvät parantamaan, aivan kuten kaikki korkeavärähteiset valonolennot, mutta erona enkeleihin on se, että enkelit työskentelevät sydämen välityksellä, kun taas Yksisarviset työskentelevät sielutasolla. Yksisarvishoito on erittäin voimakas energiahoito".

Siinäs kuulitte.

Ruokasooda parantaa syövän.  Kemoterapia on turhaa. 
Näin on.

Minulla on myös henk.koht.tärkeää kerrottavaa.

Kävelyttäessäni koiraa aamuisin, löytyy tien vierestä joka aamu yksi tai kaksi tyhjää Jameson-viskipulloa (50 ml minipullo)

Yrityksistäni huolimatta en ole pystynyt selvittämään, kuka tuo salaperäinen viskisieppo on. Lupaan kertoa heti, jos saan selville.
Kunniasanalla.  Cross my heart and hope to die!

Toinen mysteeri on henkilö, joka jokainen aamu heittää pienen tetran, jossa on ollut tuoremehua, roskiksen viereen tai sen päälle.
Ei roskikseen, mihin se kuuluu. Uskomatonta!
Tämänkin asian selvitys on kesken.

Monesti ihmetellään, miten ihmiset "ennen" tulivat toimeen ilman kännyköitä. Nyt kun joka toinen kadulla kävellessään joko pälpättää tai lukee mitä näytössä on.
Yhtä hyvin voin päivitellä (sanan joka merkityksessä), miten pärjäsimme ilman kaikkea sitä informaatiota mitä tänään saamme.

En minä vaan tiedä. Kuka tietäisi? 

 

Sitähän minäkin, että mitähän sinäkin...

Silläkin uhalla, että toistan itseäni (kuka meistä ei?) aloitan tämän blogin wanhalla witsillä. (Olen ehkä kertonut sen aiemmin).

Neljä kaveria oli käymässä eläintarhassa.
Amerikkalainen, ruotsalainen, saksalainen ja suomalainen.

Kiertelivät. Tulivat apinahäkin luo.

Amerikkalainen, kuten yleensä, oli se puheliain. 
Sanoi (englanniksi, tietysti): "Kertokaas kundit, mitä ajattelette."
"Minä aloitan:  Voisikohan noista saada jotakin  reality-tv:hen tai Hollywood-filmiin? Mitä sanot, ruotsalainen ystävä?"

Ruotsalainen: "Meidän täytyy olla varmoja, että eläimiä kohdellaaan  kunnolla! Mitä sanot, saksalainen ystävä?"

Saksalainen: "Toki täytyy ajatella kustannuksia! Kuinka paljon maksaa hoitaa ja syöttää näitä eläimiä? Sinun vuorosi, suomalainen kaveri!"

Suomalainen: "En tiedä, mutta luulen että  tuo apina tuijottaa minua, enkä tiedä mitä se ajattelee minusta!"

Joskus aikoinaan kerroin tämän vitsin vaimolleni. Hän ei SILLOIN ymmärtänyt, nyt ymmärtää...

Meillä suomalaisilla kun on tapana miettiä mitä muut meistä ajattelevat; naapuri, työkaveri, kaupan kassa tai ohikulkija kadulla..

Ja sitten muut kansat. Mitä he ajattelevat Suomesta ja suomalaisista ?


Jopa sosiaalisessa mediassa luodaan kuvaa itsestä. Huumorintajuista, älykästä, humaania...

Poikkeuksena tietysti ne ihmiset, jotka kirjoittelevat "kännissä ja läpällä" tappouhkauksia, solvauksia ja muuta typerää.
Ehkä näiden ihmisten olisi todella hyvä miettiä, millaisen kuvan heistä saa?