Oisko ilmassa jotakin?

En tiedä, olenko se "vain minä", kuten sanotaan.
Joskus tuntuu, että on päiviä, jolloin kaikki ovat hyvällä tuulella.
Sanovat huomenta ja hymyilevät. Kysyvät que tal eli mitä kuuluu.
Sitten taas joinakin päivänä naapuri näyttää menevän ohi, sanomatta sanaakaan. 
Sama jatkuu - koiraansa kävelyttävä puolituttu ei ole huomaavinaan.  Kaupan tyttö, joka yleensä hymyilee, ei ole ystävällinen.
Ihmettelet, onko ilmassa jotakin.  Uutiset eivät ole kuitenkaan  kertoneet mistään katastrofista, verojen korotuksesta tai uudesta leikkauksesta.

Näin yksilötasolla.

Mutta onko mahdollista, että kansallisella ja kansainvälisellä tasollakin on jonkinlaisia "aaltoja"?  Kymmenen tai parinkymmenen vuoden välein kun vaikuttaa tulevan "pahoja fiiliksiä". 

Kylmä sota on ohi. 

Vaan eipäs koittanutkaan ihana rauhan ja rakkauden aika. 
Sotaa ei juuri kukaan tunnusta haluavansa. Silti pieniä tai isompiakin  konflikteja syntyy kaiken aikaa.  Lähi-idän sodat jatkuvat. Terrorismikin jatkuu. 


Kun Neuvostoliitto romahti ja sen mukana ns. itäblokki, maailman tilanne näytti muuttuvan yhtäkkiä peremmaksi.

Ns. maltilliset vasemmistopuolueet ilmeisesti odottivat, että entisissä kommunistimaissa heillä olisi mahdollisuus päästä valtaan.  Ja toden totta, moni kommunistipuolue olikin ykskaks sosialistinen puolue. Tai jotakin muuta hyväksyttävää. Entiset puolueaktiivit käänsivät takkinsa. Nyt oltiinkin kaikki demokraatteja. Ja kansa äänesti, näillä ihmisillä kun oli ainoina kokemusta politiikasta ja taloudesta.

Terävimmät takinkääntäjät huomasivat tilaisuutensa, ja ostivat valtion omaisuutta pilkkahintaan, ihmisillä kun ei ollut taitoa tai halua ns. yrittämiseen. Venäjällä joka oli tärkein ja vaurain osa Neuvostoliittoa, syntyi ns. oligarkia. Poliitikkojen (entisten kommunistijohtajien) ja bisnesmiesten epäpyhä liitto.  Venäjän toivottu demokratia on vaipunut lähes täydelliseen diktatuuriin, ja samaa on tapahtunut useissa muissakin entisissä neuvostovaltioissa.

Läntisissä maissa (Euroopassa) oikeistolaiset, jopa fasistiset ja kansallissosialistiset liikkeet ovat vahvistuneet, osittain EU:n vastustamisen ja pakolaisten tulon myötä. 

USA valitsi presidentiksi äärikonservatiivisen öykkärin, joka on osoittanut halveksuntansa demokratiaa kohtaa erottamalla useita itselleen epämieluisia henkilöitä. Lisäksi hän veljeilee toisen "epädemokraatin", Vladimir Putinin kanssa. 

Suomessa Perussuomalaisten puolue hajosi, mutta ne "peruspersut" jatkavat, johtajinaan avoimen rasistinen puheenjohtaja ja evoluution kieltävä varapuheenjohtaja.

Olisikohan ilmassa sittenkin

jotakin muutakin kuin se kuuluisa lämpeneminen? Jotakin, mikä vaikuttaa terveeseen järkeen ja ajatteluun? 

Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi!

Joku valitti torstai-iltana Facebookissa, että YLE Puhe lähettää suorana KHL:n pelistä selostusta (Jokerit - Dinamo Minsk) eikä "eurooppalaista CHL-kiekkoa", missä oli monta suomalaista joukkuetta pelaamassa.  Kommenttien mukaan "tämähän ei ole mikään yllätys, YLEenhän mennään jäsenkirjalla." Ryssä-sanakin mainittiin. 

 Siis, eh? Joiltakin on tainnut jäädä huomaamatta, että Neuvostoliittoa ei ole ollut pitkään aikaan. Vai tarkoittikohan Jokerien jäsenkirjaa? 

Olen lukenut otsikon sanonnan  ryssistä ja paistamisesta sosiaalisessa mediassa (facebook ym) viimeisten puolen vuoden/vuoden aikana varmaankin  useammin kuin kuulin tai luin kymmeneen tai kahteenkymmeneen vuoteen sitä ennen. 

Ensimäisen kerran kuulin sen joskus lapsuudessani. Monta vuosikymmentä sitten siis. Välillä se tuntui miltei unohtuneen. Suomella ja Neuvostoliitolla  kun oli "ystävällismieliset suhteet", YYA-sopimus, ja presidentti Urho Kekkonen tuntui hoitavan vaikeatkin tilanteet Suomen etujen mukaisesti. 

Saksan yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen saivat aikaan YYA-sopimuksen raukeamisen tarpeettomana vuonna 1992.   

Venäjän demokraattinen kehitys ei ole ollut ongelmatonta. 
Viimeisimmät tapahtumat  Ukrainassa ja muissa Venäjän naapurimaisa osoittavat, että Venäjällä ilmeisesti ei ole todellista pyrkimystä olla vaikuttamatta  maihin ympärillään.

Samaan aikaan Suomessakin näyttävät asenteet koventuneen. 

Joillekin Venäjä on yhä vihollinen, siitä huolimatta, että kommunismilla ei enää pelotella.  

Tuntuu, että Venäjä ja venäläiset ovat monelle lännessä ja Suomessa mysteeri. Myytti. Jonkinlainen täysin ennustamaton, pelottava maa ja kansa. Kansa, jota on helppo manipuloida, joka haluaa vahvoja johtajia. Sivistymätön, brutaali.  Ryssä!

Minä en halua paistaa ketään, en venäläistä, en suomalaista. En ole kannibaali. Enkä syö muutakaan lihaa liiemmin. 

 En kyllä  usko, että ihminen on arvioitavissa pelkästään siksi, että on syntynyt tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään. Silmien, hiusten, ihon väri on vain pintaa. 

Venäjällä on tällä hetkellä johtaja, joka pelaa kovaa peliä.  Mihin se johtaa, emme tiedä.  En kuitenkaan tahtoisi tiedemiesten mittaavan hänen kalloaan tai tulkitsevan hänen poskiensa muotoa arvioidessaan, mikä on hänen pyrkimystensä takana.  

Jos paistetaan voissa, valitaan jotakin muuta kuin naapurimaan kansalaisia?  Ja yritetään selvittää asiat asioina.  Oli sitten kysymys vaikkapa "vain" jääkiekosta.  

"Ja silloin vapaa on taas Ukraina..."

Yksi Kaj Chydeniuksen pitkän uran kauneimpiin ja parhaimpiin saavutuksiin (ainakin minun mielestäni) kuuluu laulu Nataliasta.

Vaikka laulu myöhemmin osoittautui olevan jotakin  muuta kuin  kunnianosoitus ukrainalaiselle  vastarintaliikkeen edustajalle,  mikään ei voi tuhota laulun kauneutta. 

Viime viikkoina Ukrainasta on puhuttu kaikkialla.  Olen itsekin osallistunut keskusteluun Facebookissa.  Jokaisella voi ja saa toki olla oma mielipide.  Monesti vain ajatustenvaihto on mennyt juupas/eipäs -tasolle, missä esiin on kaivettu  mm. se "fakta", että
 ryssä on ryssä, vaikka sen miten marinoisi.  

Joillekin on tullut jonkinlaiseksi päähänpinttymäksi ajatus NATOsta. "Sen jälkeen kun maa on liittynyt NATOon, sinne ei ole hyökätty"  Tosi. Mutta. Suomi ei ole NATOn jäsen, ei myöskään Ruotsi. Kumpaankaan  maahan ei ole hyökätty. Samana aikana.

Minulle on sanottu, että olen ilmeisesti "venäläisen demokratian" kannattaja ja/tai Putinin ihailija. Miksi, selvisi minulle vasta, kun joku oli kysellyt Vasemmistoliiton kannattajilta, halusivatko he Suomen liittyvät NATOon. Kuulema 15 % heidän kannattajistaan haluaisi juuri nyt Suomen liittyvän Natoon.  Ne, jotka eivät halua, "valitsevat ilmeisesti" Putin-tyyppisen demokratian!   Todellista logiikkaa! 

En ole Putinin ihailija. En halua puolustella (jos kohta en tuomitakaan) Venäjän toimia Ukrainassa  tai Krimillä. Rajoja on siirrelty aina. Ja tullaan aina siirtelemään. Joillekin mystifioitu Venäjä on se iso karhu, jossa ei ole mitään hyvää.  

Tunnen muutamia ukrainalaisia perheitä Espanjassa. Samoin mm. latvialaisia.  He (jos ketkä) tietävät millaista on elämä "karhun kainalossa".  Tunnen myös täällä asuvia venäläisiä. Rikkaita ja köyhiä.  Hekään eivät ymmärrä Putinin nykyistä  politiikkaa. 

 Joillekin "venäläinen" on kuin punainen vaate.  Sivistymätön, käsittämätön.   Ja paras keino vaikuttaa ihmisiin on lietsoa pelkoa.  Valitettavasti. 

Suomen historiaan - valitettavasti - kuuluvat talvi- ja jatkosota. Putinin sanomaksi on väitetty, että bolshevikkien virhe oli antaa aikoinaan Suomelle itsenäisyys, ja että se virhe pitää korjata.  

JOS hän todella niin ajattelee, Suomen tulevaisuus EI ole NATOssa vaan maiden välisissä keskusteluissa.  Mutta, kuten yksi fb-ystävistäni sanoi, minähän asunkin jossain Muumimaassa, mutta että toivottavasti herään todellisuuten, joskus. 
Toivotaan. 

Tätä odotellessa, Muumimaa-terveisin, Espanjan Eno. 

P.S. Erään kolumnistin mukaan  "poliitikon tehtävä ei ole tehdä mitä kansa haluaa, vaan jakaa tietoa, jotta kansa voi valita".  

Minä kun luulin, että poliitikot ovat eduskunnassa nimenomaan tekemässä niinkuin kansa haluaa?  Taidan olla erehtynyt?

Hyvät, pahat ja homot.

Suomalaisen ministerin sateenkaarilipun heilutus ylitti uutiskynnyksen muuallakin kuin Suomessa. Suhtautuminen on Suomessa  - luonnollisesti - riippunut paljolti  poliittisesta näkemyksestä.  Suomen ulkopuolella moinen on nähty urheana tekona; olisiko Suomi, lopultakin nousemassa kyykkyasemasta, Äiti Venäjän, aikaisemmin Neuvosto-Venäjän,  mielistelystä.

Suomalaiset homofobiset ihmiset, etunenässä - luonnollisesti - perussuomalaiset ja heidän kannattajansa, ovat tietysti tuominneet tuollaisen käytöksen. Homoseksualismi kun heidän mielestään on joko sairaus tai perversio. Jotakin mitä herra nähköön ei saa puolustaa.

Politiikan asiantuntijat (?) taas ovat pähkäilleet, onko ministerin soveliasta ottaa kantaa kyseiseen asiaan.

Tavallinen tallaaja, kuten minä, taas ajattelee, ettei  esim. kynsien maalaaminen ole välttämättä poliittinen kannanotto. Joten sen kaltaisten tekojen kielto ei ole perusteltu. Ihmisoikeuksiahan puolustavat kaikki, paitsi erilaiset äärityhmät. Näin demokraattisissa maissa. 

Poliitikollakin on mielestän oikeus oman mielipiteen ilmaisemiseen. Se ei välttämättä edusta puolueen virallista kantaa. 

Venäjä on maa, joka siirtyi tsaarinajasta kommunismiin ja sen jälkeen harvainvaltaiseen pseudo-demokratiaan, jossa Vladimir Putin ja hänen hovinsa hallitsevat, ja poliittiset vastustajat laitetaan joissakin tapauksissa vankilaan epämääräisin perustein.
Näenkin viimeaikojen mielenilmaisujen takana enemmän kuin seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien vaatimisen. Kyse on demokratiasta ylipäänsä, tai pikemminkin sen puutteesta. 

Kun palataan urheilijoihin ja tuleviin kisoihin Venäjällä, jokainen urheilija saa tietenkin päättää oman suhtautumisensa. Boikotoimisen vaatiminen tuntuu kohtuuttomalta. Urheilija, joka on tehnyt työtä vuosia menestymisensä eteen, haluaa osallistua. Se suotakoon. 

Urheilujohtajien vaatimus, etteivät urheilijat saa ilmaista mitään poliittista kisojen aikana, on ehkä oikeutettu. Luulen, että Venäjän johto (niin poliittinen kuin urheilujohtokin) on varmasti jo kiusallisen tietoinen siitä, mitä Venäjän hallinnosta ajatellaan maan ulkopuolella. 

Olisikohan mahdollista, että jonakin päivänä eläisimme maailmassa, missä ne asiat, mitä teemme makuuhuoneessa (tai vaikka suuteleminen kadulla) on jokaisen oma valinta?  Eikä siihen tarvita lakeja eikä asetuksia, ei viranomaistan valvontaa.  Ja siksi toisekseen, miksi näistä asioista pitää nostaa haloota?