Näytetään tekstit, joissa on tunniste espanjankieli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste espanjankieli. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. syyskuuta 2013

Divarin helmiä ja muita aarteita

Maailmassa  on luultavasti  kolmenlaisia käytettyjä kirjoja myyviä kauppoja.  Ensinnäkin , antikvaritaatit, jotka myyvät kirjoja, joilla on arvoa, joko siksi, että ne ovat ns. ensipainoksia  klassikoista, tai muuten harvinaisia tai arvokkaita, esim. rajoitettuja erikoispainoksia.
Sitten tulevat kaupat, jotka myyvät usein lähinnä  ns. pokkareita eli pehmeäkantisia kirjoja, joiden laatu vaihtelee klassikoista bestsellereihin. 

Viimeisenä tulevat "divarit", joiden tarjonta rajoittuu lähinnä em. pokkareihin ja risaksi "luettuihin" pornolehtiin ja sarjiksiin.

Käyn Fuengirolassa paikassa, joka on nimeltään Julian´s. Puoti kuuluu keskimmäiseen kategoriaan.  Kauppa myy . espanjan-, englannin-, venäjänkielisiä kirjoja. Kuten myös pohjoismaisia, saksalaisia, ranskalaisia. Klassikoita. Pokkareita. Jännäreitä.Tietokirjoja, keittokirjoja jne.

Yleensä ostan suomenkielisiä kirjoja.Lähinnä romaaneja. Toisinaan englanninkielisiä. Valikoimat vaihtelevat sen mukaan, minkälaista ostaja- ja myyjä(=vaihtaja)kuntaa paikkakunnalla milloinkin  on. Talvella suomalaisten kirjojen valikoima vähenee, kesällä lisääntyy.  Toisaalta, tämä vaikutttaa myös kirjojen "laatuun"; kesällä lomalle  mukaan otetaan usein pehmeäkantinen dekkari. Talviasukas taas voi ostaa (ja sitten vaihtaa) kovakantisen kirjan, joka on ns. "hyvää kirjallisuutta". Miten nämä arvostukset pätevät - tai ovat edes oikeutettuja - vaatisi luultavasti kokonaisen oman kirjoituksen....


Nuorempana luin paljon ns. vaativaa kirjallisuutta. Sartrea, Camusta. Mutta myös tietysti klassikkoja; Steinbeck, Hemingway, Faulkner. 

Tuskin koskaan luin historiaa tai muisteluja. Sotakirjoista vain muutaman; Tuntematon sotilas, tottakai.

Nykyisin luen enimmäkseen ns. jännäreitä. Osittain siksi, että Julian´s -kaupan valikoimissa on niitä suhteelisesti eniten, mutta myös siksi, että en enää lue "oppiakseni" mitään. Toisaalta, kuten olen aina tiennyt, ns. hyvän ja vähemmän hyvän kirjallisuuden raja (joka aina on hyvin häilyvä ja subjektiivinen) ei kulje kirjallisuuden lajien (genre) välillä vaan sisällä. 

Toki musiikin, elokuvien  ja urheilun ystävänä luen myöskin elämäkertoja. EN kuitenkaan esim. parikymmentävuotisten brittijalkapalloilijoiden "elämäkertoja"!   

Viimeksi lukemani antikvariaattikirja on kuiten Suomesta.  Ostin sen (luonnollisesti) netin kautta.

George Orwell tunnetaan parhaiten ehkä kirjastaan Vuonna 1984, kirjasta, joka kertoi ajasta tulevaisuudessa (kirja on julkaistu vuonna 1949) ja antaa kuvan totalitaarisesta valtiosta, jossa ihmisiä hallitsee Isoveli. 
Tuo profetia tuntuu toteuneen (ja toteutuvan) juuri nyt. (En todellakaan tarkoita ns. tosi-tv-ohjelmaa!)

Lukemani kirja oli Orwellin Katalonia, Katalonia, joka kertoo Espanjan sisällissodasta.Orwell osallistui siihen kansainvälisien prikaatien kautta, puolustaen tasavaltaa Francon sotilaskaappausta vastaan. Olin lukenut kirjan vuosia sitten, mutta tämän päivän Katalonian itsenäisyyspyrkimykset saivat aikaan sen, että halusin muistutuksen tuosta ajasta ja tapahtumista. 

Kirjasta saa sen vaikutelman, että tasavaltalaiset hävisivät sodan paljolti sisäisten erimielisyyksiensä vuoksi. Kenraali Francon falangistit voittivat, ja maa oli sotilasdiktatuuri vuosikymmenien ajan. Paljolti Francon vainojen vuoksi (Francon aikana esim. ainoa virallinen ja sallittu kieli oli castellano ).  Baskimaan kapinalliset valitsivat väkivallan jo ennen kenraalin kuolemaa; Katalonian kansallinen nousu taas  näyttää olevan enemmän viime vuosikymmenien tulosta. Monet Katalonialaiset uskovat tulevansa toimeen muuta Espanjaa paremmin taloudellisesti, ja myös heidän kielensä, katalaani, poikkeaa "espanjasta" vähintäänkin yhtä paljon kuin vaikkapa viro suomen kielestä. 

Espanja on maa, jossa julkaistiin ensimmäinen romaanikis luettu teos: Don Quijote.  
Valitettavasti tämän päivän espanjalaiset eivät ole varsinaista lukijakansaa; eniten luetaan aikakauslehtiä, ja muistan joskus väitetyn, että eniten myydyt sanomalehdetkin ovat urheilulehtiä, eli lähinnä jalkapallolehtiä.

Kenraali Francon diktatuurin aikana hallitus halusi  ihmisten  mieluummin lukevan juoruja ja urheilu-uutisia kuin kiinnostua politiikasta ja ihmisoikeuksista.  Niinpä maan kirjastolaitos on esimerkiksi Suomeen ja muihin pohjoismaihin verrattuna varsin vaatimatonta luokkaa. 

Meille, jotka haluamme lukea, on onneksi olemassa paikkoja, mistä kirjoja löytyy: divarit, kirpputorit jne. 

Lukeminen on pääasia! 







torstai 1. syyskuuta 2011

Näin helppoa ja hauskaa se on! Nyt kieltä oppimaan!

Suomea väitetään usein  - ja varmaan syystäkin - vaikeaksi kieleksi. Kun joku kysyy mistä päin maailmaa olen  ja kerron olevani Suomesta, pari ensimmäistä kommenttia ovat kuinka kylmä maa se on ja kuinka sen kieli on vaikeaa. Jotkut ihmettelevät miksi suomenkieli on niin kovin erilaista muihin pohjoismaisiin kieliin verrattuna kun muut puhuvat "skandinaviskaa".  Minä tietysti siihen että siksi kun me suomalaiset olemme joka suhteessa niin ainutlaatuisia...


Suomessa kielen vaikeuden suurin syy on ehkä ns. sanojen taivutus. Sijamuotoja on hirmuinen joukko kun ns. pre- ja postpositioita  ei ole. Myöskin verbien aikamuodot ovat monimutkaisia.

Espanjankieli (eli castellano, maassahan on useita virallisia kieliä ja lisäksi murteita) on vaikea erityisesti verbien osalta: eri aikamuodot ovat monimutkaisia ja melko vaikeita ulkomaalaiselle oppia.
Suomalaiselle lausuminen on helppoa, mekin annamme r-kirjaimen pärähtää oikein kunnolla ("perrrkele!" on varmaan tunnetuin suomalainen sana kaikkialla maailmassa).

Erityisesti briteille espanjan lausuminen tuottaa vaikeuksia jo lukemisesta asti; aakkoset kun jo "luetaan" eri tavalla. A-kirjain on heille Ei ja E-kirjain taas Ii  tai se jää kokonaan pois kuten sanan lopussa.
Suomen ja espanjan samanlaisuus näkyy yllättävästi myös sanoissa. Aivan samoja sanoja on miltei roppakaupalla.
En nyt tarkoita viimeisen sadan vuoden aikana syntyneitä sanoja jotka ovat miltei samoja joka kielessä: radio, televisio, stereo, auto, skootteri,  jne. Monet ulkomaalaiset ovat vitsailleet että suomenkielen sanahan tulee kun vain lisää i-kirjaimen: baari, dokumentti, pastilli, makrilli, sentti, alkoholi...

Ei, tarkoitan sanoja jotka ovat ulkoasultaan samoja, mutta sisältö ja (osin) lausuminen on jotain muuta.
Otetaanpa esimerkkejä (suluissa lausunta jos poikkeaa suomesta):

ajo ( aho) valkosipuli
ala           siipi        
arpa         harppu
asunto     asia, juttu
este         itä
lento        hidas
multa       sakko
paja 
(pa-ha)    korsi, olki *)
pala        lapio, pesä, kengän päällinen
pato        ankka
poro        huokonen
pulla 
(pujja)     letkautus
puro        puhdas, turmeltumaton, mutta myös
puro        sikari
raja 
(ra-ha)    viipale, halkeama
risa         nauru
sisar       pienentää, kaventaa, pihistää
tarjeta
(tar-heta) kortti
vale        lahjakortti, ostokuponki
Reino     (pienellä alkukirjaimella) kuningaskunta 

Monet espanjankielen sanat taas lausutaan kuten suomen sana vaikka kirjoitustapa on erilainen, esimerkkinä vaikka hijo (i-ho) eli poika.




*) tämä sana tarkoittaa puhekielessä myös  "käteenveto". Ei siis ihme että ne ulkomaalaiset jotka täällä ajelevat Mitsubishi Pajerolla saavat joskus hymyileviä katseita osakseen. Espanjassa ja Portugalissa po. maasturia on myyty nimellä Mitsubishi Montero (=metsästäjä).

Tässäpä ensimmäinen osa sarjastamme Hauskaa ja helppoa espanjaa - puhu kieltä sujuvasti kahdessa viikossa!
¡Hasta luego!

Bates Motel