Oiskos läskisoossi tai hernekeitto mitään?

Kuten kaikki Espanjasta ja/tai erityisesti Espanjasta kiinnostuneet suomalaiset tietävät, Aurinkorannikolla ilmestyy useita suomenkielisiä julkaisuja, niin paperilla kuin myös netissä.

Vanhin suomalainen julkaisu on Ole-lehti  Kuukausittain ilmestyvä aikakauslehti, joka jakaa tietoa Espanjasta, erityisesti Aurinkorannikosta, sekä turisteille että mahdollisille maahanmuuttajille.
Sen kustantaja, Olé-kustannus on tunnustettu, luotettava julkaisija.  Sama kustantaja julkaisee myös julkaisua   SE -suomalainen espanjassa. Se on ns. ilmaisjakelulehti. Eli ns. sanomalehti.

Viime mainittu on huomattavasti uskottavampì kuin toinen suomalainen ilmaisjakelulehti, jolla on selkeästi linkki Suomeen ja Uusi Suomi- ja Uusi Rauma -julkaisuihin. Ja, mitä ilmeisimmin, Partido Popular- puolueeseen eli "Espanjan kokoomukseen".

Viimeisimmässä SE:n numerossa ( ainakin kuvan perusteella)  varsin nuori kolumnisti  kritisoi espanjalaisia ravintoloita. Kaikissa kun kuulema on se kirottu "ensalada rusa", tytön  mukaan "paikallinen versio italian salaatista". Krhm....Hieman esim. googlaamalla  olisi selvinnyt, että "venäläinen salaatti" tulee todellakin 1800-luvun Moskovasta, ja erilaiset versiot eri maissa vaihtelevat suuresti. Italiansalaatti on hieman eri juttu. Ainakin täällä sitä myös  myydään italiansalaatin nimellä. Olisiko niin että suomalainen italiansalaatti onkin venäläinen salaatti? Oli miten oli, joka maassa "venäläisen salaatin" (joissanki maissa sitä kutsutaan kehittäjänsä nimen mukaan Olivierin salaatiksi) tekotapa vaihtelee.

Kritiikki ei tähän lopu.
Andalusiassa ei kuulema ole mielikuvitusta. Samoja "tapaksia" vaan aina tarjotaan. Tai muuten niitä samoja ruokia, mitä on joka ravintolassa.
Kirjoittaja listaa puoli tusinaa tyypillistä  erilaista menúa. Tylsää? Itse asiassa, tapas-herkkuja on satoja erilaisia. Kalaa, lihaa, kaikkea on tarjolla. Pastaruokaa.

Tapas

Pizza

Fajita

Malagasta (provinssin pääkaupungista) ei kirjoittajan mukaan   löytynyt kuin yksi (1) intialainen ravintola. Helsingistäkin (kuulema) löytyy vaikka kuinka monta "eksoottista" ravintolaa.

Googlaamalla löysin heti kuusi (6) malagalaista intialaista  ravintolaa.  Ja muutama ei ehkä ole netissä tai haku ei niitä löytänyt.  Pienilläkin paikkakunnilla, kuten esim. asuinpaikkakunnallani   Mijas Costalla, on yleensä muutama.

Intialainen ravintola

Nuoruuteen kuuluu kriittisyys. Ja hyvä niin. Me vanhat monesti jämähdetään sellaiseen "kaikkihan on ihan OK"- ajatteluun. Kritiikin tulee kuitenkin olla perusteltua.

Espanjasta, Aurinkorannikolta, löytyy kaikenlaisia ravintoloita: espanjalaisia, kiinalaisia, intialaisia, tex-mex -ravintoloita. Italialaisia, libanonilaisia.  Amerikkalaisia (muitakin kuin hampurilais-), marokkolaisia, suomalaisiakin! Saksalaisia, brittiläisiä, ruotsalaisia. Ranskalaisia, meksikolaisia, argentiinalaisia....lista taitaisi olla lyhyempi, jos luettelisi maat, joista  ravintoloita  EI ole.

Useimmissa ravintoloissa on lisäksi mahdollisuus tilata kasvisruokaa.  Hyvää ruokahalua, niin kolumnistille kuin muillekin.

Kauheus(kin) on katsojan silmässä. Toinen matka naapurimaahan.

Noin vuosi sitten matkustimme naapurimaahan Portugaliin ensi kertaa. Vaimon sisko (suomessa sana taitaa olla käly) oli asunut siellä muutaman kuukauden, muutettuaan ensin kuukaudeksi Espanjaan (asui samassa talossa kuin vaimo ja minä) ja sitten Portugaliin.

Tänä vuonna autoon tulivat myös kissa Lola ja koira Billy, ja melkoinen määrä tavaraa.
Käly oli tuonut autonsa Aurinkorannikolle, saatuaan sakot ajamalla autoa, mitä ei ollut muutettu Portugalin rekisteriin tietyn ajan kuluttua. Espanjassa autolla olisi jonkin verran "armonaikaa", minkä jälkeen se joko pitäisi rekisteröidä Espanjaan tai myydä varaosiksi.

Matka sujui juohevasti. Mitä myt GPS sekoili (vai mekö?) ehdottamalla teitä jotka olivat ehkä lyhimmät mutta ei nopeimmat, tai olivat maksullisia.

Perille kuitenkin päästiin. Paikkakunnalle nimeltä Penela .  Eikun lepäämään.

Joulupäivän menú oli hyvin brittiläinen. Vaimon sisko oli aikaisemmin aviossa skotin kanssa, ja asuikin Skotlannissa pitkään. Vaimoni opiskeli aikoinaan Iso-Britanniassa. Joten kalkkunaa syötiin, ja muutakin brittiruokaa.

Seuraavana päivänä mentiin sitten kälyn naapureiden, portugalilaisten päivälliselle. Ruokaa ja juomaa riitti, ja mukana oli sekä "lapsia" vaimoineen ja miehineen plus lapsenlapsineen.  Tunnelma oli lämmin, iloinen. Jo alkupalat tuntuivat melkein täyttävän vatsan.  Paljon ruokaa. Suomessa ns. lipeäkalaa en syönyt koskaan, täällä se oli valmistettu eri tavalla, ja oli mainiota.  Kinkun sijaan oli suuri määrä grilattua kanaa, salaattia, Ja päälle supervahvaa portugalilaista kahvia ja lasillinen viskiä. Perfecto!

Menimme myös Uutena Vuotena saman perheen luo syömään. Jälleen mahtava ateria. Puhuimme espanjaa/portugalia/englantia.  Perheen miniä eli pojan vaimo oli syntynyt ja kasvanut ja käynyt koulua Saksassa, joten voin puhua hänen kanssaa myös saksaa.

Silloin kun emme syöneet (!) luimme, katselimme videoita tai kuuntelimme musiikkia. Televisiota kälyllä ei ollut, mikä taisi olla vain hyvä. Koko paha maailma onnettomuuksineen ja sotineen oli poissa. Rauha maassa ja ihmisillä Hyvä Tahto.

Mistä sitten tuo kumma otsikko?  Joskus viime syksynä Aurinkorannikolla ilmestyvästä suomalaisesta  ilmaisjakelulehdestä luin  "kolumnin" jossa ns. toimittaja kertoo matkastaan Portugaliin. Hän kertoo nähneensä vai kurjuutta, köyhyyttä ja rappiota.  Hän oli iloinen päästyään takaisin "kotiiin" Espanjaan.

Ihminen, joka on muuttanut rannikolle Suomesta asumaan turistialueella, näkee vain pienen osan maasta. Myös Espanjassa on köyhyyttä, taloja joiden maalaus tai rappaus putoilee. Ja tänä päivänä enemmän kuin pitkään aikaan.

Toki Portugali on köyhempi maa kuin Espanja. Mutta se mitä koin ihmisistä, oli aitoutta, välittämistä.  Ei siksi, että ulkomaalainen tuo rahaa ja vaurautta, vaan koska ihmisillä on yhä lämpöä, tunteita.

Tällaisia ihmisiä on joka maassa. Ja se kai on tärkeintä? Ei se että maali hilseilee? 

Hyppïvä Lee ja muita hauskuuksia Aurinkorannikolla

Aurinkorannikolla ilmestyy useita kaupunkilehtiä. Lehdentekijät  itse suosivat tätä  nimeä; ilmaisjakelulehti vie ajatukset siihen ettei ilmainen voi olla hyvää, vaikka, vanhan laulun (ja sanonnan) mukaan  "parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia" .  Hieman samaan tapaan, kuinka "halpa" vie ajatukset halpahintaiseen. Edullinen ja.varsinkin tarjous kuulostavat paljon paremmalta.

Koska näistä  lehdistä ei tarvitse maksaa, niiden täytyy kerätä rahansa olemassoloonsa eri tavalla. Mainoksilla.

Vanha  sanonta (jälleen) toteaa: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.  Käytännössä siis esim. monien lehtien ns. arvostelut vaikkapa ravintoloista ja niiden ruuasta ja palveluista ovat vähintäänkin positiivisia; lehti haluaa, edelleenkin, mainostulot.  Samaan tapaan lehdet esittelevät erilaisia paikallisia yrityksiä ja yrittäjiä. Mitä kiittävämpi  arvostelu tai esittely, sitä suurempi ilmoitus. "Raavi minun selkääni, niin minä raavin sinun selkääsi!" on suora käännös amerikkalaisesta  (?) sanonnasta..

Toki suorempiakin linkkejä on. Fuengirola.fi oli aikaisemmin nimeltään UusiFuengirola. Ja, jäljet johtavat sylttytehtaalle.  Eli, ensin UusiRauma ja sitten Uusi Suomi.

Aurinkorannikolla  toimivista suomalaisista puolueista (tietääkseni) ainoa  on Kokoomus. Fuengrola.fi tukee häpeämättä veljespuolue Partido Popularia. 

Varmasti rannikolla elää esim. Suomessa aikoinaan  hyvin ansainneita entisiä  paperityöläisiä.  Nyt eläkkeellä.  Tämän  päivän poliittisessa ilmastossa ei vain ole kovinkaan muodikasta olla "sossu". Perus-eläkeläiset eli Perussuomalaisten kannattajat luultavasti ajattelevat: "Raukat vain  menkööt merten taa". Ja kepulaiset "tallaavat niitä polkuja viimeiseen asti, vaikka naapuri omansa myy"...eli he pysyvät Suomessa. 

Britit ovat tietysti enemmistönä aurinkorannikon  ulkomaalaisista. Ja siksi lehtiäkin on useita.  Yhdessä niistä  mies, joka käyttää nimä Leapy Lee, kirjoittaa usein  muslimeista, Britannian labour party´sta  (työväenpuolue) ja BBC:stä  nimittäen kahta viimeksi mainittua hauskasti(?)  "bolshevikeiksi" jne.

Mies itse on "one hit wonder" kuusikymmentäluvulta.   Kapakkatappelun ja sitä seuranneen linnatuomion jälkee mies työskenteli mm. Saudi-Arabiassa, mikä tekee hänestä asiantuntijan mitä tulee arabeihin ja muslimeihin. Yhdessä kirjoituksessaan (kolumniksi nimittäminen  olisi arvonnousua) mies nimittää Pakistania lähi-idän valtioksi...Ja brittinuoret, jotka putoavat humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisina  parvekkeilta, ovat espanjalaisen rakentamistavan uhreja....jne. jne. Hauskasti (?) mies lopettaa kirjoituksensa Keep the faith., love Leapy Lee...varsinainen positiivari!

Mutta, kuten (jälleen vanha sanonta toteaa), joskus sokeakin kana löytää jyvän.

Yhdessä kirjoituksessaan mies toteaa, kuinka nykyisin on turhaa jutella lapsen kanssa  ja/tai yrittâä saada lasta nauramaan tai hymyillä lapselle. Koska ihmiset pelkäävät - ja valitettasti ehkä syystä - että olet pedofiili.

Kun olin lapsi, puhuttiin "namusedistä". Onko näitä pervoja tänä päivänä enemmän? Vai onko niin., että useammat joutuvat kiinni? En tiedä.

Sen tiedän, että kun näen ihanan, kauniin, iloisen koiran, mikään ei estä minua puhumasta sille. Paitsi sen omistaja!   Jos kysymys on ihanasta, kauniista lapsesta, en uskalla. Jopa valokuvat omista lapsista kylvyssä voivat saada aikaan prosessin, mitä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Näin on todellakin tapahtunut isälle, joka meni hakemaan valokuvia liikkeestä. Kuvat kehittänyt henkilö oli ottanut yhteyttä poliisiin! Kuvissa kun mitä ilmeisemmin oli lapsipornoa!

Millainen  on se maailma, missä nykyisin  elämme?  Oliko maailma aina yhtä paha? Emme vain tienneet? Vai tekeekö media kärpäsistä härkäsiä? 

Sanomalehti, paikallislehti, kaupunkilehti, ilmaisjakelulehti....

Kun vielä elin pienellä paikkakunnalla Pohjois-Hämeessä (nykyisin kai sitä kutsutaan Koillis-Pirkaksi),  siellä ilmestyi ns. ilmaisjakelulehti nimeltä Paikkakuntalainen. Alkuun siinä oli jopa "artikkeleita" : Kun oli talvi, lehti mm. kertoi kuinka tärkeätä oli  hankkia lumilinko. Kuinka ollakaan, samassa lehdessä oli ilmoitus lumilingosta, joka, tietysti, oli tarjoushintaan
 Tietyssä supermarketissa.
Samoin lehdessä oli osa missä kerrottiin yrteistä, vaihtoehtolääkinnästä ym.
Armin Luontaistuotepalsta taisi olla nimenä. Tarviiko sanoa että paikka mistä näitä tuotteita löytyi, oli toisaalla, ilmoituksessa? Ja supermarket oli sama...eli sen  saman Armin supermarket.

Pian lehden ainoa toimittaja ilmeisesti kyllästyi väsäämään juttuja, ja sen jälkeen kokosi pelkät mainokset.
Sama "lehti" näyttäisi olevan olemassa edelleen, nyt myös tietysti nettiversiona,.http://www.paikkakuntalainen.fi/index.php?k=6937.
 Jossakin jutussa lehden julkaisija ja ilmeisesti ainoa toimittaja  kertoi haluavansa kerätä tarpeeksi rahaa että voi vetäytyä eläkkeelle hyvissä ajoin.  Toivottavasti onnistui, ehkä elää nykyisin  Espanjan auringon alla?

Espanjassa ilmestyy myös  monia ilmaisjakelu- tai kaupunkilehtiä.
Tyypillistä niille on että informaatiota (uutinen) ja mainosta usein on vaikea tai jopa mahdoton  erottaa toisistaan. Aivan samoin kuin siellä Suomessa.Tekstimainonta rehottaa.  Kun lehti esim. kertoo tietystä ravintolasta, on arikkeli aina positiivinen,paikan mainos kun  halutaan samaan numeroon ja vielä vastakin. "Kenen leipää syöt," etc.

Espanjan suurimmat lehdet ovat urheilulehtiä. Ihmiset eivät yleensä tilaa lehtiä, oli sitten kysymys sanoma- tai aikakauslehdestä. Ylipäänsä, valitettavasti,  ihmiset jotka elävät Cervantesin kotimaassa, eivät ole mitään himolukijoita.

Onko sitten jotakin merkitystä sillä että ns. ilmaislehdet yhä enemmän valtaavat tilaa tilattavilta, "oikeilta" lehdiltä? Eikö ole vain oikein että ihmiset saavat lukemisensa ilmaiseksi ja lehden kustantamisen maksavat mainostajat?  Miksipä ei. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen.  Esimerkiksi Espanjassa ilmestyvät englanninkieliset ja suomalaiset kaupunkilehdet ovat selkeästi oikeistolaisia.  Voisiko muutenkaan olla? Nehän elävät mainoksilla. Yrittäjyyttä kannustetaan, firmoja mainostetaan surutta. Partido Popular eli Kansanpuolue saa huomiota ja uutisointi on aina painottunut tukemaan tätä oikeistopuoluetta.

Toinen asia, ja   vähintään yhtä vakava, on se että näiden lehtien toimituksellinen taso on usein   luvalla sanoen (?) surkea. Erityisesti suomalaisten ilmaisjakelulehtien kielellinen taso on mielestäni  ajoittain  uskomattoman huono. "Toimittajien" tausta on usein  ilmeisesti  lähinnä  kaupallinen. Toki ihan "oikeitakin" toimittajia on  ilmeisesti joukossa.   Haluan huomauttaa tässä (eikä minulla ole mitään sidoksia kyseiseen kustantajaan) ettei tämä koske Ole-kustannus-yhtiötä. He ovat olleet rannikolla pitkään, ja heidän työnsä ansaitsee täyden arvostuksen. Lehdet (Olé -aikakausehti ja Suomalainen Espanjassa -sanomalehti) ovat ammattimaisesti toimitettuja ja luotettavia.

Joka kuukausi, joka viikko lueskelen useita ilmaisjakelulehtiä.  Sekä suomeksi, että (enimmäkseen) englanniksi, viime mainittuja  kun ilmestyy täällä  useita viikoittain.
Niistä löytyy sekä uutisia että uskomaton määrä kolumneja.
Ehkä minäkin haluaisin olla yksi niistä  kolumnisteista joille jopa maksetaan kirjoituksistaan?  Ovatko  pihlajanmarjat happamia? Blogista  kun ei kukaan maksa. Mainoksista huolimatta.( Käytännössä ilmeisesti vain julkkikset, poliitikot ym. yltävät lukijamääriin joka takaa blogille  mainostuloja )  Mutta, ainakin sitten tiedän etten sitä edes ansaitse.  Ja jos kirjoitusten taso ratkaisisi, eivät monet kaupunkilehtien "kolumnistitkaan".

Sana on vapaa. Hyvä niin. Bloggaria ei ainkaan kukaan ilmoittaja rajoita. Joten, ehkä jatkan. Ehkä en. Aika näyttää. Taitaa mahdollisuus olla fifty-sixty....

Aika rajuja juttuja maailmassa tapahtuu...ehkä  niistä sitten vaikka seuraavalla kerralla...?