lauantai 21. joulukuuta 2013

Mistä tuntee joulun?





Niin mistä?

No, vaikka siitä, että (ainakin Espanjassa) tv-mainosaika on täynnä mainontaa, missä tietty parfyymi eli suomalaisittain hajuvesi saa miehet hulluiksi tai  (miesten au de toilette) naiset lakoamaan machomiehen edessä.
Muistan, kuinka netissä jokin vuosi kerrottiin, miten muuan intialainen nuori mies oli haastanut oikeuteen Axe- (tai mahdollisesti Lynx-) tuotteita valmistavan ja markkinoivan yhtiön. Miehen mielestä tuote ei tuonut toivottavaa tulosta, eli nuorukainen oli jäänyt ilman seksiä. Tuote ei toki ollut ilmeisesti  ylihinnoiteltu, hieno merkki, kuten vaikkapa Paco Rabanne, Hugo Boss, Gucci, tai Geogio Armani. Toisaalta, Intiassa on kuulema myös nuori mies, joka muutti nimensä Manchester Unitediksi...mutta nyt taisin eksyä aiheesta. Kuten tavallista.

Mistäpä muusta tuntee joulun? Siitä, että  (yleensä)  perheen äiti (niin, tasa-arvo ei taida olla vielä mennyt vielä perille 100 prosenttia?) keittää, paistaa, siivoaa (no, mieskin osaa imuroida?) joka nurkan.
Piparit, laatikot, salaatit, kinkku...kaikki pitää olla valmiina H-hetkenä, mikä taas vaihtelee maittain. Pohjoismaissa jouluaattona, Amerikassa joulupäivänä, jne.  Ruoka vaihtelee, yhteistä on, että sitä on liikaa. Ja usein myos juomaa. 
Tv-mainokset ja lehdet ovat täynnä ruokaa, ruokaa, ruokaa!  Suklaata, herkkuja, makeaa.Joulu on mässäystä varten? 

Joulumusiikki..."So here it is Merry Chrismas everybody´s having fun.." Aargh! 
Kuinka monessa laulussa toivotaan, että olisi aina joulu? Huh. Onneksi ei ole!
Supermarketissa käynti on viedä hermot...
No, onneksi ei radiosta tarvitse kuunnella niitä ah-niin-tunteellisia, uusia jouluhymistyksiä...Iskelmä-joulu...voi ei!


Mistä muusta? Siitä, että pää kolmantena jalkana yritetään löytää ne lahjat. Ja ne ovat niin tärkeitä, että monessa maassa otetaan lainaa tai ylitetään tili, jotta joulu "onnistuu"· Toki viisaimmat ostelevat tavaraa vuoden mittaan. Ja pienille lapsille se varmasti onnistuukin, ennenkuin he kasvavat niin suuriksi, että osaavat vaatia ne viimeisimmät pelit ja muut tekniset jutut, missä vanhempien on joskus vaikea pysyä perässä.
  Jouluvalot. Kadut ovat täynnä jos jonkinlaista valoa, kuviota. Jopa yksityiset kodit laittavat kamalia välkkyviä valoja, kuin diskossa.

Valkea joulu? Sitä kysellään, veikkaillaan, ennustetaan. Pohjoismaissa, mutta myös muualla. 

Ja edelleen:  Siitä, että joillekin ihmisille se on aika hiljentyä. Uskoa siihen "joulun sanomaan".  Tuntea se. Saada rauha itselleen.
Monet ei-uskonnolliset ihmisetkin nauttivat ajasta, jolloin monet perheet kokoontuvat, pimeä aika alkaa olla takana.



Mistä minä sitten tunnen joulun? Edellisten lisäksi. Vai tunneko ollenkaan?
 Siitä, että Aurinkorannikolla voin ostaa suomalaista jouluruokaa.  Jos haluan. Kauan sitten  Suomessa halusin, suomalaisten vanhempien tavoin, viettää perinteistä joulua lasteni kanssa. Muistot niistä ovat hyvät.  Samoin muistot omista lapsuuden jouluista.

Alussa kerroin espanjalaisista TV- mainoksista. Vielä pari havaintoa: ainakin kahdessa mainoksessa sanotaan, että "koko maailma juhlii joulua!"  Näinhän ei tietenkään ole. Joulu on "vain" ns. kristikunnan juhla. Suuri osa maailmasta ja kansoista ei joulua juhli. En minäkään. Jos ei nyt muutaman perinneruuan nauttimista lasketa.


Siitä huolimatta - tai juuri siksi (?)


haluan toivottaa kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. 




http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu



tiistai 10. joulukuuta 2013

Kuka se onkaan tyhmä???






Kun "kiakkovieraiden" tölväilyt oli kaluttu loppuun, täytyy susille heittää uusi, lihaisa luu kaluttavaksi.

Mikä sen parempi, kuin nuori, huonosti artikuloiva skeittari, joka kuulema pääsi presidentin kutsuille, kun nuorekas pressa sattui tapaamaan hänet  jossakin vaiheessa.


Juhlassa nuorta miestä haastateltiin.  YLEn perinteiseen tapaan, nuorelle miehelle esitettiin ne perinteiset kysymykset. Veteraanit? 


Silver Gyninen ei oikein osaa sanoa mitään...


Mä ajattelen, etten mä osaa sanoa niistä mitään, koska ne on historiaa. Ne on niinku silleen sama… Emmä osaa oikein kumma… En mä osaa sanoo, koska se on niinku niitten aikaa. Se on sama kun katotaan kymmenen vuotta taaksepäin: ei ollu mitään koneita meillä, kun me kasvettiin. Me leikittiin ulkona. No, nykyään jengi leikkii kaikilla kännyköillä tai näillä ja silleen. Et silleen niinku se on paljon helpompi kysyy joltain vanhemmalta ihmiseltä noist, mä veikkaisin.


Toimittaja ei anna periksi.


Mutta veteraanien ansiosta Suomi on itsenäinen maa. Mitä se itsenäisyys merkitsee nykynuorille?


Gyninen  kertoo olevansa tyytyväinen itsenäisyyden kautta saavutettuihin kansalaisvapauksiin ja siihen, ettei tarvitse koko ajan pelätä sotaa. 



Joopa joo.


Nyt on syytä ristiinnaulita tämä typerä nuori mies. 



Ei olisi maata puolustettu vuonna 1939, jos miehet olisivat vain jääneet odottamaan palkankorotustaan, sapattivapaitaan, uusia iPhonejaan, subjektiivista päivähoito-oikeutta, opintorahan indeksikorotusta, yli kymmeneen auki olevia terasseja Kallioon. Mitä tahansa. Valtiovarainministeriölle ”talvisodan henki” on se, johon vedotaan, kun kansakunnan heikoimmilta leikataan pois sosiaalietuudet.



No näin.


Kukaan tämän  nuoren ihmisen tuomitsijoista ei ilmeisesti tiedä, että hänen taustansa on Virossa. Hänen kielitaitonsa on vielä rajoittunut. Samoin kuin tuntemus Suomen historiasta. Kuten monen syntyjään suomalaisen nuorenkin.


Kivitetäänkö kuoliaaksi? Yhdessä niiden "hulinoitsijoiden" kanssa?  










maanantai 9. joulukuuta 2013

Paljon melua tyhjästä.




Tampereella hulinoitiin itsenäisyyspäivänä. Media, samoinkuin sosiaalinen media on ollut täynnä ihmisten reaktioita kyseiseen happeningiin.

Nyt on aika tehdä  katugallup. Kysymys: Miten koet/koit Kiakkovieraiden mielenosoituksen?

Henkilö 1; keski-ikäinen mies, päällä Mansen toisen suuren jääkiekkojoukkueen pusakka, päässä pipa:  "Muka kiakkoviaraita! Ihan turhaa hulinointia Kyä mää sanosi et eiku saunan taa ja lopetetaa koko jengi. "

Henkilö 2; hyvinpukeutunut nuorehko nainen, kiireisen oloinen: "Ai  niin, taisin kuulla että jotkut siellä hieman hulinoivat. Katselin kyllä vastaanottoa televisiosta. Aivan hurmaavia pukuja oli joillakin naisilla!"

Henkilö 3, nuori nainen, päällä maihinnousutakki: "Kyllä minusta on selvää, että Suomessa on suuri määrä syrjäytyneitä nuoria, joiden turhautunut,  patoutunut energia näin purkautui."

Henkilö 4, Keski-ikäinen mies, parta, sivistyneen oloinen, pukeutunut  melko värikkäästi. Puhuu viisi minuuttia, puhe täynnä sivistyssanoja, myös sanat yhteiskunta, politiikka, syrjäytyminen ja turhautuminen toistuvat. 



Henkilö 5: Keski-ikäinen nainen, pukeunut siististi ja melko kalliin näköisesti: "Voi kamala, kyllä minä näin kun jotkut niistä nuorista hulinoitsijoista löivät hevosparkojakin, ja yrittivät aitaa kaataa! Kotoa se tulee tuollainen, ei kasvateta kunnolla  ja viinaa vaan juodaan, ja sitten lapsetkin tulee juopoiksi ja alkaa häiriköidä!"

Henkilö 6:  Nuori mies. Pilottipusero, tukka ajettu kaljuksi: "Jaa ne mulkut siellä ku alko hilluun? Jotain vihreekommareita prkl! Turpiin ne tarvis, s-nan homot! Sotaveteraanien työtäkään eivät arvosta! Sais yhessä mamujen kans painua v-uun Suomesta!"

Henkilö 7: Keski-ikäinen mies, mustat farkut, Ramones-teepaita,  musta nahkapusakka: "Jaa noi nuaret, no nuaret ne ny o nuaria! Joskus vähä lähee mopo käsistä! Pitäähä sitä ny joskus  hauskaa pitää, vai mitä? Okkai sääki jotai tyhmää tehny nuarempana? Lähekkö muute kaljalle? Mää tarjoon. Tuu ny!" 

"No, mikäs. Jos kerta tarjoot!"


Päätän raporttini kiakkokaupungista tähän. Moro!




perjantai 6. joulukuuta 2013

Sininen ja valkoinen






Tätä kirjoittaessani on joulukuun kuudes. Suomessa se on itsenäisyyspäivä, Espanjassa Dia de la Constitucion eli perustuslain päivä. Sillä juhlitaan vuoden 1978 uutta, demokraattista perustulakia.

Suomen itsenäisyyspäivän tarkoitusta minun ei tarvitse kertoa kenellekään. Mutta mikä on sen merkitys? Maalle, kansalaisille, minulle suomalaisena, varsinkin maan ulkopuolella pysyvästi asuvana?

Kun olin lapsi, meillä kotona sytytettiin se perinteinen "itsenäisyyskynttilä" ikkunalle. Isäni oli taistellut sodassa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi, mutta itsenäisyyden korostaminen ei ollut tavallista työläisperheessä. Se oli pikemminkin "porvareiden" ja oikeiston juhla.  Neuvostoliiton kanssa oli YYA-sopimus, ja maiden välistä ystävyyttä ja rauhaa korostettiin.

Myöhemmin kävin kyllä mm. sankarihaudoilla oman perheeni kanssa. En kuitenkaan  kokenut itsenäisyyttä tuntien katkeruutta, vaikka ymmärsin ne valtavat uhraukset, mitä vanhempieni sukupolvi oli joutunut kokemaan.

Kun aika koitti, menin armeijaan. Se oli helpointa. Vaikka olin - ja edelleen olen - pasifisti, en kokenut voivani muuttaa mitään kieltäytymällä asepalveluksesta. En osannut kuvitella, että koskaan joutuisin tarttumaan aseeseen maani puolustamiseksi, eikä näin onneksi tapahtunutkaan.

Aurinkorannikolla järjestetään itsenäisyyspäivänä tapahtumia sen juhlistamiseksi. En ole koskaan osallistunut niihin. Ei siksi, ettenkö arvostaisi Suomen itsenäisyyttä ja arvostaisi ja kunniottaisi niiden ihmisten muistoa, jotka sen ovat meille säilyttäneet. Osa veteraaneista on   toki yhä elossa. En vain ole halunnut juhlia itsenäisyyttä kyynelehtien ja Jumalan sanaa kuunnellen.

Mitä sitten itsenäisyys käytännössä minulle merkitsee tai on merkinnyt? Ehkä esimerkiksi sitä, että en tänä päivänä puhu sujuvaa venäjää, kuten mm. latvialaiset naapurini.  En puhu venäjää puolenkymmentä sanaa enempää. Latvialaiset naapurini taas tuskin puhuvat lainkaan englantia. 
Olen siis elänyt ja kasvanut ns. länsimaassa. Suomen kohtalo olisi voinut olla sama kuin Baltian mailla. Olen onnellinen, ettei näin käynyt.

En varmastikaan sano mitään ennenkuulumatonta, mutta mielestäni itsenäisyys on hieman samantapainen asia kuin terveys; sitä osaa arvostaa vasta, jos on olemassa uhka sen menettämisestä.

Olen suomalainen. Se ei muutu koskaan. En mitä ilmeisemmin tule koskaan olemaan  Espanjan kansalainen.  Suomalaisena olen osa Eurooppaa. Osa Euroopan Unionia. Mitä unionille (ja siihen kuuluvilla maille) tulee tapahtumaan, jää nähtäväksi. En koe Suomen ja suomalaisten menettäneen itsenäisyyttään Unionissa. Ehkä pitäisi ajatella, että jäsenyys on kuin avioliitto. Kompromisseja tarvitaan.  Mutta se on sitten jo toinen asia.

Vietän Suomen itsenäisyyspäivää auringon paistaessa, Välimeri näkyy kilometrin päässä, kauenpana siintää Afrikka.
Ajatukseni ovat tänään entisessä kotimaassani. Siellä ovat juureni, sukuni, monet ystävät. 

Toivotan menestystä Suomelle ja suomalaisille. Niin syntyperäisille, kuin myös niille, jotka ovat tuon maan omakseen ottaneet.

Riviera del Sol, Malaga, Espanja 06.12.2013.

torstai 28. marraskuuta 2013

Syöminen on epäterveellistä.







Vuosia sitten jouduin leikkaukseen. Aortta meinasi poksahtaa...olin mennyt tajuttomaksi, ja minut vietiin piipaa-autolla kokeisiin. Niissä kuultiin ylimääräistä ääntä sydämessä. 

Minut laitettiin uusiin  kokeisiin. Sinne pääsy kesti pari viikkoa.  Lääkäri, joka tutki filmin, halusi lähettää minut leikkaukseen välittömästi. Sairaala lähetti minut kuitenkin kotiin.  Parin viikon kuluttua minut leikattiin. Toipuminen kesti kuukausia.

Kävin hammaslääkärissä. Pari viikkoa sen jälkeen aloin kuumeilla. Olin saanut tulehduksen. 

Jouduin sairaalaan uudelleen.  Tällä kertaa viivyin siellä viikkoja. 

Lopulta pääsin ulos. 

Olin "terve". 

Minulle oli kerrottu, että  minun piti välttää rasvoja, punaista lihaa.
Pitää huoli siitä, että kolesteroliarvot pysyvät alhaalla. 

Kolesterolista kerrotaaan somessa eli internetissä, että kyseessä on vain lääkärien ja lääketeollisuuden keino myydä tarpeettomia lääkkeitä.

Tänään luin tutkimuksesta, joka väittää, että meidän pitäisi saada päivittäisestä energiastamme 75 prosenttia rasvoista.  

En usko moniakaan asioita, mitä jaetaan internetin kautta. En ilman kritiikkiä.

Pullan syönti tuhoaa aivot...tämä oli toinen "fakta". Hiilihydraatit ovat myrkkyä!

 Joskus nuoruudessani  vitsailtiin: Syö juustoa. Se kasvattaa luustoa! Syö myös pullia, se kasvattaa...no, ei ilmeisesti kasvata, vaan tuhoa aivosi. Olenkohan jo syönyt liikaa pullaa? 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Rikos ja rangaistus




Pari vuotta sitten, tarkemmin sanottuna lokakuun 6. päivänä vuonna 2011 Aurinkorannikolla löytyi suomalaisen tytön ruumis.

Koska kysymyksessä oli Suomen kansalainen, tapausta selvittivät myös suomalaiset viranomaiset.

Syylliset saatiin pian kiinni, ja he saivat tuomiot kotimaassaan.

Alkuperäinen elikautinen tuomio muuttui hovioikeudessa 6 ja 12 vuodeksi vankeutta, koska ei voitu todistaa, että kysymyksessä oli murha. Nyt toinen surmaan syyllistyneistä on päässyt vapaaksi, kärsittyään kuuden vuoden tuomiostaan kaksi vuotta. 
Ihmisiä on kouhuttanut paitsi tuomion lyhyys, myös se tapa, millä toinen surmaajista on reagoinut vapauteen päästyään, mm. pilkallisilla tekstiviesteillä uhrin isälle.

Aurinkorannan paikallisissa suomalaislehdissä seurattiin aikoinaan tarkkaan jutun kulkua. Nyt kun toinen syyllisistä on vapautettu, nämä lehdet ovat käsitelleet myöskin tätä.

Fuengirola.fi omistaa tälle jopa pääkirjoituksen. Siinä asiaa pidetään "suomalaisen oikeustajun halveksintana". Tekstissä toistetaan useaan kertaan, että Jenna Lepomäen tappaja on päästetty vapaaksi. Tätä paheksutaan, ja koko suomalaisen oikeuslaitoksen taso kyseenalaistetaan.

Olé-kustannuksen julkaisema Suomalainen Espanjassa-lehti kertoo asiasta uutisena. Siitä selviää, että vapaaksi päästetty mies oli tuomittu avunannosta tappoon. Pääsyyllinen, 12 vuoden tuomion saanut, on yhä telkien takana.
Suomalainen Espanjassa on haastatellut lyhyesti Jennan äitiä, joka sanoo olevansa järkyttynyt lyhyestä tuomiosta. 

Monen mielestä ero näiden kahden lehden lähestymistavalla voi olla pieni. Minusta näin ei ole. 

Nämä esimerkit kertovat journalismin tasosta näissä kahdessa lehdessä. Siinä missä toinen kirjoittaa "parhaiden" keltaisen lehdistön perinteiden mukaisesti, toinen pyrkii jakamaan tietoa, ilman sensaatiohakuisuutta. 








sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Minulla on kännykkä!





Minulla on kännykkä.

Se tuskin on ihme.
 http://www.worldometers.info/fi/ -sivuston mukaan, tätä kirjoittaessani on "tänään" myyty lähes 3 miljoonaa matkapuhelinta.

Vuonna 2012 eniten kännyköitä  maailmassa myynyt yhtiö oli Samsung, hyvänä kakkosena Nokia. Mutta tämä koski kaikkia puhelimia, ei älypuhelimia. Niissä Nokia oli kaukana kärjestä. 

Puhelimeni ei ole älypuhelin. Minulla ei välttämätta ole  myöskään älyä kyseenalaisen puhelimen käyttöön. 

Vaimolla on.
 Molemmat. 
Siis sekä  äly että  -puhelin.

Minunkin piti saada älypuhelin. Vaihtaessamme operaattoria, meille kerrottiin, että kun teemme sopimuksen, maksaessamme tietyn summan lisää kuukaudessa saamme uudet puhelimet, molemmat.

Kuinka ollakaan, ensimmäisessä Telefonican myymälässä ei kyseisiä puhelimia ollut, joten odotimme viikonlopun yli. Tiistaina puhelimia ei edelleenkään ollut.  Menimme toiseen liikkeeseen. Siellä sanottiin, että liike (joka ei ole itseasiassa Telefonican omistama, vaan sen kanssa yhteistyötä tekevä firma) vaatii luottokortin tehdäkseen eräänlaisen osamaksusopimuksen. Tällöin liike voisi veloittaa saatavansa suoraan pankista, jos maksu jäisi suorittamatta. Joopa joo.




Luovutimme. Maksoimme yhden puhelimen kokonaisuudessaan, ja teimme sopimuksen.Vaimo sai puhelimen.   Ehkä joskus myöhemmin minäkin saan sen älykköpuhelimen.

Nykyinen puhelimeni on Nokian malli  3310. Puhelin, joka oli aikoinaan luultavasti maailman eniten myyty. 
Wikipedian mukaan Nokian osuus Suomen kännyköistä vuonna 2007 oli 86 prosenttia, koko maailmassa 40 %.  Aika hyvin.

Noihin aikoihin Nokialla puhuttiin vielä, että yhtiö pyrkii yli 50 prosentin osuuteen maailman markkinoista. 

Tilanne on muuttunut radikaalisti. Nokia ei pysynyt tuotekehityksessä mukana, ja on menettänyt osuuttaan rajusti. Yhtiön tulevaisuus Microsoft-kaupan jälkeen on vaakalaudalla.

Entäpä mitä se minuun vaikuttaa? Tarvitsenko todella puhelinta, jolla voin olla yhteydessä internettiin, ladata musiikkia ym. ym.

Nykyisellä "palikallani" voi soittaa ja vastaanottaa puheluita kodin ulkopuolella (ihan tosi!), kuunnella radiota, ottaa kuvia.  Lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä. Se taitaisi olla ihan tarpeeksi?     Voipi olla, että unohdin jonkin tärkeän(?) jutun, mitä myös voin tehdä.

Joten, summa summarum: Mitä minun sitten pitäisi tehdä? Ostaa puhelin, "joka on kaikilla" vain siksi että "se on kaikilla"? Että pääsisin sillä nettiin?

Ei. Ei siksi. Minulle kun riittää ihan koti-PC.

No, siksikö, että haluan pysyä "ajan hermolla"? 
Mikä se on? 

Hyvä on. Ketä tämä kiinnostaa? Hyvä kysymys.

 Mutta; tämän kysymyksen voi (jos haluaa) esittää meistä itse kukin. Olemmeko me vain kuluttajia, joille myydään uusi "parempi" tuote, vaikka entinenkin on ihas jees. Ja - vaikka nyt olen ilmeisesti taas vetämässä sen do-gooder -kortin - kun puoli maailmaa elää oloissa, missä selviytyminen on se tärkein asia...


 Jos ostan uuden puhelimen (tai jätän ostamatta), se ei ratkaise, tai jätä ratkaisematta, yhtään ongelmaa maailmassa. Eikä ratkaise omaa ongelmaani. Koska sitä ei ole.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta,  SE jos mikään on ongelma.  Tietää, miten vähän todella voi tehdä. Ratkaista maailman ongelmia.  Pitäisikö edes välittää? 

Joten parempi unohtaa koko juttu. Eihän se mikään iso juttu ole. Puhelin. 

Soitellaan! 



             

lauantai 2. marraskuuta 2013

Trick or treat?

Suomen syksyyn kuuluu Pyhäinpäivä (näin kai sitä nykyisin nimitetään) on vainajien kunnioittamiseen omistettu päivä. Luterilaiseen käytäntöön eivät pyhimykset kuulu, mutta esim. Espanjassa päivä on nimeltään Dia de todos los santos eli pyhimysten päivä.





Halloween taas on lähinnä pakanallinen juhla, jota monissa maissa  vietetään päivää aikaisemmin. Suomessa kekri vastaa halloweeniä. 

Tänä päivänä  käsitteet sekoittuvat, ja halloween on muodostunut suureksi kaupalliseksi tapahtumaksi länsimaissa.  

Irlannista ja Skotlannista oleva perinne saapui USA:han maahanmuuttajien mukana. Ja, kuten usein tapahtuu, amerikkalaiset ajan myötä ottivat kaiken kaupallisen hyödyn tuosta traditiosta.

Sama on tapahtunut Euroopassa. Halloween-krääsää myydään niin lapsille kuin aikuisillekin.  Nuoret aikuiset haluavat pukeutua jos jonkinlaisiksi hirvityksiksi mennessää ulos juhlimaan.

Mitä sitten? Antaa nuorten pitää hauskaa. Toki.

Mutta. Monet haluaisivat pitää pyhäinpäivän sellaisena kuin se Suomessa on ollut. Kunnioittaa pois menneiden muistoa. Varsinkin kuolleiden lasten vanhempien voi olla vaikea ymmärtää ja kestää kaikkea typerää halloween-kohkausta.   

Pitääkö Suomen (ja Euroopan) aina kopioida kaikki, mikä tulee Suuresta Lännestä?   

Trick or treat EI ole suomalaista kansanperinnettä. Trullit liikkuvat pääsiäisenä! Säästetään ne karkit ja eurot sinne!

Entä sitten? Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat, kansanperinnekin ehkä muuttuu...en vain haluaisi jättää suomalaisuuden säilymistä ääriryhmille, jotka käyttävät sitä aseena joitakin vastaan, eivät rikkautena. 




sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mitä sinä tänään koulussa opit?





Mitä sinä tänään koulussa opit? kyselivät Brita ja Eikka joskus kuusikymmentäluvulla. Alkuperäisen laulun oli  kirjoittanut ja esittänyt Tom Paxton, mutta luultavasti tunnetuimman version levytti toinen amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä Pete Seeger.



What did you learn in school today, dear little boy of mine?

I learned our government must be strong
It's always right and never wrong
Our leaders are the finest men
And we elect them again and again
And that's what I learned in school today
That's what I learned in school



Valitettavasti suomen kielistä tekstiä en löytänyt, mutta ne ovat miltei suoraan alkuperäisestä tekstistä. 

Hallitus on vahva, poliitikot ovat viisaita ja heidät  valitaan uudestaan ja uudestaan... sopi erittäin hyvin Kekkosen, kotoisesti UKK:n tai Urkin Suomeen.


Suomi nukkui Ruususen unta. Demarit ja Keskustapuolue jakoivat hyvinvointia sulle-mulle -perusteella. Ammattitaitoinen työväki sai palkankorostuksensa, maalaiset tukiaisensa. Neuvostoliiton kanssa oli YYA-sopimus, ja kauppa kävi. Kokoomus oli tuomittu ikuiselta tuntuvaan 

paitsioon (josta sillä ei tuntunut olleen hinku pois...?), ja kommunistitkin otettiin hallitukseen, sillä vaikutuksella, että puolue hajosi. Juudaksen suudelma.

Ihmiset tuntuivat uskovan jatkuvaan kehitykseen. Sosiaaliturva toimi, absoluuttista köyhyyttä tuntui olevan vähän. Toki verotusta "kauhisteltiin", mutta varsinaista kapinointia ei esiintynyt. 

Toisin on  nyt. Mikään ei tunnu olevan hyvin. Maahanmuuttajille kuulema annetaan kaikki ilmaiseksi, vanhuksia makuutetaan ulosteissaan, rahaa lähetetään etelän laiskureille, jotka ovat tössineet taloutensa rapakuntoon. Näin kerrotaan  somessa eli sosiaalisessa mediassa, facebookissa etc. 

Suomea  toisaalta kehua retostellaan milloin missäkin maailmalla julkaistussa  tilastossa (kuten koulutusta, vähäistä korruptiota, ym.), mutta suomalaisten itsensä mielestä ilmeisesti sairaanhoito ja vanhusten hoito eivät saa rahaa tarpeeksi, ja sitä kautta resursseja. Ja miksi, no tietysti siksi, kun ne rahat menevät mamuille ja ulkomaille!

Näinhän se on? Vai onko? 

Vai olisiko, että koulussa ei opetetakaan, että poliitikot ovat viisaita ja tekevät viisaita päätöksiä? No eipä tietenkään näinm opeteta.
Mutta tekevätkö ne poliitikot vain huonoja päätöksiä sitten? Varmasti niinkin, mutta mikähän mahtaa olla syynä siihen, että verovaroja ei kerry tarpeeksi?

Olisiko ainakin osasyynä - ja melkoisen suurena - että suuri osa valtavista voitoista ei koskaan tule verotetuksi. Että työpaikkoja siirretään kylmästi halvan työvoiman maihin. Kilpailukyvyn nimissä. 

  Toki oikeisto (erityisesti nuoret libertaarit) syyttävät tästä  ay-liikettä, joka kuulema hinnoittelee Suomen ulos. 
Noinkohan on? Palkat ovat tietääkseni korkeampia esimerkiksi Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Kouluopetus on varmasti muuttunut erittäin paljon siitä, kun itse olen ollut koulun penkillä. Britan ja Eikan ajoista puhumattakaan. Matematiikka ehkä eniten.

Vaikka kouluissa ei opetettaisikaan lapsille, että Suomi on maailman paras maa (kuten esimerkiksi USA:ssa kerrotaan omasta maasta), on hyvä muistaa, että Suomi, kaikesta huolimatta, on hyvinvointimaa. Ja säilyy sellaisena, niin kauan kuin äänestäjät niin haluavat.

Lopuksi vielä puheenvuoro miehelle, joka mielestäni sanoo naulan kantaan: http://www.hs.fi/mielipide/a1382761062377?jako=4d1cf3b7ca05bc8803a7e420dc4a7d6f&ref=og-url












perjantai 18. lokakuuta 2013

Onnellinen mamu









Saavuin nykyiseen kotimaahani puolitoista vuosikymmentä sitten.

Minulle ei osoitettu heti  3-4 huoneen asuntoa "hyvällä alueella", eikä vuokraa maksanut yhteiskunta.

Minulle ei myöskään annettu Adidas-verkkareita, plasma-TV:tä, isoa summaa käteistä rahaa. 

Minulle ei myöskään kustannettu ajokorttia.

 Suomessahan maahanmuuttajat, kuten olemme saaneet lukea, saavat kaiken tuon. Ilman mitään sitoumuksia. Näin on kerrottu somessa, joten tottahan sen täytyy olla. 

Entäpä minä? Miten minulle sitten kävi? Miten pärjäsin? 

Kukaan ei uhannut antaa minulle turpiin. Kukaan ei huudellut perääni. Kukaan ei nimitellyt.  Ei sanonut, että minun pitäisi palata kotimaahani. 

Sen sijaan, sain ilmaisen terveydenhoidon, ystävällisen palvelun ja kohtelun kaikkialla.  

Espanjassakin on toki  oma äärioikeistonsa. Todellista merkitystä sillä ei onneksi ole. 

Maahan tulee jatkuvasti mm. afrikkalaisia, joita perussuomalainen nimittäisi  "elintasopakolaisiksi". Toisin sanoen, ihmisiä, jotka pakenevat nälkää. 

En paennut nälkää Espanjaan. En myöskään ole rikas, joka tuo suuria summia maahan.

Espanja on maa, jolla on suuri historia, niin hyvässä kuin pahassa. Yksi ihmisten parhaita ominaisuuksia on toleranssi. Kyky ymmärtää muitakin kuin oman nurkan ihmisiä. Empatia.Sympatia. Myötätunto.

Suomella ja suomalaisilla (ainakin monilla)  tuntuu olevan   vielä pitkä matka tähän.

  Joskus aikoinaan pohjoismaita pidettiin maina, missä haluttiin huolehtia naapurista. Hankeen ei saanut kukaan jäädä kuolemaan. Mutta, ehkä se koski vain sinisilmäisiä, valkoihoisia ihmisiä?  Muukalaisille halutaan laittaa postimerkki perseeseen ja lähettää  takaisin kotiin...?

Minulle ei kukaan ole vielä moista halunnut tehdä. Kiitos, Espanja ja espanjalaiset. 




sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kuka pelkää mustaa miestä?




"Mustaa Pekkaa lapsena kun pelattiin, ken sen sai, häntä kai sormellakin näytettiin."

Näin lauloi  Brita Koivunen vuonna 1957 levytetyllä kappaleella, joka on alkuperäiseltä nimeltää Sing sing sing, parhaiten tunnettu vuoden 1937 Benny Goodmanin big band -versiona. Kappaleesta on muodostunut klassikko, joka on soinut niin elokuvissa kuin yhä tänäkin päivänä erilaisissa ballroom dance - eli paritanssikilpailuissa kuten BBC:n Strictly come dancing, Suomessa Tanssii tähtien kanssa.

Brita Koivusen laulussa jokainen halusi välttää tulemasta Mustaksi Pekaksi. Peli on sittemmin muutettu Pekaksi, mutta itse hahmo on pysynyt samana. 
Kun olin lapsi, oli olemassa myöskin leikki Kuka pelkää mustaa miestä.  Kukaan ei kysynyt, miksi mustaa miestä piti pelätä, eikä kokenut tätä rasistiseksi. Jotkut ovat väittäneet nimen tulevan Pyhästä Jaakosta (joka heittää kylmän kiven eli järvien vedet jäähtyvät Jaakonpäivän jälkeen), jotkut taas sanovat sen johtuvan mustasta surmasta, joka tappoi ihmisiä keskiajalla. Molemmat tuntuvat varsin mielikuvituksellisilta selityksiltä. 

Leikkiä leikitään nykyisin kuulema eri nimillä. 

Ovatko tällaiset muutokset sitten tarpeellisia. Aivan varmasti ovat. En väitä, että esimerkiksi  "maahanmuuttokriittinen" Seppo Lehto  on tullut rasistiksi (joka mm.  kutsuu afrikkalaisia nekruiksi ja arabeja ählämeiksi)  sen vuoksi, että hän - ilmeisesti - on pelannut em. peliä ja leikkinyt tiettyjä leikkejä.( Miehen mielestä muuten leikin nimi pitäisi tottakai säilyttää.)  Yhtä vähän uskon, että natsitervehdyksen tehneen ystävänsä eduskuntaan kutsunut James Hirvisaari on saanut samankaltaisia (rasisistisia)  vaikutteita lapsena em. leikistä tai korttipelistä. Mies tietysti kiistää olevansa rasisti. 

 Jostakin syystä kaikkein vahvimmat vihat tuntuvat kohdistuvan aina afrikkalaisiin. Kuka pelkää mustaa miestä? 

Monista asioista, joita pidimme itsestäänselvinä tai - toisaalta - merkityksettöminä - vuosikymmeniä sitten, ajattelemme eri tavalla tänä päivänä.   Kuten ihmiseten ihonväri.Ainakin useimmat meistä.

Tämän päivän lapset ja nuoret toivottavasti kasvavat kunnioittamaan erilaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Joittenkin aikuisten kohdalla toive taitaa olla turha. Valitettavasti heidän mielipiteenään tuntuu olevan, että vihankylvö, jopa perättömien tietojen levittäminen on heidän  perusoikeutensa, ja niiden oikaisu taas heidän henkilökohtaisten mielipiteidensä rajoittamista.  

Joskus - ja valitettavasti aika usein - en voi olla ajattelematta, että se maa, joka kerran  oli kotimaani, Suomi, ei ole enää sama.   Tokihan maa on muuttunut. Mutta ei huonommaksi. Ainakaan tavalla, jota "maahanmuuttokriittiset" tarkoittavat. 

Suomi ja suomalaisuus kyllä säilyvät. Mutta vain, jos siihen kuuluva oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden ajatus ja vaatimus  säilytetään. Se on ollut pohjoismaisen demokratian kulmakiviä.  Ja se säilytetään vain äänestämällä ihmisiä, jotka haluavat tehdä maasta paremman, ei niitä, jotka haluavat maan vaipuvan  rasismiin ja suvaitsemattomuuteen.


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Nyt hatuttaa!



Joskus aikoinaan, kun Ruotsi oli suurvalta (ja Suomi sen osa) maassa toimivat eräänlaiset puolueet Hatut ja Myssyt .Tämän päivän kriteereillä  niitä ei voi nimittää puolueiksi.

Tänä päivänä toisaalta usein käytetty poliittinen(?) termi  on kukkahattu. On kuulema olemassa erityinen naisten joukko, kukkahattutädit. 

Tämä leima lyödään keheen tahansa (sukupuolesta riippumatta), joka käyttää nykymaailmaan kuulumattomia sanoja, kuten moraali, sivistys, hyvä käytös (mukaan lukien kieli),eläintensuojelu.

Nykypäivänä kun on täysin hyväksyttävää ja oikein käyttää esim. verbiä vituttaa. Odotan päivää, kun esimerkiksi pääministeri tulee puhumaan lehdistölle, ja kertoo, että nyt vituttaa.  Ja vitusti.

Siihen asti, ehdotan, että Suomeen perustetaan (jälleen) uusi puolue.
Kukkahattujen puolue.  Kokoomus (ainakin joskus) käytti ruiskukkaa tunnuksenaan. 
   Demareillahan on ruusunsa.
Ehkä uuden puolueen tunnus voisi  olla vaikkapa orvokki.

Koska en asu pysyvästi Suomessa, en halua ehdottaa itseäni puolueen puheenjohtajaksi.  Paikka on siis avoinna. Nyt keräämään jäseniä!

Laitetaanko mietintämyssy päähän? 





lauantai 5. lokakuuta 2013

Trolleista ja muista omituisuuksista






Minulla on facebook-ystävä, fiksu, lukenut, älykäs kaveri, jonka kanssa  usein vaihdamme mielipiteitä. Hän on minua paljon nuorempi, ja siksi (luultavasti?) uskoo useimmiten olevansa oikeassa, ehkä onkin. 
 Niin minäkin uskoin, joskus. Nyt yksi tunnuslauseistani on Oscar Wilden tokaisu: En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea.

Tuo ystäväni uskoo monien facebookissa ja ylipäänsä somessa (sosiaalinen media) olevien ihmisten ja mielipiteiden olevan trolleja. Eli niiden tarkoitus on vain ärsyttää, herättää keskustelua, johtaa ihmisiä harhaan, tehdä heistä naurettavia (koska ottavat moiset typeryydet todesta). 

Hänen mielestään esimerkiksi Seppo Lehto on humoristi, joka pitää pellenä puolta Suomea.  Samoin ilmeisesti myös James Hirvisaari, joka erotettiin puolueestaan (PS) Lehdon sieg heil- tervehdyksen vuoksi.

Hirvisaari kirjoitti kolumnissaan, että kyberavaruus EI ole sama kuin media, ja että siellä siksi "ovat voimassa toisenlaiset säännöt". 

Tämä voidaan siis ymmärtää niin, että esim. blogissa voi kirjoittaa mitä tahansa.  Kuten jokainen voi vaikkapa kotonaan puhua mitä tahansa. Herjata, pilkata. 

Jos trolli-ajatusta haluaa jatkaa, onko siis niin, että esim. Perussuomalaiset ei ole oikeastaan puolue, vaan Suuri Vitsi?  Mielelläni niin uskoisin. 

Jos sillä saataisiin koko puolue häviämään. Valitettavasti näin ei varmaankaan käy.  

Perussuomalaiset haluavat hallitukseen. Silloin puolueen pitää muuttua, olla vakavasti otettava ryhmä ihmisiä, joilla on vakavasti otettavia mielipiteitä, joilla rakentaa maata, ei vain olla kaikkea vastaan. Ei minulla, eikä varmasti useimmilla muillakaan suomalaisilla, ole mitään sitä vastaan. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi? Tähän asti Perussuomalaiset ovat käyttäytyneet kuten pahimmassa puberteetissa olevat nuoret.   

Olisiko aika kasvaa aikuisiksi?  




maanantai 30. syyskuuta 2013

Kaikkihan me halutaan pelastaa maailmaa



Sosiaalinen media, kuten facebook, on täynnä ihmisten lähettämiä linkkeja  erilaisista tutkimuksista jos jonkinlaisista aiheista. Monesti kysymys on ruuasta, ja  usein kerrotaan, mikä ruoka sisältää mitäkin, ihmisen terveydelle vahingollista lisäainetta tai miten sen valmistamisessa (jos kysymyksessä on valmiina tai puolivalmiina myytävä ruoka) on käytetty vallan muuta kuin mitä paketin ulkonäkö ja/tai nimi kertoo. Esimerkkinä vaikka chicken nuggetit, jotka kuulema sisältävät lähes kaikkea muuta kuin broilerin lihaa. Kalapuikoissa on paljon rasvaa ja leivitystä. Pitsan täyte on vallan toista kuin sen nimi kertoo: esim. kinkkupitsa ei välttämättä  sisällä kinkkua jne. 

Oma lukunsa sitten ovat (varmasti ihan todelliset) tarinat siitä, miten eläimiä kohdellaan ennenkuin ne käytetään teollisuudessa ruuanvalmistukseen.

Tällaisten tietojen lukeminen ja levittäminen on varmasti aiheellista. 
Valitettavasti ns. tavallisen ihmisen ei ole   kovin helppoa olla "hyvä ihminen". Suosia luomutuotteita, tuottajia, jotka kohtelevat eläimiään mahdollisimman hyvin eivätkä esim. käytä hormoneja  lihantuotannossa.
 Syynä on yksinkertaisesti hinta. Maatalous ja ruuan alkutuotanto on nykyisin teollista. Pientuotanto on kallista. Reilun kaupan kahvikin (esimerkiksi) on kallista.


Useimmat meistä luultavasti haluaisivat olla vihreitä: aiheuttaa mahdollisimman vähän tuhoa elinympäristölle. Kodinkonevalmistajat pyrkivät valmistamaan energiaa säästäviä koneita (valitettavasti uudet koneet eivät kestä yhtä kauan kuin vanhemmat!), autojen päästöt ovat pienentyneet, ja sähköautokin kuulema  tekee tuloaan.
 Monen mielestä naapuri voisi aivan hyvin fillaroida työhön, "Minä en voi, kun pitää viedä lapsia kouluun, harrastuksiin, ja ruokatavarat painavat" jne jne.

Eli, tavallinen tallaaja ei voi ottaa vastuuta maailmasta?  En minä ainakaan voi. Ainakaan en halua.  Tiedän kyllä mikä vastaus on. Että pitäisi. 
Mutta. Hei come on.Tuntuu, että menen petiin, antaa maailman olla? En minä sitä voi muuttaa.  Ja jos voisinkin, muuttuisiko se paremmaksi?  















perjantai 27. syyskuuta 2013

Divarin helmiä ja muita aarteita

Maailmassa  on luultavasti  kolmenlaisia käytettyjä kirjoja myyviä kauppoja.  Ensinnäkin , antikvaritaatitjotka myyvät kirjoja, joilla on arvoa, joko siksi, että ne ovat ns. ensipainoksia  klassikoista, tai muuten harvinaisia tai arvokkaita, esim. rajoitettuja erikoispainoksia.
Sitten tulevat kaupat, jotka myyvät usein lähinnä  ns. pokkareita eli pehmeäkantisia kirjoja, joiden laatu vaihtelee klassikoista bestsellereihin. 

Viimeisenä tulevat "divarit", joiden tarjonta rajoittuu lähinnä em. pokkareihin ja risaksi "luettuihin" pornolehtiin ja sarjiksiin.

Käyn Fuengirolassa paikassa, joka on nimeltään Julian´s. Puoti kuuluu keskimmäiseen kategoriaan.  Kauppa myy . espanjan-, englannin-, venäjänkielisiä kirjoja. Kuten myös pohjoismaisia, saksalaisia, ranskalaisia. Klassikoita. Pokkareita. Jännäreitä.Tietokirjoja, keittokirjoja jne.

Yleensä ostan suomenkielisiä kirjoja.Lähinnä romaaneja. Toisinaan englanninkielisiä. Valikoimat vaihtelevat sen mukaan, minkälaista ostaja- ja myyjä(=vaihtaja)kuntaa paikkakunnalla milloinkin  on. Talvella suomalaisten kirjojen valikoima vähenee, kesällä lisääntyy.  Toisaalta, tämä vaikutttaa myös kirjojen "laatuun"; kesällä lomalle  mukaan otetaan usein pehmeäkantinen dekkari. Talviasukas taas voi ostaa (ja sitten vaihtaa) kovakantisen kirjan, joka on ns. "hyvää kirjallisuutta". Miten nämä arvostukset pätevät - tai ovat edes oikeutettuja - vaatisi luultavasti kokonaisen oman kirjoituksen....


Nuorempana luin paljon ns. vaativaa kirjallisuutta. Sartrea, Camusta. Mutta myös tietysti klassikkoja; Steinbeck, Hemingway, Faulkner. 

Tuskin koskaan luin historiaa tai muisteluja. Sotakirjoista vain muutaman; Tuntematon sotilas, tottakai.

Nykyisin luen enimmäkseen ns. jännäreitä. Osittain siksi, että Julian´s -kaupan valikoimissa on niitä suhteelisesti eniten, mutta myös siksi, että en enää lue "oppiakseni" mitään. Toisaalta, kuten olen aina tiennyt, ns. hyvän ja vähemmän hyvän kirjallisuuden raja (joka aina on hyvin häilyvä ja subjektiivinen) ei kulje kirjallisuuden lajien (genre) välillä vaan sisällä. 

Toki musiikin, elokuvien  ja urheilun ystävänä luen myöskin elämäkertoja. EN kuitenkaan esim. parikymmentävuotisten brittijalkapalloilijoiden "elämäkertoja"!   

Viimeksi lukemani antikvariaattikirja on kuiten Suomesta.  Ostin sen (luonnollisesti) netin kautta.

George Orwell tunnetaan parhaiten ehkä kirjastaan Vuonna 1984, kirjasta, joka kertoi ajasta tulevaisuudessa (kirja on julkaistu vuonna 1949) ja antaa kuvan totalitaarisesta valtiosta, jossa ihmisiä hallitsee Isoveli. 
Tuo profetia tuntuu toteuneen (ja toteutuvan) juuri nyt. (En todellakaan tarkoita ns. tosi-tv-ohjelmaa!)

Lukemani kirja oli Orwellin Katalonia, Katalonia, joka kertoo Espanjan sisällissodasta.Orwell osallistui siihen kansainvälisien prikaatien kautta, puolustaen tasavaltaa Francon sotilaskaappausta vastaan. Olin lukenut kirjan vuosia sitten, mutta tämän päivän Katalonian itsenäisyyspyrkimykset saivat aikaan sen, että halusin muistutuksen tuosta ajasta ja tapahtumista. 

Kirjasta saa sen vaikutelman, että tasavaltalaiset hävisivät sodan paljolti sisäisten erimielisyyksiensä vuoksi. Kenraali Francon falangistit voittivat, ja maa oli sotilasdiktatuuri vuosikymmenien ajan. Paljolti Francon vainojen vuoksi (Francon aikana esim. ainoa virallinen ja sallittu kieli oli castellano ).  Baskimaan kapinalliset valitsivat väkivallan jo ennen kenraalin kuolemaa; Katalonian kansallinen nousu taas  näyttää olevan enemmän viime vuosikymmenien tulosta. Monet Katalonialaiset uskovat tulevansa toimeen muuta Espanjaa paremmin taloudellisesti, ja myös heidän kielensä, katalaani, poikkeaa "espanjasta" vähintäänkin yhtä paljon kuin vaikkapa viro suomen kielestä. 

Espanja on maa, jossa julkaistiin ensimmäinen romaanikis luettu teos: Don Quijote.  
Valitettavasti tämän päivän espanjalaiset eivät ole varsinaista lukijakansaa; eniten luetaan aikakauslehtiä, ja muistan joskus väitetyn, että eniten myydyt sanomalehdetkin ovat urheilulehtiä, eli lähinnä jalkapallolehtiä.

Kenraali Francon diktatuurin aikana hallitus halusi  ihmisten  mieluummin lukevan juoruja ja urheilu-uutisia kuin kiinnostua politiikasta ja ihmisoikeuksista.  Niinpä maan kirjastolaitos on esimerkiksi Suomeen ja muihin pohjoismaihin verrattuna varsin vaatimatonta luokkaa. 

Meille, jotka haluamme lukea, on onneksi olemassa paikkoja, mistä kirjoja löytyy: divarit, kirpputorit jne. 

Lukeminen on pääasia! 







maanantai 23. syyskuuta 2013

Hyväntekeväisyystapahtuma MS-liiton hyväksi!



Klikkaamalla seuraavaa linkkiä näet miten voit osallistua!

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=_EtGVUnjNGQ

MS-tauti


MS-tauti on etenevä neurologinen sairaus. Vastasairastunut kysyykin usein: ”Miten ja kuinka nopeasti tämä minun tapauksessani etenee?” Tähän kysymykseen kukaan ei osaa vastata. MS-tautiin liittyy monia ennakkoluuloja, mutta totuus ei aina ole dramaattinen.
MS-taudin kanssa voi tulla toimeen. Tärkeintä on elää ja yrittää hyväksyä sairauden olemassaolo. Sairauttaan kukaan ei voi valita, mutta suhtautumisensa siihen voi. Sairastuneen on hyvä ottaa sairauden hoito, liikunta ja hyvät elämäntavat osaksi arkea alusta asti. Parhaassa tapauksessa MS ei ensivaiheen jälkeen juuri muistuta olemassaolostaan. MS-tauti on yksilöllinen ja monimuotoinen sairaus, siksi kaikkea tietoa sen oireista, etenemisestä tai hoidosta ei voi soveltaa kaikkiin tapauksiin. Näille sivuille on koottu joitain keskeisiä asioita, joita vastasairastunut saattaa kohdata ensimmäisinä vuosina diagnoosin saamisen jälkeen.
Oman sairauden hoitoa koskevissa kysymyksissä tulee kääntyä esimerkiksi hoitavan lääkärin tai MS-hoitajan puoleen. MS-liitto tarjoaa monipuolista neuvontaa sairauden kanssa elämiseen, kuten sosiaaliturvaan tai palveluihin, liittyvissä kysymyksissä. Alueellisissa MS-yhdistyksissä ja niiden kerhoissa toisten sairastuneiden tuki on lähellä. Yhdistysten koulutetut vertaistukijat antavat keskusteluapua puhelimitse.
MS-sivujen teksti on MS-tauti – käsikirja vastasairastuneelle -julkaisusta, lukuun ottamatta CCSVI ja MS-tauti -osiota.



sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Artturi Sakari Reinikainen - maan ensimmäinen perussuomalainen?








Tankki täyteen oli yksi 1980-luvun katsotuimmista ja (myöhemmin) eniten uusituista suomalaisista television 
komedioista
. Sitä esitettiin ensimmäisen kerran Yle TV2:lla vuosina 19781980. Ensimmäinen tuotantokausi (1978) käsitti kuusi jaksoa ja toinen (1980) viisi jaksoa.

Reinikainen oli suomalainen Yle TV2 -kanavalla vuosina 19821983 esitetty Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen luoma television komediasarja. Se on Tankki täyteen -sarjan spin-off-sarja.




Oliko komisario Reinikainen, jonka mielisanontoja oli "niin perusteellisen..." ensimmäinen perussuomalainen?

Tuskinpa vain.

Reinikainen oli  tamperelainen, joka katselee maailmaa kasvot peruslukemilla,mutta ei vakavissaan. Olisi luultavasti mennyt puhumaan( tarpeen vaatiessa)  vieraalta näyttävälle ihmiselle   leppoisasti. Ehkä pientä ironiaa viljellen. Mutta ei koskaan hyökkäävästi. 

Tamperelaisuus, sen huumori parhaimmillaan,  on nähtävissä myös Kummeleissa.  


Perussuomalaisten ominaisuuksiin ei kuulu huumori. Ei ennenkuin (joskus humalapäissä kirjoitettu) blogin tai kolumnin herja on herättänyt närkästystä. Silloin se onkin, jälkikäteen selitettynä,  sarkasmia, ironiaa tai huumoria.

 Ääriryhmien kuvaan huumori ei ole koskaan kuulunut, oli sitten kyseessä tulipalonpunainen kommunisti, fasisti, eläinsuojeluaktivisti, suoran toiminnan kannattaja, "maahanmuuttokriittinen"  tai ääriuskovainen. 

 Oikeassa oleminen on perussuomalaisille vakava asia. Suomen kohtalo on vaakalaudalla! Vapaus on vaarassa! Talvisodan uhraus näyttää olevan turha!

 Perussuomalaisten arvosteleminen ei ole sallittua, se on sensuuria.

Puolueen (PerSu) riveissä tuntuu olevan yllättävän paljon poliiseja. Vai onko se sittenkään yllätys? 
 Poliisin (minun mielestäni) pitäisi olla kyllä  lähinnä puolueeton eli yksittäisen kansalaisen  puolella. Hänen koskemattomuuttaan ja oikeuksiaan puolustamassa. 

Suomalainen huumori on (tähän asti) ilmeisesti välttänyt käsittelemästä maahanmuuttoa. Valitettavasti.  Ainakaan minä (tosin esim. suomalaista tv:tä vain satunnaisesti seuraavana) en ole sellaista nähnyt. Samoin lienee kirjallisuuden laita.

Toivoisin, että jostakin löytyisi käsikirjoittaja/-kirjoittajia joka uskaltaisi ottaa härkää sarvista.  Kirjoittaa vaikkapa tv-sarjaa, mikä käsittelee maahanmuuttajien ja suomalaisten jokapäiväisiä asioita osin  huumorin keinoin. Kultturien ja tapojen erilaisuus ja ajoittainen yhteentörmäys voi olla naurun aihe, ei pelkästään pelottavaa tai riidan aihe. Ehkä se auttaisi joitakin ihmisiä tajuamaan/uskomaan, että me kaikki, monista erilaisuuksista huolimatta, olemme niitä ihan tavallisia,  vain hieman erilaisia ihmisiä? Ja, yllättävää tai ei, nauramme useimmiten  samoille asioille.

Iso-Britannia on tottunut "maahanmuuttajiin". Kun brittiläinen imperiumi käytännössä lakkasi olemasta, entisten siirtomaiden asukkaiden muutto Britanniaan säilyi helppona. Maa on myös ottanut kiitetttävästi vastaan pakolaisia erilaisilta kriisialueilta. 
Jopa siinä määrin, että jopa  ns. ennakkoluulottomat ihmiset ovat kyseenalaistaneet ne kriteerit ja määrät, millä maa ottaa ulkomaalaisia vastaan. Todellista muukalaisvihaa esiintyy onneksi suhteellisen vähän.
 Brittiläisessä yhteiskunnassa esim. lääkärit ovat usein aasialaisia, joiden vanhemmat ovat olleet pienien puotien pitäjiä, tehneet 16 tunnin päivää viitenä päivänä viikossa, viiden tunnin päivää sunnuntaina, ja tehneet näin mahdolliseksi lastensa opiskelun. Sama ei ehkä onnistu Suomessa, mutta ilmeisesti sielläkin aika monet maahanmuuttajat ovat ryhtyneet yrittäjiksi. Mikään ei estäne heitä sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan.



Espanjaan tulee Afrikasta jatkuvana virtana ihmisiä Afrikasta. Maista, missä ainoa syy pyrkiä pois on nälkä. Sitä (perus)suomalainen ei ymmärrä. Kuvat kuolevista, langanlaihoista lapsista, joiden silmiä kärpäset ympäröivät, ovat  "propagandaa". Laiskojahan ne ovat. Afrikkalaisilla kun on, perussuomalaisen europarlamenaristin, filosofian tohtori Jussi Halla-ahon mukaan, laiskuusgeeni. 

Suomen tilanne on Espanjaan ja Iso-Britanniaan verrattuna   toinen. Ihmiset eivät ole tottuneet maahanmuuttajiin. Ajatus sallivista, rasismia vastustavista pohjoismaalaisista on Suomessa osoittautunut osittain harhaksi. Toivottavasti aika muuttaa asenteita. Lapsilla kun ei ennakkoluuloja ole, elleivät omat vanhemmat niitä heihin istuta.

Joku suomalainen professori väitti viime viikolla, että suomalaiset "eivät jaksa elää arkipäivässä". Mainonta kuulema osoitti tämän. Niissä kun aina "tarjotaan tuotteita, jotka vievät (harmaasta) arjesta pois..." Näin tyhmänäkö arvon professori "kansaa" pitää?!

Toisen professorin mielestä "Suomessa ei tajuta, että maahanmuuttajat ovat uhka". Älymystö (mikä se on?) kuulema menee samaan halpaan kuin 70-luvulla, jolloin uskottiin sosialismiin.
 Terveisiä vain norsunluutorniin!
 Olisiko tilaa PerSu- puolueen ehdokkaaksi?

En ole koskaan uskonut, että (pelkkä)  akateeminen sivistys olisi avain asioiden ymmärtämiseen.   Perussuomalaisia voi (melko usein) syyttää tietämättömyydestä, mikä voi johtaa vääriin johtopäätöksiin ja ennakkoluuloihin.

Mikähän  on professorin selitys? 


Bates Motel