"Mustaa Pekkaa lapsena kun pelattiin, ken sen sai, häntä kai sormellakin näytettiin."
Näin lauloi Brita Koivunen vuonna 1957 levytetyllä kappaleella, joka on alkuperäiseltä nimeltää Sing sing sing, parhaiten tunnettu vuoden 1937 Benny Goodmanin big band -versiona. Kappaleesta on muodostunut klassikko, joka on soinut niin elokuvissa kuin yhä tänäkin päivänä erilaisissa ballroom dance - eli paritanssikilpailuissa kuten BBC:n Strictly come dancing, Suomessa Tanssii tähtien kanssa.
Brita Koivusen laulussa jokainen halusi välttää tulemasta Mustaksi Pekaksi. Peli on sittemmin muutettu Pekaksi, mutta itse hahmo on pysynyt samana.
Kun olin lapsi, oli olemassa myöskin leikki Kuka pelkää mustaa miestä. Kukaan ei kysynyt, miksi mustaa miestä piti pelätä, eikä kokenut tätä rasistiseksi. Jotkut ovat väittäneet nimen tulevan Pyhästä Jaakosta (joka heittää kylmän kiven eli järvien vedet jäähtyvät Jaakonpäivän jälkeen), jotkut taas sanovat sen johtuvan mustasta surmasta, joka tappoi ihmisiä keskiajalla. Molemmat tuntuvat varsin mielikuvituksellisilta selityksiltä.
Leikkiä leikitään nykyisin kuulema eri nimillä.
Ovatko tällaiset muutokset sitten tarpeellisia. Aivan varmasti ovat. En väitä, että esimerkiksi "maahanmuuttokriittinen" Seppo Lehto on tullut rasistiksi (joka mm. kutsuu afrikkalaisia nekruiksi ja arabeja ählämeiksi) sen vuoksi, että hän - ilmeisesti - on pelannut em. peliä ja leikkinyt tiettyjä leikkejä.( Miehen mielestä muuten leikin nimi pitäisi tottakai säilyttää.) Yhtä vähän uskon, että natsitervehdyksen tehneen ystävänsä eduskuntaan kutsunut James Hirvisaari on saanut samankaltaisia (rasisistisia) vaikutteita lapsena em. leikistä tai korttipelistä. Mies tietysti kiistää olevansa rasisti.
Jostakin syystä kaikkein vahvimmat vihat tuntuvat kohdistuvan aina afrikkalaisiin. Kuka pelkää mustaa miestä?
Monista asioista, joita pidimme itsestäänselvinä tai - toisaalta - merkityksettöminä - vuosikymmeniä sitten, ajattelemme eri tavalla tänä päivänä. Kuten ihmiseten ihonväri.Ainakin useimmat meistä.
Tämän päivän lapset ja nuoret toivottavasti kasvavat kunnioittamaan erilaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Joittenkin aikuisten kohdalla toive taitaa olla turha. Valitettavasti heidän mielipiteenään tuntuu olevan, että vihankylvö, jopa perättömien tietojen levittäminen on heidän perusoikeutensa, ja niiden oikaisu taas heidän henkilökohtaisten mielipiteidensä rajoittamista.
Joskus - ja valitettavasti aika usein - en voi olla ajattelematta, että se maa, joka kerran oli kotimaani, Suomi, ei ole enää sama. Tokihan maa on muuttunut. Mutta ei huonommaksi. Ainakaan tavalla, jota "maahanmuuttokriittiset" tarkoittavat.
Suomi ja suomalaisuus kyllä säilyvät. Mutta vain, jos siihen kuuluva oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden ajatus ja vaatimus säilytetään. Se on ollut pohjoismaisen demokratian kulmakiviä. Ja se säilytetään vain äänestämällä ihmisiä, jotka haluavat tehdä maasta paremman, ei niitä, jotka haluavat maan vaipuvan rasismiin ja suvaitsemattomuuteen.
