Rusinat pullasta vai ei pullaa ollenkaan? Päivitetty 17.07. 2017

Britanniassa ns. kansa äänesti Euroopan Unionissa pysymisen puolesta tai siitä eroamisen puolesta.

Eroamista kannattavat voittivat, samanmielisten mielestä "selvästi".
Prosentit olivat 52 - 48. Pienempää eroa voi tuskin kuvitella. Vai voiko?

Jos ja kun ihmisille laitetaan eteen kysymys joko-tai tai kyllä-ei, tulos on usein lähellä 50/50.

Ekonomistit laskekoot, mitä tulos tarkoittaa. Useat  ilmeisesti uskovat Britannian kärsivän taloudellisesti.  

Kuukausia sitten juttelin erään lähellä asuvan britin kanssa. Hän oli huolissaan äänestyksestä. Ns. ex-patriotin eli Espanjassa asuvan britin tilanne muuttuisi suuresti, jos UK eroaisi. Byrokratia vaikeutuisi (mm. ajokortti), terveyden- ja sairaanhoito tulisi maksulliseksi (yksityislääkärit). Nyt kävi näin.  Useat saattavat palata UK:hon, mikä taas vaikuttaa Espanjan talouteen.

Gibraltarilla lähes sata prosenttia äänesti EU:ssa pysymisen puolesta. Se on ymmärrettävää. Vaikka paikalliset asukkaat haluavat pysyä "britteinä", he ymmärtävät, että uusi tilanne saattaa rohkaista Espanjaa sen vaatimuksissa saada alue omistukseensa. Ainakaan Espanjan tapaa jarruttaa tullimuodollisuuksissa se ei tule vähentämään. 

Iso-Britannia on entinen maailmanvalta. Sillä on ollut useita siirtomaita, kolonioita. Viime vuosisadalla ne menetettiin. Toki vieläkin on olemassa brittien johtama yhteisö, jota he vitsikkäästi kutsuvat nimellä Commonwealth (common = yhteinen, yhteis-, wealth = rikkaus, varallisuus) ja johon kuuluu Britannian lisäksi 
51 maata, joista suurin osa entisiä siirtomaita. Ja hyvin köyhiä...

Euroopan Unionissa Britannia on ollut häirikkö, joka on aina halunnut sekä pitää kakun että syödä sen. Tai vähintään noukkia ne rusinat pullasta. 

Oliko oikein järjestää kansanäänestys asiasta, jonka tärkeydestä luultavasti hyvin monella ei ollut täyttä käsitystä? 

Aika näyttää.

Ja nyt "neuvotellaan". Edelleen.  Mistä? Jos olet ulkona olet ulkona!  Vieläkö ne haluavat ne rusinat pullasta?  

Jalkapallo, elämä ja kaikki muu

Katselin jokin aika sitten Barcelonan paikallismatsia La Ligassa.  Vastakkain maineikas, niin liigan kuin muitakin arvoturnauksia useampaankin kertaan voittanut, maineikas FC Barcelona ja sen paikallisvastustaja, Espanyol. Vaikka jälkimmäisen joukkueen nimi viittaisikin siihen, että kysymyksessä  on joukkue, joka samastuu enemmän Espanjaan kuin Kataloniaan, ei näin kuitenkaan välttämättä ole. Itse asiassa, joukkueen perustivat nimenomaan katalonialaiset eivätkä Espanjassa asuvat ulkomaalaiset (eli lähinnä britit) , kuten esim. Barçan kyseessä oli.

FC Barcelonasta muodostui kuitenkin eräänlainen Katalonian symboli. Diktaattori Franco tuki Real Madridia.
 Sisällissodan - jonka voittivat Francon johtamat falangistit - jälkeen Katalonian kieli oli kielletty. Samoin kävi Baskimaalle.  "Yhtenäinen Espanja" ei sallinut muita kieliä kuin kastilian.

Francon diktatuurin aikana Baskimaa oli miltei ainoa alue Espanjassa, missä ilmeni diktatuurin vastaista toimintaa.  Baskit olivat vähemmistö, ja heidän kielensä on yhtä kaukana euroopan kielistä kuin suomi.

Baskimaan väestösta suurin osa tänä päivänä ei puhu baskin kieltä. Tämä johtuu siitä, että Baskimaa on ollut (yhdessä Katalonian kanssa) Espanjan teollistuneinta seutua ja tarjonnut työpaikkoja koko Espanjalle.

Nyt, sen jälkeen  kun Kataloniassa järjestettiin (Espanjan hallituksen mukaan laiton) kansanäänestys itsenäisyydestä (äänestysprosentti oli tosi alhainen), näyttää siltä, että separatistiset liikkeet ovat vähenemässä.

Siinä missä monet Itä-Euroopan maat ovat halunneet mukaan (ja jotkut niistä päässeet)  Euroopan Unioniin,  toisaalta monissa jo EU:ssa jo olevissa maissa epäilyt ovat vahvistuneet.  Euroopan tilanne on epävarma.

Hajoaako Euroopan Unioni? Tuskin.

Tämän päivän Espanjan ongelma on pitkälle ulottuva korruptio.  Hallituspuolue Partido Popular ei ole halunnut (tai pystynyt) selvittämään sotkuja, vaan pikemminkin rajoittanut ihmisoikeuksia, kuten mielenosoituksia.

Mihin Espanja on menossa? Joidenkin jalkapallohuligaanien tappelut eivät anna kuvaa Espanjan tilasta. Jos - ja kun - ihmiset eivät saa osoittaa mieltään silloin, kun pankki vie omaisuuden, johon on käytetty koko elämän aikana ansaitut tulot...ollaanko todella menossa Francon aikaiseen diktatuuriin? Mitä tekee EU?

Vai tapahtuuko sama koko Euroopassa?



 

Saksa on paska maa, sanoi Seppo Räty

Miten jutun otsikko tähän kirjoitukseen kuuluu? No, ei oikeastaan mitenkään, kun en halua puhua sen enempää Saksasta kuin Seppo Rädystäkään.

Vaan antaas olla. Ehkä yhteys löytyy.

Sosiaalisen median Suomea koskevat kirjoitukset ja kommentit muutaman viime viikon (kuukauden) ajalta ovat suurelta osalta pyrkineet osoittamaan, että SUOMI ON PASKA MAA.

Ja miksi? Kun kaikki kiva kielletään, kaikkea rajoitetaan, etc etc. EDES SANAA VISKI EI SAA MAINITA BLOGISSA!

No, mitäs siitä, vaikka ilmeni, että ei se noin ollut. Blogissa vain ei saanut mainita (lue: mainostaa) jotakin olut- JA - viskifestivaalia.  Väkevien alkoholijuomien mainota kun Suomessa on kielletty.

Jostain syystä Suomessa on aina (?) vähätelty omaa maata ja suomalaisuutta. "Me pieniä ollaan ja kainoja vaan".  Nyt, kun Neuvostoliitttokin kaatua rojahti, luulisi sellaisen TERVEEN kansallismielisyyden kasvavan. 
Vaan ei.
Ainoastaan PerSut osaavat kalastaa tällä. 

Hallitus sitä, hallitus tätä. Ja lopusta pitä EU huolen. 

Kamalaa, kun yökerhot suljetaan JO kello 01.30. "No ei se mua haittaa, mutta en tykkää, että hallitus päättää mun puolesta!" 

"Musta ois kiva ostaa viiinipullo vaikka puolen yön aikaan, jos haluan".  No, esimerkiksi "vapaan alkoholin"  Espanjassa alkoholia ei myydä supermarketeissa ym. klo 22 jälkeen. 

Olen kirjoittanut alkoholista ennenkin.  Ja, muuten, minusta Saksa ei ole paska maa. Mutta ei ole Suomikaan.

Espanjasta nyt puhumattakaan. 

Eurovaalit vs. jääkiekko. Eli mikä se onkaan tärkeätä elämässä?

En ole koskaan ollut varsinaisesti ns. poliittinen henkilö.
Isäni oli pitkän linjan sosiaalidemokraatti, ja kodissani seurattiin aktiivisesti uutisia ja päivän tapahtumia.  Kirvesmiehelle ja aktiividemarille kertyi luottamustoimia.  

Äitini oli pienen tilan tytär. Tilan, joka pilkottiin vieläkin pienempiin osiin sisarusten kesken. Äidille jäi pala metsää, joka myytiin, kun isäni rakensi rintamamiestontille omakotitalon muutamaa vuotta ennen syntymääni.

Kuusikymmentäluvulla nuoriso radikalisoitui. Olin liian nuori osallistumaan tähän, mutta seitsemänkymmentäluvulla, kun kulttuuriradikalismi monessa maassa oli valjastettu kommunistien valtaan, tunsin monia nuoria, joita alettiin nimittää taistolaisiksi (Taisto Sinisalon mukaan) tai jopa stalinisteiksi. 
He tuntuivat lähes kritiikittömästi omaksuneen  "vallankumouksellisen ideologian".  Hyvin usein he tulivat ns. hyvistä perheistä eli porvaristaustasta.

Minä en kelvannut  taistolaisten joukkoon (joskaan en sinne kovasti edes yrittänyt). Yksi syy oli se, että mm. kuuluin Vietnam voitttaa -ryhmään, eli olin siis kiinalaismielinen (!) mikä oli tuohon aikaan pahempaa kuin olla porvari...

Monet ovat sittemmin kääntäneet takkinsa. 

Tunnetuimpana tietysti "Nalle" Wahlroos.

Minun ei ole tarvinnut takkiani kääntää.

"Taistolaisuuden" suosiota on selitetty monella eri tavalla. Luonnollisin selitys on mielestäni yleiseurooppalainen radikaalin ajattelun leviäminen 60-luvulla, minkä jotkut poliitikot sitten valjastivat omaan käyttöönsä. "Ajan henki", mitä sillä sitten ymmärretäänkin.

Hieman raadollisempi on käsitys, että taistolaisnuorten bileissä riitti viinaa, ja taistolaistytöiltä "sai". Mitäpä nuori mies muuta kaipaisi? 

Sitten mennään jo salajuoniteorioiden puolelle.  Porvarisnuoret liittyivä porukkaan, tuhoamaan työväenliikettä sisältäpäin (!).

Olen etsinyt eurovaalien tuloksia netistä ja nettilehdistä.
Suomen kohdalla tuntuu olevan helpompi löytää kommentteja jääkiekon "skandaalimaisesta tuomaritoiminnasta" kuin vaaleista.

Espanjassa viikonlopun tärkein uutinen oli tietysti Champion´s Leaguen loppuottelu.  Kukapa vaaleista välittäisi? 

No, rehellisyyden nimissä on todettava, että äänestysprosentti Espanjassa oli yli keskiarvon, suurempi kuin esimerkiksi Suomessa. 

Luultavasti Suomen kulta MM-kiekossa oli suomalaisille tärkeämpi kuin mikään muu asia viime viikonloppuna. 

Ehkä se olisikin ollut, todella ?  Ainakaan "Leijonat" eivät vaaleista paljoa perustaneet, uutisten mukaan. Ruotsin (!) lähetystössä kun kuulema olisi voinut äänestää.  

No, ainakin Suomi jätti taakseen rakkaan vihollisen Ruotsin. Ja, kuulema, urheilulehtien asiantuntijoiden mukaan, B-joukkueella. Toivotaan, että seuraaviin kisoihin saadaan ihan oikea A-maajoukkue! 

Sitä odotellessa, nautitaan jalkapallon MM-kisoista, ja haaveillaan, että Suomi joskus pääsisi edes niihin pelaamaan.  Ruotsillakin on kaksi hopeaa...ainahan saa haaveilla? 

"Ja silloin vapaa on taas Ukraina..."

Yksi Kaj Chydeniuksen pitkän uran kauneimpiin ja parhaimpiin saavutuksiin (ainakin minun mielestäni) kuuluu laulu Nataliasta.

Vaikka laulu myöhemmin osoittautui olevan jotakin  muuta kuin  kunnianosoitus ukrainalaiselle  vastarintaliikkeen edustajalle,  mikään ei voi tuhota laulun kauneutta. 

Viime viikkoina Ukrainasta on puhuttu kaikkialla.  Olen itsekin osallistunut keskusteluun Facebookissa.  Jokaisella voi ja saa toki olla oma mielipide.  Monesti vain ajatustenvaihto on mennyt juupas/eipäs -tasolle, missä esiin on kaivettu  mm. se "fakta", että
 ryssä on ryssä, vaikka sen miten marinoisi.  

Joillekin on tullut jonkinlaiseksi päähänpinttymäksi ajatus NATOsta. "Sen jälkeen kun maa on liittynyt NATOon, sinne ei ole hyökätty"  Tosi. Mutta. Suomi ei ole NATOn jäsen, ei myöskään Ruotsi. Kumpaankaan  maahan ei ole hyökätty. Samana aikana.

Minulle on sanottu, että olen ilmeisesti "venäläisen demokratian" kannattaja ja/tai Putinin ihailija. Miksi, selvisi minulle vasta, kun joku oli kysellyt Vasemmistoliiton kannattajilta, halusivatko he Suomen liittyvät NATOon. Kuulema 15 % heidän kannattajistaan haluaisi juuri nyt Suomen liittyvän Natoon.  Ne, jotka eivät halua, "valitsevat ilmeisesti" Putin-tyyppisen demokratian!   Todellista logiikkaa! 

En ole Putinin ihailija. En halua puolustella (jos kohta en tuomitakaan) Venäjän toimia Ukrainassa  tai Krimillä. Rajoja on siirrelty aina. Ja tullaan aina siirtelemään. Joillekin mystifioitu Venäjä on se iso karhu, jossa ei ole mitään hyvää.  

Tunnen muutamia ukrainalaisia perheitä Espanjassa. Samoin mm. latvialaisia.  He (jos ketkä) tietävät millaista on elämä "karhun kainalossa".  Tunnen myös täällä asuvia venäläisiä. Rikkaita ja köyhiä.  Hekään eivät ymmärrä Putinin nykyistä  politiikkaa. 

 Joillekin "venäläinen" on kuin punainen vaate.  Sivistymätön, käsittämätön.   Ja paras keino vaikuttaa ihmisiin on lietsoa pelkoa.  Valitettavasti. 

Suomen historiaan - valitettavasti - kuuluvat talvi- ja jatkosota. Putinin sanomaksi on väitetty, että bolshevikkien virhe oli antaa aikoinaan Suomelle itsenäisyys, ja että se virhe pitää korjata.  

JOS hän todella niin ajattelee, Suomen tulevaisuus EI ole NATOssa vaan maiden välisissä keskusteluissa.  Mutta, kuten yksi fb-ystävistäni sanoi, minähän asunkin jossain Muumimaassa, mutta että toivottavasti herään todellisuuten, joskus. 
Toivotaan. 

Tätä odotellessa, Muumimaa-terveisin, Espanjan Eno. 

P.S. Erään kolumnistin mukaan  "poliitikon tehtävä ei ole tehdä mitä kansa haluaa, vaan jakaa tietoa, jotta kansa voi valita".  

Minä kun luulin, että poliitikot ovat eduskunnassa nimenomaan tekemässä niinkuin kansa haluaa?  Taidan olla erehtynyt?

Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Kun joskus  kauan sitten kävin kauppaopistoa, yksi opettajista kertoi vitsin, jossa oli  enemmän totta  kuin se toinen puoli.

Sen ymmärtääkseen täytyy muistaa, että tuolloin ei ollut olemassa internetiä, matkapuhelimia, tabletteja, i-padeja etc etc. Mikä monelle tämän päivän nuorelle voi olla miltei käsittämätöntä.

Puhelin toki oli ja fax. Sekä lennätin. 

Jutussa suomalainen kenkävalmistaja päätti yrittää laajentaa markkinoita. Kaksi myyntimiestä lähetettiin Afrikkaan, missä heidän piti kartoittaa markkinat maa kerrallaan, jakaen ne keskenään.

Muutaman päivän, ehkä viikon kuluttua toinen faxasi tiedon: "Olen nyt kiertänyt useita maita, ja voin sanoa, että vain hyvin harvat täälläkäyttävät kenkiä. Markkinoita ei yksinkertaisesti ole!"

Seuraavana päivänä tuli toinen faxi, lähettäjänä toinen myyntimiehistä: " Täällä vain harvoilla ihmisillä on kengät! Valtavat markkinat!"

No, Afrikka on varmasti muuttunut paljon noista päivistä. Ei se ole enää alue, missä puolialastomat miehet ja naiset  vain tanssivat ja asuvat olkimajoissa. Ilman kenkiä.

Pointti ei olekaan tämä. Vaan se "onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi." Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Katsojasta riippuen.

Monet vastustavat maahanmuuttajia, ne kun joko ovat joko loisia tai vievät työpaikat (ja mikä pahempi; naiset!) 

Kenenkään ei enää pitäisi uskoa mielettämiä väitteitä maahanmuuttajille annetuista suurista rahoista, maksetuista ajokorteista ja loistoautoista. Typeriä valheita.

Entäpä sitten työpaikat?

Esimerkiksi Iso-Britanniassa rakennustyöläisistä ja "remonttireiskoista" suuri osa on puolalaisia tai muualta ns. entisestä Itä-Euroopasta. Myös Suomessa on paljon vierastyövoimaa. Miksi? Koska he tekevät usein työtä halvemmalla kuin paikalliset. Mutta: eivätkös konservatiivisesti ajattelevat ihmiset ole aina sanoneet, että ihmisten pitää sallia tehdä työsopimukset (lue: sopia palkat) yksilötasolla, ilman ammattiliittoja? Ne kun ovat niiden pirun sosialistien käsissä? 

Ihmiset, jotka vastustavat EU:ta, löytävät aina syyn niin tehdä. 

Eurooppa muuttuu kovaa vauhtia. Ammattiliittojen tehtävä on taata "duunarille" kunnon palkka työstä. Kunnolliset työolot. Oli työntekijä sitten omasta maasta tai muualta. Hyvinvointivaltion alasajo on estettävä. Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

Ei ne persut nyt NIIN pahoja ole...

Vanhan sanonnan mukaan kauempaa voi nähdä paremmin. 

Vaikka asun pysyvästi Aurinkorannikolla, Espanjassa, pyrin seuraamaan elämää vanhassa maassa.

Muutaman vuoden sisällä Perussuomalaiset on kasvanut Suomessa suurpuolueeksi.

Puolue tuntuu herättävän varsin kuumia tunteita sekä puolesta että vastaan.  Monet puolueeseen kuuluvien kansanedustajien ja paikallisten poliitikkojen kommentit ovat olleet ns. sosiaalisen median jatkuvaa aineistoa. Joskus ilmeisesti aikaansaaneet enemmän pahaa kuin hyvää puolueella. 

Nuori keskustapoliitikko ehdotti, että Keskustapuolueen ja Perussuomalaisten tulisi aloittaa neuvottelut mahdollisesta tulevasta hallitusohjelmasta.  

Tämä lienee  oireellista. Maahanmuuttajiin ja Euroopan Unioniin vihamielisesti suhtautuvat perussuomalaiset ovat alkaneet löytää yhä enemmän hengenheimolaisia muissa puolueissa. Keskustahan on aina leijunut sopivasti jossakin välimaastossa.  Ja itse asiassa, ns. työväenluokkaan perinteisesti luettujen ihmisten keskuudessa perusssuomalaisten kannatus on kaiken aikaa ollut  ilmeisesti yllättävän suurta.  Mamuja pelätään, jopa vihataan. Eikä ole muodikasta olla komari tai sossu.

Minulla on myös ystäviä facebookissa, jotka ovat ns. liberaaleja (ei pidä sekoittaa libertaareihin eli äärioikeistoon).  Joidenkin heistä  mielestä perussuomalaisia vihataan (?) ihan turhan takia.   Todellako? 

Perussuomalaisten ideologia perustuu menneen ajan ihailuun.  Maitolaitureiden aikaan, kun Katri-Helana lauloi radiossa Puhelinlangat laulaa, ja lauantaina nuoret kuuntelivat Nuorten Sävellahjaa klo 16.05 alkaen. Minäkin kuuntelin. 

Nyt puolue haluaa hallitukseen. Siksi imagoa on kevennetty hieman.  Mutta se maahanmuuttajaa vihaava ja pelkäävä persu on silti siellä. 

Suomalaiset päättävät, haluavatko he jatkaa maana, jonka maine on hyvä; koulutus, terveydenhoito, sivistystyö,  vapaudet, hyvinvointi.
Kaikki huippuluokkaa.   

Valinta on teidän, arvon suomalaiset.  

Suomi ja Uusi Uljas Eurooppa

Joskus aikoinaan olin ns. tukka putkella (mikä minun kohdallani sopii erityisen hyvin, minulla kun on noista 80-luvun päivistä asti ollut ns. pitkä niskatukka)  menossa EU:hun eli Euroopan Unioniin.
Jo "seiskytluvulla" olisin halunnut kaverini kanssa mennä työhön Saksaan. Uskoimme, että työtä löytyisi, ja että "muodollisuudet" hoidettaisiin sitten myöhemmin.  Ehkä se joittenkin kohdalla toimikin, meidän ei.
Eli tulimme takaisin Suomeen." Loma " oli ohi.

Nykypaivänä opiskelemaan tai työtä tekemään EU:n sisällä pääsee ilman byrokratiaa. Ja hyvä niin.
Valuutan vaihtokaan ei ole ongelma.

Alkuaikojen huuma on tainnut silti haihtua. Monet EU-kannattajat ovat kääntäneet kelkkansa. Suomeen on syntynyt puolueita, joiden tarkoitus on saada Suomi ulos.  Ja muutenkin ovat asenteet muuttuneet.

Kun lähdin Suomesta ja saavuin Espanjaan, kaikki näytti vielä menevän hyvin. Espanjan talous kasvoi, koko EU näytti toimivan niin kuin pitikin: jakavan hyvinvointia koko Eurooppaan.

Me kaikki tiedämme, missä mennään nyt.

Osa EU:n maista on tilassa, missä yritysmaailmassa seuraisi konkurssi.

Minun vajavainen kaupallinen koulutukseni ei riitä analysoimaan tilannetta. Saati sitten sanomaan mitä pitäisi tehdä.

 Olen tietoinen siitä, että jos vielä asuisin Suomessa, olisin (luultavasti) yhtä suivaantunut siitä, että "meidän rahoilla" pelastetaan joitakin Välimeren maita kuin monet ystäväni/tuttavani/facebook-kaverini Suomessa ovat.

Kun näen päivittäin  ihmisiä Espanjan televisiossa, kuinka  poliisi tulee ja pamputtaa mielenosoittajia, kantaa ulos itkeviä ihmisiä, jotka eivät halua lähteä kotoaan, siinä on mitalin toinen puoli.  Ihmiset menettävät asuntonsa ja  koko elämänsä säästöt, joissakin tapauksessa menettäjiä ovat isovanhemmat.

Kun Suomessa aikoinaan kerättiin rahaa tai apua esim. Afrikkaan, aina riitti ihmisä sanomaan kuinka köyhiä on omasta takaa. Varmasti.  En vaadi (tai edes pyydä) ymmärtämään muiden maiden vaikeuksia.  Mutta toivoisin, ettei ihmisiä luokiteltaisi "meihin" ja "niihin".  Ja jotkut tarvitsevat apua toisinaan enemmän kuin toiset.

Ihmiset tarvitsevat apua. Eivät hallitukset ja poliitikot.

Joukossa tyhmyys tiivistyy - vai onko vain niin että jotkut näkevät ja ymmärtävät muita enemmän?

"Vanhaan kotimaahani" Suomeen ollaan taas perustamassa (oikeastaan jo perustettu)  uutta puoluetta. No, esimerkiksi Hollannissa (Alankomaat), jonka väestö on noin 17 miljoonaa,
 on parlamentissa olevien puolueiden lisäksi saman verran sen ulkopuolella, eli yhteensä pitkälti yli 20.

Eli viiden miljoonan Suomeen varmasti mahtuu lisää.  Miten olisi Karppaajien Puolue (KAPU), Suomen Itsenäisyyden Puolustajien  Puolue (SIPPI), Besserwissreiden Oikeistolainen Ohjelma Puolue (BOOP), Kielipoliisien Puolue (KIEPPI), Kaikkien Alojen Asiantuntijoiden Suuri Unioni (KAASU). Noin niinkuin alkuun.

 No, pysytäänpä asiassa. Jos pystytään. 

Joka tapauksessa Suomeen on syntymässä  Jouko Pihon johtama  Suomen Laillisuuspuolue (SLP).
Virallisesti puolue on jo olemassa. Tukijoita haetaan.

Jouko Piho näki kertomansa mukaan  kerran  unen, missä Jumala sanoi hänelle: "You are gonna be the leader of Finland."
 Miksi Jumala puhui englantia, en tiedä. Ehkä ei halunnut sanoa:" Sie werden der neue Führer sein!"

Toisaalta, tietäen kuinka monta maata ja kansallisuutta maailmassa on, ei ole ehkä kohtuullista vaatia  Suomen kaltaisen pienen maan kielen taitamista edes kaikkivaltiaalta. Tai sitten Jumala ajatteli, ettei Pihon ilmoitusta tarvitse kääntää jos se annetaan maailmankielellä.

Entinen opettaja Jouko Piho on tunnettu kolumnisti. Kuten edeltä voi päätellä, varsin selvillä merkittävyydestään Suomen, Euroopan ja koko maailman tasolla.

Piho on ( tätä kirjoittaessani) viimeisimmässä blogissaan kertonut homoja parantaneesta amerikkalaisesta psykiatrista. Mies itse on ollut kuolleena jo 7-8 vuotta. Miksi siis nyt? Koska homofobiaa ja -vihaa lietsotaan juuri nyt . Homoseksuaalisuus on Pihon mielestään sairaus, joka voidaan ja pitää parantaa. Ja ilmeisesti pitää parantaa.

Piho on verrannut Suomea Israeliin, eli ihmeisesti olemme toinen valittu kansa. Suomi on hänen näkyjensä (uniensa) mukaan yhdistyvä Viron ja muiden suomensukuisten kansojen kanssa, lisäksi (hänen mukaansa) Suomen ja Saksan tulevaisuus on paljolti yhteinen. 

Kun Saksa on EU:n kantavia voimia, ja kun  Pihon ja uuden puolueen tärkeimpiä tehtäviä taas  on saada Suomi eroamaan EU:sta, yhteistyö voi olla melko vaikeaa. Vai onkohan Suomen tulevalla johtajalla aikomuksena saada myös Saksa eroamaan, vai peräti hajoittaa koko yhteisö? 

"EU on nimittäin tulevan Antikristuksen diktatuurivallan esiaste eikä Suomen pitäisi olla osa tuota tulevaa pimeyden imperiumia. Ne Suomen poliittiset johtajat, jotka johdattivat Suomen Euroopan ytimeen, veivät Suomen pahuuden ytimeen."

"Meillä suomalaisilla on vielä yksi erityinen syy tukea Israelia ja rukoilla sen rauhan ja menestyksen puolesta. Syy on se, että suuri osa suomalaisista on geneettisesti israelilaisia eli Jaakobin pojan Isaskarin jälkeläisiä. Suomalaisissa on myös Joosefin, Gadin ja Simeonin jälkeläisiä. Me olemme siis osa niistä 10 kadonneesta Israelin sukukunnasta, jotka tulevat lopunaikana palaamaan oikeaan isänmaahansa, jolloin Juuda ja Efraim yhdistyvät jälleen."

Tapaamme siis vielä joskus Israelissa, oikeassa kotimaassamme?!

"Nojaamme Raamattuun ja Suomen lakiin. Raamattuun oikein ymmärrettynä ja Suomen lakiin oikein kirjoitettuna ja sovellettuna sekä myös oikein täytäntöönpantuna. "Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro." Aamos 5:24."  
Näin kerrotaan puolueen ohjelmasta.

Herra meitä suomalaisia armahtakoon...

En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea!

Oscar Wilde

Otsikko lainaa kirjailija Oscar Wildea. Miestä, joka syntyi noin sata vuotta liian aikaisin.

Wilde oli biseksuaali aikana, jolloin kaikki "seksuaalisesti poikkeava" oli kiellettyä.  Hän oli viiltävän älykäs mies, jonka sanonnat ja lainat ovat tänään yhtä totta kuin silloin aikoinaan.

Wilde syntyi yläluokkaan, isä oli lääkäri.  Poliiitisesti radikaali hän ei ollut, työväenliikettäkään ei oikeastaan edes ollut hänen vuosisadallaan.   Teollinen vallankumous oli vasta alussa.

Tämän päivän maailmassa Oscar Wilde nauttisi kaikesta siitä huomiosta, mikä tekisi hänestä ns. julkkiksen. Omana aikanaan hän joutui vankilaan. Siveettömänä henkilönä.    Tänään hän olisi kaikkien tv-kanavien jahtaama, rikas "celebrity".


 Toinen, aikoinaan useinkin toistettu
 sanonta väittää: Jos et ole kaksikymppisenä sosialisti, sinulla ei ole sydäntä. Jos olet viisikymppisenä edelleen sosialisti, sinulla ei ole aivoja.

Olen eri mieltä.  Olen, uskoakseni, edelleenkin sosialisti.  No, ehkä pari anestesiaa on tuhonnut liikaa aivosoluja, ja loput tuhoutuneet halvan espanjalaisen oluen vuoksi?

Miltei joka päivä näkee jonkun kokoomusnuoren kirjoittavan blogissa, kuinka Suomi on täynnä ihmisiä, jotka käyttävät väärin sosiaaliturvaa.  He eivät (yleensä) hyökkää maahanmuuttajia kohtaan (koska se voidaan ymmärtää rasismiksi) vaan sosiaaliturvaa vastaan, yleensä. Jokaisen pitää tulla toimeen omillaan!

Nuoruuteen kuuluu eräänlainen malttamattomuus. Kaikki, nyt,heti!  "Koska olen lahjakas, minulla on oikeus tallata niitä, jotka ovat heikkoja, huonoja, tyhmiä".


Minun nuoruuteeni kuului (ehkä naiivi) usko parempaan maailmaan. Se onkin  täällä, osittain. Ja osittain ei. Monet asiat ovat paremmin, ihmisillä on autoja, isoja telkkareita, kaikenlaista elektroniikkaa.  Onko elämä parempaa?

Asun Espanjassa. Miksi siis välittäisin "vanhan maan" tilanteesta?  Tottakai välitän. Puolet sydämestä ja koko suku on siellä.

Suomi oli joskus ns. hyvinvointivaltio.  Sitä on ilmeisesti ajettu, ja ajetaan alas.   Euroopan Unionin piti jakaa hyvinvointia koko Euroopalle.  Se taitaa ajaa hyvinvointia vain joillekin.  Niiille, jotka ovat vahvoja.   Hyväksymmekö sen? Me, "tavalliset ihmiset"?  Sitäkö opetamme lapsillemme?  Että vain vahvat menestyvät?
Ne, jotka eivät ole vahvoja, saavat jäädä jalkoihin?

Yksi maa, yksi kansa?

Kuva yksi: Jalkapallopaitoihin pukeutunut kansa laulaa kadulla: "Campeones, campeones, olé olé olé!
Kuva kaksi: Samaan tapaan pukeutuneet ihmiset hoilaavat: "Yo soy español,español, español!"

Kuva kolme: Keltapunaraitaisia lippuja kadulla. Kylttejä joissa sanotaan: "No somos españoles, somos catalán"
 - emme ole espanjalaisia vaan katalonialaisia.

Kun Espanjan maajoukkue voitti toisen kerran peräkkäin Euroopan mestaruuden jalkapallossa, oli tottakai  hienoa olla espanjalainen. Oli oikein olla ylpeä maastaan.
On hyvä muistaa, että maajoukkueen pelaajista suuri osa tulee (FC) Barcelonasta. Varmasti jokainen näistä pelaajista nautti täysin siemauksin menestyksestä joukkueen mukana.

Kun Espanja oli diktaattori Francon vallan alla, erityisesti Katalonia ja Baskimaa kärsivät fasistihallituksen hallinnosta. Omaa kieltä ei saanut käyttää, muista yksilönvapauden rajoituksista puhumattakaan.
Baskimaassa syntyi väkivaltaista vastarintaa, ETA perustettiin vuonna 1959.
 Järjestö on monta kertaa solminut "rauhan", aloittaakseen yhä uudelleen esim. pommi-iskut, jotka osoitetaan vallan symboleita eli sotilaita ja poliisia vastaan. Järjestön jäsenet kokevat olevansa vapaustaistelijoita.
Baskimaassa on myös demokraattista pyrkimystä eroon Espanjasta, vaikka esim. ETA:n poliittiseksi siiveksi leimattu  Batasuna on ollut kielletty maassa vuodesta 2003.
 Baskin kieli (euskadi) on täysin erilaista kuin espanja. Se on kuitenkin tätä nykyä vähemmistökieli.

Myös Kataloniassa on ollut aina halua erota Espanjasta. Aseellista toimintaa (terrorismia) ei ole kuitenkaan esiintynyt. Vaikka katalonialaispuolueet ovat kaikki kansallismielisiä, kaikki eivät kuitenkaan kannata eroa Espanjasta.
Viime kuukausina puheet erosta ovat lisääntyneet. Miksi siis juuri nyt? Joidenkin katalonialaisten poliitikkojen mielestä vauras Katalonia maksaa liikaa koko Espanjan hyvinvoinnista. Yhdessä Baskimaan kanssa se onkin maan teollistuneinta aluetta.  Toisaalta, Katalonian kieli on  hyväksytty maan toiseksi viralliseksi  kieleksi yhdessä kastilian (mitä yleensä käytetään puhuttaessa espanjasta) kanssa.

Onko Baskimaalla ja/tai Katalonialla oikeutta tai mahdollisuutta itsenäisyyteen?  Molemmilla mailla on jo autonomia, mikä antaa niille suuren liikkumavapauden politiikan ja talouden suhteen.
Itsenäisyyden toteuttaminen  mitä luultavimmin olisi taloudellisesti raskasta. Monet byrokratian osaset joutuisivat uusiutumaan.

Itsenäisyyttä ei voi syödä, ei juoda, ei pukea ylleen.
Toisaalta, kansallistunne on jotakin mikä on ihmisen sisällä - tai sitten ei.

Eurooppa ja koko maailma  on kokenut valtavia muutoksia muutaman viime vuosikymmenen aikana.  Neuvostoliitto on hajonnut, Tsekkoslovakia jakautunut. Jugoslavia jakautunut useisiin itsenäisiin valtioihin.
Samanaikaisesti Euroopan Unioni (ehkä toisinaan  melko huonoin tuloksin) yhdistää Eurooppaa.

Espanja on kokemassa kovia aikoja. Valtaapitävän Partido Popularin eli oikeistopuolueen johtaja vaatii kansalta yhtenäisyyttä, jotta lama voidaan voittaa. Myöskään sosialistit eivät halua Espanjan hajoavan.

Aika näyttää. Riittävätkö separatistien voimat? Mitä kansa, tavalliset ihmiset, haluavat?
 Toivottavasti  keskusteluja voidaan käydä rakentavassa hengessä. Väkivallasta kärsivät viime kädessä kaikki.

Espanja, EU...missä mennään?

Olin tänään taas "baratillolla" eli  suomeksi kirpputorilla.
Normaalista se poikkesi siinä, että vaimo, joka oli vilustunut (täh? lämpötilat on edelleen lähellä 30 celsiusta, no, muutakaan ilmaisua ei kipeälle kurkulle ja yskälle ole), joten olin yksin.
Alku oli tavalliseen tapaan hiljainen, vasta lähempänä puolta päivää onnistuin myymään jotakin. Pari ensimmäista tuntia kuluu kun autosta levittelee tavarat pöydille ja maahan, vilteille.

Ilahduttavaa oli, että monet nuoret perheet ostivat leluja ja lastenkirjoja (joita saimme englantilaiselta tuttavaltamme, kohtuullista korvausta vastaan), vaikka, kuten he myönsivät, ajat ovat huonot.
Lapset ovat vanhemmilleen tärkein asia maailmassa. Kaikkialla. Niin myös Espanjassa, missä pienet tytöt puetaan ferian aikana kuten prinsessat, pojat kuten hidalgot.

Kun joskus facebookissa sanoin, että mielestäni on hyvä, että espanjalaiset, kaiken laman ja huonon ajan keskelläkin jaksavat uskoa elämään, jatkaa fiestojaan , tuli melko nopeasti vastaua: " No on se hyvä että jaksavat juhlia meidän rahoilla."  No, vaikka en mikään talousmies olekaan, Espanjan BKT on "hieman "
suurempi kuin Suomen. Jos ja kun Espanja on talouskriisissä, pieni Suomi, edes Nokian avulla, ei todellakaan pelasta Espanjaa.  Euroopan Unioni, ehkä.

Espanjassa on toisaalta tapahtunut asioita jotka pelottavat.
On syntynyt ryhmiä, jotka menevät supermarketteihin, keräävät kärryn täyteen, ja menevät  ulos. Maksamatta. Vaikka  kysymyksessä ovat ryhmät (joilla on jopa t-paita joka kertoo keitä he ovat!), turvamiehet eivät voi pysäyttää kaikkia heitä. Mutta, koska turvakamerat ovat toiminnassa, syylliset löytyvät, ja monet heistä odottavat oikeudenkäyntiä.

Miten tämänkaltaiseen toimintaan pitäisi suhtautua?  Demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen tottuneena: tuomita. Anarkismia! Yhteiskunta ei voi sallia omankädenoikeutta, ei edes silloin, kun joku sanoo, että  hänellä ei ole rahaa ostaa edes peruselintarvkkeita.

Jos tämänkaltainen toiminta jatkuu, seurauksena on poliisin ja ehkä jopa armeijan väliintulo.  Onko Espanja uuden sisällissodan edessä?  Miten reagoivat EU ja Saksa? Franco varmasti myhäilee haudassaan: "Minähän sanoin, demokratia johtaa ainoastaan anarkiaan!"

Oliko/onko EU ollut vain jotakin mitä ns. suuri raha, kansainväliset, ylikansalliset yhtiöt halusivat, ja saivat?  Ja meitä "taviksia" kustiin rankasti silmään?!

En minä tiedä. Minä vain myyn tavaroita kirpparilla. Hengenpitimikseni.  Ja, aina välillä, kirjoittelen näitä blogeja. Joita joku, toivottavasti, ainakin joskus, lukee.

Kansat on veljet keskenään? Eli Euroopasta, EU:sta ja eurosta

Kun  Suomi oli aikoinaaan liittymässä  Euroopan Yhteisöön, olin sitä mieltä että  se. oli ehdottomasti oikein.

Liittyminen merkitsisi sitä että Suomi hyväksyisi  (myohemmin) myös euron valuutaksi.  Se tuntui hyvältä ajatukselta.  Enää ei tarvitsisi vaihtaa valuuttaa lomamatkaa varten ja sitten palatessa tuhlata ylimääräisiä kolikoita  ennen paluuta kotimaahan. Ihmisten vapaa liikkuminen työn tai opiskelun vuoksi tuntui hyvältä ajatukselta. Pääomien liikkuminen ei taas ns. tavallista ihmistä koskenut, eikä sen merkitystä edes välttämättä tajunnut. Ei vielä. Yhtenäinen Eurooppa oli kuin yhdistelmä Kansainvälistä  ("Huomispäivänä kansat on veljet keskenään") ja hippiunelmaa rauhasta ja rakkaudesta ilman rajoja.
Suomi liittyi EU:hun  vuonna 1995. Espanja oli ollut jäsen jo vuodesta 1986, jolloin nimi oli vielä Euroopan Yhteisö.

Euro tuli vuonna 2002 ja hinnat nousivat. Olin silloin jo Espanjassa. Kun kahvikuppi vuonna 1999 maksoi yleensä 100 (sata) pesetaa eli 3,50 Suomen markkaa,  vuonna 2002 hinta nousi suoraan 1 euroon, eli n.  6 markkaan. Kun halvin olut oli ollut 25 pesetaa, nyt halvimmillaan purkki maksoi 25 centimoa. Jostakin "kummasta" syystä hinnat pyöristyivät aina ylöspäin.

Ravintoloitsijat Espanjassa  olivat kuulema kyllä tyytyväisiä. Ihmiset saattoivat jättää "tippinä" kokonaisen euron.

Euron muuttaminen valuutaksi oli tosi kekseliästä. Euron kolikko on pieni: se muistuttaa Suomen markkaa.
Viiden euron seteli ei tunnu "isolta rahalta" sekään.
Lasteni mummo eli entinen anoppini Suomessa  kuulema antoi tytöilleni helposti  kympin, koska se tuntui olevan se sama kymmenen markkaa...

Espanjassa monissa supermarketeissa yhä on  nähtävissä hinta myöskin pesetoissa. Ihan hyvä.
Itsekin huomaan joskus ajattelevani ettei 1 euron hinta ole paha. Mutta sehän on sama kuin (vähintään!) 6 "mummon markkaa!!

Suomalaisten suhtautuminen Euroopan Yhteisöön oli alkuun hyvin positiivinen. Nyt, kun osa yhteisön maista kärsii taloudellisista vaikeuksista keskimääräistä pahemmin (lamahan on yleismaailmallinen ja alkoi USA:sta), on suhtautumisessa tapahtunut muutosta. "Kaverille ei jätetä!" kun se kaveri ei ole suomalainen....
Espanjan kasvu 2000-luvun alussa oli voimakasta, nyt maassa on lama, kuten kaikki tietävät.

Maailma on yhä pienempi. Globaalinen talous on täällä, haluamme tai emme.
Jotkut nuoret voivat sitä vastaan kapinoida. Rikkoa McDonaldsin ikkunoita. Sehän on todellinen keino muuttaa maailmaa.   Samoin kuin tappelu poliisia  vastaan. Kannattaa Green Peace -järjestöa...peace  = rauha?....

Olen edelleenkin sitä mieltä että Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ja euron hyväksyminen valuutaksi (jälkimmäinenhän ei ollut välltämätöntä) oli oikea ratkaisu. Espanjan hyöty on myös kiistaton. Iso-Britannia, jonka politiikka on aina ollut "syödä kakku ja pitää se" ei euroa hyväksynyt. Muutenkin britit tuntuvat olevan jonkinlainen omilla säännöillään  pelaava joukkue...


Jos ihmiset haluavat muuttaa maailmaa, ainoa tapa on toimia perinteisten kanavien (kuten puolueet) kautta. Se on tuskastuttavan hidasta, ainakin nuoren ihmisen mielestä. Nuori haluaa kaiken tässä ja NYT.
Anarkismi johtaa kuitenkin pikemmin  vain vastareaktioon eli demokratian kaventamiseen.

Minäkin uskon muutokseen. Edistykseen. Demokratiaan.

"En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea!"  sanoi aikoinaan  Oscar Wilde.


En minäkään.  Sen tiedän ettei aikaa voi kääntää takaisin.  Euroopan Unioni on ja pysyy. Maailma on.  Maat ja kansat eivät katoa, mutta meidän tulee ymmärtää että yhä enemmän me ihmiset olemme  ja asumme yhteisellä pallolla.  Euroopalla on pitkälti yhteinen historia, yhteiset arvot.  Jatketaan niitä. Ja yritetään elää rauhassa muiden, nousevien maiden ja maanosien kanssa.  Vain yhtenäinen, vahva Eurooppa voi tulla toimeen USA:n, Japanin ja Kiinan kanssa. Ja jonakin päivänä myös Afrikka on vahva.

Omalta kohdaltani EU:n olemassaolo on taannut sen, että mentyäni Espanjan kansalaisen kanssa naimisiin, olen oikeutettu maan sosiaaliturvaan. Ilman sitä minun olisi ollut pakko matkustaa Suomeen sairaalahoitoon, ja mahdollisesti olisin kuollut odottaessani pääsyä leikkaukseen.

Hyvä EU! Hyvä Espanja! Hyvä Suomi!
.

No onkos tullut talvi?

Lokakuun viimeisenä sunnuntaina Eurooppa siirtyi pois kesäajasta. Suomessa (muistini mukaan) monet sitä kutsuvat talviajaksi. Pohjoista Suomea ja Koillismaata lukuunottamatta talvi kuitenkin ilmeisesti odottaa vielä tuloaan.

Espanjassa "oikeaa" talvea  on  vain pohjoisessa sekä tietenkin vuoristossa, kuten esim. Andalusian Sierra Nevadassa,  missä hiihdetään ja lasketellaan yleensä marraskuusta maalis-huhtikuuhun. Pohjois-Espanjassa sataa ajoittain hyvinkin runsaasti lunta, mikä usein aiheuttaa vaikeuksia liikenteelle. Pysyvää lunta ei silti ole kuin korkeilla paikoilla. Osa vuoristojen kapeista teistä on jään ja lumen takia osan vuotta suljettuina.
Myös meillä aurinkorannikolla näkyy valkoista lunta "vuorilla" joinakin aamuina, Lähinnä nuo korkeat paikat ovat kuitenkin hiekkakukkuloita, jotka syntyivät jääkauden seurauksena.

Tunnin siirto taaksepäin tuntuu paljon mukavammalta kuin toisin päin. Muutaman päivän ajan aamut tuntuvat olevan "helpompia" heräämisen kannalta. Toisaalta iltojen lyheneminen ei ole yhtä mukava asia.
Eläimillä on vain "sisäinen kello", joten jonkin aikaa esim. koira voi olla ihmeissään miksi aamukävely viipyy.
Kotieläimet eivät myöskään helposti mukaudu uuteen aikaan, esim. lehmien lypsyajat (ilmeisesti) muuttuvat. 

Kesäikaan siirtymistä on arvosteltu ja sen aiheuttamaa hyötyä on vähätelty. Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyöty on ilmeinen; eteläisessä Espanjassa kesäaika aiheuttaa sen, että aurinko laskee myöhemmin ja se taas tarkoittaa että kesä-, heinä- ja elokuussa kuumuus jatkuu pitkään. Pikemminkin pitäisi kelloja siirtää taaksepäin!
Kesäajan englanninkielinen nimi  Daylight saving time kertoo mikä on sen tarkoitus: käyttää valoisien aamujen etu hyväksi ja samalla  säästää energia. Tutkimuksia jotka osoittavat mm. prosentin säästön valaistuskuluissa on esitelty - vain jotta uusi tutkimus voi osoittaa ne epäluotettaviksi.

Jokunen päivä sitten luin että Britanniassa harkitaan siirtymistä Keski-Euroopan aikaan eli tunnilla eteenpäin.  Se ehkä helpoittaisi matkustamista ja kaupankäyntiä. Ajatus tuntuu mielekkäältä.   Pohjoisessa eli Skotlannissa tästä ei olla yhtä mieltä: päivä "lyhenisi" tunnilla.

Aurinkorannikon marraskuu on usein arvaamaton. Aurinkoa, lämmintä, leutoa tuulta. Sitten yhtäkkiä kovaa, kylmää  tuulta ja sadetta tai ukkosta. Kävelylle lähtö pelkkä t-paita ja shortsit yllä ei ole siis  suositeltavaa. Sateenvarjokin on hyvä varuste.
Pukeutumisesta voikin melko varmasti tunnistaa henkilön taustan: vähäpukeinen, viluinen henkilö on mitä ilmeisemmin  turisti joka on tullut "aurinkolomalle" Aurinkorannikolle  ottamatta mukaan muuta kuin hellevaatteita  mutta epäonnekseen saanut viikon-parin aikana muutaman kolean päivän.
Vakituisesti asuvat ulkomaalaiset pukeutuvat sään mukaan (suomalaisen tunnistaa tietysti siitä Rukan tuulipuvusta...)  ja paikalliset asukkaat (erityisesti naiset) pukeutuvat kaikkein lämpimimmin. Joskus tuntuukin että espanjalaisnaiset aivan odottavat aikaa jolloin "saavat taas pukeutua". En ihmettele; itsekin elokuun helteillä odotan aikaa jolloin saan pukea taas farkut ja nahkapusakan!

Auton ikkunoita ei tarvitse raapia aamuisin, lohkolämmittäjiä ei tarvita.  Mustaa jäätä on vain kun noustaan ylöspäin sisämaahan, eikä talvirenkaita tunneta, nastoista puhumattakaan. Pohjoisessa lumisina aikoina autoilijat käyttävät ketjuja. Näin kuitenkin vain muutamana päivänä vuodessa. Aurinkorannikon ainoa liikennettä haittaava tekijä on joskus todella rankka sade, joka voi  aiheuttaa tulvia ja  jopa vahingoittaa tiestöä. Hyvät renkaat ovat tarpeen, vesiliirto on vaarallista.

Kesä ja kesäaika ovat  täällä ohi. Onneksi, tekisi mieli sanoa.
"Talviaikaan " ei olla täällä silti siirrytty, menossa on syksy. Luonto ei näytä syksyiseltä. Päin vastoin, Aurinkorannikon syksy sateineen saa luonnon heräämään, kaikki on taas vihreää.

Ja päivän parin sateen, jopa ukkosmyrskyn, jälkeen paistaa taas aurinko. Aurinko rannikolla...

Kaikki muuttuu...paitsi Paavon toive

"Kaikki muutttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää." Näin Four Cats joskus kauan sitten.
Silloin, kultaiseksikin kutsutulla 60-luvulla tuskin osattiin edes kuvitella sitä vauhtia miten maailma muuttuu nyt, uudella vuosituhannella ja  jo pari vuosikymmentä aikaisemminkin. 
Paavo Väyrynen ennnusti väitöskirjassaan Neuvostoliiton olevan uusi tuhatvuotinen valtakunta ja pani toiveensa siihen pyrkiessään kalifiksi kalifin paikalle eli Urho Kekkosen seuraajaksi.

Kuten tiedämme nyt, näin ei käynyt. Neuvostoliitto romahti, ja samalla hajosi koko itäblokki.
Samalla Paavon itäkortti tuli arvottomaksi.

60-luvulle ollaan silti haikailemassa monella muullakin taholla kuin keskustapuolueessa. Tuolloin sosiaalidemokraatit ja keskusta jakoivat Suomen; ay-liike piti huolen työläisistä, Kepu maanviljelijöistä. Kokoomus oli vihelletty paitsioon, sen kun uskottiin (uskoteltiin) olevan uhka idänsuhteille. 

60-luvulla Suomen lintukotoon iski kyy: Kekkosen arkkivihollinen,  Maalaisliitosta pois potkittu Veikko Vennamo toi "uuden puolueen" eli Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaan ja sai murskavoiton vuonna 1970. Puolueella oli jossakin vaiheessa tärkeä asema maan politiikassa, mutta sen hajoamien kahtia 1972 oli lopun alkua. Taloudelliset sotkut ja sisäiset riidat johtivat suosion romahtamiseen.
SMP:n johto päätti perustaa tilalle uuden Perussuomalaiset-puolueen joka rekisteröitiin vuonna 1995.

SMP säilyi rekisterissä muodollisesti vuoteen 2003. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset  saivat  murskavoiton.

Perussuomalaiset on kauniisti sanottuna maahanmuuttokriittinen puolue, EU-kriittinen puolue. Minkä puolesta se on jäänee useimmille epäselväksi.   Jotkut puolueen jäsenet ja kansanedustajat ovat aiheuttaneet melkoista hälyä kommenteillaan, kuten neuvomalla kreikkalaisia tekemään sotilasvallankaappauksen, kansa kun ei ilmeisesti tyhmyyttään näe omaa parastaan eli suostu erilaisiin etuuksien leikkauksiin.

Perussuomalaisten valtuutettu kirjoitti  Uuden Suomen verkkosivulle kommentin, jossa hän puhuu muslimisynnyttäjien tappamisesta. Kirjoitus liittyi uutiseen, jossa kerrottiin teini-ikäisen tytön kuolleen raipaniskuihin Saudi-Arabiassa. Sama kirjoittaja on myös väittänyt että ns. halokaustia on liioiteltu, ja syyttävä sormi osoittaa edesmenneeseen Neuvostoliittoon. Propagandaa, kuulema. Sinänsä aika yllättävä mielipide mieheltä joka on kotoisin  Belgiasta, maasta joka oli natsimiehityksen alla.

Kauan sitten, sillä kuusikymmentäluvulla kesällä paistoi aina aurinko. Maalla lanta haisi ja kärpäset pörräsivät. Maitolaiturit olivat paikoillaan, ja  viikonloppuna kirkonkylän lavalla soi tango.  Mustia naamoja ei näkynyt kuin korkeintaan televisiossa ja neekerin pusun voi ostaa siitä osuuskaupan myymälästä. 
Nuoret nyt kyllä kasvattivat pitkää tukkaa ja kuuntelivat rockin rämpytystä, mutta muuten maassa ja maalla oli rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

"Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois...." Niinhän?  

Suomalainen, eurooppalainen, EU-kansalainen, maailmankansalainen?

Kun olin nuori joskus vuosikymmeniä sitten, Eurooppa ja maailma olivat varsin erilaiset kuin tänä päivänä. Jos suomalainen halusi mennä työhön tai opiskelemaan pohjoismaiden ulkopuolelle, se merkitsi byrokratiaa, lupia, passeja etc.
Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, me melko paljon 2. maailmansodan jälkeen syntyneet, post-hippi-sukupolvi tunsimme olevamme enemmän "kansainvälisiä" kuin mikään aikaisempi sukupolvi.

Osa meistä hurahti äärivasemmistolaisiksi, jopa taistolaisiksi. Useimmat halusivat (naivisti?)  uskoa rauhaan ja rakkauteen ja rockenrolliin. Amerikasta ja Brittien saarilta tuli paras musiikki.
Nyt kun olen vanhempi, koko pakka on muuttunut. Suomi on EU:n jäsen, rahamme on euro. Itse olen muuttanut pysyvästi Espanjaan. Mihin on kadonnut, vai onko se kadonnut, kansainvälisyys?  Lähes jokaisessa unioniin kuuluvassa maassa on puolue tai puolueita jotka vastustavat eurojäsenyyttä. Yleensä nuo puolueet edustavat (vanhan) poliittisen kartan äärilaitoja. Suomessa Perussuomalaisia on kutsuttu ei-sosialistiseksi työväenpuolueeksi. Vaikka tiedänkin että minua voidaan syyttää ns. hitler-kortin käyttäjäksi, muistuttaisin että Saksan natsipuolue oli nimeltään Kansallissosialistinen TYÖVÄENPUOLUE.

Missä itse olen, suomaisena, joka asuu ja elää pysyvästi Espanjassa? Olen edelleenkin suomalainen, tunnen voimakkaasti kun suomalainen joukkue tai yksittäinen urheilija saavuttaa jotakin, mutta tunne on (miltei) sama kun Espanja voittaa euroopanmestaruuden ja/tai maailmanmestaruuden vaikkapa jalkapallosssa.

Tunnen paljon nuoria ihmisiä joille sana "isänmaallinen" on kirosana. Muistan kuinka kodissani itsenäisyyspäivänä laitettiin ehkä kynttilä ikkunalle, mutta isänmaa oli "porvareitten" sana. Isäni(kuten äitini) oli sosialidemokraatti, jolle demokratia, ihmisoikeudet,tasa-arvo,  meni kaiken edelle. Olimme suomalaisia. Mutta Suomi ei ollut tasa-arvoinen maa.  Se vaati työtä.

Itse en  milloinkaan  ole kokenut olevani nationalisti. Jos sanon olevani patriootti, se tarkoittaa että rakastan  ja arvostan niitä hyviä asiota mitä suomalaiset ovat aikain saatossa saavuttaneet. Jos tunnen voimakkaasti kun esim.  siniristilippu nousee  urheilussa salkoon voiton merkiksi, se ei merkitse että vihaisin ketään tai uskoisin että me (tai kukaan muukaan) edustaa mitään korkeampaa, parempaa, sivistyneempää kultuuria tai rotua.

Uskon todella että esim. Euroopan Unionissa on tilaa monenlaiselle kulttuureille, eri kielille, erilaiselle ajattelulle. Ja, mitä meidän ei koskaan pitäisi unohtaa: Jokainen ihmiselämä on arvokas. Me kaikki olemme ihmisiä, tällä samalla planeetalla. Ei ne (me?) hipit ihan väärässä olleet, rauha ja rakkaus on parhautta. Eikä se vaadi edes huumeita...