Kansat on veljet keskenään? Eli Euroopasta, EU:sta ja eurosta

Kun  Suomi oli aikoinaaan liittymässä  Euroopan Yhteisöön, olin sitä mieltä että  se. oli ehdottomasti oikein.

Liittyminen merkitsisi sitä että Suomi hyväksyisi  (myohemmin) myös euron valuutaksi.  Se tuntui hyvältä ajatukselta.  Enää ei tarvitsisi vaihtaa valuuttaa lomamatkaa varten ja sitten palatessa tuhlata ylimääräisiä kolikoita  ennen paluuta kotimaahan. Ihmisten vapaa liikkuminen työn tai opiskelun vuoksi tuntui hyvältä ajatukselta. Pääomien liikkuminen ei taas ns. tavallista ihmistä koskenut, eikä sen merkitystä edes välttämättä tajunnut. Ei vielä. Yhtenäinen Eurooppa oli kuin yhdistelmä Kansainvälistä  ("Huomispäivänä kansat on veljet keskenään") ja hippiunelmaa rauhasta ja rakkaudesta ilman rajoja.
Suomi liittyi EU:hun  vuonna 1995. Espanja oli ollut jäsen jo vuodesta 1986, jolloin nimi oli vielä Euroopan Yhteisö.

Euro tuli vuonna 2002 ja hinnat nousivat. Olin silloin jo Espanjassa. Kun kahvikuppi vuonna 1999 maksoi yleensä 100 (sata) pesetaa eli 3,50 Suomen markkaa,  vuonna 2002 hinta nousi suoraan 1 euroon, eli n.  6 markkaan. Kun halvin olut oli ollut 25 pesetaa, nyt halvimmillaan purkki maksoi 25 centimoa. Jostakin "kummasta" syystä hinnat pyöristyivät aina ylöspäin.

Ravintoloitsijat Espanjassa  olivat kuulema kyllä tyytyväisiä. Ihmiset saattoivat jättää "tippinä" kokonaisen euron.

Euron muuttaminen valuutaksi oli tosi kekseliästä. Euron kolikko on pieni: se muistuttaa Suomen markkaa.
Viiden euron seteli ei tunnu "isolta rahalta" sekään.
Lasteni mummo eli entinen anoppini Suomessa  kuulema antoi tytöilleni helposti  kympin, koska se tuntui olevan se sama kymmenen markkaa...

Espanjassa monissa supermarketeissa yhä on  nähtävissä hinta myöskin pesetoissa. Ihan hyvä.
Itsekin huomaan joskus ajattelevani ettei 1 euron hinta ole paha. Mutta sehän on sama kuin (vähintään!) 6 "mummon markkaa!!

Suomalaisten suhtautuminen Euroopan Yhteisöön oli alkuun hyvin positiivinen. Nyt, kun osa yhteisön maista kärsii taloudellisista vaikeuksista keskimääräistä pahemmin (lamahan on yleismaailmallinen ja alkoi USA:sta), on suhtautumisessa tapahtunut muutosta. "Kaverille ei jätetä!" kun se kaveri ei ole suomalainen....
Espanjan kasvu 2000-luvun alussa oli voimakasta, nyt maassa on lama, kuten kaikki tietävät.

Maailma on yhä pienempi. Globaalinen talous on täällä, haluamme tai emme.
Jotkut nuoret voivat sitä vastaan kapinoida. Rikkoa McDonaldsin ikkunoita. Sehän on todellinen keino muuttaa maailmaa.   Samoin kuin tappelu poliisia  vastaan. Kannattaa Green Peace -järjestöa...peace  = rauha?....

Olen edelleenkin sitä mieltä että Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ja euron hyväksyminen valuutaksi (jälkimmäinenhän ei ollut välltämätöntä) oli oikea ratkaisu. Espanjan hyöty on myös kiistaton. Iso-Britannia, jonka politiikka on aina ollut "syödä kakku ja pitää se" ei euroa hyväksynyt. Muutenkin britit tuntuvat olevan jonkinlainen omilla säännöillään  pelaava joukkue...


Jos ihmiset haluavat muuttaa maailmaa, ainoa tapa on toimia perinteisten kanavien (kuten puolueet) kautta. Se on tuskastuttavan hidasta, ainakin nuoren ihmisen mielestä. Nuori haluaa kaiken tässä ja NYT.
Anarkismi johtaa kuitenkin pikemmin  vain vastareaktioon eli demokratian kaventamiseen.

Minäkin uskon muutokseen. Edistykseen. Demokratiaan.

"En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea!"  sanoi aikoinaan  Oscar Wilde.


En minäkään.  Sen tiedän ettei aikaa voi kääntää takaisin.  Euroopan Unioni on ja pysyy. Maailma on.  Maat ja kansat eivät katoa, mutta meidän tulee ymmärtää että yhä enemmän me ihmiset olemme  ja asumme yhteisellä pallolla.  Euroopalla on pitkälti yhteinen historia, yhteiset arvot.  Jatketaan niitä. Ja yritetään elää rauhassa muiden, nousevien maiden ja maanosien kanssa.  Vain yhtenäinen, vahva Eurooppa voi tulla toimeen USA:n, Japanin ja Kiinan kanssa. Ja jonakin päivänä myös Afrikka on vahva.

Omalta kohdaltani EU:n olemassaolo on taannut sen, että mentyäni Espanjan kansalaisen kanssa naimisiin, olen oikeutettu maan sosiaaliturvaan. Ilman sitä minun olisi ollut pakko matkustaa Suomeen sairaalahoitoon, ja mahdollisesti olisin kuollut odottaessani pääsyä leikkaukseen.

Hyvä EU! Hyvä Espanja! Hyvä Suomi!
.