Älä ole mulkku - muista näyttää vilkku! ja muuta asiaa liikenteestä.

Espanjalaiset vitsailevat naapureistaan  - kuten kaikki maailman kansat.

Yhden "läpän" mukaan naapuriin Portugaliin vietäviin, (mm-Espanjassa valmistettuihin autoihin SEAT, Nissan, Opel) ei asenneta toimivia "vilkkuja" eli kääntymistä osoittavia valoja, koska kukaan ei niitä siellä kuulema kuitenkaan käytä. 
Maassa muutaman kerran vierailleena voin todeta, että asiassa on, valitettavasti, kyllä hieman perääkin.

"Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin".
Espanjalaiset autoilijat eivät ehkä ole ajatustenlukijoita, mutta monetn ilmeisesti olettavat muiden tiellä liikkujien olevan.  Niin usein autolla käännytään esim. risteyksessä suuntaa näyttämättä.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että nekin, jotka risteyksessä toimivat oikein, eivät välttämättä ymmärrä liikenneympyrän ja liikenteenjakajan eroa.

Liikenneympyrään ajettaessa suuntaa ei näytetä, sieltä poistuttaessa kyllä. Poistuminen tapahtuu oikealle.  Jos ympyrästä poistutaan heti ensimmäisestä liittymästä, on joskus syytä laittaa vilkku oikealle jo ennen ympyrään menoa tai heti sinne saavuttua.

Liikenteenjakaja taas ohjaa kääntymistä joko oikealle, vasemmalle tai suoraan. Muille tielläliikkujille suuntamerkin näyttäminen on tärkeää. 

Espanjassa, varsinkin eteläisessä,  valoa (lue=aurinko) riittää suurimman osan vuotta, mutta vain päivisin.  Illalla ja yöllä valoa ei ole. Silloin autoissa ja muissa kulkuneuvoissa tarvitaan valot. 
Monet (useimmat) autoilijat laittavat valo päälle aivan liian myöhään.  Valojen tarkoitus kun ei ole vain nähdä, vaan tulla nähdyksi.
Oma lukunsa ovat pyöräilijät (yleensä nuoret ja lapset) joiden fillareisssa ei yleensä ole valoja.  Ulkomaalaiset aikuiset, jotka kuntoilevat pyöräilemällä, yleensä huolehtivat valoista.

Espanja on tunnettu ja menestynyt pyöräilymaa.  Aikuisista kuitenkin vain harvat pyöräilevät.

Jalankulkijoilla ei ole heijastimia (paitsi joillakin, yleensä ulkomaalaisilla).  Niitä ei jaeta ilmaiseksi, kuten mm. Suomessa.  Kaupoissa myydään kyllä erilaisia vilkkuvia valoja, joita etenkin monet koirankävelyttäjät käyttävät.

Jokin aika sitten koirani ja minä jouduimme miltei yliajetuiksi suojatiellä. Minulla ei ollut yleensä mukana pitämäni kynälamppu juuri silloin päällä.  Nyt pidän vilkkuvaa valoa aina pimeän aikana aina mukana.

Suojatie on kyllä yleensä turvallinen paikka ylittää katu eteläisessä Espanjassa. Autoilijat kunnioittavat liikennenvaloja. Jalankulkijoiden mielestä ilmeisesti valot ovat: vihreä, ylitä katu, punainen, ylitä katu nopeasti ja varovaisuutta noudattaen.

Olen monesti todennut, että andalusialaiset ovat nopeita vain liikenteessä. Etelämaalainen luonteenlaatu saa aikaan sen, että kohteliaisuus voi muuttua salamannopeasti kiukkuun.  

Suomalaisena (eteläisessä) Espanjassa täytyy sopeutua paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin. 

Kyllä Kansa tietää! Tapanin ajeluista ja vähän muustakin

"...ja tapani tulette tuntemaan!"

Tämän sanonnan alkuperästä ei taida olla täyttä varmuutta. Ainakin Väinö Linnan romaanihenkilön sanomana tämä tunnetaan. 
"Nimeni on Pentti Rautajärvi ja tapani tulette tuntemaan"

Sanontaa on käytetty  Suomessa  melko usein, monesti humoristisesti. Mutta myös "vakavammassa mielessä". Kuten käytösoppaan nimessä.

Suomessa vuodesta 1968 lähtien  iskelmälaulaja Tapani Kansa on Suomen kansalle tullut tunnetuksi jatkuvasti listoilla näkyvänä suosikkilaulajana. Tiettävästi jo kansakoulussa mies päätti tulla koko kansan tuntemaksi laulajaksi. Mies aloitti levyttämällä versioita kansainvälisistä hiteistä. Kansanlaulujakin tuli lauletuksi. Ohjelmisto laajeni  myöhemmin mm. oopperaan. Mies kunnostautui myöhemmin kirjoittamalla omia sanoituksia esittämiinsä lauluihin. Kansa rakasti, kriitikot eivät niinkään.

Alusta asti herra Kansa (joka ei todellakaan edusta herrakansaa, vaan pikemminkin kansandemokraattista ajattelua, kuten veljensä Kalevi "Kalle" Kansa. Joka  aikoinaan yritti mm. pyörittää ohjelmatoimistoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Haastatteluissa Tapani Kansa käytti aikoinaan  mielellään sivistyssanoja. Ehkä hän ei halunnut vaikuttaa liian kansanomaiselta? Joskus seurauksena oli varsin omaperäistä ilmaisua. Voisi ehkä sanoa, että hän tuli tunnetuksi tästä tavasta. 

Yhdessä toisessakin suhteessa  Aarne Tapani Kansa (s. 9. maaliskuuta 1949 Hamina) on tullut varsin tunnetuksi Suomessa. 

Tapani Kansa on tuomittu ainakin kahteen kertaan (vuosina 1997 ja 1998) ehdolliseen vankeuteen törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Sakkojen kokonaismäärästä taitaa olla selvillä vain taiteilija itse. Jos on vaivautunut laskemaan. 

Mies itse on sanonut, että hän on hyvä kuljettaja ja että  hänellä on kallis auto. Se ei kuitenkaan ollut kansanauto eli Volkswagen, vaan (muistaakseni)  samasta maasta kotoisin oleva urheilullisempi kärry. Mies seliitti että hän usein on ajanut keikalta esim. klo 5 aamulla, jolloin liikenne on hiljaista. 

 Mutta: entäpä jos jostain tulee  aamun tunteina pellolle menossa oleva traktori, menossa tien poikki? Maalaisilla kun on tapana aloittaa päivä aikaisin aamulla. He ovat siitä tunnettuja. Nuo kansanmiehet.

Onko laulajalla vielä tapana ajella vauhdikkaasti, sitä en tiedä.  
Laulajana ja taiteilijana toivotan Tapani Kansalle onnea ja menestystä. Ja jatkuvaa kansansuosiota.

Ehkäpä vuodet ovat  vaikuttaneet kaasujalkaan? 

No, tiedä häntä.
http://youtu.be/bhhlZY5SB8c

Hämärämiehiä ja -naisia? Onko asioita jotka eivät kestä "auringonvaloa"?

Aurinkorannikolla on  turistioppaiden ym. mukaan (lähteestä ja laskutavasta riippuen) 300-330 vrk/vuodessa aurinkoista. Valoa siis riittää, vuodenajasta riippuen, aamuvarhaisesta jopa kello kymmeneen.


Nyt kun kesä täällä Etelä-Espanjassakin on lopulta ohi, ja paluu normaaliaikaan on muuttanut illat pimeämmäksi, törmää asiaan, mikä aikoinaan yllätti ja hämmästytti, ja vieläkin häiritsee.

Espanjalaiset (lue: andalusialaiset) autoilijat tuntuvat laittavan autonsa ajovalot päälle vasta kun eivät pysty lukemaan autonsa mittareita.  Se, että auton valot samalla auttavat muita liikenteessä olevia huomaamaan ajoneuvon ja - kuten esim. valoisana aikana - tajuamaan että kysymyksessä on liikkuva kulkuneuvo, ei tunnu tulevan  mieleen.  Hieman sama juttu kuin joillekin suuntamerkin näyttäminen; kyllä minä tiedän minne olen menossa, ja mitä se muille kuuluu!

Toinen, yhtä tärkeä "puute" on se, että ainakaan minä en ole löytänyt heijastimia mistään. Toki täälläkin on liikuntaan tarkoitettuja tuulipukuja ja verkkareita, joissa voi olla heijastin. Nauhoja tai ripustettavia heijastimia sen sijaan ei ilmeisesti ole.

Polkupyöräilijät ovat sitten asia erikseen. Ainakaan Andalusiassa ei juurikaan näe aikuista polkupyöräilijää, ellei kysymyksessä ole urheilija. Joko kuntoilija tai aktiivi pyöräilijä. He tuntuvat liikkuvan valoisaan aikaan, nuoret (joskus lapset) taas jopa iltaisin, ja lähes poikkeuksetta, ilman minkäänlaisia valoja.  Pyörissä sen sijaan on usein kiinteät heijastimet, mikä toki on tyhjää parempi.

Pyöräteitä kaupunkien ja  muiden taajamien  välillä ei ole. Niinpä monet ajelevat maantien vieressä olevalla "rampilla", joka on kapea, mutta sentään eristetty tiestä metallisella aidalla tai puomilla.  Valitettavasti myös skootterit käyttävät usein  samaa.

Skootterien kuljettajat ovat useimmiten nuoria; pienimoottoriset, mopon kaltaiset skootterit ovat nopeita, ne voivat kulkea yli 60 km/h, ja puikkelehtivat usein autojen välissä taajamissa.

No, jotakin hyvää on tapahtunut. Ilmeisesti espanjalaisnuoret, jotka ihailevat moottoripyöräurheilua (Espanjallahan on useita maailmanmestareita eri luokissa)  kokevat itsensä cooliksi kun käyttävät kypärää.

Minulla on mukana pieni "taskulamppu" (itse asiassa kynän kokoinen valaisin, joka saa virtansa kiertämällä vipua muutaman sekunnin ajan) kulkiessani koirani kanssa iltahämärissä tai pimeällä.  Jossakin minulla on vanha heijastinnauha, aikoinaan vakuutusyhtiöstä saatu. Taidan laittaa sen koirani Billyn kaulapannan ympärille, jos/kun sen jostain löydän.

Ehkä huomenna? Mañana. 

Kaasua palmun alla - mutta missä on komisario?

k

Kun ajelee espanjalaisella maantiellä tai kaupungissa hämärän laskeutuessa tai  aamuvarhaisella, ei voi olla panematta merkille uskomattoman suurta joukkoa autoilijoita jotka ajavat ilman ajovaloja.
Ajovaloautomatiikkaa ei maassa myytävissä autoissa ole, toisin kuin mm. Suomessa.

Miksi espanjalaiset tuntuvat säästävän väärässä paikassa? Ajovalojen tarkoitus kun ei ole pelkästään valaista vaan tulla huomatuksi.
 Syy voi olla sähkön hinta.   Vaikka auton tekniikka kehittää sähköä jolla ajovalot ja kaikki elektroniikka toimii, espanjalainen ilmeisesti on oppinut/opetettu säästämään sähköä. Oma isäni tapasi sammutella "turhia" valoja kodissamme.
Monet  kuljettajat uskovat säästävänsä polttoainekuluista. Ehkä, mutta ottavat ilmeisen riskin.

Kun muutin Espanjaan yli vuosikymmen sitten, tyttöstävän asunto lämpisi sähköpattereilla. Muutimme suurempaan asuntoon parin vuoden sisällä mutta lämmitystapa säilyi.
Espanjan asuntobuumi oli alkamassa ja kesti vuosia. Niinpä kiinteistövälittäjänä toimiva "parempi puoliskoni" ansaitsi mukavasti, eikä energialaskuista tarvinnut olla huolissaan. Omat tuloni olivat lähinnä satunnaisia.

Sitten alkoivat huonommat ajat, ja oli syytä harkita mistä pitää säästää.

Energia.
Espanjassa sähkö  on kalllista. Maassa ei ole vesivoimaa eikä öljyä.
Monet taloudet käyttävät kaasua sekä lämmittämiseen että esim. ruuanvalmistukseen.

Syy miksi kaasu tuntui vastenmieliseltä ajatukselta oli sen olettamani  vaarallisuus. Espanjassa on tapahtunut ja yhä tapahtuu onnettomuuksia missä kokonainen asunto kirjaimellisesti räjähtää ilmaan, aiheuttaen sekä suuria taloudellisia että inhimillisiä menetyksiä .Syynä vuoto jossakin .

Taloyhtiössä eli  "pueblossa" jossa asumme, asukkaan  kaasu on ostettava painavissa säiliöissä. Keittiöissä ei ole juurikaan kaasulla toimivia uuneja/helloja.  Säiliot  kytketään polttimeen mikä
 ei  aiheuta paljoa  "käryä". Jos/kun huolehtii ettei poltin jää vartioimatta (yöksi se on ehdottomasti suljettava!), ei riskiä ole. Mikäli liekki sammuu, myös kaasun  virtaus loppuu.  Jos kuluttajalla on taipumusta unohdella asioita, ainoa riski on että  kääntää kaasu päälle mutta jättää sytyttämättä tai sytyttäminen epäonnistuu. Toinen riskitekijä on laittaa  poltin  liian lähelle syttyviä aineita, kuten esim.  puukalusteita.

Muutaman vuoden käytön jälkeen tunnen olevani "sinut " kaasun kanssa. Hellaa joka toimii kaasulla en silti halua. Pelkään että keittäisin jotakin mikä kiehuu yli ja liekki sammuu...samalla kuin sammun...eh...nukahdan soffalle...!

Suomessa kaasulla toimivat lämmttimet/polttimet eivät olisi riittäviä. Myöskään ulko-oven läpi ei voisi nähdä auringon valoa kuten täällä. Puhumattakaan että parvekkeen ovi olisi muutaman sentin  auki kissoille mennä "vessaan". (Meillä on.)

Espanja ON eri maa. Minun kuherruskuukauteni maan kanssa on ohi, huomaan jopa asioita joista en pidä kovasti.  Mutta niitä hyviä asioita on niin monta että kokonaisen blogikirjoituksen voisi täyttää niillä...

Adios, amigos. Jos luet tätä Suomen räntäsateissa, muista että joskus minäkin  nautin siitä kun voin mennä hölkkäämään siihen hirmuiseen keliin. Vaihtaisinko tuon ajan siihen mitä elän nyt kun hölkkä on jäänyt, iäksi?  Tuskin. Vuodet tekevät tehtävänsä. Muutaman vuoden iästäni voisin toki antaa pois...

Peltilehmä ja muut nelipyöräiset ystävämme

Maailmanlaajuisen laman suurimpia kärsijöitä Euroopassa ovat maat joiden teollisuusaste on alhainen ja joiden talous perustuu suuresti turismiin ja/tai ulkomaalaisiin jotka asuvat joko pysyvästi tai osan vuotta maassa. Tällaisia maita ovat Välimeren maat: Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali.
Näistä maista joittenkin taloudelliset lamat johtuvat osittain huonosta taloudenpidosta ja pankkien holtittomasta lainanannosta.  Näin ilmeisesti on kyse etenkin Kreikassa, missä ollaan selvästi eletty yli varojen.

Espanjan talous on ollut myös ns. kuralla. Turismi on elpynyt hitaasti, ja se buumi jolloin uusia asuntoja rakennettiin ja myytiin hurjaa vauhtia on ohi. Vielä muutama  vuosi sitten täällä Andalusiassa, tarkemmin Aurinkorannikolla ja Mijas Costalla, saatoin parvekkeelta nähdä  samanaikaisesti neljäkymmentä (!) nostokurkea, tiet olivat iltaisin täynnä pois ajavien rakennusmiesten autoja, ruuhkat olivat jatkuvia.

Jäljellä ovat enää ne ulkomaalaiset, jotka ovat hankkineet asuntonsa/talonsa jo muutama vuosi sitten, uusia asukkaita tulee hitaasti. Lama-aikanakin on olemassa varakkaita ja rikkaita, ja  heille aika on hyvä; hinnat ovat romahtaneet muutaman vuoden huippulukemista. Monet eläkkeellä oleavat britit ovat kuitenkin  palanneet maahansa kun  heikko kurssi on vienyt ostovoimaa punnalta. Espanja ei muutenkaan enää ole todella halpa maa vaikkakin  esim. pohjoismaihin verrattuna hinnat ovat paljon alhaisemmat.

Etelä-Espanja ja Andalusia erityisesti joutuu yhä enemmän perustamaan toimeentulonsa turisteihin. Britit, saksalaiset, pohjoismaalaiset, amerikkalaiset tulevat yhä Espanjaan ja Aurinkorannikolle; vaikka kilpailijoiksi ovat nousseet mm. Kroatia ja muutama muu entinen Jugoslavian osavaltio vanhojen kilpailijoiden (Italia, Kreikka, Turkki) lisäksi, on maa säilyttänyt hyvin asemansa turistien suosikkina. Syynä ehkä se että Espanjalla on pitkä perinne turismista ja se on kehittyneempi maa kuin esim. Kroatia. Maan maine paikkana missä voi syödä ja juoda hyvin, nauttia musiikista ja auringosta ja jos kiinnostaa, myös tutustua maan vanhaan historiaan ja nähtävyyksiin, on jotain mitä on vaikea panna paremmaksi. 

Espanjalaisten ihmisten (erityisesti etelässä) uskomattoman kärsivällinen ja ystävällinen asenne ulkomaalaisia kohtaan ei myöskään varmasti ole pahitteeksi. Maassa ovat vierailleet milloin roomalaiset, milloin maurit (arabit), Napoleonin joukot. "Ulkomaalaisiin" on siis totuttu, joskin hieman eri tavalla kuin nykyisin...
Kun kävin espanjankielen tehokurssia, nuori nätti opettaja tuntui uskovan että kaikki pohjoismaalaiset ovat - jos eivät rikkaita -  niin ainakin varakkaita. Ihminen jolla on varaa paitsi omaan kotiin omassa maassaan, myös asuntoon tai taloon Espanjassa täytyy olla vauras...Tällä hetkellä asia ehkä näin onkin. Halpojen asuntojen aika etelässä on ohi.

Vanhan sanonnan mukaan kolikolla on aina kaksi puolta. Espanjalaisen ystävällisyyden ja sallivuuden pimeämpi puoli on se että ulkomaalaisten edesottamuksia ei aina oteta tarpeeksi vakavasti. Auton voi usein melko huolimattomasti parkkeerata laittomaille paikalle tai jättää lappuliisan tiketin maksamatta; sakkoa ei peritä oikeusteitse. Minun kokemukseni Ruotsista on toinen: pysäköimme auton Tukholman satamassa parkkipaikan ulkopuolelle nurmikentälle mikä oli silloin täynnä autoja. Gröna Lundista palatessa olivat muut autot kadonneet, meidän automme ei. Tuulilasissa oli sitten sakkolappu...

Toki Espanjassakin voi saada sakot ja pahimmassa tapauksessa vika paikalle parkkeerattu auto on viety pois.
Grua on vienyt auton paikkaan josta sen saa ulos maksamalla kuljetusmaksun ja sen lisäksi annetaan vielä sakko. Näin etenkin  esim. markkinoitten tai muun suuren tapahtuman aikana.  Kovin usein näin ei tapahdu, ja yleensä parkkeerattu auto on ollut liikennettä haittaamassa tuntien ajan. Hiustenhalkomisesta ei poliisia voi ainakaan syyttää.


Pysäköinnin valvonnan puutetta monet varmasti pitävät ainoastaan hyvänä asiana. Kukapa siitä tiketistä ilahtuisi?  Espanjalainen piipahtaa puotiin ostamaan pikaisesti jotakin, laittaa hätävilkut päälle kun "tuplapysäköi" eli pysäköi kadun varressa olevan auton rinnalle. Täytyy myöntää että olen oppinut tuon tavan itsekin, tosin yleensä joko minä tai vaimo odottaa autossa ja siirtää auton jos poliiisetä käskee. Eli ajaa korttelin  ympäri ja pysähtyy samaan paikkaan jos ei ketään näy...tai jonnekin hieman kauemmaksi ja odottaa soittoa. Parkkihalliinkaan kun ei esim. muutaman minuutin vuoksi viitsisi mennä.

On kuitenkin toinen liikennettä ja erityisesti ulkomaalaisia koskeva asia joka ei ole varmasti kenenkään etujen mukainen.

Espanjan lain mukaan maassa residenttinä eli  vakituisesti  asuvan on rekisteröitävä auto Espanjan autorekisteriin ja vakuutettava auto paikallisesti. Tilapäisesti eli vain osan vuotta (esim. muutaman viikon kerrallaan)  maassa asuva voi pitää autonsa oman maansa rekisterissä ja vakuutuksen voimassa.  Aika minkä jälkeen rekisteröinti on tehtävä on muistaakseni vain 60 vrk. Ne jotka esim. asuvat talvikaudet "rannalla", näin tekevätkin.  Nämä asiat kannattaa selvittää jos suunnittelee muuttamista maahan osavuotisesti tai pysyvästi.  Tietoa löytyy helposti mm. netistä.

Eteläisessä Espanjassa on varmasti satoja ellei tuhansia laittomia kulkuneuvoja. Pääsääntöisesti kyseessä ovat Iso-Britanniassa rekisteröidyt autot. Joidenkin autojen tuulilasi kertoo että katsastusaika on mennyt ohi jopa vuosia sitten - tämähän merkitsee ettei autolla myöskään välttämättä  ole voimassa olevaa vakuutusta. Vielä useammasta laittomasta autosta puuttuu tuo dokumentti kokonaan.  Melkoisen outoa on että liikenteessä näkee brittirekisterissä olevia pakettiautoja joissa on jonkin firman maalaukset: auto on mitä ilmeisemmin pysyvästi käytössä Espanjassa, ja jopa ammattimaisessa käytössä!

"Alkusasukkailla" eli espanjalaisilla on laittomia autoja luultavimmin yhtä paljon kuin yleensä maan kansalaisilla eri maissa. 

Meitä suomalaisia on usein kutsuttu  (hieman naureskellen, ja monesti maanmiestemme suulla) Euroopan Unionin mallioppilaiksi; me kun kuulema teemme kaiken viimeisen päälle oikein, ja lempioppilaan tapaan jopa vielä enemmänkin. Mitä tulee liikennesääntöjen noudattamiseen ja laillisuuteen, tuo "kuuliaisuus" tuskin on pahe. Katsastamaton, rekisteröimätön auto on riski liikenteessä, kukaan ei voi taata se teknistä turvallisuutta, ja vakuutuksen puuttuminn tekee onnettomuustapauksessa syyttömän aseman turhan vaikeaksi.

Onko poliisin ilmeisen välinpitämätön suhtautuminen tahallista (turisteja ja ulkomaalaisia paijataan) vai vain välimerenmaan ihmisten luontaista löysäranteisuutta? Sitä en tiedä. Toivoisin vain että jos/kun jotakin sattuu liikenteessä, vastapuoli on liikkeellä laillisella kulkuneuvolla. 

Kun sairaalasta leikkauksen jälkeen päästyäni  kuulin lääkäriltä että liikkuessa kannattaa olla varovainen kun elimistö on vielä toipumassa ja tikkeja ja muuta ovat sisuskalut täynnä, en malttanut olla sanomatta että mitenkäs sitten jos sattuu vaikka liikenneonnettomuus. Lääkäri heitti vain huulta ja totesi että kannattaa yrittää olla ajamatta kolaria vähään aikaan!  No, noudatin neuvoa, ja onnistuinkin, useamman vuoden.  Olen  edelleen päättänyt yrittää olla törmäilemättä, tulee liikenteessä vastaan sitten rehellinen suomalainen tai epärehellinen britti tai kuka hyvänsä.

Miten liikkua Aurinkorannikolla

Costa del Sol eli Aurinkorannikko on alue Välimeren rannalla Gatanniemen ja Gibraltarinsalmen välissä, Málagan maakunnassa Andalusiassa. Alue on tunnetusti  erittäin suosittu niin matkakohteena kuin paikkana jonne vetäydytään tyoelämän jälkeen.
Useimmat matkailijat saapuvat Aurinkorannikolle lentäen, ja ensimmäinen kosketus paikalliseen liikenteeseen saadaan joko junan,  paikallisjunan eli Renfen kautta tai automatkalla Malagan lentokentältä majoituspaikkaan.

Monet pysyvämmin rannikolla viipyvät matkustavat omalla autolla, useat  turistit vuokraavat auton. Vaikka esim. bussiliikenne on helppo tapa liikkua, on oman auton käytöllä etunsa esim. ostoksilla käydessä.
Maantieliikenteessä suomalainen huomaa heti yhden eron kotimaahan. Ajovaloja ei käytetä päiväsaikaan. Lähes jatkuvasti täydeltä taivaalta paistava aurinko ja valoisuus jopa pilvisinä päivinä ei ehkä anna aihetta moiseen. Tosin tämä johtaa siihen että (jostakin syystä) kuljettajat tuntuvat välttävän ajovalojen käyttöä viimeiseeen asti iltaisin. Ajatus että valojen tarkoitus ei ole pelkästää nähdä vaan myös näkyä tunnutaan unohtavan.

Aurinkorannikon liikenteelle on ominaista yksi seikka mikä tekee sen varsin erilaiseksi esim. Suomeen verrattuna. Liikkeellä on kaiken ikäisiä ihmisiä monenlaisista liikennekulttuureista. Paikalliset kuljettajat ajavat yleensä hyvin vauhdikkaasti (etenkin nuoret miehet, kuten ilmeisesti kaikkialla maailmassa), ulkomaalaiset, etenkin vanhemmat henkilöt, joista monet (britit) ovat tottuneet vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, taas usein liiankin varovasti eli todella hitaasti.

Espanjalainen on yleensä kohtelias liikenteessä kun ollaan kaupungissa. Maanteillä, jotkat ovat nelikaistaisia ja hyväkuntoisia, taas kaasujalka on raskas.  Punaisia päin ajavia ei yleensä ole. Sen sijaan punaisia päin kävely on käytäntö. Kerran olin Fuengirolan keskustassa. Pysähdyin punaisiin valoihin. Kaikki muut jatkoivat matkaa, paitsi yksi.  Kun valo vaihtui, vilkaisin kuka oli vieressäni. Virka-asuinen poliisi...Ilmeisesti  siviilivaatteissa olisi mennyt muiden mukana...
Espanjalainen autokanta on suhteellisen uutta. Auto ei ole mikään isin (tai äidin) suuri rakkaus jota pestään ja puunataan. Usein se on täynnä pikku naarmuja ja kolhuja (parkkipaikat ovat ahtaita).
Ylisummaan, autolla liikkuminen ei eroa hirmuisesti suomalaisesta. Liikenne on tietysti vilkkaampaa kuin Suomessa, ja kuljettajien kirjo ja sen tuoma ero on olemassa.  Polttoaine  on suomalaisen mittapuun mukaan melko halpaa. Julkinen liikenne on hyvin järjestetty ja kohtuuhintaista.

Alkoholi on ollut joskus melkoinen ongelma Espanjan liikenteessä. Paikalliset ihmiset juovat mieluusti pari lasillista viiniä tai pari pulloa olutta ruuan kanssa.  Valistus on onneksi johtanut siihen että "nauttineena" ei mennä rattiin yhtä helposti kuin ennen. Perjantai- ja lauantai-iltana autoillessa on silti parasta olla erityisen varovainen, monet  lomalaiset kun tahtovat  "unohtaa" oikeat tavat.

Niin autoilijan kuin jalankulkijan kannattaa olla tarkkana yhden liikenteen ryhmän kanssa, ja se on moottoripyörillä  ja skoottereilla liikkuvat.  Moottoripyöräilijät puikkelehtivat joskus keskiviivalla ohitellen milloin vasemmalta, milloin oikealta. Skoottereita on syytä varoa  erityisesti kaupungeissa, niin autoilijan kuin jalankulkijankin.

Lisää tietoa niin Espanjasta, Aurinkorannikosta kuin liikenteestä ja liikkumisesta löytyy runsaasti netistä.
Eikun näkemiin Rannikolla! ¡Hasta luego!