Never say never

Never say never - koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". 
Näinhän sitä sanotaan.   

Hieman pidempi versio kuuluu: Always and never are words you should always to remember never to use.  Eli pitäisi aina muistaa, ettei koskaan käytä  sanontoja aina ja ei koskaan. 

Ei ole pitkäkään aika, kun olin  melkein varma, ettei minusta tulisi (koskaan?) ns. e-book- eli sähköisten kirjojen lukijaa. 
Minä kun tykkään tuntea, jopa  haistaa kirjan. (Tupakan tai ruuan käry ei tosin ole aina kiva juttu.) Kääntää sivua. Laittaa jotakin kirjanmerkiksi (vihaan kulman taittamista merkiksi!). 

 Joskus, kun olen lukenut mielenkiintoisen kirjan, olen tilannut jatkoa Suomesta. Postimaksu on ollut korkeampi kuin (divari)kirjan hinta!

Sitten oli amazon.co.uk:ssa tosi hyvä tarjous e-lukijasta.  Alle 50 punnalla. Tilasin. 
Vaan sitten ilmeni, etta lukija on  yhtä kuin Kindle Fire, mikä tarkoittaa sitä, että sillä pystyy lukemaan vain amazonin jakamia e-kirjoja. 
Amazon taas ei tarjoa juurikaan suomenkielisiä kirjoja. Luen kyllä joskus englanninkielisiä kirjoja myös, mutta suurin syy hankkia e-lukija oli mahdollisuus hankkia suomenkielisiä kirjoja.  Annoin lukijan lahjaksi vaimon siskolle. Hänen toinen kielensä on englanti.

No. amazon.es eli Espanjan Amazon taas myi lukijaa, kobo,  jolla pystyy lukemaan useammankin formaatin kirjoja. Niitä taas löytyy mm. suomalaiselta Elisa-kirjalta. Ja tietenkin suomeksi, jos kohta myös muillakin kielillä.

Tähän asti olen hankkinut kirjani mm. divareista, kirpputoreilta ym. Pehmeäkantiset kirjat ovat halpoja, ja divari, josta olen ostanut, antaa puolet kirjan hinnasta takaisin, kun sen vaihtaa "uuteen". Rahaa ei makseta, mutta jos ei osta, palautettujen kirjojen arvo (50 % myyntihinnasta) kirjataan ylös  eli seuraavalla ostokerralla saa sen suuruisen hyvityksen.

E-kirjan etuna on se, että tilaamansa teoksen  saa välittömästi tilaamaansa laitteeseen, eli minun kohdallani kotitietokoneelle. Sieltä sen voin ladata ilmaisella, internetistä ladattavalla ohjelmalla (Adobe Digital Editions) varsinaiselle lukijalle. Elisa-kirjan ohjeet ovat selkeät. 
 Toki kirjaa voi lukea myös tietokoneella, mutta se ei ole kovinkaan mukavaa, ja sitoo paikalleen.

E-lukijan voi ottaa mukaansa kaikkialle. "Kirjasto" on pieni, eli hieman kännykkää suurempi, mutta silti mukana voi seurata useita teoksia. 

Sähköisen kirjan lukeminen on tottakai toisenlaista kuin paperisen kirjan, se on selvää.  Onneksi useita kirjoja on jatkuvasti tarjouksissa, ja nopea eli välitön toimitus on etu. Monet klassikot ovat lisäksi kokonaan ilmaisia.  Kirjallisuuden harrastaja voi siis ilmaiseksi paikata ammottavia aukkoja sivistyksessään. 

  

Luonnon laki

Sain joskus lahjaksi Kari Hotakaisen kirjan Juoksuhaudantie.
Tykkäsin kovasti.
Se oli ensi kosketukseni kirjailijan tuotantoon. 
Ja valitettavasti pitkään myös viimeinen. 

Pitkän harkinnan jälkeen hankin ns. e-lukijan, ja huomasin suomalaisen firman myyvän Hotakaisen teoksia. Ja vielä "tarjoushintaan".


Monien muiden lailla, olen aina sanonut, että haluan tuntea ja jopa haistaa  paperisen kirjan (toki esim.  tupakalle haiseva teos ei ole miellyttävä).  Edelleenkin olen ns. totuttelemassa e-kirjoihin. 
Parasta on tietysti se, että teoksen saa heti. Posti- ym. kuluja ei ole.
"Kirjasto" seuraa mukana. Monta teosta yhdessä, pientä tablettia vastaavassa lukijassa.  

Ostamani Hotakaisen teos oli (ja on) nimeltään Luonnonlaki. 
Teos perustuu hyvin pitkälle Hotakaisen omiin kokemuksiin. Kirjailijahan  joutui vakavaan liikenneonnettomuuten. 
Hänen kokemuksensa sairaalassa, ja sen tajuaminen, että sairaalahoito Suomessa on jo  tavallaan etukäteen maksettu näkyy fiktiivisen henkilön,  veroja aina välttämään pyrkineen pienyrittäjän havahtumisessa.  

Kirjassa on moni maukkaita kohtia. Pienyrittäjä Rautalan tytär on idealistinen "vihreä", jolle isä on vain itsekäs, maailmaa tuhoon johtava menneisyyden mies...ja tytär odottaa lasta.
Rautala on ajoittain huumetokkurassa, ja puhuu ns. tuhmia ja näkee eroottisia unia.  
Toisaalta Rautala pelkää , ettei maalla ole pitkään varaa tarjota kaikkia sosiaalipalveluita kansalaisilleen.  

Hotakaisen kirja ei ole hauska. Aihe sinänsä kun on vakava.  Se on kuitenkin tärkeä kirja, vaikka ajoittain tuntuukin rakenteellisesti hajoavan.  Mutta ehkä näin on tarkoituskin?  Sairaalassa oleva ihminen liikkuu todellisuuden ja fantasian välillä.   

Enempää sisällöstä on turha paljastaa. Kannattaa lukea!