Harrastatko seksiä?

Uutiset Suomessa (siis noissa "iltalehdissä") kertovat melko usein, miten henkilö X "harrasti seksiä"  (selkosuomella: naiskenteli) henkilö Y:n kanssa. Jos (ja kun) kyseessä on julkkis, poliitikko tai molempia, kansa lukee ja "kauhistelee" uskottomuutta. Aina parempi (tai pahempi) jos kyseessä on ns. kunnon kansalaisena tunnettu henkilö.  Aviomies tai -vaimo.  Lasten isä tai äiti.

Minäkin olen elämässäni harrastanut joitakin asioita. Kuten poikasena postimerkkien keräämistä. Kunnes tajusin, että "koko maailman" keräämisessä ei   ollut järkeä. Olisi pitänyt kerätä mieluummin vaikka merkkejä perhosista, tai keskittyä tiettyyn maahan. (Ei kuitenkaan ainakaan Espanjaan, jonka merkeissä oli vain kenraali Franco tai Iso-Britanniaan, jonka mrkeissä oli yleensä kuningatar.)  Myöhempiin harrastuksiin kuuluivat mm. levyjen keräily, lukeminen, elokuvat  ja kuntoilu.  

Harrastaminen tarkoittaa urheilussa että on "amatööri",  siis ei-ammattilainen.

Seksin harrastaminen siis tarkoittaa ei-ammattilaista suhdetta kahden ihmisen välillä?  Vai kuinka?  Seksiammattilaisethan ovat asia erikseen. 

En ole koskaan harrastanut seksiä.  Se ei ole todellakaan kuulunut harratuksiini. Toki nuorena sitä halusi niin paljon kuin mahdollista. Tai vieläkin enemmän... olisi kai pitänyt alkaa muusikoksi? 

Olisiko parempi kutsua sitä harjoittamiseksi?
 Ei pidä sekoittaa harjoittelemiseen mikä on taas ihan eri juttu.

Sanat ovat symboleita.  

Minulle sanat, etymologia, ovat tärkeitä. Siksi yleensä vältän monia nykykielen hyväksymiä ns. alatyylin ilmaisuja. Ainakin kirjoitetussa tekstissä. 

Ehkä vain olen tullut vanhaksi. Tosihan sekin on.  

Do you speak English?

Kun tulin Espanjaan, puhuin tuskin lainkaan espanjaa. Olin opetellut muutaman kohteliaisuusfraasin turistiespanjaa opettavalta kasetilta, mutta siitä ei oppinut lainkaan kielioppia.

Kävin seuraavana  keväänä ja kesänä kolme kuukautta espanjankielen intensiivikurssia viitenä päivänä viikossa, neljä tuntia/päivä. 

Aluksi oppiminen oli suhteellisen helppoa, mutta viikkojen myötä tuli toki vaikeammaksi. Oli tunne, että olin ämpäri, johon kaadettiin lisää ja lisää, ja osa alkoi pursua yli.
Sain todistuksen, että olin suorittanut kielen kakkososan eli kielitaitoni oli enemmän kuin alkeet.
Kuten autokoulussa ei opi ajamaan, vain saa luvan opetella, oli kurssi apuna kielen todelliselle oppimiselle. Se tapahtuu vain puhumalla ja kuuntelemalla, keskustelemalla.

Usein mennessäni  esimerkiksi supermarkettiin, kassat ja muu henkilökunta vaihtoivat sujuvasti englantiin. (Nuoret espanjalaiset palveluammateissa osaavat yleensä auttavasti englantia.)  Joskus, en aina, sanoin, että koska en ole britti, en halua puhua englantia vaan paikallista kieltä.  Tämä toki kävi laatuun, ja nykyisin paikat (kaupat, apteekki jne.) tuntevat minut, ja "saan" puhua espanjaa.

Mistä sitten johtuu englannin kielen johtava asema maailmankielenä? Vaikka espanja on pääkieli mm. Etelä-Amerikassa, sitä ei osata maailmanlaajuisesti yhtä paljon.
Selitys on historiassa. Brittiläinen imperiumi hallitsi maailmaa pitkään.
Erittäin suuri merkitys toki on musiikilla, elokuvilla  ja muulla viihteellä. 

Amerikkalaiset (eli yhdysvaltalaiset, Espanjassa he ovat norteamericanos, koska Amerikka ei ole vain USA) eivät  puhu juuri lainkaan "vieraita kieliä" (lue: eurooppalaisia), virallista kieltä ei ole  ( käytännössä se on englanti). Espanjankielisen väestön määrä on suuri erityisesti Kaliforniassa, Texasissa  ja Uudessa Meksikossa, maassa puhutaan lisäksi ranskaa entisissä Ranskan siirtokunnissa. Kiinan (2 milj.) ja saksan, vietanmin ja tagalogin puhujia on yli miljoona kussakin ryhmässä. Amerikan englantia puhuvat eivät usein puhu espanjaa edes em. osavaltioissa.

Iso-Britanniassa englannin lisäksi virallisia kieliä ovat Walesissa kymri ja Skotlannissa gaeli.
Amerikkalaiset ja erityisesti britit olettavat tulevansa ymmärretyiksi omalla kielellään ympäri maailman. 

Se, että maailmassa  on lähes kaikkialla osattava yhteinen kieli (ainakin kansainvälisissä yhteyksissä) on varmasti positiivinen asia.

Mielestäni suomalaisten ja muiden pienen maan kansalaisten on hyvä mahdollisuuksien mukaan opetella vieraita kieliä.  Espanjalaiset ja britit  joskus ihmetteleväat miten joku voi puhua viittä kieltä olematta vähintään professori (espanjaksi catedrático, professor/a tarkoittaa opettajaa).

Jos muuttaa pysyvästi maahan, maan kielen opettelu  on mielestäni  tärkeää. Se auttaa sopeutumaan, mutta myös  ymmärtämään maan kulttuuria ja tapoja sekä luonnollisesti auttaa saamaan kontakteja ja ystävyyssuhteita "alkuasukkaisiin".
Oman kokemukseni mukaan esim. espanjalaiset suhtautuvat paljon myönteisemmin turistiin tai maahanmuuttajaan, joka ainakin yrittää puhua maan kieltä. 

Tämä olisi hyvä myös brittien ja muiden englantia äidinkielenään  puhuvien muistaa.

Englantia puhuvien ihmisten määrä EU:ssa. 

Yhteistä hyvää

Katselen mielelläni brittiläisiä tv-sarjoja.
Ne on yleensä tehty laadukkaasti, olivat sitten komedioita, jännäreitä tai vakavampaa draamaa.
Oli tyyppi (tai genre) mikä tahansa, merkillepantavaa on brittiläisen yhteisön moninaisuus. Lääkärit ja hoitajat  esimerkiksi ovat lähes poikkeuksetta joko Intiasta, Pakistanista tai Afrikasta. 
Intialaiset ja pakistanilaiset ovat tulleet Britanniaan, aloittaneet esim. pitämällä kioskia, jossa ovat myyneet lehtiä ja muuta tyypillistä kioskitavaraa. 
He ovat tehneet työtä kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa, joskus jopa 12 tuntia päivässä.  Säästäneet rahaa, jotta heidän lapsensa ovat voineet mennä opiskelemaan yliopistoon ja saada hyvän ammatin. 
Kouluissa suuri osa lapsista on maahanmuuttajien lapsia, usein toista tai jo kolmatta sukupolvea.
Brittilapset  ovat koulussa tottuneet "erivärisiin" ja -"näköisiin" kavereihin. 

Kukaan ei synny rasistiksi. Jos lapsi toistelee rasistisia huomioita, hän on oppinut ne kotona, tai toisilta "opetetuilta" lapsilta.

 Britannia loi aikoinaan hajoavan  imperiuminsa kauniiksi kuvaksi Commonwealth-yhteisön. Suomeksi se on käännetty häveliäästi Kansainyhteisö. Sananmukaisestihan se tarkoittaa yhteistä rikkautta...
Rikkautta ei varmaankaan jaettu tasan, mutta entisten siirtomaiden asukkaille suotiin mahdollisuus muuttaa Britanniaan.
Useimmat britit ovat luultavasti  hyväksyneet tämän. Kansainyhteisö on olemassa vieläkin, ja järjestää mm. yhteisiä urheilutapahtumia.  Joissa joskus britti saattaa voittaa nyrkkeilyottelun vain pysymässä pystyssä täyden ajan...

Yhteiskunta on muuttunut. Paluuta ei ole.

Suomessa tätä ei ole täysin ymmärretty, eivätkä jotkut  ihmiset hyväksy yhteiskunnan muutosta.  Sitä pelätään, sitä vastaan jopa ollaan valmiita taistelemaan. Ainakin puheissa, ja muutaman lasillisen  jälkeen.

Joskus, kun olin nuori, luulin (uskoin? vai halusin uskoa?) 
Suomen olevan avoin yhteiskunta, jossa sivistys ja koulutus takasi tasa-arvon ja kyvyn ymmärtää ja auttaa ihmisiä, jotka apua tarvitsevat.
Suomi ja suomalaisetkin olivat saaneet apua aikoinaan. Se auttoi nousemaan sodan jälkeen.

Ilmeisesti monet eivät usko (tai halua uskoa?) että esimerkiksi islamilaisesta maasta tulevat todella voivat integroitua maahan. Esimerkkejä siitä, että näin tapahtuu, on paljon.  Espanjassa on useita moskeijoita. Yhdysvaltain ja Britannian muslimit (joitakin äärimuslimeja lukuunottamatta)  ovat omaksuneet maan tavat ja kulttuurin, omansa rinnalla. 

Mitä nämä "maahanmuuttokriittiset" pelkäävät?   Vai onko kyse vain halusta pelotella ihmisiä, saada poliittista valtaa kylvämällä epäluuloa ja pelkoa?

Rusinat pullasta vai ei pullaa ollenkaan? Päivitetty 17.07. 2017

Britanniassa ns. kansa äänesti Euroopan Unionissa pysymisen puolesta tai siitä eroamisen puolesta.

Eroamista kannattavat voittivat, samanmielisten mielestä "selvästi".
Prosentit olivat 52 - 48. Pienempää eroa voi tuskin kuvitella. Vai voiko?

Jos ja kun ihmisille laitetaan eteen kysymys joko-tai tai kyllä-ei, tulos on usein lähellä 50/50.

Ekonomistit laskekoot, mitä tulos tarkoittaa. Useat  ilmeisesti uskovat Britannian kärsivän taloudellisesti.  

Kuukausia sitten juttelin erään lähellä asuvan britin kanssa. Hän oli huolissaan äänestyksestä. Ns. ex-patriotin eli Espanjassa asuvan britin tilanne muuttuisi suuresti, jos UK eroaisi. Byrokratia vaikeutuisi (mm. ajokortti), terveyden- ja sairaanhoito tulisi maksulliseksi (yksityislääkärit). Nyt kävi näin.  Useat saattavat palata UK:hon, mikä taas vaikuttaa Espanjan talouteen.

Gibraltarilla lähes sata prosenttia äänesti EU:ssa pysymisen puolesta. Se on ymmärrettävää. Vaikka paikalliset asukkaat haluavat pysyä "britteinä", he ymmärtävät, että uusi tilanne saattaa rohkaista Espanjaa sen vaatimuksissa saada alue omistukseensa. Ainakaan Espanjan tapaa jarruttaa tullimuodollisuuksissa se ei tule vähentämään. 

Iso-Britannia on entinen maailmanvalta. Sillä on ollut useita siirtomaita, kolonioita. Viime vuosisadalla ne menetettiin. Toki vieläkin on olemassa brittien johtama yhteisö, jota he vitsikkäästi kutsuvat nimellä Commonwealth (common = yhteinen, yhteis-, wealth = rikkaus, varallisuus) ja johon kuuluu Britannian lisäksi 
51 maata, joista suurin osa entisiä siirtomaita. Ja hyvin köyhiä...

Euroopan Unionissa Britannia on ollut häirikkö, joka on aina halunnut sekä pitää kakun että syödä sen. Tai vähintään noukkia ne rusinat pullasta. 

Oliko oikein järjestää kansanäänestys asiasta, jonka tärkeydestä luultavasti hyvin monella ei ollut täyttä käsitystä? 

Aika näyttää.

Ja nyt "neuvotellaan". Edelleen.  Mistä? Jos olet ulkona olet ulkona!  Vieläkö ne haluavat ne rusinat pullasta?  

Artturi Sakari Reinikainen - maan ensimmäinen perussuomalainen?

Tankki täyteen oli yksi 1980-luvun katsotuimmista ja (myöhemmin) eniten uusituista suomalaisista television 
komedioista
. Sitä esitettiin ensimmäisen kerran Yle TV2:lla vuosina 1978–1980. Ensimmäinen tuotantokausi (1978) käsitti kuusi jaksoa ja toinen (1980) viisi jaksoa.

Reinikainen oli suomalainen Yle TV2 -kanavalla vuosina 1982–1983 esitetty Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen luoma television komediasarja. Se on Tankki täyteen -sarjan spin-off-sarja.

Oliko komisario Reinikainen, jonka mielisanontoja oli "niin perusteellisen..." ensimmäinen perussuomalainen?

Tuskinpa vain.

Reinikainen oli  tamperelainen, joka katselee maailmaa kasvot peruslukemilla,mutta ei vakavissaan. Olisi luultavasti mennyt puhumaan( tarpeen vaatiessa)  vieraalta näyttävälle ihmiselle   leppoisasti. Ehkä pientä ironiaa viljellen. Mutta ei koskaan hyökkäävästi. 

Tamperelaisuus, sen huumori parhaimmillaan,  on nähtävissä myös Kummeleissa.  


Perussuomalaisten ominaisuuksiin ei kuulu huumori. Ei ennenkuin (joskus humalapäissä kirjoitettu) blogin tai kolumnin herja on herättänyt närkästystä. Silloin se onkin, jälkikäteen selitettynä,  sarkasmia, ironiaa tai huumoria.

 Ääriryhmien kuvaan huumori ei ole koskaan kuulunut, oli sitten kyseessä tulipalonpunainen kommunisti, fasisti, eläinsuojeluaktivisti, suoran toiminnan kannattaja, "maahanmuuttokriittinen"  tai ääriuskovainen. 

 Oikeassa oleminen on perussuomalaisille vakava asia. Suomen kohtalo on vaakalaudalla! Vapaus on vaarassa! Talvisodan uhraus näyttää olevan turha!

 Perussuomalaisten arvosteleminen ei ole sallittua, se on sensuuria.

Puolueen (PerSu) riveissä tuntuu olevan yllättävän paljon poliiseja. Vai onko se sittenkään yllätys? 
 Poliisin (minun mielestäni) pitäisi olla kyllä  lähinnä puolueeton eli yksittäisen kansalaisen  puolella. Hänen koskemattomuuttaan ja oikeuksiaan puolustamassa. 

Suomalainen huumori on (tähän asti) ilmeisesti välttänyt käsittelemästä maahanmuuttoa. Valitettavasti.  Ainakaan minä (tosin esim. suomalaista tv:tä vain satunnaisesti seuraavana) en ole sellaista nähnyt. Samoin lienee kirjallisuuden laita.

Toivoisin, että jostakin löytyisi käsikirjoittaja/-kirjoittajia joka uskaltaisi ottaa härkää sarvista.  Kirjoittaa vaikkapa tv-sarjaa, mikä käsittelee maahanmuuttajien ja suomalaisten jokapäiväisiä asioita osin  huumorin keinoin. Kultturien ja tapojen erilaisuus ja ajoittainen yhteentörmäys voi olla naurun aihe, ei pelkästään pelottavaa tai riidan aihe. Ehkä se auttaisi joitakin ihmisiä tajuamaan/uskomaan, että me kaikki, monista erilaisuuksista huolimatta, olemme niitä ihan tavallisia,  vain hieman erilaisia ihmisiä? Ja, yllättävää tai ei, nauramme useimmiten  samoille asioille.

Iso-Britannia on tottunut "maahanmuuttajiin". Kun brittiläinen imperiumi käytännössä lakkasi olemasta, entisten siirtomaiden asukkaiden muutto Britanniaan säilyi helppona. Maa on myös ottanut kiitetttävästi vastaan pakolaisia erilaisilta kriisialueilta. 
Jopa siinä määrin, että jopa  ns. ennakkoluulottomat ihmiset ovat kyseenalaistaneet ne kriteerit ja määrät, millä maa ottaa ulkomaalaisia vastaan. Todellista muukalaisvihaa esiintyy onneksi suhteellisen vähän.
 Brittiläisessä yhteiskunnassa esim. lääkärit ovat usein aasialaisia, joiden vanhemmat ovat olleet pienien puotien pitäjiä, tehneet 16 tunnin päivää viitenä päivänä viikossa, viiden tunnin päivää sunnuntaina, ja tehneet näin mahdolliseksi lastensa opiskelun. Sama ei ehkä onnistu Suomessa, mutta ilmeisesti sielläkin aika monet maahanmuuttajat ovat ryhtyneet yrittäjiksi. Mikään ei estäne heitä sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan.



Espanjaan tulee Afrikasta jatkuvana virtana ihmisiä Afrikasta. Maista, missä ainoa syy pyrkiä pois on nälkä. Sitä (perus)suomalainen ei ymmärrä. Kuvat kuolevista, langanlaihoista lapsista, joiden silmiä kärpäset ympäröivät, ovat  "propagandaa". Laiskojahan ne ovat. Afrikkalaisilla kun on, perussuomalaisen europarlamenaristin, filosofian tohtori Jussi Halla-ahon mukaan, laiskuusgeeni. 

Suomen tilanne on Espanjaan ja Iso-Britanniaan verrattuna   toinen. Ihmiset eivät ole tottuneet maahanmuuttajiin. Ajatus sallivista, rasismia vastustavista pohjoismaalaisista on Suomessa osoittautunut osittain harhaksi. Toivottavasti aika muuttaa asenteita. Lapsilla kun ei ennakkoluuloja ole, elleivät omat vanhemmat niitä heihin istuta.

Joku suomalainen professori väitti viime viikolla, että suomalaiset "eivät jaksa elää arkipäivässä". Mainonta kuulema osoitti tämän. Niissä kun aina "tarjotaan tuotteita, jotka vievät (harmaasta) arjesta pois..." Näin tyhmänäkö arvon professori "kansaa" pitää?!

Toisen professorin mielestä "Suomessa ei tajuta, että maahanmuuttajat ovat uhka". Älymystö (mikä se on?) kuulema menee samaan halpaan kuin 70-luvulla, jolloin uskottiin sosialismiin.
 Terveisiä vain norsunluutorniin!
 Olisiko tilaa PerSu- puolueen ehdokkaaksi?

En ole koskaan uskonut, että (pelkkä)  akateeminen sivistys olisi avain asioiden ymmärtämiseen.   Perussuomalaisia voi (melko usein) syyttää tietämättömyydestä, mikä voi johtaa vääriin johtopäätöksiin ja ennakkoluuloihin.

Mikähän  on professorin selitys? 

Syyria. Ja mitä seuraavaksi?

Sosiaalisessa mediassa, ja televisiossa maailmanlaajuisesti, on näkynyt Syyrian opposition jakamaa kuvamateriaalia, joka on todella järkyttävää. Aikuisia ja lapsia, joilla on hirvittävän näköisiä palovammoja, uhreja, jotka sätkivät joidenkin hermokaasujen myrkyttäminä.

Oppositio sanoo, että tämän lopettaminen on lännen moraalinen velvoite. 

Näin varmasti onkin.

Mutta. Miksi "länsi" reagoi vasta nyt? Ottaako "länsi" eli USA ja UK mahdollisesti osaa sotaan, tukemalla toista osapuolta, eli kapinallisia?

Joskus kylmän sodan loppuaikoina, kun USA halusi Afganistanin pääsevän  eroon Moskovan tukemasta kommunistihallinnosta, USA tuki Osama Bin Ladenia...loppu on historiaa. 

Kun Saddam Hussein (joka oli  vielä  USA:n liittolainen, kun Irak soti Irania vastaan) olikin yhtäkkiä vihollinen, kehitettiin teoria "massatuhoaseista".  Tämän päivän Irak on sen omille kansalaisille vaarallisempi paikka elää kuin koskaan.

Nyt ollaan taas menossa vapauttamaan maata. Syyriaa. Entäpä jos USA taas veikkaa väärää hevosta? 

Joka elää, näkee. 

Mää ja sää ja ne.On se taas ilmoja pidellyt.

Suomi, Espanja, Iso-Britannia. Mitä yhteistä, EU:n lisäksi?

Äkikseltään ei ihan mahdottoman paljon, mutta toki niitä löytyy: ilmat, eli säätila. Maailman ehkä puhutuin aihe.

Jokaisessa maassa "talvi yllättää". Vaikka se tiettävästi tulee joka vuosi.
 No, eteläisessä Espanjassa se tulee vain vuoristoon, missä joitakin teitä suljetaan "musta jään" vuoksi, ajoittain. Pohjoisessa voi lunta tulla joskus metrikaupalla. 
Iso-Britanniassa, erityisesti Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa, lunta voi tulla joskus puoli metriä vuorokaudessa, ja liikenne on kaaoksessa.
Suomessakin talvi yllättää. Suvikumeja ei ole vaihdettu ajoissa. Peltiä ruttaantuu. Henkilövahinkojakin tulee. 

Entäpä kesä sitten? Suomessa ja Iso-Britanniassa joko valitetaan jatkuvaa sadetta tai voivotellaan "kamalaa kuumuutta" (27-30 ºC).
Espanjan tv näyttää ihmisiä, jotka kärsivät hieman korkeammista lämpötiloista: yli 40ºC.

Tiedemiehet eivät (ilmeisesti?) ole vielä kehittäneet eräänlaista termostaattia tai muuta säätöä, millä esimerkiksi talviset miinuslämpötilat voitaisiin pitää aisoissa. Ja millä kesän lämpötilat pysyisivät siedettävinä, jossain 20 - 23 asteen välillä. 

Ehkä sellainen vielä tulee? Ajatellaanpa: pari vuosisataa sitten tuskin kukaan uskoi, että huoneen lämpötilan voisi säätää jostakin nappulasta seinällä.  Tai, toisaalta, että siellä huoneen nurkassa tai seinällä olisi taulu (TV), missä joku kertoisi huomisen säästä!

Toisaalta. Ihminen on jo tehnyt tarpeeksi ja liikaakin muuttaakseen luontoa.  

Annettaisiinko olla? Mutta, tuskin ne (tiedemiehet, poliitikot, talousmiehet) meiltä taviksilta kysyvät, jos ne haluavat hallita säätä. 

Pahan akseli...onko maailma todella parempi ilman Saddam Husseinia?

Kymmenen vuotta sitten (tarkemmin sanottuna 20. maaliskuuta 2003) amerikkalaiset aloittivat Irakin sodan. Syy oli väitetty massatuhoaseiden olemassaolo sekä väitetty tuki terroristijäjestöille kuten  al Qaida. 

Joukkotuhoaseita ei koskaan löydetty.

Yhdysvallat sijoitti jo  alkuvuonna 2002 Irakin pahan akselille,

Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Espanjan johtavat poliitikot sopivat Azoerien huippukokouksessa 16. maaliskuuta 2003 toimista Irakia vastaan. George Bush antoi tämän jälkeen YK:lle vuorokauden aikaa hyväksyä voimankäyttö Irakia vastaan, mikä tarkoitti sitä, että liittouma alkoi toimia YK:n ohi. Tämä merkitsi YK:n vaikutusvallan kutistumista olemattomiin.

Rest is history, sanoo kulunut sanonta. 

Nyt, vuonna 2013 Irakin tilanne Irakissa  on pahempi kuin  koskaan. Uutisista se ei näy.  

Irakin pommi-iskut  eivät enää ades ylitä uutiskynnystä.  

"Man with mission" , George W. Bush uskoi että" maailma on parempi ilman Saddamia". Ehkä on, ja ehkä amerikkalaiset uskovat nukkuvansa paremmin ilman tuota "pahaa miestä".  Amerikkalaisten ja heidän sylikoiransa Britannian sota on ajanut Irakin kaaokseen, missä enemmän ihmisiä tänään kuolee, kuin koskaan diktaattori Saddamin aikana. Mutta ehkä  ainoa  hyvä musilimi on kuollut muslimi, niinkuin  ainoa  "hyvä intiaani (native American) on  kuollut intiaani."  

Vaimoni on irakilainen. Hän tietää, millaista oli elää Saddamin Irakissa.  Hänen isänsä, ja koko perhe joutui maampakoon, jossa he yhä ovat. Hänellä ei ole harhakuvia sen enempää islamista kuin demokratiastakaan. 

Monille (useimmille?) länsimaisille ihmisille arabi = muslimi = terroristi.  Ensinnäkin, enemmistö muslimeista ei ole arabeita. Ja, valitettavasti, suurin osa ns. äärimuslimeista on ei-arabeita.  Hyvin usein Pakistanista. 

Islam voi olla (ja on) vaikea uskonto ymmärtää.  Saudi.-Arabia, missä nainen on alistettu, on TÄYSIN erilainen maa verrattuna moniin muihin  islamilaisiin maihin. Iran on, ehkä, yhtä paha. 

Irak, jopa Saddamin  aikana, oli maa missä koulutus ja sivistys oli tärkeä asia. Samoin Iran, ennen "islamilaista vallankumousta", jonka syy oli pitkälti Britannian ja muiden länsimaiden  halu saada Iranin öljy hallintaan tukemalla operettihallitsija Shaahia. 

En väitä olevani islamin ja islamilaisen maailman tuntija.  Uskoisin kuitenki tietäväni asiasta enemmän kuin keskiverto suomalainen, joille MaMut ovat  kaikki samaa jengiä. Jotakin, jonka olisi pitänyt pysyä pois sinivalkoisesta, maitolaiturien Suomesta. Jota ei ole edes ollut olemassa. Pitkään aikaan.

Nyt amerikkalaiset ovat puhuneet Iranin uhkasta.

Pitäisikö amerikkalaisten hyökätä Iraniin? EI!!