Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Vainio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Vainio. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Voi hyvä tavaton! - vai : hyvät tavat on? Tervetuloa Aurinkorannikolle!

Vuonna 1965 Kalevi Keihänen perusti Suomeen yhtiön nimeltä Keihäsmatkat.

Yhtiö myi (lähinnä viikon) seuramatkoja Espanjaan ja Kanarian saarille.
Monelle suomalaiselle uusi, halpa matkatoimisto antoi mahdollisuuden matkustaa etelän aurinkoon.

Keihäsmatkojen idea oli viedä ihmisiä maahan, missä Juha Watt Vainion  "Seiväsmatkat"-kappaleen mukaan "siellä melkein ilmaista on janojuomaa, kaikki hymyilee kun härmäläisen huomaa."

Noihin aikoihin suomalaisten maine Espanjassa rankasti juovana kansana syntyi.  Rinnalle - ja ohikin -  ovat nykyisin nousseet lähinnä nuoret britit  joista yllättävän monet ovat nuoria naisia  (suomalaiset juomarit aikoinaan  olivat lähinnä keski-ikäisiä miehiä).

Hei, meillä on tosi kivaa!

 Mikä sitten on tilanne tänään?
Alue, jolla asun, ei ole kaikken "coolimpia" rannikolla.

Meitä lähellä ei ole diskoja eikä huumeita.

Kahvila/grilli Rocca on paikka, jossa iltaisin istuu lähinnä perheitä Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Saksasta.
Ja - tottakai - myös paikallisia ihmisiä. Espanjalaisia ja muualta tulleita. Ainoa selkeästi häiritsevän juopunut pari oli joskus ruotsalainen, noin kolmikymppinen pariskunta, joka soitti musiikkia omalta tabletiltaan, ja hihkui ihmisiä tanssimaan. Muiden asiakkaiden pyynnöstä henkilökunta pyysi heitä lopettamaan, ja suuttuneet svenskit poistuivat ilmeisesti  "parempaan" paikkaan...

 Espanjalaiset (ainakaan Andalusiassa) eivät ole yhtä "hienostuneita" kuin vaikkapa  italialaiset.
Toki ravintolaan mennessä oletetaan tietynlaista asiallista pukeutumista, mutta, koska esim. Aurinkorannikko on lomaseutua, on sallittua pukeutua shortseihin ja t-paitaan, esimerkiksi.
Olen kyllä huomannut, että naiset mieluusti laittautuvat nätiksi; kaunis mekko, meikkiä. Miehille taas riittää että ne polvihousut ovat suht. puhtaat eikä se Manchester Unitedin fanpaita haise hielle...parrankin saattaa ajaa, vaikka lomalla ollaankin.

Rantaravintolat toki ovat asia erikseen. Niissä voi olla ranta-asussa. Mieluusti ehkä kietaistaan jotakin kevyttä ylle.

Mutta on yksi asia jokaisen turistin tulisi muistaa. Kauppaan, oli se sitten pieni tai suuri supermarket, EI pitäisi mennä ilman paitaa (miehet) tai bikineissä tai muussa uima-asussa.  Takavuosina oli näkyvissä tekstejä ja kuvia kertomaan tämän. Toisaalta,  kauppias tai supermarket tarvitsee asiakkaitaan, joten helposti ei ketään estetä sisään tulemasta.

Girls just wanna have fu-un? 
Alkoholi on halpaa Espanjassa. Ja saatavuuskin on eri tasolla kuin Suomessa. Kannattaako silti kaataa kurkkuun kaksin käsin, kuten sanonta kuuluu? 

Miten  olisi, jos vaikka käyttäisi muutaman päivän  siitä  viikosta tai kahdesta ja  kävisi tutustumassa johonkin kiinnostavaan kohteeseen? Alhambraan?   Nerjaan?  tai vaikkapa Rondaan.

Silti ehtii siellä rannalla olla. Ja toivottavasti niin ettei nahka pala. Ja nauttia ruuasta ja juomasta. Kaikkea kun löytyy. Kiinalaista, intialaista, japanilaista, brittiläistä  - ja  hei - espanjalaista!  Suomalaistakin.  Jopa hampurilaisia. Jos joku niitä haluaa...








sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Niin ne vuuet männöö...

Otsikko on lainattu nyt jo edesmenneestä Kansan Lehdestä.
Lehteen sai lähettää lasten kuvia heidän syntymäpäivänään, ja muistan ainakin pikkuveljeni Eskon kuvan tulleen julkaistuksi kun hän täytti ehkä viisi vuotta.

Minun kuvaani ei kukaan julkaise syntymäpäivänäni lehdessä, vaimo sen sijaan saattaa laittaa kuvan sosiaaliseen mediaan.

Jokin aika sitten tulimme syntymäpäivälounaalta Caffe Stellasta. Suomalainen ei yleensä käytä noin juhlavaa sanaa, pikemminkin sanoo, että "käytiin syömässä kun oli mun synttärit".


Vanha mikä vanha...




Onko syntymäpäivä syy juhlia? No, juhlimiseen kai aina löytyy syy, jos niin haluaa. Itse voisin kyllä lopettaa vuosien keräämisen.









Pizza de la casa Stella. 













Ensimmäinen tärkeä vuosi on seitsemän vuoden ikä. Silloin kun mennään kouluun. Itse menin kouluun kuusivuotiaana, täytin seitsemän vasta tammikuussa, mutta minun annettiin aloittaa koulu jo syksyllä, kun parhaat kaverit menivät silloin kouluun.

Seuraava merkkipaalu on sitten se 18 vuoden ikä. Silloin kun avautuvat (laillisesti) kapakin ovet, ja keskikaljaa ja väkeviäkin saa ostaa.

Miehelle sitten tulee aika, jolloin Suomen raskas kutsuu, ja voi haluta, meneekö "inttiin" vai ei. Tänä päivänä kuulema kieltäytyminen asepalvelusta ja sen sijaan siviilipalvelun suorittaminen on helppoa.

Nyt kun olen kohta saavuttamassa iän, jolloin olen Virallisesti Vanha, eli eläkeläinen, voin vain todeta, että ikä EI ole vain numero.
Kun ihminen täyttää kymmenen vuotta, hänen ikänsä on kaksi numeroa! Ja joskus, jos hyvin (?) käy, kolme numeroa. Itse menin armeijaan, kun en viitsinyt alkaa siihen ruljanssiin, missä kysellään typeriä.

"Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta" lauloi Juha Vainio aikoinaan. Valitettavasti hänen taiteensa niin tässä kuin muussakin mielessä päättyi liian varhain.

"Good die young" eli hyvät kuolevat nuorena on taas mm. amerikkalaisten usein käyttämä sanonta. Parissakin laulussa näin todetaan, lisäksi on mm. sen niminen 50-luvun brittiläinen elokuva.
Vladimir Vysotski, venäläinen "toisinajattelija", runoilija ja laulaja, kertoi Runoilijat-kappaleessaan runoilijasta, joka oli "jo" 37 eikä ollut tajunnut vielä kuolla, kuten mm. Majakovski ja Pushkin. No, Visotski kuoli sitten itse 42-vuotiaana.

"Mikäs pahan tappais!" taas toteaa suomalainen sanonta.

Niinpä. Mennään etiäpäin, vuosi kerrallaan.



.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elamä on eli lyhyt vilkaisu Juha Vainion tuotantoon





Olen ollut Juha Vainion (joka varsinkin uransa alkuvuosina käytti nimeä Juha Watt Vainio) ihailija, nykykielellä fani, vuosikymmeniä.

Aikanaan Suomessa oli vain kaksi eri radiokanavaa: Yleisradion yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. YLE soitti kiitettävästi suomalaista iskelmämusiikkia. Ei varmasti mennyt päivääkään vuoden 1964 jälkeen, ettei radiossa olisi soinut jokin J.Vainion esittämä, sanoittama tai säveltämä (tai kaikkia näitä) kappale.

"Suomalaisen (miehen) sielun tulkki". Tätä fraasia on käytetty kyllästymiseen asti. Ei siis käytetä sitä kuvailemaan Vainiota. Todetaan vain, että Juha Vainion laulut kertovat suomalaisesta (miehestä) parhaimmillaan ja pahimmillaan. Joskus hauskasti, joskus traagisesti, joskus (harvoin) mennen huonon maun puolelle. Etenkin uran alkuaikoina, jolloin suomalainen juopottelukulttuuri (?) oli mestarille omakohtaista.

  • Paras rautalankayhtye / Kaulittu twist (1964)   Humoristinen, hieman sarkastinen laulu "pitkätukista" jotka "hylkäsivät    vaikeat ja hankalat nuotit jo varhain".  
  •  
  • Jos vain saisin nastahampaaan takaisin / Joulupukin hipat (1964   Spike Jonesin tunnetuksi tekemä laulu, miltei suora käännös.
  • Junnu haluaa nastahampaansa joululahjaksi.

  • Tangokauppias / Juhannustanssit (1965) (A-puoli: + Matti Kuusla)
  •  Klassikko! Janatuisen jazziyhtye svengaa!

  • Sellanen ol' Viipuri / Turistit Tuppukylään (1965)  Molemmat puolet olivat "hittejä". A-puoli on nostalgiaa, B-puoli parodiaa.

  • Herrat Helsingin / I remember Janatuinen (1966)
  •  Surullisenhauska tarina minihameiden ajalta. Lyyli Leväperä kokee Helsingin  herrojen  petollisuuden.
        Regina Rento / Pummi (1966)  
  •  YLE ei soittanut tätä levyä, kaksimieliset sanat olivat liikaa tuohon  aikaan. Alkuperäinen kappale on ruotsalaisen Cornelis Wreswijkin käsialaa. 
  •      .     
  • Vanha herra Igor / Lahjomaton Elias Nessinen (1966)
  • Suositun tv-sarjan inspiroima laulu.

  • Seuramatkat / Ölman (1967) (A-puoli: Reijo Tani, B-puoli: Vainio + Reij    Tani. Jälleen molemmat puolet suosittuja. A-puolen tarina örveltävistä             suomalaisturisteista on onneksi enimmäkseen historiaa
  • Muistatkos kun... / Rukouslauantai (1967) (+ Reijo Tani)
  •  Kuusikymmentäluvulla oli vielä tällainenkin kummajainen, lauantai,    jolloin tanssien järjestäminen oli kielletty. Tämä laulu kritisoi huumorin   keinoin tätä
  •  perinnettä, joka johti usein ns. ryyppäjäisiin.
  •  
  • Kauhea kankkunen / Lepakkomies (1967)
  • Juha Vainion omakohtaisia kokemuksia, huumorin kautta välitettynä.

  • Sua muistan / Vanha salakuljettaja Laitinen (1967)
        Haikea, nostalginen balladi menneestä ajasta  kieltolain ajalta.
  • Slussenin sissit / Ei pohjan poikia palele (1968)
  •  Tukholman siltojen alla eläneiden elämää huumorin kautta
  •  romantisoiva sinkku. Ei ehkä julkaistaisi nyky-Suomessa! 

  • Tulta päin! / Roskis (1968) 
  •  "Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä!" VPK:n tunnari?
  • Suomi–Ruotsi / Ei maha mittää (1968) 
  •  Yleisurheilumaaottelun kuvaus. Huutosakki riimittelee hieman   heikosti:
  •  Esimerkiksi huutosakki huutaa ”Hakkaa päälle meidän Jaska  -  
  •  Ruotsi on taas täysin lyöty” ja ”Pimeäksi meni vintti  - hiljaisena hiipii Nilsson.
  • Tämän päivän poliittisen korrektiuden aikana ainakin  jälkimmäinen taitaisi olla liikaa?
  •   
  • Varsinaiset Seiväsmatkat / Soita mulle Sorpas (1969)
  •  Seuramatkat-kappaleen uudelleenlämmitys ei oikein kanna.
  •       .
  • Matkarakastaja / Koltta (1971)
  •               
  •  Muutaman vähemmän onnistuneen sinkun jälkeen taas täyttä  Junnua, jos kohta aika on tainnut ajaa ohi tämän "sovinistisen" rallin?
  •       

  •   Käyn ahon laitaa / Mesenaatti Montonen (1979)
  •   Junnu herkistelee. Suomen kesän ylistyslaulu.
  •              

  • Albatrossi / Siitä on jo aikaa (1980)
  •   Symboliikka toimii. Kertomus miehestä, jonka
  •   unelmat jäävät toteutumatta.  Laulu viiltää syvältä. 
  •   Mielestäni paras Vainion itse esittämä kappale ja sanoitus.

  • Matkalla pohjoiseen / Jaska ja Eetu ja Eikka (1981)
  •  Junnun kevyempää puolta, pikkutuhma laulu matkasta pohjoiseen.

  • Yleisessä saunassa / Kotkan poikii ilman siipii (1982)
  •  Raitistumisen  jälkeen (1976) Vainion sanoitukset  muuttuivat yhä syvällisemmiksi. Kotkan poikii...on kunnianosoitus kotikaupungille ja sen "pojille".              
  •                       
  • Vanhojapoikia viiksekkäitä / Eräänlainen sotaveteraani (1982)
  • Vainio yhdistelee ihmiskohtalon ja ympäristönsuojelun  haikeaan ralliin.
    •             
  • Ei ole Kööpenhamina kuin ennen / Lentoemäntä (1983 Nostalgia ei taida olla kuin ennen?  
        Elämää ja erotiikkaa / Mä voisin olla amerikkalainen (1984)
         Monet Junnun kappaleista kertovat elämästä, menetyistä  
         tilaisuuksista ja siitä, miten joku tai jotkut tuntuvat aina tekevän 
         parempia ratkaisuja elämässään....

        Lisäksi Vainion kappaleista on ehdottomasti mainittava Sellaista elämä on,  
        mitä ei sen suosiosta huolimatta koskaan julkaistu sinkkuna, vaan vain  
        samannimisellä LP-levyllä.

        Omien kappaleidensa lisäksi Juha Vainio sanoitti satoja kappaleita, joista 
        parhaimpia ja tunnetuimpia lienevät Pepe Wilbergin ja Jormas-yhtyeen 
        Rööperiin  ja Fredin kappale Kolmatta linjaa takaisin.

        Juha Vainion koko tuotanto on julkaistu 10 CD:n boxina.  Hieman 
        vähempään tyytyvälle riittänee 2 CD:n boxi.

          http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Vainio

       https://www.facebook.com/pages/Juha-Watt-Vainion-fanisivu/761487583874109


Bates Motel