Olipa kerran jossakin pohjoisessa valtio, joka oli onnellisten Maa.
Melkein kaikki ihmiset olivat sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, kaikilla oli vaalea iho ja he puhuivat, pientä vähemmistöä lukuunottamatta, samaa, isiltä perittyä, monimutkaista mutta kaunista kieltä.
Maassa oli demokratia, sitä johtivat viisaat poliitikot ja taitavat talousmiehet ja yrittäjät. Tästä johtuen hyvinvointi ja ihmisten tyytyväisyys kasvoi vuosi vuodelta.
Maassa oli puolustusvoimat, joita ei onneksi tarvittu, koska viisaat valtiomiehet olivat onnistuneet solmimaan hyvät ja hedelmälliset suhteet naapurivaltioihin.
Poliisikin oli olemassa, mutta se oli miltei tarpeeton, Maassa kun ei ollut rikollisia (köyhyyskin kun oli jo kauan sitten poistettu) eikä väkivaltaa ollut. Naiset voivat kävellä öiseen aikaan pelkäämättä. Lapsiin kohdistuvaa ahdistelua ei edes tunnettu.
Lapset kävivät kaikki mieluusti koulua ja halusivat hankkia hyvän ammatin, jotta voivat jatkaa maansa hyvinvoinnin kasvua. Järjestysongelmia ei ollut - koulukiusaaminen oli jo aikoja sitten unohdettu asia.
Taide, musiikki, kirjallisuus kuului kaikkien harrastuksiin.
Alkoholia käytettiin sivistyneesti. Huumeita ei Maasta löytynyt.
Lavatansseissa käytiin joka lauantai.
Ihmiset olivat onnellisia. He rakastivat isänmaataan ja sen ihania ihmisiä. Kaikki tuntui jatkuvan hyvin loputtomiin.
Ajat kuitenkin muuttuivat. Suuri joukko kansan johtajista halusi Maan liittyvän johonkin suurempaan, eurooppalaiseen liittoon. Niin tapahtuikin. Koska kansa oli tottunut luottamaan johtajiinsa, se äänesti kuten toivottiin. Mitään suurta muutosta se ei näyttänyt tuovan, alkuun.
Sitten jotakin hirvittävää tapahtui.
Jossakin päin maailmaa sivistymättömät ihmiset aiheuttivat ongelmia, järjestyshäiriöitä ja sotia ja muita selkkauksia.
Sen seurauksena Maahan alkoi muuttaa ihmisiä maailmalta. Monilla oli tumma iho, mustat silmät, eivätkä nämä olennot puhuneet yleensä sanaakaan Maan kieltä! Joillakin oli omituisia pukeutumistapoja, ja uskontokin oli aivan omituinen.
Rikollisuutta alkoi ilmetä. Naisia ahdisteltiin! Kaikenlainen levottomuus kasvoi.
Maan isänmaalliset voimat eivät luonnollisestikaan voineet tällaista sietää, vaan yrittivät kaikin tavoin saada isiensä maan takaisin onnellisiin aikoihin. He halusivat herättää nukkuvan kansan karmeaan todellisuuteen: maa oli melkein jo menetetty!
Tämä näytti kuitenkin olevan jo melkein liian myöhäistä.
Mitä sitten tapahtui? Heräsivätkö Maan asukkaat lopulta todellisuuteen?
Valitettavasti monet eivät ole heränneet vieläkään. Ja siksi he haluavat kaikkien uskovan siihen uneen, satuun jossa he elivät vuosien ja vuosikymmenien ajan.
Sen pituinen se.
