Missä olit silloin?

"Missä olit silloin?" on Irina Milanin esittämä kappale. Alkuperäiseltä nimeltään Dawn in Ankara.
Kauniin kappaleen (jonka Milan esittää todella upeasti) säveltäjä on yllättäen Ahmet Ertegun, jonka musiikin ystävät tuntevat paremmin  Atlantic-levy-yhtiön toisena perustajajäsenenä.  Yhtiö on yksi ns. mustan musiikin tärkeimmistä julkaisijoista, jonka artistilista on pitkä ja kunniakas.

Missä olit silloin, kun... on myös tuttu fraasi. Missä olit? Mitä teit?  Kun Elvis Presley kuoli? Kun John Lennon ammuttiin?  Kun kuulit Estonia-laivan uponneen? Kun isku World Trade Centeriin tapahtui? Kun liittoutuneet iskivät Irakiin?

Muistan nämä kaikki.

Kun kuulin presidentti John F. Kennedyn ampumisesta, olin muiden sisarusteni kanssa kuuntelemassa radiosta Kaleidoskooppi-nimistä musiikin ajankohtaisohjelmaa. Suomen yleisradion ohjelmaa.
Ampuminen tapahtui Dallasissa, Teksasissa,  marraskuun 22. päivänä  1963 klo  12.30 paikallista aikaa.
Suomessa kello oli tuolloin 20.30. 

Ohjelma keskeytettiin hieman klo 21:n jälkeen (tarkkaa aikaa en muista). Tuolloin internetiä ei vielä ollut, eivätkä uutiset levinneet satelliittien avulla tv-kanavillakaan tosiaikaisina.

Kaleidoskooppi-ohjelma oli yksi harvoja pop- ja iskelmämusiikin ohjelmia 60-luvun radiossa. Suomessa oli vain yksi radioyhtiö (Yleisradio) joka lähetti ohjelmaa kahdella kanavalla.
Ohjelman toimittajia olivat musiikin monitoimimiehet  Paavo Einiö ja Johan Vikstedt. Molemmat toimivat myös levy-yhtiöissä, mikä ei ollut este toimia myös radiossa.
Ohjelma sisälsi kevyesti toimitettuja show- ja musiikkialan uutisia ja luonnollisesti paljon uutta musiikkia. Suomesta ja muualta.

Entäpä sitten  Elvis, Lennon, Estonia, World Trade Center? Irak?

Elviksen kuolemasta kuulin päivällä töissä, radiouutisissa. Tieto oli shokki. Vaikka The King olikin ollut jo miltei passé, tuntui, että eräs aikakausi päättyi. 

Samoin Lennonin ampumisesta kuulin radiouutisista. Tieto tuntui uskomattomalta. Lennon oli tekemässä (jälleen) uutta tulemista. Uutta musiikkia syntyi. Elämä tuntui olevan raiteillaan.

Estonian uppoamisesta kuulin aamulla kelloradiosta. Eihän tuollaista VOI tapahtua!  

World Trade Centeriin syöksyvät lentokoneet näin uutislähetyksessä miltei livenä. 

Irakiin hyökättiin vuonna 2003. Pommitukset alkoivat maaliskuun 19. päivänä. Katselin tyttöystäväni (pari vuotta myöhemmin vaimoni, hän on syntynyt Irakissa) kanssa  televisiosta suorana lähetyksenä  miten maata pommitettiin koska "uskottiin maan diktaattorilla olevan massatuhoaseita" joita koskaan ei löytynyt, ei myöskään yhteyksiä terrorismiin. 

Meistä jokaisen  elämä kietoutuu jollakin tapaa tapahtumiin maailmassa.  Useimmat meistä eivät  suorastaan vaikuta suuriin tapahtumiin.  Toisaalta, sanotaan, että perhosen siiven liike jossakin päin maailmaa voi saada aikaan muutoksen, tuulen kääntymisen,  joka aiheuttaa myrskyn toisella puolella maailmaa...

Joidenkin ihmisten mahdollisuus vaikuttaa maailman ja kansojen  tulevaisuuteen ja historiaan on  hieman keskimääräistä  suurempi...ja syyt ehkä hieman raadollisemmat? 





 

Salaliittoja, uskomushoitoja ja neulojen pistelyä

Erilaiset salaliittoteoriat taitavat olla melkein yhtä vanha juttu kuin maailmanhistoria.

Viimeaikaisia on teoria, että Pariisin terrori-iskun tekijät tunnistettiin, kun poliisi "löysi" yhden epäillyn pudottaman ID- eli henkilökortin.  Miksi kukaan terrori-iskua suunnitteleva pitäisi tuollaista korttia mukanaan? kysyvät epäilijät.

Yksi kaikkein eniten salaliittoteorioita synnyttänyt tapaus on varmasti "syyskuun 11. päivän tapahtuma" eli World Trade Centeriin suunnattu isku. Se kuulema oli USA:n hallituksen järjestämä, jotta saatiin syy Sotaan terrorismia vastaan...
Presidentti Kennedyn murha, Marilyn Monroen itsemurha...teorioita riittää.

Lääketeollisuudestakin on olemassa jos jonkinlaisia salaliittoteorioita. On mm. väitetty, että lääkeyhtiöt ovat kyllä kehittäneet nykyistä tehokkaampia lääkkeitä muun muassa AIDS:iin tai syöpään, mutta ne eivät halua tuoda niitä markkinoille, koska nykyiset lääkkeet tuottavat enemmän voittoa. Ihmisille myös myydään lääkkeitä, joita he eivät tarvitse, ja jotka jopa saattavat aiheuttaa uusia oireita, joita  sitten taas hoidetaan uudella lääkityksellä. On olemassa lääkäreitä, jotka ovat pyrkineet todistamaan tällaiset väitteet tosiksi.  Sattumaako vai ei, jotkut tällaiset lääkärit myyvät kalliita, itse kehittämiään tuotteita ja hanakasti julkaisevat "tutkittua tietoa" näiden tuotteiden paremmuudesta.

Vaihtoehtois- tai luonnonlääketieteeseen uskovia ihmisiä on varsin paljon, ja on yllättävää, miten monet uskovat erilaisiin yrtteihin ym. ja epäilevät ns. koululääketiedettä. Nimi uskomuslääkintä kuulostaa sanana melko skeptiseltä; toisaalta esim. akupunktio ja kiropraktiikka on jo hyväksytty koululääketieteen rinnalle. 

Akupunktiosta on itselläni hyviä kokemuksia. Muutama vuosikymmen sitten kärsin migreenistä kuukausittain, ajoittain lähes joka viikko.  Akupunktiohoito, jota minulle antoi siihen perehtynyt terveyskeskuslääkäri, auttoi. Kohtaukset pysyivät poissa vuosia. Nykyisin saan niitä varsin harvoin, ja ne menevät ohi ilman päänsärkyä. Vaimon huimaus, johon ei syytä löytynyt, katosi muutaman hoitokerran jälkeen.

Juuri nyt on koiramme Billy saamassa akupunktiohoitoa viikottain. Kolmen hoitokerran jälkeen koiraskoiran kivulias lonkka on paljon parempi ja lähes 16-vuotias seniori kävelee ja nousee portaita melkein kuin nuori pentu.

En usko erivärisiin kiviin, magneetteihin, värähtelyihin ja näkymättömiin energiavirtoihin. Ihan perinteinen "koululääketiede" ja kirurgia on pitänyt minut hengissä, ja nautin (hassu sana muuten) melkoisen määrän erilaisia pillereitä joka päivä. Akupunktioon kyllä uskon.   Ja jos Billy osaisi puhua, se varmaan vahvistaisi tämän. Uskokaa vain!