maanantai 6. kesäkuuta 2011

Too old to rockn´roll - much too young to die?



 Tämä oli Jethro Tullin albumin nimi, http://en.wikipedia.org /wiki/Too_Old_to_Rock_%27n%27_Roll:_Too_Young_to_Die!  joskus kauan sitten.

Minä tutustuin rockiin joskus kun Elvis Presley oli vielä nuori. Aivan alkuaikojen musiikkia en muista kuunnelleeni, luultavasti Kipparikvartetti ja Rautavaara ja jopa Georg "Jori" Malmsten kiinnostivat enemmän lastenlauluineen.

60-luvulle tultaessa Elvis oli yhä enemmän siirtymässä balladilinjalle, Eddie Cochran oli kuollut auto-onnettomuudessa, Buddy Holly ja pari muuta rockstaraa lento-onnettomuudessa, Chuck Berry sai linnatuomion alaikäisen tytön kuljettamisesta osavaltiosta toiseen (!?), Jerry Lee Lewis oli pannassa monella radioasemalla avioiduttuaan alaikäisen serkkunsa kanssa jne. Rock and roll oli kuolemassa, kertoi media.http://fi.wikipedia.org/wiki/Rock_and_roll


Sitten alkoi Britanniasta kuulua kummia. Saksassa soitellut liverpoolilaisyhtye jolla oli hassu tapa kammata pitähköt hiuksensa alas otsalla (mop tops) synnytti innostusta etenkin tyttöjen keskuudessa. Levyt aloittivat kipuamisen top teniin.USA:n vierailu sai aikaan ilmiön jota kutsuttiin nimellä British invasion http://fi.wikipedia.org/wiki/British_Invasion .

Rolling Stones (linkki tuskin tarpeen?) nousi maineeseen noin vuotta myöhemmin, vaikka yhtye oli toiminut suunnilleen yhtä kauan kuin Beatles. Fanit olivat hyvin usein poikia, jotka olivat innostuneet amerikkalaisesta bluesista ja mustasta rock´n´rollista kuten Chuck Berry, Little Richard, John Lee Hooker, Muddy Waters etc. http://findarticles.com/p/articles/mi_m1077/is_n3_v52/ai_18980636/.

Paljon on vettä virrannut sen  jälkeen Missisippissä. Rock and roll, nykyisin yleisimmin vain rock, on tänä päivänä miltei vähemmistömusiikkia ja jakautunut useisiin eri tyylilajeihin. Monet tämän päivän nuoret suosivat teollisesti tuotettua, kirjaimellisesti synteettistä musiikkia. Blues on kaikkein suosituinta valkoisen eurooppalaisen kuulijakunnan keskuudessa, fanien keski-ikä lienee jossakin viidenkympin paikkeilla.  Rockia soittavat Stonesien kaltaiset teräsvaarit, mutta toki uuttakin luodaan. Jotkut yhtyeet kuten vaikkapa Kings of Leon (http://www.kingsofleon.com/) kilpailevat suosiosta Madonnojen ja LadyGagojen kanssa.  Enää ei kuitenkaan tanssita rockin tahtiin kuin ehkä jossakin rock-festivaaleilla, missä ikäjakaantuma voi olla melkoisen suuri. Heavy metal on tullut osaksi suomalaista imagoa, ja yhtyeet ovat tunnettuja kaikkialla maailmassa.

Rock and roll will never die, lauletaan monessakin "biiisissä". Monet "legendat" kuitenkin ikääntyvät ja joka vuosi siirtyy soittamaan Yläkerran Orkesteriin yhdessä muiden kuuluisuuksien kanssa.
Kuka sitten on Too old to rocknroll? En minä ainakaan! Ehkäpä joskus kerron seikkailuistani Mustan Musiikin maailmassa...ja onhan sitä olemassa myöskin kantrimusiikki, jazz....Thank You For The Music, lauloi Abba...mutta se on taas toinen juttu.

1 kommentti:

  1. Mulle musiikki on aina ollut lähellä sydäntä. Jo alle kouluikäisenä lauloin taatani kanssa monenlaisia sota-ajan ja sen jälkeisten aikojen veisuja. Tiikerihai oli yksi suosikeistani! Kävin vanhempieni mukana lavatansseissa kun vanhempani niitä järkkäsivät nuorisoseuran siipien suojassa. Teininä pääsin viimein suosikkiyhtyeideni keikoilla käymään ja missä olenkaan nyt... Naimisissa musiikintekijän kanssa... :) Musiikki on siis yhä tärkeä osa elämää. Tietokoneeni vieressä lepoaikojaan viettää kontrabasso, seinällä roikkuu monenlaista sähköbassoa ja -kitaraa, akustisiakin kitaroita parit. Olkkarin nurkassa köhnöttää Hammond ja olohuoneen lattiapinta-alasta ison osan on vallanneet rummut. Ei välttämättä ihan jokaisen musiikkidiggarin toiveunta... (Itsehän en soita muuta kuin suutani)

    VastaaPoista

Bates Motel