Hyvia tapoja tarvitaan!

Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuulu rauhallinen (no, ei ehkä mitä tulee keskusteluun...) ja kauan kestävä ruokailu perheen ja/tai ystävien kanssa.  Pikaruoka hampurilais- ja pizzapaikkoineen on vasta muutaman viime vuosikymmenen mukanaan tuoma ilmiö.
Toki eräänlainen "pikaruoka" on Espanjassakin tunnettu. Kun ihmiset haluavat mennä haukkaamaan jotakin pikkunälkään, ratkaisuna voi olla tapas.

 
Espanjan sana la tapa tarkoittaa kantta tai peittoa. Niinpä uskotaan yleisesti että pieni ruoka-annos joka tarjoiltiin pieneltä lasikannelta pikemminkin kuin lautaselta on tästä saanut nimensä. Lasi laitettiin viini- tai  sherrylasin päälle, jolloin kärpäset eivät päässeet erityisesti makeaa sherryä maistelemaan.

 Tapa  on hyvin tavallinen Andalusiassa, missä se voi toimia joko ns. aperitiivinä eli alkupaloina mutta myös yhä useammin myös aterian korvikkeena. Monet ravintolat myyvät mielellään kokoelman "tapakseja", kuten me suomalaiset niitä kutusumme, vaikkapa viiden tai kuuden alennetulla yhteishinnalla, jolloin niistä todellakin tulee jo täysi ateria.

Mitä sitten voi ja kannattaa valita jos huikoo (vai hiukooko?). Ainakaan valittavista ei ole puutetta.
-    Venäläinen salaatti (ensalada rusa)   eli  tonnikalaa, vihanneksia, oliiveja ja majoneesia.
      Rasvaista mutta hyvää.                   .
-    Lihapullat  (albondigas), tarjoillaan usein ranskanperunoiden kanssa (3-4 pullaa, pieni annos perunoita.
-   Patatas bravas eli lohkoperunat, tarjoillaan mausteisen kastikkeen ja/tai majoneesin kanssa.
-   Tortilla eli perunamunakas, ei pidä sekoittaa meksikolaiseen tortillaan.
-   Boquerones en vinagre eli etikkaiset sardellit.
-   Boquerones fritos, paistetut sardellit.
-   Chorizo, mausteinen sianlihasta tehty makkara.
-   Calamares fritos, paistettua mustekalaa.
-   Jamon serrano, kinkku.
Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin. Herkkusieniä, sipulirenkaita, simpukoita, juustoa.

Palan painikkeeksi voidaan sitten valita maun mukaan joko olutta, viiniä, vettä, colaa tai muuta virvoitusjuomaa. Maitoa ei kukaan tunnu ravintolassa juovan. Sellaisen pyytäminen saattaisi saada aikaan melkoisen silmienpyörityksen, jos kyseessä on aikuinen ihminen.
"Tapaksia" tarjoillaan usein nykyisin myös muissa kuin alkuperäisissä espanjalaisissa ravintoloissa. Esim. monet brittiläiset kahvila-ravintolat ovat ottaneet ne tarjoiltavikseen. Iltapäivän kääntyessä illaksi ei ehkä ole tarpeeksi nälkä kokonaiseen ateriaan, ja varsinkaan lomalainen ei halua syödä itseään "ähkytäyteen", aikaa kun ei haluta tuhlata siestaan ja nukkumiseen.
Paikalliset ihmiset taas syövät ehkä mielellään "jotakin pientä", pelkän juomisen sijaan - tarpeellinen tapa joka monen suomalaisturistinkin olisi hyvä oppia.

Itse korvaan mielelläni lounaan eli suomalaisittain päiväruuan muutamalaa tapaksella.  Kaupungilla liikkuessa tai matkalla se on varmasti parempi keino pitää verensokeri kunnossa kuin hampurilaisravintola. Ja monipuolinen valikoima herkkuja saa veden kielelle ja tarjoaa useampia makuelämyksiä kuin yksi suuri ateria.