"Se nyt ei vaan oo mun juttu!"

Toisinaan ovellemme tupsahtaa siististi pukeutuneita, hymyileviä ihmisiä, jotka kohteliaasti kysyvät, olisiko minulla hieman aikaa keskustella. 

Kohta ilmenee, että he ovat ns. Jehovan todistajia. 
Jos minulla ei ole mitään kesken, ja he puhuvat suomea tai englantia, saatan vastata myöntävästi.  (Puhun myös espanjaa, ruotsia ja saksaa, mutta näillä kielillä keskustelu on jo vaikeampaa.)
Joskus nämä sanantodistajat ovat nuoria naisia, jotka puhuvat synnistä. Kuinka he olivat syntisiä, kunnes usko  tuli heidän elämäänsä ja osoitti kokonaan uuden suunnan, suunnan joka pelasti heidät ja takasi ikuisen elämän. Silloin en voi olla kyynisesti ajattelematta, että nämä kirkassilmäiset sisaret eivät luultavasti tiedä synnistä enempää kuin sika hopealusikasta.  Vaan mistäpä minä tiedän?

Keskustelen silti mieluusti heidän (kuten varttuneempienkin) kanssaan.  Olen aina nauttinut ihmisten kanssa puhumisesta, etenkin kun mennään hieman "on se ilimoja pidellyt" -tasoa pitemmälle.

He saattavat aloittaa kysymällä, olenko ajatellut ikuista elämää. Mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen?   
Vastaan rehellisesti, että minulla on yleensä  ihan tarpeeksi ajateltavaa näissä maallisissa asioissakin.  Osaisivatko he kertoa  kuoleman jälkeisestä elämästä minulle? Tiettävästi kun kenelläkään ei ole eksaktia tietoa asiasta.

Jos  laitan heidät vastaamaan minua joskus askarruttaneisiin kysymyksiin, miksi esimerkiksi kaikkivaltias on luonut niin surkean maailman, mikä on täynnä surua, väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, tullaan vaiheeseen, missä "sananjulistajan" valmiudet tulevat esiin.
Pelkkä fraasi "tutkimattomista teistä" kuin ei riitä.

Valitettavasti Jehovan todistajat hyvin usein ovat hauki on kala -tasoisen väittelyn arvoisia. He ovat kirjansa (ja lehtensä) lukeneet, ja toistavat papukaijamaisesti samaa liturgiaa. 

En koskaan pilkkaa ketään hänen uskonsa takia. Yleensä toivotamme toisillemme hyvää päivänjatkoa ja sillä hyvä. He eivät
ole onnistuneet pelastamaan kuolematonta sieluani, ja olen siitä tavallaan pahoillani, he kun olisivat niin mieluusti halunneet minunkin löytävän uskon siihen jumalaan, johon he ilmeisesti vilpittömästi itse uskovat ja johon uskominen minutkin voisi pelastaa.


Maailman tila ei toki ole ainoa asia, mitä en uskonnoissa ja uskossa saata ymmärtää.
Itsekkäänä ja itsekeskeisenä ihmisenä haluaisin tietää, miksi se kaikkivaltias jumala "herättää" jotkut luomistaan, mutta antaa suuren (suurimman?) osan ihmisistä joutua kadotukseen. Miksi minä en kuulu niihin valittuihin? 
Miksi ylipäänsä on olemassa jonkinlainen "peli" tai "testaus"? Miksi Taivaaseen pääseviä (Jehovan todistajien mukaan) on vain niin pieni määrä? (144 000 voideltua ihmistä.) Jehovantodistajien määrä maailmassa on yli 8 miljoonaa.

Yhtä vähän voin uskoa suomalaisen ev.lut.kirkon mukaiseen Jumalaan tai muslimien Allahiin.   Joka ilmeisesti on sama korkeampi olento, kuten juutalaisten jumalakin. Islamin jumala on ankara ja vaativa, protestanttikristityt sanovat, että Jeesus on meidät pelastanut, ja häneen uskominen riittää, juutalaisuudesta en tiedä.

Ylipäänsä tuntuu, että uskontoja on uskomaton määrä.
Koulussa sai kuitenkin aikoinaan sen käsityksen, että luterilainen kristinusko on ainoa oikea, eikä tätä kyseenalaistaneet kuin julkiateistit, kuten kommunistit. Koulun joulujuhlaan kuului ehdottomasti Tiernapojat, jossa laulettiin mm. herrasta ja kuninkaasta murjaanien maalta. 

Kun olin pieni, kaikkien naapurin   lasten tavoin kävin pyhäkoulua. Raamatussa oli useita kiinnostavia tarinoita, muistan miten esimerkiksi se, miten Sakkeus (se laulun "pienen pieni mies") kiipesi viikunapuuhun ("herran Jeesuksen nähdäkseen"). 
Sakkeus oli veronkerääjä eli publikaani.
Hän oli kerännyt veroja omaan taskuunsa ja oli hyvin rikas. Hän kuitenki lupasi Jeesuksen tavattuaan antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja maksaa moninkertaisesti takaisin niille, joilta oli kerännyt liikaa. 
Tarinan moraali oli alle kouluikäiselle ehkä liian vaikea pala, mutta puuhun kiipeäminen sen sijaan oli jännittävä  yksityiskohta.

Matteuksen evankeliumin mukaan lapsen kaltaisten onkin taivasten valtakunta. Kyse on siis puhtaasti uskosta. 

Valitettavasti minä olen tuon lapsen uskon kadottanut jo kauan sitten.  Jos sitä nyt ihan aidosti koskaan olikaan?

Ehkä usko vain ei ole "mun juttu"? 

Enkeleitä ja yksisarvisia.

Luin netistä (no, luen paria paperilehteäkin, niitä ilmaisia), miten Suomessa kuulema  tutkitaan ihan tosissaan "paranormaaleja ilmiöitä". Turun yliopiston professorin Marja-Liisa Honkasalon johtama tutkimusryhmä on ollut olemassa  vuodesta 2013 lähtien. Tutkimus kuuluu Suomen Akatemian ”Ihmisen mieli” -tutkimusohjelmaan.   Kyselyjä on tehty, ja tulokset julkistetaan keväällä 2017.

Ihan hyvä. Ettei suoralta kädeltä tuomita jotakin huuhaaksi ja höpöhöpöksi.  Siis, ilman todisteita. 

Mutta. Mitä on paranormaali? Puhekielessä käytetään usein myös sanaa yliluonnollinen.
Luonnollinen kai tarkoittaa lähinnä luontoa. "Ja se punavärj´ oli huulilla luonnollinnen" laulettiin vanhassa suomalaisessa iskelmässä. 
Onko yliluonnollinen sitten enemmän kuin luonnollinen?

Minusta yliluonnollinen tarkoittaa jotakin, mitä ihmisjärki ja  tiede eivät voi selittää.  Mennään siis uskomusten tasolle.  

Varmasti yliluonnollisia ilmiöitä voidaan tutkia. Ehkä pitääkin. Minun "yliluonnolliset" kokemukseni ovat tapahtuneet, kun olen ollut esim. korkeassa kuumeessa. Monien kokemukset taas johtuvat erilaisista hallusiogeeneista. Jopa alkoholi voi saada aikaan hallusinaatioita. Muinaisista suomalaisista kerrotaan, että he nauttivat tietynlaisia sieniä kokeakseen uskonnollistyyppisiä elämyksiä.
Beatles-yhtyeen Paul McCartnet kertoi LSD-kokeilunsa jälkeen löytäneensä "elämän tarkoituksen". 

Monet eri uskontojen perusteokset kertovat kokemuksista, joissa "profeetta" on löytänyt jotakin, mikä on riittänyt kokonaisen uuden uskonnon perustamiseen. Mormonit perustavat uskonsa mieheen, joka ilmeisesti hallusinoi ilman huumeita. 
  Isä Jumala ja hänen poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille hänen rukoiltuaan vastausta kysymykseen, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä.

 Martti Lutherilla olisi (nykykäsityksen mukaan) ilmeisesti ollut vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.


Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa hän luki myös paljon Raamattua.


Uskovat ihmiset pitävät luultavasti loukkaavana vertaustani uskontojen ja erilaisten "yliluonnollisten" ilmiöiden mahdollisista yhtäläisyyksistä. 
Uutisen mukaan, tehtävä tutkimus sisältää kuitenkin  myös ihmisten kokemuksia mm.  enkeleistä, joiden olemassaolon  (käsittääkseni) myös esim. kristinusko tunnustaa. 

Olen joskus keskustellut ihan vakavissani ns. uskovien (yleensä kristittyjen) kanssa. Yhteinen loppupäätelmämme on ollut, että USKO on jotakin mikä ihmisellä on. Tai sitten ei. Minulla (valitettavasti) ei ole.  


Odotan silti mielenkiinnolla mitä uutta (mahdollisesti) tutkimus tuo.  Yksisarvishoitoja en kyllä ole suunnitellut aloittavani.

Ei ole Jiisus meitä vielä hylänny!

Isäni, joka oli kirvesmies (kuten kuulema Jeesuskin - tai ainakin rakentaja) osasi ulkoa monia Raamatun sanontoja. Neljä vuotta koulua 1900-luvun alussa  opettivat lukemaan, kirjoittamaan  laskemaan, kertotaulun ja (tottakai) uskontoa.

Isäni kertasi usein (lähinnä leikillään)  uskontotunneilla opittuja fraaseja. Jossakin vaiheessa elämäänsä hän osallistui kirkon hallintoon, mutta ymmärsin, että lähinnä vain koska hän tajusi, miten paljon kirkolla oli poliittista ja taloudellista valtaa. 

Kun joskus kahdeksankymmentäluvulla rakensin omakotitaloa, isäni joskus toisteli fraasia: Ei ole Jiisus meitä hylännyt, kun rakentamisessa ilmennyt ongelma ratkesi.   

Isäni halusi  aina parantaa elämän laatua. Ei saada kirkasta kruunua, sitten joskus. Parantaa elämän laatua omalle perheelle, mutta myös muille, työläisille. Siksi hän osallistui aktiivisesti politiikkaan.

Tänä päivänä monet nuoret eivät halua sitoutua mihinkään.  Oppi siitä, että jokainen on oman onnensa seppä, on mennyt perille.  Politiikka ei kiinnosta. Vain oma menestyminen.

Kuka on työläinen?  Ihminen, joka yrittää elää omalla palkallaan? 

Minä olen ulkona työelämästä. Eläkkeellä. Olin pikkuvirkamies, mutta sielultani työläinen.

Tämän päivän maailmassa on vaikea puhua solidaarisuudesta. ihmisarvosta, tasa-arvosta. Kovat arvot ovat tätä aikaa.  

Taidan olla ulkona tämän päivän elämästä? Ainakaan useita sen arvoja en jaa.