Jommankumman suomalaisen iltapäivälehden (miksi ne muuten ovat iltapäivälehtiä? Nehän tulevat painosta jo varhain aamulla!) jutussa nuoret teini-ikäiset kertoivat, miten vanhemmat vähiten saavan lapsensa nolostumaan ns. sosiaalisessa mediassa. Noudattamalla seuraavia "sääntöjä".
Yksi asia oli ilman muuta selvä: älä yritä puhua nuorten kieltä! Luultavasti käytät kuitenkin väärää tai vanhentunutta sanaa tai sanontaa. Kun olet oppinut uuden muotisanonnan, se ON jo mitä luultavimmin vanhentunut! (Vrt. tämän blogin otsikko.)
Toinen oli: älä ole lapsesi ystävä Facebookissa. Tämä koskee siis teini-ikäisiä; jos "lapsi" on aikuinen, asia on toki toinen. Ei teini-ikäinen varmaankaan halua, että näet hänen ystäviensä päivityksiä ja hänen kavereilleen lähettämiä.
Kolmas, ja varmasti myös tärkeä sääntö: Älä "lepertele" ja kehu teini-ikäisiä lapsiasi maasta taivaaseen. Jokainen teini-ikäinen ainakin tietyssä murrosiän vaiheessa "häpeilee" vanhempiaan jo muutenk
Lähes jokainen vanhempi uskoo, että hänen vastasyntynyt vauvansa on maailman suloisin. Kun lapsi kasvaa, sen kehitys on jokapäiväisen ihmettelyn ja ihastuksen aihe. Ei ihme, että kuvia halutaan laittaa facebookin ja muualle. Ihan kiva niitä on katsella.
Kun lapset kasvavat varhaiseen teini-ikään, he tuskin haluavat kuviaan koko maailman nähtäväksi. Ellei sitten ole kyseessä vaikkapa joukkue, joka on menestynyt ja kuva on esim. lehdestä. Tai menestys yksilölajissa.
Tietysti voidaan aina kysyä, mikä on sitten relevanttia esim. Naamatun eli Facebookin kautta jaettavaksi, ja kenelle. Joidenkin mielestä lähes tosi-tv- mäinen kerronta päivän askareista, ruuasta, liikunnasta. Toiset taas ovat valmiita parantamaan maailmaa tai herjaamaan tai kehumaan kanssaihmisiään ja/tai ns. julkkuja. Monet (kuten minä) jakavat musiikkisuosikkejaan.
No, jokainen voi itse valita, mitä haluaa jakaa ja vastaanottaa. Ja mitä lukee tai jättää lukematta. Ja valita ystävät, ne oikeat ja naamakirjaystävät.
Jos on onnellinen teini-ikäisen lapsen vanhempi, kannattaa ehkä miettiä noita "sääntöja" mitkä nuoret itse ovat nähneet tärkeiksi. Perheneuvottelut kannattaa varmasti käydä ennemmin face to face eli kasvokkain ihan livenä kuin Facebookissa. Uskoisin, että lopputulos on ainakin parempi.
