perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kyllä minä nyt mieleni pahoitin! Olenkin puritaani?!

Muutama vuosi sitten sosiaalisessa mediassa jaettiin ja kehutttiin blogia "ehkäpä lastasi vain vituttaa" (vahvennus minun). Kyse oli siitä, miksi monet lapset ovat itkuisia ja pahalla päällä hoitopäivän jälkeen.
Kommentoin tätä, paheksuin kiroilua ja totesin, ettei pari-kolmevuotias lapsi (toivottavasti) edes tunne ilmaisua.

Minulle kerrottiin, että kyseinen termi on "aivan jokapäiväinen" ja joku jopa ihmetteli, tuleeko minulle todellakin mieleen naisen sukuelimet kyseisestä sanasta. Tulee. Taidan kaiken lisäksi olla pervo?

Minä olinkin yllättäen vanha moralisti, joka on pudonnut kelkasta (vai pitäisikö sanoa kuin eno veneestä?).

Totesin, että jos kyseisen kaltainen kielenkäyttö on aivan jokapäiväistä, ehkäpä vielä esimerkiksi pääministeri syyttää joku kerta oppositiota vittuilusta.

"Maailmassa on olemassa pahaa. Veikka Lahtinen on se ihminen, joka kertoo suosituissa somepostauksissaan meille muille: paha on väärin.

Lahtinen on tässä jutussa esimerkkinä uudesta ajan hengestä, joka on nyt voimissaan. Se liike on uusi puritanismi."


Edellä oleva on lainaus Jose Riikosen blogista .

”Puritanismi perustui Raamattuun ja hurskauteen. Pyhää sanaa oli levitettäväkaikkialle ympäristöön, ja ihmiset oli saatava ymmärtämään oman elämänsä syntisyys. Puritaanien hallintomalli oli ankara, ja siihen sisältyi myös yritys estää lähi.mmäisten syntiset teot.”  -Wikipedia.

"Silloin voi syntyä halu kontrolloida niitä asioita, joita vielä voi kontrolloida, esimerkiksi omaa vartaloaan ja kulutustottumuksiaan. " -Mira Karjalainen. Helsingin yliopiston tutkija.

Karjalainen puhuu ortorektikoista, joiden pakkomielle on syödä mahdollisimman terveellisesti.

”Se on erikoista siksi, että siihen ei ole mitään syytä. Voisimme nauttia elämästä sen sijaan, että vahtaamme aktiivisuusrannekkeitamme”, Karjalainen sanoo.

Arvon tutkijalle ei ilmeisesti tule mieleen, että terveellinen ruoka ja kuntoilu voi olla ainoa keino pudottaa painoa, välttää diabetes tai sydänkohtaus? Varhainen kuolema?

"Esimerkiksi aikoinaan Hanoi Rocks-yhtyeessä runsaasti päihteiden kanssa sekoillut Michael Monroe on vaihtanut huumeet voimisteluun ja uimiseen ja on nykyään tunnettu smoothieiden ystävä.

Fitness-urheilu ja oikeanlainen syöminen ovat muodikkaita juttuja. Ulkoilu on muodikasta. Sienestys on muodikasta."

Mitä vikaa tuossa on?! Jospa ihmiset itse saavat päättää elämästään.

 Ei ole väärin eikä puritanismia että on alettu pohtia, mikä on sopivaa ja mikä ei.” 
-Veikka Lahtinen. 

Minuakin on epäsuorasti syytetty puritaaniksi. Ja miltei samaan hengenvetoon nimitelty vihervassariksi ja suvakiksi. 

Miksi asiallinen keskustelu somessa on niin vaikeaa?
Miksi ihmiset haluavat lyödä leimoja? Ettei keskustelua  tarvitse tai voi jatkaa?

Koska omia mielipiteitä ei voi puolustaa vaan on helpompi hyökätä henkilöön?

Tai "asiantuntija" sotkee keskusteluun pelkkää jargonia jota tuskin itsekään ymmärtää. 




 

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Harrastatko seksiä?

Uutiset Suomessa (siis noissa "iltalehdissä") kertovat melko usein, miten henkilö X "harrasti seksiä"  (selkosuomella: naiskenteli) henkilö Y:n kanssa. Jos (ja kun) kyseessä on julkkis, poliitikko tai molempia, kansa lukee ja "kauhistelee" uskottomuutta. Aina parempi (tai pahempi) jos kyseessä on ns. kunnon kansalaisena tunnettu henkilö.  Aviomies tai -vaimo.  Lasten isä tai äiti.

Minäkin olen elämässäni harrastanut joitakin asioita. Kuten poikasena postimerkkien keräämistä. Kunnes tajusin, että "koko maailman" keräämisessä ei   ollut järkeä. Olisi pitänyt kerätä mieluummin vaikka merkkejä perhosista, tai keskittyä tiettyyn maahan. (Ei kuitenkaan ainakaan Espanjaan, jonka merkeissä oli vain kenraali Franco tai Iso-Britanniaan, jonka mrkeissä oli yleensä kuningatar.)  Myöhempiin harrastuksiin kuuluivat mm. levyjen keräily, lukeminen, elokuvat  ja kuntoilu.  

Harrastaminen tarkoittaa urheilussa että on "amatööri",  siis ei-ammattilainen.

Seksin harrastaminen siis tarkoittaa ei-ammattilaista suhdetta kahden ihmisen välillä?  Vai kuinka?  Seksiammattilaisethan ovat asia erikseen. 

En ole koskaan harrastanut seksiä.  Se ei ole todellakaan kuulunut harratuksiini. Toki nuorena sitä halusi niin paljon kuin mahdollista. Tai vieläkin enemmän... olisi kai pitänyt alkaa muusikoksi? 

Olisiko parempi kutsua sitä harjoittamiseksi?
 Ei pidä sekoittaa harjoittelemiseen mikä on taas ihan eri juttu.

Sanat ovat symboleita.  

Minulle sanat, etymologia, ovat tärkeitä. Siksi yleensä vältän monia nykykielen hyväksymiä ns. alatyylin ilmaisuja. Ainakin kirjoitetussa tekstissä. 

Ehkä vain olen tullut vanhaksi. Tosihan sekin on.  

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Vaimoni on vegaani

Vaimoni on ollut vegaani jo jonkin aikaa. Lähinnä siitä syystä, että hänelle tehtiin  leikkaus (sleeve gastrectom englanniksi, suomenkielistä nimeä en löytänyt) jonka tuloksena hän pystyi syömään vain pienen osan siitä, mitä aikaisemmin. Tarkoitus oli pudottaa runsaasti painoa, ja se onnistui. Hän ei katso olevansa vegaani ns. eettisistä syistä, vaikka kammoksuukin mm. nykyistä teollista ruuan tuotantoa. 

Koska nautitun ruuan määrä väheni radikaalisti, sen laadun piti olla hyvä. Tarvittavat proteiinit, vitamiinit jne. piti löytää.

Se johti vegaaniruokaan. 

Vaimo on terveempi kuin koskaan. Samalla olen itsekin tottunut syömään samaa ilmeisesti todella terveellistä ruokaa kuin hän. Painokin on pudonnut ihan huomaamatta.

No, joskus haluan (ja syönkin) makkaraa, pitsaa, enkä ole koskaan lopettanut myöskään kananmunien syöntiä.  Kananpoikaa tekee mieli, ja kalkkunaa. Vaikka tiedän, miten ne "kasvatetaan". Kala kuuluu ravintooni. Maitotuotteet, kuten juustot (pitsaa lukunottamatta) ja jugurtin olen myös hyljännyt. Maitoa en ole juonut vuosikymmeniin, en edes sitä rasvatonta eli "kurria" kuten maalla kasvanut äiti sitä kutsui.

Maailma muuttuu hitaasti. Minulla ei ole kovinkaan monta vuotta aikaa sitä muuttaa.  Vegaaniksi tuskin alan, ja kasvissyöjänäkään en varmasti tule olemaan tiukkapipoinen. 

Olen kuitenkin  ottanut pienen askeleen eteenpäin.  Enkä tunne paljonkaan menettäneeni.
Vaikka kyllä joskus muistelen miten hyvältä maistuivat mm. cheddar ja sinihomejuusto...

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Koiria ja ihmisiä




Minulla  (ja vaimolla)  on ollut koira tai koiria pian 20 vuotta. 
Ennen ensimmäistäkään koiraa, kun oli lapsi,  meillä kotona oli kissoja.
Monen "kissaihmisen" tavoin en juurikaan tykännyt koirista; ne tuntuivat olevan liian paljon ihmistä mielisteleviä ja ilmeisesti aina  vain kerjäsivät huomiota. Kissat taas tuntuivat olevan itsenäisiä (jopa itsepäisiä) ja paljon riippumattomampia ihmisestä, jotka  tuntuivat olevan  kissan mielestä pikemminkin sen palvelijoita.

Kaikki muuttui, kun perheeseen tuli koira, jolla oli valmiiksi nimi, William.  Minulle se oli aina Billy, tyttöystävälle (nykyisin vaimo) taas Willie.

Koiran ulkoiluttaminen toi pian uusia ystäviä. Koiraihmiset kun puhuvat mieluusti koirastaan/koiristaan, samaan tapaan kuin pienten lasten vanhemmat jälkeläisistään.

Muutama viikko sitten liityin FB-ryhmään nimeltä Elämää koirien kanssa. Sivustolla näytti olevan lähinnä kuvia lemmikeistä, joskus omistajineen.

Jokin aika sitten ryhmässä joku jakoi linkkiä koirasta, jolla näytti olevan uskomattoman lyhyt selkä. Tällaisia koiria on maailmassa tiettävästi vain alle kaksikymmentä. Kyseessä on siis harvinainen epämuodostuma. Amerikkalainen nainen oli löytänyt ressukan hylättynä kadulta.
Jonkun mielestä koiran adoptoinut nainen oli vain yksi  noita ihmisiä, jotka haluavat osoittaa olevansa hyviä ihmisiä ja saada näin huomiota.

Sivustolla jotkut kommentoijat sanoivat, että kyseinen koira pitäisi lopettaa, jotkut epäilivät sen tulevan toimeen vain vahvoilla särkylääkkeillä jne. 

Joku uskoi kyseessä olevan ylijalostuksen tuoma vika.

Sanoin, että en uskonut koiran kärsivän geneettisestä muutoksesta, vaan kyseessä on ilmeisesti  ns. luonnonoikku. Samalla totesin, että jotkut ns. rotukoirat kärsivät ns. geneettisistä sairauksista (ja jaoin siitä kertovan linkin).  Syynä on se, että siitokseen käytetty kanta on joko pieni, tai on käytetty  saman "perheen" jäseniä eli ns. sukusiittoisuus.

Totesin, että ns. monirotuiset (aiemmin puhuttiin usein sekarotuisista) monesti välttyvät  tältä, ja ovat siinä suhteessa usein terveempiä.

Silloinkos myrsky syntyi.

Joku kysyi, että entäs jos kaksi sekarotuista koiraa lisääntyy, tuleeko niiden pennuista terveitä. "Eli tuleeko sinistä ja punaista maalia sekoittamalla valkoista? " 

Joku taas väitti, ettei "sekarotuisia koiria usein edes viedä eläinlääkärille", eli niiden terveydestä ei ole tietoja(!).

Joku taas vaati minua näyttämään tilaston sekarotuisten paremmasta terveydestä(!).

Totesin, että keskustelu on nyt  mennyt täysin uskomattomaan suuntaan. Olin puhunut geneettisistä sairauksista.  En koirien yleisestä terveydestä.  Silti sama jankutus jatkui ja jatkui. 

Lähdin pois kanavalta. Varmemmaksi vakuudeksi erosin koko ryhmästä.

Kokemukseni eri ryhmistä Facebookissa ovat vaihtelevia. Joka ryhmään tuntuu kuuluvan ns. trolleja ja muita  selviä häiriköitä. Usein ns. asiallinen keskustelu on vaikeaa ja muuttuu riitelyksi ja joskus jopa solvausten heittelyksi. (Yhdessä ryhmässä, mihin kuulun, on kaksi häirikköä, joiden harrastuksena tuntuu olevan henkilökohtainen pilkka ja mollaus. )

Sosiaalinen media? Usein, valitettavasti,  kaikkea muuta kuin sosiaalinen.  Onneksi pahimmat häiriköt voi estää blokkaamalla. 
Usein sanotaan, ettei pitäisi kerätä ympärilleen vain samanmielisiä ihmisiä. Tuskin hyödyllistä on sietää myöskään henkilöitä, joiden kanssa keskustelu, syystä tai toisesta, tuntuu mahdottomalta. 



keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Älä ole mulkku - muista näyttää vilkku! ja muuta asiaa liikenteestä.





Espanjalaiset vitsailevat naapureistaan  - kuten kaikki maailman kansat.

Yhden "läpän" mukaan naapuriin Portugaliin vietäviin, (mm-Espanjassa valmistettuihin autoihin SEAT, Nissan, Opel) ei asenneta toimivia "vilkkuja" eli kääntymistä osoittavia valoja, koska kukaan ei niitä siellä kuulema kuitenkaan käytä
Maassa muutaman kerran vierailleena voin todeta, että asiassa on, valitettavasti, kyllä hieman perääkin.

"Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin".
Espanjalaiset autoilijat eivät ehkä ole ajatustenlukijoita, mutta monetn ilmeisesti olettavat muiden tiellä liikkujien olevan.  Niin usein autolla käännytään esim. risteyksessä suuntaa näyttämättä.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että nekin, jotka risteyksessä toimivat oikein, eivät välttämättä ymmärrä liikenneympyrän ja liikenteenjakajan eroa.

Liikenneympyrään ajettaessa suuntaa ei näytetä, sieltä poistuttaessa kyllä. Poistuminen tapahtuu oikealle.  Jos ympyrästä poistutaan heti ensimmäisestä liittymästä, on joskus syytä laittaa vilkku oikealle jo ennen ympyrään menoa tai heti sinne saavuttua.

Liikenteenjakaja taas ohjaa kääntymistä joko oikealle, vasemmalle tai suoraan. Muille tielläliikkujille suuntamerkin näyttäminen on tärkeää. 

Espanjassa, varsinkin eteläisessä,  valoa (lue=aurinko) riittää suurimman osan vuotta, mutta vain päivisin.  Illalla ja yöllä valoa ei ole. Silloin autoissa ja muissa kulkuneuvoissa tarvitaan valot. 
Monet (useimmat) autoilijat laittavat valo päälle aivan liian myöhään.  Valojen tarkoitus kun ei ole vain nähdä, vaan tulla nähdyksi.
Oma lukunsa ovat pyöräilijät (yleensä nuoret ja lapset) joiden fillareisssa ei yleensä ole valoja.  Ulkomaalaiset aikuiset, jotka kuntoilevat pyöräilemällä, yleensä huolehtivat valoista.

Espanja on tunnettu ja menestynyt pyöräilymaa.  Aikuisista kuitenkin vain harvat pyöräilevät.

Jalankulkijoilla ei ole heijastimia (paitsi joillakin, yleensä ulkomaalaisilla).  Niitä ei jaeta ilmaiseksi, kuten mm. Suomessa.  Kaupoissa myydään kyllä erilaisia vilkkuvia valoja, joita etenkin monet koirankävelyttäjät käyttävät.

Jokin aika sitten koirani ja minä jouduimme miltei yliajetuiksi suojatiellä. Minulla ei ollut yleensä mukana pitämäni kynälamppu juuri silloin päällä.  Nyt pidän vilkkuvaa valoa aina pimeän aikana aina mukana.

Suojatie on kyllä yleensä turvallinen paikka ylittää katu eteläisessä Espanjassa. Autoilijat kunnioittavat liikennenvaloja. Jalankulkijoiden mielestä ilmeisesti valot ovat: vihreä, ylitä katu, punainen, ylitä katu nopeasti ja varovaisuutta noudattaen.

Olen monesti todennut, että andalusialaiset ovat nopeita vain liikenteessä. Etelämaalainen luonteenlaatu saa aikaan sen, että kohteliaisuus voi muuttua salamannopeasti kiukkuun.  


Suomalaisena (eteläisessä) Espanjassa täytyy sopeutua paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin. 






perjantai 9. helmikuuta 2018

Viimeisten aikojen viisaat




Minulla on tuttu ( tai voisi kai sanoa kaveri)

, joka joskus väitti uskovansa, että Elvis on yhä elossa.  
Sosiaalisessa mediassakin jaetaan kuvaa partaisesta miehestä, joka todellakin näyttää siltä, miltä Elvis Aaron Presley voisi näyttää nykyisin. Hän olisi täyttänyt tammikuussa 83 vuotta.



Sama kaverini myös uskoo, että hallitukset ovat vastuussa huumeiden myynnistä (ei ainoastaan esim. Kolumbiassa, vaan kaikkialla maailmassa).

Ja yhä parempaa/pahempaa seuraa: Vatikaani hallitsee prostituutiota. Kaikkialla maailmassa. Viimeiset kolme paavia ovat kuulema tästä vastuussa...
No, mies on entisestä neuvostotasavallasta, Latviasta. Ehkä se selittää jotakin? 


Amerikassa (USA) on ryhmä ihmisiä, joka uskoo, että maapalloa ei ole, vaan litteä lätty. Heillä on myös oma sivusto netissä.

Suomen presidentin vaaleissa olisi joittekin mielestä voittajan pitänyt olla Laura Huhtasaari, joka  tosiasiassa   kuulema  sai yli 70 prosenttia äänistä.  Vaalit olivat epärehelliset, numeroita muutettiin. 

Koko maailmaa ilmeisesti hallitsevat voimat, joita ei hallitse kukaan. Se on jonkinlainen juutalais-kommunistinen, yhdessä muslimien kanssa toimiva, valkoisen rodun ja länsimaisen sivistyksen tuhoa haluava epäpyhä allianssi.

Jotta me, valkoinen ylivertainen rotu,  voimme selviytyä, meidän tulee varustautua foliohatuilla, koska nämä pahuuden voimat hyökkäävät kimppuumme armottomasti, manipuloiden aivojamme. 

Aikaa ei ole hukattavissa! Kyseessä on länsimaisen sivistyksen selviytymistaistelu! Oletko valmis? 




torstai 8. helmikuuta 2018

Kun on A-olutta...






Suomessa on sanonta: Kun on A- olutta, on B -ystäviä. 
Kirjoitustavasta kai riippuu, tarkoittaako tuo, että kun on: A) olutta, niin on B) ystäviä  vai että kun on A-olutta, se tuo B-luokan ystäviä. Miten milloinkin, kai? 

Mikään ei tuo ystäviä yhtä helposti kuin menestys. Ja raha. Joissakin tapauksissa molemmat yhdessä. 

Olen seurannut tamperelaisen, menestyneen ja legendaarisen kiekkoseuran taaperrusta tämän vuoden Liigassa. 

En ole tamperelainen, en edes enää asu Suomessa. Nykyisen teknologian avulla  voi kuitenkin katsella suomikiekkoakin suorana netissä miltei missäpäin maailmaa tahansa.

Viime vuoden upea taistelu pudotuspeleissä varmasti sai ainakin joukkueen fanit odottamaan tältä(kin) kaudelta paljon.
Valitettavasti näyttää siltä, että pudotuspeleihin ei joukkue tänä keväänä yllä. Tätä kirjoittaessani toivo kuitenkin vielä elää.
Joukkue on pelannut tasaisia otteluita mutta lopussa on usein voitto livahtanut käsistä (tai lavasta).  Valmentajan vastuulla on pitää pakka koossa, ja laatia pelisuunnitelma ja -taktiikka sen mukaan.

Sosiaalisessa mediassa jotkut ovat lausuneet uskomatonta soopaa. Joko kyseessä ovat "feikkifanit" eli trollaajat, tai sitten joidenkin ihmisten suhteellisuuden taju ja käytöstavat ovat alle arvostelun.
Kuten osoittaa  mm. vaatimus että joukkueen pelajien tulisi pyytää anteeksi faneiltaan (!) "huonoa asennettaan ja todellisen motivaation puutetta", mikä on lähinnä naurettava.

Nobody knows you when you´re down and out, lauletaan vanhassa kappaleessa.  
Voittajien seuraan on kyllä aina pyrkijöitä.

Tappion päivinä  NE hävisivät TAAS.