Kuuntelen Tomppaa...

 Vuotta 1968 on jälkeenpäin usein kutsuttu Hulluksi vuodeksi.
Vietnamin sota oli kuumimmillaan, samoin sen vastustus. 
Opiskelijat mellakoivat Pariisissa, myös Suomessa Vanha vallattiin. Amerikkalainen kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King murhattiin, samoin demokraattien presidenttiehdokas Robert Kennedy.

Tsekkoslovakian "Prahan kevät", yritys lieventää kommunistipuolueen valtaa, murskattiin Varsovan liiton  joukkojen miehityksellä. 

Musiikin puolella Suomi jäi jaetulle viimeiselle sijalle Euroviisuissa. Espanja voitti.

Suomalaisten single-levyjen rintaman vuonna 1968 pystyi murtamaan vain Tom Jonesin Delilah. Huhtikuun myyntilistan kärjessä. 


 Miltei kaikilla nuorilla oli tuona kesänä valkoiset tai kitin väriset farkut. Muotia edesauttamassa lienee ollut suosittu tv-sarja Mission Impossible eli Vaarallinen tehtävä.
 Sarja sai Golden Globe -palkinnon vuonna 1968, ja sen näyttelijät saivat useita Emmy-palkintoja.

 Tuona kuumana kesänä 1968 ei voinut välttää Delilah-kappaleen kuulemista radiosta päivittäin. Ellei "Tompan" niin sitten Tapani Kansan laulamana.

Minä itse kuuntelin enimmäkseen rockia. Oikeaa musiikkia.  Rolling Stones oli onneksi palannut  psykedeliakokeiluista (pikemminkin -sekoilusta) perusrockiin: Jumpin´ Jack Flash. 
Ja muuta  oikeaa musiikkia olivat mm.  Cream, Jimi Hendrix. John Mayall. Elvis (enimmäkseen alkuaikojen tuotanto), blues.  No, toki  jazz myös.  Myöhemmin reggae, maailmanmusiikki, klassinenkin.

Toki Jonesin laulu oli kieltämättä  mahtavaa kuultavaa.   Parhaimmillaan  mm. Delilah- ja  Green Green Grass of Home -biiseissä. Viimeksi mainittua,  tarinan mukaan, tarjottiin joskus myös mm. Elvikselle, joka hylkäsi sen.  Jonesin versiota ennen kappaleen oli levyttänyt mm. kanrtimusiikkiin siirtynyt entinen rockari Jerry Lee Lewis. Vasta Tom Jonesin versiosta tuli varsinainen megahitti.

70-luvun puolivälistä lähtien Jonesin suosio laski.  80-luvulla mies levytti (monien ikääntyvien mieslaulajien tapaan) paljon country-musiikkia, pääsemättä korkealle listoilla. Hiljaiseloa jatkui  80- ja 90-luvuilla,  muutama kappale (kuten versio Princen kappaleesta Kiss, vuonna 1988)  nousi korkealle listoille.


Tom Jones teki todellisen  come backin levyttäessään  vuonna 1999 albumin Reload .
 Levyllä on duettoja useiden artistien kanssa. Albumista tuli Tom Jonesin menestynein albumi. Se myi maailmanlaajuisesti yli 6,5 miljoonaa kappaletta.

Vasta tuolloin  aloin ottaa miehen tosissaan. 60-luvun showt olivat olleet jokseenkin korneja; Jones lopetti TV-showt jollakin rock medleyllä, yrittäen liikkua kuin alkuaikojen  Elvis.   Jokseenkin heikoin tuloksin.

"Uusi" Tom Jones oli kypsä laulaja. Ei pelkkä "crooner".

Paula Koivuniemi laulaa kuuntelevansa Tomppaa:

¨ Tuo ääni fiilistä tihkuu ei ihme että naiset hihkuu
se täyttää autoradion Tom Jones vielä vedossa on
musiikki muistoja kantaa
voi Walesin Tiikeri lohtua antaa"  

Kyllä minäkin kuuntelen Tomppaa. Jopa niitä vanhoja kappaleitakin (en vaihda radioasemaa, jos kuulen). 
Vaikka nostalgia ei kuulema olekaan kuin ennen? 

"Tom Jones vielä vedossa on". On se.  

Hullu vuosi mutta tapahtui jotakin hyvääkin...

Armon vuonna 1968 tapahtui paljon;   vuotta on usein nimitetty Hulluksi vuodeksi 
Prahan kevät alkoi,  päättyäkseen Varsovan joukkojen miehitykseen silloisessa  Tsekkoslovakiassa
Martin Luther King jr ja Robert Kennedy joutuivat salamurhan kohteeksi USA:ssa.
Pariisissa opiskelijat mellakoivat. Suomessakin "Vanha" vallattiin. 
Vietnamin sota oli täydessä käynnissä.
Laivanvarustaja, maailman rikkaimpiin miehiin kuuluvsa Aristoteles Onassis ja presidentin leski Jacqueline Kennedy vihittiin.
Apollo 8 kiersi kuun. Juri Gagarin, maailman ensimmäinen avaruuslentäjä, kuoli tapaturmaisesti.
Meksikossa käytiin kesäolympiakisat. Bob Beamon hyppäsi pituushypyssä 890 cm, mikä paransi maailmanennätystä 55 senttimetrillä. Ennätys pysyi voimassa vuoteen 1991 saakka.

Musiikissakin  tapahtui paljon. 

Maailmalla syntyi useita bändejä jotka kohosivat maailmanmaineeseen: Black Sabbath, Deep Purple, Free, Judas Priest, Nazasreth, Rush, Yes.
Elvis Presleyn tv-show, jota on sittemmin usein nimitetty 1968 Come Back Specialiksi, lähetettiin USA:ssa joulukuun 3. päivänä. 

 Suomessa Mainos-TV:ssä valittiin ensimmäinen Syksyn sävel. Voittaja oli Kristian. Syksyn Sävel säilyi MTV3:n ohjelmistossa vuoteen 2001 ja herätettiin henkiin jälleen vuonna 2011.

Olin aikoinaan, jo -60-luvun alussa,  innostunut bluesista, lähinnä Rolling Stonesien, Animalsien, Kinksien ja muiden brittibandien kautta. Sittemmin, 60-luvun ja 70-luvun vaihteessa  blues tuli yhä suositummaksi Britanniassa ja (heh) sen syntymämaassa USA:ssa. Valkoihoinen yleisö "löysi" tämän musiikin.  John Mayall´s Bluesbreakers, Fleewood Mac (alkuaikoinaan), Groundhogs, Savoy Brown Blues Band,  Nine Below Zero...lista brittiyhtyeistä on pitkä. USA:ssa valkoiset bluesyhtyeet kuten Canned Heat ja Paul Butterfield Blues Band pitivät bluesin ja bluesrockin  lippua korkealla.  Suomen radiossa (YLE)  Pekka  Gronow soitti jazzia ja bluesia. Varsinaisia rock-ohjelmia oli todellä vähän. Kaupalliset radioasemat tulivat vasta pari vuosikymmentä myöhemmin. 

  


Suomen musiikkielämässä tapahtui myös.

Singlelistoja hallitsivat tutut kotimaiset nimet:  Irwin, Danny, Kai Hyttinen, Päivi Paunu.  Ja tietysti Simo Salminen Pornolauluineen....LP-levyjen kulta-aika ei ollut vielä tullut.
Tiedotuspuolella sentään tapahtui jotakin uutta.
Syntyi Finnish Blues Society. 
Blues News oli lehti, jonka vuosikerran sai liittymällä em. yhdistykseen. Vuosittaista maksua en muista, mutta kahtena ensimmäisenä vuonna lehti ilmestyi kolme kertaa. Muoto oli tabloid-kokoinen sanomalehti. Lehti jakoi tietoa bluesin ja soulin sekä rock and rollin suurista ja pienemmistäkin nimistä. Sen vaikutusta suomalaiseen musiikkielämään tuskin voi yliarvioida, vaikka jäsenmäärät eivät yhdistyksessä suurensuuria olleetkaan.
.Yksi ns. mustaan musiikkiin erikoistuneen yhdistyksen perustajajäseniä oli Jukka "Waldemar" Wallenius  
Wallenius vastasi suurimmasta osasta lehden sisältöä alkuvuosina. Jossakin vaiheessa Waldemar päätti, että oli aika mennä eteenpäin.Nuoren miehen elämänura löytyi musiikin parista: Blues Newsin jälkeen Musa (1972) ja sitten Soundi (1975).    

Ennen Musaa Suomessa ei ollut todellista rock-lehteä. Suosikki oli tyttöjen fan-lehti, joka meni mukaan kaikkeen mikä myi. Rytmi taas oli silloin vielä Suomen Jazzliiton julkaisema, ja  tiukasti jazz-lehti. Nykyisin lehti on lähinnä rock- ja popkulttuurilehti, vuonna 2005 tapahtuneen kustantajan vaihdon myötä. 

Musa kertoi rockista, soulista, popìsta. Bluesiakaan ei ollut unohdettu. Musaa ei enää ole, mutta Soundi ilmestyy edelleen.  Musiikkilehti Rumba syntyi vuonna 1983.
Tänä päivänä myös  Blues News ilmestyy edelleen. Virkeä keski-ikäinen on yhä voimissaan. 

Suomalainen rock-journalismi tavallaan siis  syntyi  tuona "hulluna vuotena". Blues elää tänäänkin. Kuten yksi bluesin perusnimistä, Muddy Waters aikoinaan lauloi: "The Blues Had A Baby And They Named It Rock And Roll". Ilman Watersia, Chuck Berryä ja kumppaneita ei olisi rock and rollia, ei Elvistä, Beatlesia, Rolling Stonesia. Ja kaikkea sitä afroamerikkalaisen musiikin kirjoa, mistä saamme tänään  nauttia.

 Toivoisin, että tämän päivän nuoret (ja miksei varttuneemmatkin?)  tutustuisivat afroamerikkalaisen  musiikin "juuriin". Sieltä löytyy paljon sellaista mikä saa tämän päivän teollisen popin tuntumaan tosi köyhältä;   kuin  hampurilaispaikan pikaruoka  verrattuna kunnon ateriaan. Edellä mainitut lehdet ovat tuossa löytämisessä avuksi. Kaikki luonnollisesti löytyvät myös netistä. Useita pelkästään netissä ilmestyviä musiikkisivustojakin on, joten ainakaan informaation puutetta ei voi syyttää jos mieleistä musiikkia ei tunnu löytyvän.  Top 30-hittejä putkessa soittavat radiokanavat ja läyhäiset musiikkivideot eivät "vakavaa" musa-fania kauaa miellytä.  YouTube ja lukuisat nettiradiot ja googlehaku käyttöön! 

Maailma on täynnä hyvää musiikkia, vanhaa, uutta ja kaikkea siltä väliltä. Sen käyttö äänimassana ja "seinäpaperina" on musiikin pilkkaa. Siis etsimään, ja löytämään, mars mars!