lauantai 30. tammikuuta 2016

Kuuntelen Tomppaa...





 Vuotta 1968 on jälkeenpäin usein kutsuttu Hulluksi vuodeksi.
Vietnamin sota oli kuumimmillaan, samoin sen vastustus. 
Opiskelijat mellakoivat Pariisissa, myös Suomessa Vanha vallattiin. Amerikkalainen kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King murhattiin, samoin demokraattien presidenttiehdokas Robert Kennedy.

Tsekkoslovakian "Prahan kevät", yritys lieventää kommunistipuolueen valtaa, murskattiin Varsovan liiton  joukkojen miehityksellä. 



Musiikin puolella Suomi jäi jaetulle viimeiselle sijalle Euroviisuissa. Espanja voitti.

Suomalaisten single-levyjen rintaman vuonna 1968 pystyi murtamaan vain Tom Jonesin Delilah. Huhtikuun myyntilistan kärjessä. 


 Miltei kaikilla nuorilla oli tuona kesänä valkoiset tai kitin väriset farkut. Muotia edesauttamassa lienee ollut suosittu tv-sarja Mission Impossible eli Vaarallinen tehtävä.
 Sarja sai Golden Globe -palkinnon vuonna 1968, ja sen näyttelijät saivat useita Emmy-palkintoja.



 Tuona kuumana kesänä 1968 ei voinut välttää Delilah-kappaleen kuulemista radiosta päivittäin. Ellei "Tompan" niin sitten Tapani Kansan laulamana.

Minä itse kuuntelin enimmäkseen rockia. Oikeaa musiikkia.  Rolling Stones oli onneksi palannut  psykedeliakokeiluista (pikemminkin -sekoilusta) perusrockiin: Jumpin´ Jack Flash
Ja muuta  oikeaa musiikkia olivat mm.  Cream, Jimi Hendrix. John Mayall. Elvis (enimmäkseen alkuaikojen tuotanto), blues.  No, toki  jazz myös.  Myöhemmin reggae, maailmanmusiikki, klassinenkin.

Toki Jonesin laulu oli kieltämättä  mahtavaa kuultavaa.   Parhaimmillaan  mm. Delilah- ja  Green Green Grass of Home -biiseissä. Viimeksi mainittua,  tarinan mukaan, tarjottiin joskus myös mm. Elvikselle, joka hylkäsi sen.  Jonesin versiota ennen kappaleen oli levyttänyt mm. kanrtimusiikkiin siirtynyt entinen rockari Jerry Lee Lewis. Vasta Tom Jonesin versiosta tuli varsinainen megahitti.

70-luvun puolivälistä lähtien Jonesin suosio laski.  80-luvulla mies levytti (monien ikääntyvien mieslaulajien tapaan) paljon country-musiikkia, pääsemättä korkealle listoilla. Hiljaiseloa jatkui  80- ja 90-luvuilla,  muutama kappale (kuten versio Princen kappaleesta Kiss, vuonna 1988)  nousi korkealle listoille.


Tom Jones teki todellisen  come backin levyttäessään  vuonna 1999 albumin Reload .
 Levyllä on duettoja useiden artistien kanssa. Albumista tuli Tom Jonesin menestynein albumi. Se myi maailmanlaajuisesti yli 6,5 miljoonaa kappaletta.

Vasta tuolloin  aloin ottaa miehen tosissaan. 60-luvun showt olivat olleet jokseenkin korneja; Jones lopetti TV-showt jollakin rock medleyllä, yrittäen liikkua kuin alkuaikojen  Elvis.   Jokseenkin heikoin tuloksin.

"Uusi" Tom Jones oli kypsä laulaja. Ei pelkkä "crooner".

Paula Koivuniemi laulaa kuuntelevansa Tomppaa:

¨ Tuo ääni fiilistä tihkuu ei ihme että naiset hihkuu
se täyttää autoradion Tom Jones vielä vedossa on
musiikki muistoja kantaa
voi Walesin Tiikeri lohtua antaa"  


Kyllä minäkin kuuntelen Tomppaa. Jopa niitä vanhoja kappaleitakin (en vaihda radioasemaa, jos kuulen). 
Vaikka nostalgia ei kuulema olekaan kuin ennen? 

"Tom Jones vielä vedossa on". On se.  

Bates Motel