Syyria. Ja mitä seuraavaksi?

Sosiaalisessa mediassa, ja televisiossa maailmanlaajuisesti, on näkynyt Syyrian opposition jakamaa kuvamateriaalia, joka on todella järkyttävää. Aikuisia ja lapsia, joilla on hirvittävän näköisiä palovammoja, uhreja, jotka sätkivät joidenkin hermokaasujen myrkyttäminä.

Oppositio sanoo, että tämän lopettaminen on lännen moraalinen velvoite. 

Näin varmasti onkin.

Mutta. Miksi "länsi" reagoi vasta nyt? Ottaako "länsi" eli USA ja UK mahdollisesti osaa sotaan, tukemalla toista osapuolta, eli kapinallisia?

Joskus kylmän sodan loppuaikoina, kun USA halusi Afganistanin pääsevän  eroon Moskovan tukemasta kommunistihallinnosta, USA tuki Osama Bin Ladenia...loppu on historiaa. 

Kun Saddam Hussein (joka oli  vielä  USA:n liittolainen, kun Irak soti Irania vastaan) olikin yhtäkkiä vihollinen, kehitettiin teoria "massatuhoaseista".  Tämän päivän Irak on sen omille kansalaisille vaarallisempi paikka elää kuin koskaan.

Nyt ollaan taas menossa vapauttamaan maata. Syyriaa. Entäpä jos USA taas veikkaa väärää hevosta? 

Joka elää, näkee. 

Ellet ole puolellamme olet meitä vastaan!

Maailman mediassa tuntuu olevan olemassa eräänlainen kilpailu: Mikä on viikon shokki?!

"Hyvinä aikoina" (milloin sellainen oli viimeksi?) shokki oli jonkun Hollywood-staran yhtäkkinen avioero, tunnetun rock-bandin jäsenen ero, jne.

Viimeisin "järkky" oli - tietysti - Bostonin maratonin pommi-isku.
Miksi? Koska siinä kuoli enemmän ihmisiä, kuin missään muualla samalla viikolla. Ei.
Koska haavoittuneita oli enemmän kuin missään muualla. Nope.

Koska se tapahtui USA:ssa, median johtavassa maassa.

Monet ihmiset (minä muiden mukana) ovat muistuttaneet, että samana päivänä Irakissa kuoli yli  50 henkilöä, kun Bostonin kuolonuhrien määrä oli "vain" kolme.  Afganistanissa ja Syyriassa kuoli myös enemmän ihmisiä kuin Bostonissa. Samana päivänä.

Onko sitten oikein verrata kuolonuhrien määrää, määritellä sen perusteella, mikä olisi oikea määrä uutisointia ja kommentteja? On - ja ei. Jokainen väkivaltainen kuolema on väärin.

Miksi sitten ns. länsimaihin kohdistuva terrorismi saa niin suuren huomion? Ei (pelkästään) siksi, että maailman media on amerikkalaisten ja muiden länsimaisten hallinnassa.  Rehellisyyden nimessä on pakko myöntää, että ääri-islamilainen terrorismi pelottaa niitäkin, jotka eivät näe maailmaa mustavalkoisena. Se pelottaa minuakin. Olen naimisissa irakilaisen kanssa, mutta hän tuskin on terroristi?!

Tätä kirjoittaessani ei tiedossa ole, kuka tai ketkä ovat vastuussa Bostonin iskuista.  Se selviää varmasti. Yleensä ääri-islamilaiset ryhmät ovat ylpeitä(!) ilmoittaessaan olevansa vasttuussa. Jotkut, jopa, kun se EI ole totta.

Tämän blogin otsikko viittaa Pepe Willbergin albumiin Niin vähän on aikaa, kappaleeseen Raja, jonka sävelsi Henrik Otto Donner.Teksti on  Aira Sinervon. Se vaatii meitä ottamaan kantaa, koska on pakko valita.  Silloin oli kysymys kapitalismista ja/tai sosialismista.  Aika näytti, ettei näin ollut. En usko, että näin on tälläkään kertaa.

Maailma muuttuu. Annetaan sen muuttua. Eikä annata periksi niille, joiden mielestä se muuttuu vain miekan ja veren kautta!