Eurovaalit vs. jääkiekko. Eli mikä se onkaan tärkeätä elämässä?

En ole koskaan ollut varsinaisesti ns. poliittinen henkilö.
Isäni oli pitkän linjan sosiaalidemokraatti, ja kodissani seurattiin aktiivisesti uutisia ja päivän tapahtumia.  Kirvesmiehelle ja aktiividemarille kertyi luottamustoimia.  

Äitini oli pienen tilan tytär. Tilan, joka pilkottiin vieläkin pienempiin osiin sisarusten kesken. Äidille jäi pala metsää, joka myytiin, kun isäni rakensi rintamamiestontille omakotitalon muutamaa vuotta ennen syntymääni.

Kuusikymmentäluvulla nuoriso radikalisoitui. Olin liian nuori osallistumaan tähän, mutta seitsemänkymmentäluvulla, kun kulttuuriradikalismi monessa maassa oli valjastettu kommunistien valtaan, tunsin monia nuoria, joita alettiin nimittää taistolaisiksi (Taisto Sinisalon mukaan) tai jopa stalinisteiksi. 
He tuntuivat lähes kritiikittömästi omaksuneen  "vallankumouksellisen ideologian".  Hyvin usein he tulivat ns. hyvistä perheistä eli porvaristaustasta.

Minä en kelvannut  taistolaisten joukkoon (joskaan en sinne kovasti edes yrittänyt). Yksi syy oli se, että mm. kuuluin Vietnam voitttaa -ryhmään, eli olin siis kiinalaismielinen (!) mikä oli tuohon aikaan pahempaa kuin olla porvari...

Monet ovat sittemmin kääntäneet takkinsa. 

Tunnetuimpana tietysti "Nalle" Wahlroos.

Minun ei ole tarvinnut takkiani kääntää.

"Taistolaisuuden" suosiota on selitetty monella eri tavalla. Luonnollisin selitys on mielestäni yleiseurooppalainen radikaalin ajattelun leviäminen 60-luvulla, minkä jotkut poliitikot sitten valjastivat omaan käyttöönsä. "Ajan henki", mitä sillä sitten ymmärretäänkin.

Hieman raadollisempi on käsitys, että taistolaisnuorten bileissä riitti viinaa, ja taistolaistytöiltä "sai". Mitäpä nuori mies muuta kaipaisi? 

Sitten mennään jo salajuoniteorioiden puolelle.  Porvarisnuoret liittyivä porukkaan, tuhoamaan työväenliikettä sisältäpäin (!).

Olen etsinyt eurovaalien tuloksia netistä ja nettilehdistä.
Suomen kohdalla tuntuu olevan helpompi löytää kommentteja jääkiekon "skandaalimaisesta tuomaritoiminnasta" kuin vaaleista.

Espanjassa viikonlopun tärkein uutinen oli tietysti Champion´s Leaguen loppuottelu.  Kukapa vaaleista välittäisi? 

No, rehellisyyden nimissä on todettava, että äänestysprosentti Espanjassa oli yli keskiarvon, suurempi kuin esimerkiksi Suomessa. 

Luultavasti Suomen kulta MM-kiekossa oli suomalaisille tärkeämpi kuin mikään muu asia viime viikonloppuna. 

Ehkä se olisikin ollut, todella ?  Ainakaan "Leijonat" eivät vaaleista paljoa perustaneet, uutisten mukaan. Ruotsin (!) lähetystössä kun kuulema olisi voinut äänestää.  

No, ainakin Suomi jätti taakseen rakkaan vihollisen Ruotsin. Ja, kuulema, urheilulehtien asiantuntijoiden mukaan, B-joukkueella. Toivotaan, että seuraaviin kisoihin saadaan ihan oikea A-maajoukkue! 

Sitä odotellessa, nautitaan jalkapallon MM-kisoista, ja haaveillaan, että Suomi joskus pääsisi edes niihin pelaamaan.  Ruotsillakin on kaksi hopeaa...ainahan saa haaveilla? 

Kiekkohuumaa Aurinkorannikolla?

Jokakeväinen kiekkohuuma on Suomessa tältä vuodelta ohi.


Espanjan Enokin on tänä  vuonna jälleen seurannut internetin kautta jääkiekon MM-kisoja. Kaikkea urheilua kun on saatavissa vuorokauden ympäri kaikkialta maailmasta. Ja täysin ilmaiseksi.

Jääkiekon seuraaminen Aurinkorannikolla ei ole niin eksoottista kuin voisi ajatella. Ensinnäkin, säät ovat olleet koko talven todella vaihtelevia, ja siihen huonompaan suuntaan.  Kun Suomi pelasi arkkivihollista Ruotsia vastaan, lämpötila Suomessa oli ajoittain korkeampi kuin "rannikolla". Normaalisti tähän aikaan on ns. shortsikeli.

Jääkiekko ei ole täysin tuntematon laji Espanjassakaan. Maajoukkue pelaa  IIHF:n II-divisioonassa ja maassa pelataan myös kansallista liigaa. Rullakiekko on myös suosittua.

Tulos  kisoissa on kaikille kiekkofaneille selvillä.  Katsotaanpa.

Monet Isot Kiekkomaat olivat ulkona yllättävän pian. Venäjän supertähtien esitys oli odotettua heikompi, samoin kovaksi ennustettu Kanada ei sitten ollutkaan niin hyvä, ja Tsekki ja Slovakia olivat melkoisia pettymyksiä.

Entäpä sitten Suomi? Ennen kisoja monet kiekkojohtajat arvostelivat kovin sanoin pelaajia, jotka " eivät olleet valmiita taistelemaan isänmaansa puolesta."  Todellisuudessa, monet pelaajat olivat joko loukkaantuneita, puolikuntoisia tai tunsivat tehneensä jo osansa maajoukkueessa. Tähän jokaisella pelaajalla varmasti on oikeus.

Jääkiekon MM-kisat käydään joka vuosi samaan aikaan kun pohjoisamerikkalainen ammattilaisliiga  NHL yhä jatkaa mitaliotteluitaan. Tämän vuoksi pienet maat kuten Suomi ja Ruotsi, osittain myös Tanska, Norja ja Saksa sekä Tsekin tasavalta ja Slovakia, eivät koskaan saa jalkeille parasta joukkuetta.En voi kuvitella tilannetta, missä jalkapallon MM-kisoista puuttuisivat maailman parhaat pelaajat.

Sveitsin joukkue, joka voitti hopeaa, oli käsittääkseni paria pelaajaa lukuunottamatta koottu kansallisista joukkueista.  Kenellekään ei kuitenkaan ilmeisesti tullut mieleenkään kutsua joukkuetta "puulaakijoukkueeksi", kuten Suomea kutsuttiin.

Jääkiekko on suosituin urheilulaji Kanadassa ja Suomessa.   Onhan se vauhdikas laji. Ja pelaajat varmasti huippu-urheilijoita, vaikka (kuten suomalaisuuteen kuuluu?)  esim. Suomen maailmanmestaruuksia on usein vähätelty.

Suomelta ei odotettu  paljoa. Menestyksen myötä ruokahalu kasvoi, ja pronssi olisi ollut hieno saavutus.
Se jäi hiuskarvan päähän.   Usein sanotaan "he olisivat ansainneet voiton" yms. Urheilussa ei ansaita voittoja, ne otetaan.  Leijonat ansaitsevat koko kansan arvostuksen.   Ensi vuonna on uusi pakka, uudet pelit.