Upeeta!!!!

Kyllä sosiaalinen media on vaan hieno juttu! Ilman sitä en ehkä olisi ikinä kuullut karppaamisesta (vieläkö se on muodikasta?), oppinut uudissanoja (ainakin ulkosuomalaiselle) kuten pelittää, parhautta, sanontoja No hyvää päivää! No haloo! Elämä on.  jne.

Televisio-ohjelmienkin valistava ja sivistävä taso on noussut viime vuosina  suorastaan huimasti.  Julkimoita viedään autiolle saarille, pakotetaan syömään jos jonkinlaisia ötököitä.
  Big Brother -ohjelmassa tirkistellään mitä - jos mitään - tapahtuu peiton alla. Suomalaisessa versiossa   ihmiset ovat humalassa.  Kuka mykkänä istuvia ihmisiä jaksaisikaan katsella?

BBC aloitti vuosia sitten ohjelman, missä julkut tanssivat "oikeiden tanssijoiden kanssa. Ohjelma sai jättisuosion, minkä vuoksi muut tv-kanavat Iso-Britanniassa joutuivat keksimään omia julkkuohjelmiaan. Niinpä nämä taivaan lahjat rahvaalle luistelevat tai tekevät muuta hauskaa.

Viimeisimpia taitaa olla ohjelma Splash!, missä julkimot hyppäävät altaaseen. Tornista.   Kukaan ei tiettävästi ole vielä loukkaantunut.
Suomessa jokin kaupallinen kanava voisi laittaa ihmiset hyppyrimäen laelle. Sieltä vain alas, rohkeasti!

Eräänlainen tiedonvälityksen maailmanennätys taitaa olla aamu-tv-ohjelma missä haastateltiin aivan uskomatonta naista.
Noin kolmikymmenvuotias sinkkunainen kertoi suorassa ohjelmassa,  että hän ei halua enää koskaan seksiä, ei ikinä.
 Psykologi selitti sitten että tämä on aivan normaalia, meillä kaikilla on oikeus valita miten elämme.
Hyvä tietää nyt tämäkin! Juontajat kyselivät naiselta, oliko hän aina ajatellut noin, oliko seksi hänen mielestään likaista, jne. Oli kuulema aina tuntenut näin. Ei seksi ole likaista.  Ei kuulema ollut vain koskaan kiinnostanut.

Mainostauolla kerrottiin, että katsojat voivat osallistua arvontaan, missä palkintona on kahden viikon luksusloma Malediiveillä, Mercedes Benz- avoauto ja 20 000 puntaa rahaa.

Noin kiinnostavan aamushown ei ehkä tarvitsisi "ostaa" katsojia tuollaisilla koukuilla.

Jään malttamattomana odottamaan huomista showta.

"Kun isä lampun osti" - tai ainakin melkein

Kun olin lapsi, ei meillä kotona ollut pesukonetta, ei tiskikonetta, ei edes mustavalkotelkkaria ennenkuin olin yli kymppivuotias.

Miten äitini onnistui tekemään kaikki ne työt, mitä suurperhe edellytti?  Pestä ja parsia, kunnostaa ja silittää? Laittaa ruokaa... En minä tiedä. Vapaa-ajan ongelmia hänellä ei varmaankaan ollut.

Miehet kävivät työssä, äidit hoitivat lapsia ja kotia. Niin se oli, se oli maailma jossa elettiin, ja vain jotkut älykkönaiset (kirjailijat, taiteilijat) voivat kyseenalaistaa sen. Toki "työläisten ihannevaltiossa", Neuvostoliitossa, kuulema,  naiset olivat tasa-arvoisia ja tekivä työtä Uuden Uljaan Maailman eteen. Tekivätkö miehet kotitöitä, siitä ei kerrottu.

Kun kasvoin ja vanhenin, Suomikin alkoi muuttua maatalosuvaltiosta kehittyneeksi teollisuusvaltioksi.  Telkkari saatin  meillekin (mustavalkoinen, aluksi),  pulsaattoripesukone. Ei sellainen, mitä sillä nykyisin tarkoitaan, vaan mekaaninen, yksinkertainen kone, joka pyöritti pyykkiä koneessa, ei lingonnut.

Kun sitten  menin avioon, rivitalokaksioomme kuului myös tiskikone.  Telkkari oli väri-TV, ja tottakai stereosetti oli mahtava, isoine kaiuttimineen. VHS-nauhuri, kasettisoitin, totta kai. Ja levysoitin vahvistimineen, ja kaikki ne 600-700 LP-levyä, poikamiesajoilta.

Nyt, teknistyneessä, rikkaassa osassa maailmaa, miltei  jokainen koti on täynnä elektroniikkaa; kodinkonetta, viihde-elektronikkaa, tietotekniikkaa. Lapset ovata syntyneet maailmaan, joka on täynnä sähköllä tai paristoilla toimivia hilavitkuttimia.

Kuinka monia niistä todella tarvitsemme? Kaikkia, sanoisi kai joku. Siksi, että niihin on totuttu.
Miten ihmiset tulivat toimeen ilman esimerkiksi  kännyköitä? Puhelin oli toki ollut olemassa jo satakunta vuotta, mutta kun se soi vasta kun oli lähtenyt sen äärestä, eikä viesti ehkä tavoittanut ajoissa. Varsinkin erilaisia "keikkahommia" tekevälle se on varmasti välttämätön. Meille muille, ja etenkin nuorille, se taitaa olla usein miltei vain leikkikalu.  Naapuriin laitetaan tekstari, kun itse ei viitsitä kävellä.  Tietokone voi tulla pakkomielteeksi, päivä-pari ilman nettiä saa aikaan miltei vieroitusoireita (puhun kokemuksesta). No, onhan se hyvä olla olemassa,kun menee supermarkettiin noutamaan ne kolme tuotetta, eikä kuolemaksikaan muista mikä se kolmas oli. Eipä kun pirautat kotiin ja kysyt...Onko tuttua? Minulle on.

Jos sähkö katkeaa, se on kauhistus. Herramujestas. Ei telkkkaria ,ei tietsikkaa! Patteriradio onneksi toimii.

Olemme olleet nyt muutaman viikon ilman pesukonetta ja tiskikonetta. Molemmat kun on hankittu yli 10 vuotta sitten, niiden aika koitti miltei samana päivänä.
Astiat kahden ihmisen ja yhden kissan ja yhden koiran taloudessa on pesty melko pikaisesti, ellei sitten laiskuuttaan kerää parin päivän satsia. No, niinhän se helposti käy. Vaatteita eteläisessä maassa täytyy vaihtaa usein, ja käsipesu onnistuu lähinnä vain pikkupyykin suhteen.

Nyt on toiveissa saada tiskikone näinä päivinä.  Ja toivon mukaan joskus pesukonekin.

Kaikki kunnia niille ihmisille (yleensä naisille), jotka vanhoina (hyvinä?) aikoina tulivat toimeen ilman koneita ja laitteita. Tokihan vaatteet nykypäivänä voi viedä (itsepalvelu)pesulaan, astiat voi tiskata käsin.  Mieluummin kuitenkin käytän omia koneita. Vaan yhden asian tiedän: jos pitäisi valita  joko  nuo em. koneet tai  internet, tv, ja stereot, tiedän, mikä olisi valintani. Saapi yrittää arvata, mikä. Toivottavasti tuota valintaa ei tarvitse tehdä.