Douppinkia! Joko taas?

Vuosia sitten, kun olin matkalla Malagasta Suomeen, tapasin Barcelonan lentoasemalla  (missä oli vaihto) suomalaisen entisen kestäyysjuoksijan. Jo Malagassa olin kuullut po. herran kuuluvasti kertovan että ns. mañana-meininki on puppua. Hommat hoituvat paremmin ja nopeammin kuin Suomessa, kuulema. Lentoa odotellessa juttelin miehen kanssa.  Melkoisen kiinnostavia asioita heitti  Jeesuksen pelastama mies. Kertoi mm. avoimesti ettei maksa veroja kumpaankaan maahan. Ja että "liha on heikko"...


Mies osti minulle cafe con lechen, juttelimme lisää .En malttanut olla kysymättä dopingista.  Mies ei ollut kuulema ikinä käyttänyt, ja suurin osa oli hänen mukaansa  median paisuttelemaa juttua. Suomalainen urheilu oli puhdasta. Ainakin silloin, kun hän oli vielä mukana.

Tuo muistui mieleen, kun näin  seitsenkertaisen Tour de France -voittajan TV- haastattelun.  Missä mies, melkein, halusi olla pikemminkn jonkinlainen uhri. Tunnustettuaan dopingin, vuosia sen jälkeen kun hän oli oikeudessa vaatinut ja saanut korvauksia maineensa pilaamisesta!

Puhdasta urheilua, kun mennään huipputassolle, tuskin paljonkaan  on. Monet seitsemänkymmentäluvun suomalaiset sankariteotkin voivat olla vilpillä tapahtuneita.   Niin radalla kuin lumella.

Onko urheilu mennyt tasolle, missä raha merkitsee liikaa?  Aivan ilmeisesti on.

Puhuin facebookissa entisen suomalaisen jääkiekon huippuvalmentajan ja hänen kavereidensa kanssa.
Jotkut sanoivat että sekä huumeet  että doping ovat samojen "mafioiden" käsissä. Voi olla. Ainakin jakelu, ja ehkä jopa salaiset laboratoriot, joissa molempia, synteettisiä aineita valmistetaan.

Tuskin kuitenkaan kolumbialaisella huumeparonilla ja suomalaisella kestävyysjuoksijalla, joka "kärynsä" jälkeen näytti TV:ssä yhta syylliseltä kuin piparkakkuvarkaudesta kiinni jäänyt pikkupoika, on mitään yhteistä.
Jotenkin  ne aineet vain olivat joutuneet siihen kuuluisaan pahkakuppiin...vitamiinejahan niiden piti olla!

Jos, ja kun, on urheiluhullu,  ollut tuntikausia radan vieressä, ladun vieressä, kannustaen nuoria, ei ole helppoa ajatella, että urheilu on tänä päivänä  enää keino tehdä rahaa. Keinoja kaihtamatta.  Amatöoriurheiluahan on enää juniori- ja seniorisarjoissa.

Ei minulla ole ehdotusta, miten muuttaa tilanne. Sallia kaikki aineet?  Ja antaa ihmisten tuhota (mahdollisesti) terveytensä.  Kysykää viisaammilta. 

No mutta onhan meillä sentään jääkiekko!

Korean yleisurheilun MM-kisat tulivat ja menivät. Mikään  yllätys ei varmastikaan ollut että Suomen menestys jäi lievästi sanottuna vaatimattomaksi.  Tuskaa helpottaa tietysti se että rakas vihollinen Ruotsi oli aivan yhtä surkea Talviurheilun kunkkumaa Norja ei myöskään saanut yhtään kultaa, hopeaa silti, ja vielä Suomen perinteisessä menetyslajissa, keihäänheitossa. Ensimmäistä kertaa kisojen historiassa Suomi ei saavuttanut edes pistesijaa. Parhaat saavutukset olivat keihäässä ja moukarissa, molemmissa 9. sija.

Suomen historia sekä kesä- että talviurheilussa on kunniakas. Jo ennen itsenäisyyttä, vuonna 1912 Hannes Kolehmainen toi Suomelle kultaa Tukholman olympiakisoissa.
Kesäolympialaisten menestyneimpiä urheilijoita ollut Paavo Nurmi toi Suomelle yhteensä yhdeksän kultamitalia 1920-luvulla. Ville Ritola, joka oli asunut USA:ssa, osallistui Pariisin kisoihin vuonna 1924 ja
voitti siellä 4 kultamitalia sekä 2 hopeaa.  1928 Amsterdamissa  hänen saldonsa oli kultamitali 5 000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä.  Suomi oli  kesä- ja talviolympialaisissa vv. 1918 - 1936 mitalitaulukossa 4. paras maa, suurin osa mitaleista tuli yleisurheilusta ja painista. Suomen vei kultakantaan uudelleen (ja toistaiseksi viimeisen kerran olympiakisoissa) Lasse Viren, joka voitti olympiakultaa 5000 ja 10 000 metrillä niin vuonna 1972 Münchenissä kuin 1976 Montrealissa.
Kestävyysjuoksun lisäksi Suomen menestyksekkäimpiä lajeja on ollut tunnetusti keihäänheitto. Olympiavoittajia on kuusi, maailmanmestareita viisi.

Vuonna 1983 alkaneet yleisurheilun MM-kisat pidettiin aluksi neljän vuoden välein. Suomen menestyksestä ovat vastanneet ennen muuta keihäänheittäjät ja kävelijät.Suomi on saanut eniten mitaleita keihäänheitossa (neljä kultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssi)ja kävelyssä (kaksi kultaa, yksi hopea ja pronssi).

Edellisen kerran Suomi sai mitalin MM-kisoissa, Tero Pitkämäki  voitti kultaa keihäässä Osakassa 2007. Korean kisoissa mies karsiutui loppukilpailusta.

Suomalaisen yleisurheilun huippuhetket (alkuvuosia lukuunottamatta) sijoittuvat 70-luvulle, jolloin mm. Rooman EM-kisoissa saavutettiin 10 mitalia joista 4 kultaa. Mitalitilastossa Suomi oli viides, jättäen taakseen mm. Ranskan ja Italian, ja saavuttaen enemmän kultamitaleita kuin Länsi-Saksa.   Tänä päivänä tuntuu uskomattomalta että mitaleita tuli mm. 4x400 m viesteissä, 200 metrillä (naiset) ja 800 metrillä (miehet),  Nuo ajat tuskin koskaan palaavat.

Eipä siis hyvältä näytä yleisurheilukentällä. Mutta onhan meillä jääkiekko! Maailmanmestarit!  Joka pojalle luistimet jalkaan ja treeneihin! Ja yksi laji on missä Suomi on ylivoimainen: pesäpallo!