Sen muistan jälkeenkin päin

En  juurikaan kuuntele uutta suomalaista iskelmämusiikkia.

Luultavasti (tai oikeastaan varmasti) voisin kuunnella sitä ns. nettiradioiden kautta. Aurinkorannikolla toimiva Radio Finlandia 
soittaa paljon uutta ja vanhaa suomalaista iskelmää. 
Radion uutisarvo on mielestäni kuitenkin pieni. Suomalaisyhteisön koon takia se tuntuu pikemminkin  jonkinlaiselta keskinäisen kehun kerholta. Samaan tapaan kuin ilmaisjakelulehdet "testaavat" ravintoloita. 

Kun olin lapsi (ja nuori) iskelmiä kuuntelivat miltei kaikki. Koska ainoat kanavat olivat Suomen Yleisradion yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma.

Yleisradion tarkoitus oli sivistää kansaa. Siksi se lähetti paljon klassista musiikkia, populaarimusiikin osuus oli  lähinnä suomalaista iskelmää. Vasta -70 -luku muutti tilannetta. Rock alkoi soida muulloinkin kuin lauantai-iltapäivän Nuorten ULA -ohjelmassa tai 8 kärjessä -ohjelmassa, jossa vuorottelivat viikottain suomalaiset ja ulkomaiset pop-levyt. (Studioyleisö äänesti kahdella paikkakunnalla kahdeksan parasta jatkoon, ja seuraavalla kerralla oli uusien yrittäjien vuoro yltää kahdeksan parhaan joukkoon.)

Vuonna 1985 tulivat ensimmäiset paikallisradiot. Niiden ohlemistot ovat sittemmin usein koostuneet paljolti suomalaisesta iskelmä- ja pop- musiikista, jotkut jopa omistautuneet sille.

  Minun muistoissani menneiden aikojen Suomi on  paljolti "iskelmä-Suomi". (Radiossa, itse ostin rockia ja jazzia ja bluesia...)

Katsellaanpa joitakin tuon ajan suomalaisia lauluja.

Iskelmän tärkein sisältö on rakkaus. 
 Usein menetetty rakkaus.

Miten sitä on käsitelty?  Kaipaamalla. Muistelemalla.
 Esimerkkejä: 

Markku Suominen, Sade  (1971): "Satoihan eilenkin, kun sun jälleen kohtasin, ja hiukses kastuvan näin, sen muistan jälkeenkin päin."

Markku Aro, Käyn uudelleen eiliseen (1979):  "Muistan tuskaa mä silmissäs näin, ystäväin, kun erottiin me niin. Nyt muista ee-en kuin sen. Käyn uudellee-een eiliseen."

Minulla kyllä tuppaavat  asiat unohtumaan, mutta kai nyt (oletettavasti) nuori mies muistaa hyvinkin edellispäivän tapahtumat? 

Maarit, Jäätelökesä (1991).  "Muistan jäätelökesää kun lapset kiirehtii kouluun. Posken rusketus häviää. llat pimenee jouluun."

Jostain syystä aikoinaan tätä soitettiin nimenomaan kesällä. Ilmeisesti kappaleen nimen vuoksi, sanoja ei kai  juurikaan kuunneltu.



 Tietysti muustakin kuin lemmestä luritettiin.

 Vicky (Virve) Rosti muistelee: Kun Chicago kuoli -laulussa (1975): "Al Capone kun päätti näin kaikki seuraa käskyjäin. Gangsterinsa sotaan vei laki rauhaan jäänyt ei."

Mikäs siinä.
Nyt vain on niin, että Virve syntyi vuonna 1958, ja Al Caponen gangsterit taistelivat kaupungissa jengisotaansa vuonna 1929.

Fredi, Vippaa mulle viitonen (1972):   "Tietä ennen sotaa Petsamoon vuoden tein muistan sen",
 ja myöhemmin
"Sinne jonnekin tieni kun vei, ystävät kaikki palanneet ei."

Siitosen Matti syntyi vuonna 1942 Mikkelissä. Ei tainnut ihan ehtiä "sinne jonnekin". 

Tapio Rautavaara  muisteli menneitä Tuopin jäljet  -kappaleessa.(1963)
"Joka tuopista jälkiä pöytään jää, ja ne montakin muistoa säilyttää.  Itse tuoppini jäljet mä tunnen."

On kyllä tullut tyhjennetyksi muutama tuoppi, mutta eipä ole tullut renkaita pöytään. 

Toisaalta sama mies väitttää: "En päivääkään vaihtaisi pois" samannimisessä laulussa.(1972)
Miehestä kirjoitettu elämäkerta oli samanniminen (toim. Juha Numminen, 1978).

Mies itse totesi jossakin haastattelussa, että tokihan niitäkin päiviä oli, jotka olisi toivonut eläneensä toisin. Eikä välttämättä haluaisi edes niitä muistaa.

Kyllä minäkin monta päivää vaihtaisin pois. Eiköhän me kaikki?





 

On niin helppoa tottua onneen...ja alkoholiin?

Millä mittarilla tahansa mitattuna jokseenkin vaatimattoman koulumenestykseni harvoja valopilkkuja oli, että minun oli melkoisen helppo oppia vieraita kieliä. Hieman suuremmalla innostuksella opiskeluun ja koulutyöhön siitä olisi voinut tulla jopa tie ammattiin.

Koulu ei vain kiinnostanut.  Siksi keskikoulun jälkeen ajauduin (aivan oikea sana) kauppaoppilaitokseen. 
  
Kauppaopistossa saksaa opetti pieni, hieman pyöreä mies, jota oppilaat kutsuivat nimellä Putte (vai oliko se sittnkin Patu?). Oikean nimen olen autuaasti unohtanut. Yksi hänen oppilailla käännättämiään sanontoja oli Es ist sehr leicht zu Alkohol zu gewöhnen. On hyvin helppoa tottua alkoholiin. No, olihan niitä varmasti monta muutakin. Tämä vain jäi mieleen, nuori mies (minä) kun mietti, josko oli tarkoitettu varoitukseksi vastaisen elämän varalle...ehkä ope iltaisin laittoi itselleen brandylasillisen tai pari, tai kippasi muutaman saksalaisoluen? Wer weisst? 

Johtuneeko siitä, että olen viime aikoina puhunut saksaa melko paljon (mm. muutamat "koiraihmiset", joita tunnen, ovat saksalaisia ), olen muistanut monta saksalaista "schlageria" vuosien takaa. 

Yksi lauluista on Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne.  Olin aivan varma, että kyseessä oli jokin saksalaisen schlagerin eli iskelmän kulta-ajan tuote. Vaan ei, laulu edusti Saksaa Eurovision laulukilpailussa vuonna 1964. Laulaja oli Nora Nova. Menestys ei ollut kaksinen. Aika oli ajanut ohi tällaisesta musiikista.  

Suomeksi laulu levytettiin nimellä On  helppoa tottua onneen.  

Ennen amerikkalaisen ja myöhemmin brittiläisen musiikin maailmanvalloitusta, saksalainen iskelmämusiikki oli hyvin suosittua Suomessa. Samoin italoiskelmä.  

Tänä päivänä angloamerikkalainen musiikki jyrää melkein kaiken alleen, jopa suomalaiset, maailmalla menestyvät yhtyeet  esittävät musiikkia,  (usein  hevimetallia) jossa on  tuskin  mitään "suomalaista" jäljellä. 

On jotenkin raikasta kuunnella välillä  wanhaa hyvää iskelmämusiikkia, ilman nostalgista rautalankasovitusta, kuten on niin usein tämän päivän  suomi-iskelmässä.  Kannattaa muuten muistaa, että 60-luvulla iskelmä ja rock eivät olleet symbioosissa Suomessa.   Itse kuuntelenkin mieluummin Olavi Virtaa kuin niitä, jotka häntä kopioivat tänä päivänä. 

Mutta sehän on jokaisen oma valinta.  

Bei mir bist Du shein.

 

Tom Jones ja korvamato

 Brittiläisessa TV-ohjelmassa pyydettiin joskus vuosia sitten laulajalegenda Tom Jonesia kertomaan jokin hauska juttu show-maailmasta ja/tai itsestään. Löytyihän sellainen.

Mies meni britanniassa psykiatrille, kertoi olevansa huolissaan mielenterveydestään, kun niin usein kesken päivän  tuli jonkin laulun sanat mieleen, ja varsin usein Tom Jonesin kappaleen. 
Tohtori kuunteli, lohdutti sitten: "It´s not unsusual!"  

Joskus kun herään aamulla, mielessä soi jokin kappale. Olen ehkä "kuullut" sen unessa.  Valitettavan usein samaa tasoa Finnhits- tai That´s what I call music-kokoemissa (muuten tämä viimemainittu kokoelma on  nimeltään  tasan päinvastoin kuin itse ajattelen). 
Vielä pahempaa, jos heti aamusta radiossa (jota tosin aika harvoin aamulla kuuntelen) soi jokin "renkutus".
 Minkäs teet, kun joskus nuo biisit vain  jäävät ns. korvamadoksi päähän. 

Ja sitten alkaa ehkä  miettiä, mitä se sanoitus ihan oikeasti tarkoittaa.

.Turhaa touhua?

Voi olla.  Useinhan sanoitukset ovat tasoa: tykkäsin niin susta, mut nyt on elämä ilman sua ihan..k*sta...tai jotain sinne päin. Ja: miks menit pois kun sun kanssas niin kivaa olla voinut ollut ois. Illoin, milloin, silloin...

 Suuresti arvostamani, viime vuonna  edesmennyt Peter von Bagh 
 oli parhaiten tunnettu elokuvakriitikkona. Hän oli kuitenkin kiinnostunut myös populaarikulttuurista ylisummaan, mukkaanluettuna suomalainen pop- ja iskelmämusiikkki. Hän oli ilmeisesti se joka lanseerasi fraasin iskelmästä  kansakunnan kollektiivisena muistina.  

Mutta ovatko iskelmäsanoitukset sen arvoisia, että niitä kannattaa - jopa pitää - analysoida? Kertovatko ne jotakin todellista elämästä, yhteiskunnasta, maailmasta ja maasta? Ajasta?

Tässä hiljan kuuntelin (musiikin suhteen) tyypillistä "oldies but goodies"- tyyppistä, suomalaista radioasemaa netin kautta. (Terveisiä vaan Radio Autereelle. Kanava toki lähettää paljon muutakin, ja ilmeisesti on paljolti kuvassa  eli äänessä mukana mm. Mäntän Kuvataideviikkojen aikana.)

Virve "Vicky" Rosti  lauloi Sata salamaa -biisiä. 
 Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Ei rakkautta voi riistää multa toivo jäljelle jää..

Siis...hetkinen. Mitkä sata salamaa? Miten se elämä räjähtää? 

Myöhemmin Vicky kertoo "vievänsä turvaan tämän rakkauden". Turvaan mistä? Keneltä?  

Ja näitähän riittää. Nerokkaita sanoituksia.Vaikkapa kappale  Sade. Laulajana Markku Suominen.

"satoihan eilenkin
kun sut jälleen kohtasin
ja hiustes kastuvan näin,
sen muistan jälkeenkinpäin"

Siis...eh. muistan sen jälkeenkin päin, siis mitä tapahtui eilen? Hyvä muisti!


Seuraavaksi takavuosien suursuosikki Dingo:

 "Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja se minua niin ravistaa
Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
kun talon aution kanssasi jaan
ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon."

Ravistaa todella pahasti, aivovaurio uhkaa!

Dingon lisäksi Suomen Porista on tullut toinenkin suosittu yhtye: Yö.   Yhtyeen sanoitukset ovat saaneet jokseenkin ristiriitaisen vastaanoton. Joillekin "syvälliset" sanoituksen ovat kolahtaneet
 kuin tuhat wattia, joillekin niistä on (ainakin kuvaannollisesti) tullut syyhyä...

"Nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan Nuoruuden lähteestä kai haaveilee ja tuska laimenee, tai miten vaan. Taas hetken lähempänä kuolemaa ei haihdu tuska milloinkaan Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa Tuo tuska kiinni saa kenet vaan... Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa..."

Kansakunnan kollektiivinen muisti. Tai miten vaan.
Mutta korvamato on korvamato. Ne kaikkein ärsyttävimmät(kin)  biisit tuntuvat sinne tarttuvan.  Korvaan. Jos kohta joskus ihan kivatkin biisit. 

******

 No, ei tämä nyt hassumpi ole: Dingo ja Yö.

Maailman paras levy 2 : lisää suomalaisia käännösiskelmiä.

ja niitä ei-ihan-niin-hyviä...

Jormas: Rööperiin. **** (1967)

Juha Vainion mainiosti Helsingin Punavuoreen eli "Rööperiin" sijoittama versio Beatlesien Penny Lane -kappaleesta.  Pepe Willberg laulaa hienosti nostalgisen biisin kuvitteellisesta nuoruudestaan.

Kai Hyttinen: Tyttö.  ** (1966)

Jälleen Beatles-kappale. "Girl" Rubber Soul -albumilta.  Hieman tökkö version mieheltä, jota jotkut ovat mollanneet ei-Kai-Hyttiseksi. Teki paljon parempiakin kappaleita. Tämä alkuaikojen biisi ei vain toiminut. 

Rane: Sun hyvä olla on / Asia on selvä *** (1967)

A-puoli on Hep Stars -yhtyeen Benny Anderssonin (myöhemmin ABBA) kirjoittama, toinen puoli Rolling Stonesien Aftermath-LP:n (ja USA:ssa myös singlenä julkaistu) Mother´s Little Helper.  Versiot ovat hieman värittömiä (tuon ajan (60-luvun puoliväli) tapaan. Rane katosi jonnekin nopeasti tämän jälkeen.

Petri & Pettersson Brass: Maalaismaisema  (1971) ***
Elton Johnin säveltämä Country Comfort suomeksi. Rod Stewartin tulkinnan (erinomaiselta Gasoline Alley -LP:ltä) rinnalla kalpenee tämä iskelmällinen versio, vaikkakin Jukka Virtasen nostalgiset sanat (lapsuus Jämsänkoskella) ovat mainiot.

Kari Tapio: Olen suomalainen (1983) **
Salvatore "Toto" Cotugnon L´Italianon sanoitti Raul Reiman ja muutti Italian Suomeksi. Sanat ovat lievästi kornit, ne mm. sisältävät Jorma Eton Suomalainen-runon epäsuoran sitaatin miten ´suomalaista ei toisesta suomalaisesta erota kuin kuolema ja poliisi´ (sanoituksessa virkavalta). Takuuvarma hitti, siitä huolimatta tai juuri siksi.

 Popeda : Kun lähdet armeijaan (2003) **
Bolland & Bolland -duon alunperin levyttämä, mutta Status Quon hitiksi tekemä ralli, jonka Popeda on vääntänyt heavy metallin muotoon...Hieman puuroinen ja tylsähkö versio.

Hector: Sua kauheesti kaipaan  (1974) ***
Hectorock I -albumin kappale, jonka alkuperäisversio on vuodelta 1960. Kappale on säilynyt rock-ikivihreänä, ja se on levytetty kymmeniä kertoja.  Heikki Harman paluuta nuoruuteen (vaikka nuorehko mies oli vielä 70-luvullakin.)

Anna Hanskila: Kotiviini (1990) ****
Lee Hazlewoodin yhdessä Nancy Sinatran kanssa levyttämä Summeri Wine suomeksi. Seppo-isän (R.I.P.) jalanjälkiä seurannut Anna tekee yhdessä Pekka Kaasalaisen kanssa hienon version.

Olavi Virta: Öiset kitarat (1956) *****
Saksalainen Nächtliche Gitarren suomalaisversiona. Upea!  Mies laulaa kuin vain "Ola" osasi.

Tapio Rautavaara: Kulkuri ja joutsen (1950, 1965) *****
Monelle suomalaiselle voi olla yllätys, että tämä niin kovin "suomalainen" laulu on alunperin ruotsalainen; se on epäsuora käännös Lasse Dahlqvistin kappaleesta "Lite grann från ovan". Sanat ovat - kuinkas muuten - Reino "Repe" Helismaan käsialaa. "Tapsa" levytti kappaleen kahdesti.  

Katri Helena: Äänesi mä kuulen (1971) ****
Italialainen Riva bianca, la riva nera "sinivalkoisen äänen" upeasti suomeksi tulkitsemana. Olin armeijassa, kun tämä oli suuri hitti.  "Käännyn puoleenne kapteeni, kuunnelkaa" . 

Kansakunnan kollektiivinen muisti?

Peter von Bagh on tunnettu lähinnä maineikkaana elokuvakriitikkona myös Suomen rajojen ulkopuolella. Hän  on saanut tiedonjulkistamispalkinnon kahdesti, vuonna 1986 teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa) ja vuonna 1975 teoksesta Elokuvan historia.  Monet hänen kirjoistaan on julkaistu Suomen ulkopuolella. 

Yksi von Baghin käyttämiä fraaseja (luultavasti hän oli ensimmäinen tai ainakin tunnetuin sen käyttäjistä) on nimitys iskelmästä kansakunnan kollektiivisena muistina. 

Suomessa on paljon laulajia, säveltäjiä ja muusikoita, joita voidaan pitää eräänlaisina ikoneina, kansalaisomaisuutena.   Nimiä lienee turha mainita. Kaikkihan me ne tunnemme.  Nuo kappaleet, jotka vuodesta vuoteen soivat toivekonserteissa, jotka soivat ravintoloissa ja tanssipaikoilla, televisiossa ja radiossa. 

Onko iskelmä sitten tuon arvostuksen ansainnut? On ja ei. Parhaat säilyvät, siirtyvät sukupolvelta toiselle, sellaisenaan tai vaikutteina. Monet 50- ja 60-luvun mestarit ovat saaneet uudet tulkitsijat seuraavalta, enemmän rockiin suuntautuneelta sukupolvelta: Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Lasse Mártenson, jne. Ja syystä.

Kaikki iskelmät eivät valitettavasti kestä ajan hammasta (tai eivät ole välttämättä  klassikon asemaa ansainneetkaan). Ainakaan, jos sanoitusta katsoo nykypäivän perspektiivistä. 

Katsotaanpa muutamaa ei-niin-mahdottoman-upeaa esimerkkiä. Kysymyshän on siis nimenomaan siitä "sanomasta" eli kansakunnan muistista.  Mukana niin käännösiskelmiä kuin alkuperäisiä suomalaisia.

"Kun yö on tullut hiilenmusta.......nukkuu jo Argentiinan pusta."
 Pusta, Argentiinassa? 

Satoihan eilenkin, kun sun jälleen kohtasin, ja hiustes kastuvan näin. Sen muistan jälkeenkin päin".
No jopa on, muistaa vielä tänäänkin?!

"Kanssasi pienkin hetkinen on ikuisuus.
No, olemme me kai kaikki joskus tavanneet tosi pitkästyttävän juttukavarin?

"Vaan kaikki erehtyvät ehkäpä kerran vain, tuomita ei kenkään kai silloin voi?
.....otankin syyn täysin mä itsellein, miksi, miksi, syyttää sydämein."
Vaikkei joutuisikaan kenkään, niin ainakin ottaa syyn itselleen (? ) kun petti, ihanaa.

»Hei Viidakko-Jim / pääsi on pim / pyssys on pam!».
Krhmm...Juha Vainion huono päivä?

"Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti, jos sä rakkaani seisot mun vierelläin".
Siis, Matti  (vai onko se Teppo?) tallaa, vaimo vain seisoo vieressä?

"Lähteä kun täytyy, tee en tenempää, mä menen nöyrästi ja urut soittaa vain."
No, runoissa sallitaan tiettyjä vapauksia, mutta tenempää?



"Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa päivä seitsemäksi  meen!"
Eihän kai kukaan joka päivä tee työtä, ainakaan heti seitsemältä?

"Raju rockabilly paukkuu päästä varpaisiiin!
Toden totta.

"Meri levoton rauhatonna lyö. Ylle maailman on jo tullut yö."
Mutta tuota, eikös silloin kuin meillä on yö, muualla ole jo aamu tai jossain muualla iltapäivä? 

"Niin jäivät ystävät, mut jäin myös itsekin, on syksy tullut myös mun elämään. "
Siis, ystävät jäivät, OK, mutta mihin Jamppa jäi? Jos sanois, et jäi yksin, sitten ihan OK.


Siinä palanen kansakunnan kollektiivista muistia. Muistutan vielä, että monet edellä mainitut kappaleet ovat mielelestäni  sinällään ihan hienoa "kamaa", musiikillisesti. 

Maailman paras levy - suomalaisia käännöskappaleita menneiltä vuosikymmeniltä

Kautta aikain Suomessa on levytetty omia versioita maailmalla suosituista kappaleista. Ennen sotia ja vielä sen jälkeenkin useimmat  iskelmät tulivat Saksasta. Jopa itse sana iskelmä on . käännös saksankielestä  (schlager).
Saksalaisen schlagerin vahvana aikana ei yleensä edes pyritty tekemään mitään hiilipaperikopiota alkuperäisestä vaan usein sovitus tehtiin paremmin suomalaiselle  yleisölle sopivaksi.

Viisikymmentäluvulla suuri osa käännösiskelmistä oli alkujaan Italiasta. Suhteellisen vähän (tekisi melkein mieli sanoa onneksi) tehtiin versioita silloin vielä uudesta musiikin lajista, rock and rollista. Sana "käännösiskelmä" tai "käännöskappale" voi olla hieman harhaanjohtava. Kyseessä kun voi olla melodia johon on tehty alkuperäisestä täysin poikkeavat sanat. Englannin sana "cover version" taas yleensä tarkoittaa kappaleen tekemistä alkuperäisessä muodossaan (toki sovitus usein on uusi). Parempaa sanaa en kuitenkaan keksi.

50-luvulla Suomessa levytettiin muutama rock-kappale, joko käännöksenä tai alkuperäisellä kielellä (englanniksi). Tuloksien kuunteleminen on lähinnä kiusallista.. .Poikkeuksiakin on, kuten esim. Timo Jämsenin Kohtalon tähti, alkuperäinen esittäjä Elvis ja laulu Flaming star.  Suuri osa amerikkalaisista hiteistä (joista etenkin vuosikymmenen puoliväliin mennessä enemmistö  oli muuta kuin rock and rollia)  levytettiin tietenkin myös suomeksi, ja niiden  tulokset olivat useimmiten ihan kuunneltavia, joskus jopa erinomaisia.


60-luvulla tuli sitten brittiläisen musiikin maihinnousu niin meillä kuin muuallakin, ja hiuksia kasvatettiin ja omia versioita tehtiin beat- tai pop-musiikista, kuten termit silloin kuuluivat. Soul-musiikki tuli USA:sta.
60-luvun suomalaiset kitarayhtyeet  tai rautalankayhtyeet (kuten niitä usein silloin kutsuttiin) kuulostivat valitettavasti useimmiten  todella aneemisilta alkuperäisiin esittäjiin verrattuna. Laulu ja soitto oli monesti jotenkin liian  varovaista, amatöörimäistä (mitä se tietenkin olikin!). Soundeista ja tuottamisesta ei tunnuttu tiedettävän juuri mitään. Siitä huolimatta, joitakin kappaleita voi tänäkin päivänä punastumatta kuunnella..


Seitsemänkymmentäluvulla tuli sitten disko, Abba, BeeGees ja muut, ja monet tanssibiisit saivat suomalaisen version, josta valitettavan  usein puuttui alkuperäisen energia ja tunnelma. Punk-yhtyeet eivät yleensä "lainanneet" kappaleita, ja vuosikymmenen muotivillitys, Suosikki-lehden ja sen päätoimittajan Jyrki "Boy" Hämäläisen  punkin vastapainoksi lanseeraaman  50-lukuun palaavan ns. diinari-musiikin  piiriin kuuluvat yhtyeet olivat pääosin lainamusiikin varassa ja lauloivat englanniksi.

Vielä 70- ja 80- luvuilla lainabiisit olivat tavallisia. Viimeisten vuosikymmenien myötä suomalaiset artistit ja yhtyeet ovat tulleet yhä enemmän omavaraisiksi, ja toisaalta kielitaidon yleistyessä tarve "suomentaa" lauluja on vähentynyt. Toki yhä edelleenkin esim. rock-yhtyeet levyttävät klassikkoja, ja ajoittain jokin disco/pop -rallatus saattaa saada suomenkielisen version.
Suomalainen rock, etenkin heavy metal -musiikki on lyönyt itsensä läpi maailmanlaajuisesti. Myös muunkinlaisen musiikin vienti on kasvanut.


80-luvulta tähän päivään on ulkomaista alkuperää olevien iskelminen/hittien suomentaminen edelleen jatkunut, ja ilmeistä onkin että edelleen suuri osa suomaisista haluaa kuunnella musiikkia omalla äidinkielellään. Euroviisuvoittaja sai lähes säännölliseti kilpailijaksi suomalaisen version  Ns. tanssiyhtyeet ovat  aina soittaneet sekä ikivihreitä ulkomaisia että alkuperäisiä suomalaisia kappaleita.


Miten sitten on  yleensä onnistuttu saavuttamaan alkuperäisen kappaleen sanoma ja taso kun siitä on tehty "suomalaistettu" versio? Varsin vaihtelevasti, kuten olettaa saattaa. Parhaimmillaan on yleensä oltu kun kappale on sanoitukseltaan tehty "omaksi", toisaalta (kuten esimerkit kertovat), miltei suora "käännös" on joskus ollut alkuperäisen veroinen.

Poimitaanpa siis joitakin jyviä ja akanoita. Poiminta on lähinnä sattumanvarainen, ei best of/worst of/. Monet versiot Beatles-yhtyeen kappaleista puuttuvat. Jotkut niistä olisivat ollee pahnanpohjimmaisia, toiset aivan kelpo tavaraa: esim. Timo Jämsenin versiot.
Rolling Stonesin kappaleiden suomalaisversiot voi enimmäkseen unohtaa.

Pirkko Mannola: Maailman paras levy  (Nor-Disc • 1962)  **
Tämä on versio rock-parodiasta Who Put the Bomb jossa irvaillaan iskelmä/rock -sanoituksille. Tämä versio, joka sekin on ns. kieli poskessa tehty, on kuitenkin,  ennemmin  kuin hauska, lähinnä naurettava. Alkuperäisen ironia on hukattu täysin.

Käyhkö, Kauko: Laulu Tom Dooleysta (HMV, 1959) ****
Traditionaalinen laulu, jonka maailmanmaineeseen nosti siistiä folk-musiikkia esittävä Kingston Trio.
 Sauvo "Saukki" Puhtilan alkuperäistä tekstiä noudatteleva sanoitus on osuva ja Käyhkön versio vetää  aitoudessaan vertoja alkuperäiselle.


Olavi Virta: Hopeinen kuu ( Nor-Disc * 1960)  *****
Virta teki useita mainioita versioita aikansa parhaista kappaleista, ja tuskin olen ainoa jonka mielestä tämä kuolematon versio hakkaa ylivoimaisesti alkuperäisen Fred Buscaglionen Guarda che luna. Virran versiot 50-luvun italoiskelmistä ovat kuolemattomia. Tangon taitaja oli kotonaan myös jazzissa..."suomalainen" ääntämys tosin pilasi hieman tunnelmaa, eikä  ansaittua maailmanmainetta koskaan tullut. Kappaleesta on tullut kansallisomaisuutta. Ehdoton klassikko, ja tanssipaikkojen vakiotavaraa. Kukaan ei ole ylittänyt, eikä tule ylittämään,  tätä versioita.

Juhani Markola: Rakkauden aamu (Rondo, 1975) *****
Alkuperäinen laulu Camilo Sesto: Quires ser mi amante. Markolan ainutlaatuinen ääni oli kuin luotu versioihin espanjalaisista ja muista  Välimeren maiden  lauluista. Tämä on toivekonserttien vakiokalustoa.

Ronny & The Loafers: Se jokin sinulla on (Blue Master, 1964 ****
Gerry and The Pacemakers - liverpoolilaisyhtyeen  llevyttämä  You Got What I Like jää kirkkaasti kakkoseksi tämän 60-luvun alun kitarasoudeilla tehdyn version rinnalla.  Single jäi suuresta suosiosta huolimatta yhtyeen ainoaksi. Valitettavasti Ronny eli Aatos Bollström kuoli tapaturmaisesti vuonna 1971. Kappale on levytetty muutaman kerran uudestaan, mutta tämä ensimmäinen ja alkuperäinen (suomalais)versio on se klassikko joka soi tänäkin päivänä radiossa. Juha Vainion ensimmäisiä menestyksiä sanoittajana.


Ernos: Elämältä halua en enempää. (Blue Master, 1969) **
Beatlesin Ob-La-Di-Ob-La-Da. "Lähteä kun täytyy teen en tenempää...." Ernos-yhtye oli uskomattoman suosittu, levyttäen aikansa hittejä suomeksi.  Oma tuotanto ei  iskenyt tulta.  Juha Vainion sanoitus on miehen uran heikoimpia, ellei heikoin. Paras unohtaa koko juttu.

Tapani Kansa: Kalajoen hiekat (CBS, 1978) *
Herra Kansa on levyttänyt uransa aikana monenlaista musiikkia. Uran alkuaikojen hittien sijaan on vuosien myötä tullut melkoisia "floppeja", ei vähiten siitä syystä että artisti on itse sanoittanut lainakappaleita. Itse asiassa (ja anteeksi jos nyt kuulostan liian julmalta), Kansan heikoimmista levytyksistä (nimenomaan käännösiskelmien suhteen) tulisi raamatun paksuinen opus.."Rakastellessasi saat sen tietää", "Kultaniityt" "Rokkivaari Hotanen", "Laulumme soi" ....no, annetaan olla.

Juice: Paperitähdet (Love Records LP: Tauko 1) *****
Kinks-yhtyeen keulakuvan ja säveltäjän Ray Daviesien Celluload Heroes-kappale Juicen ihan omakseen tekemänä. Missä alkuperäinen laulu kertoi filmitähdistä, Juice laajensi oman versionsa koskemaan kaikkia "julkkiksia". Mainio esimerkki hyvästä versiosta.



Hector: Kuinka voit väittää (Love Records, 1975). *****
Ralph Mc Tellin koskettava Streets of London, Hectorin /aka Heikki Harma, koskettavana suomalaisversiona. Hector on levyttänyt musiikkia vanhasta rockista (Rokataan taas) uudempaan (Friday On My Mind)  koskaan menettämättä omaa otettaan musiikkiin. Merkki suuresta mestarista.


Lasse Martenson: Miltä meno maistuu. (Scandia, 1973) **
Suomenruotsalainen jazz- muusikko, joka menestyi iskelmälaulajana,  tehden enemmän tai vähemmän onnistuneita versioita maailmanhiteistä. Tämä kuuluu viimemainittuihin. Lou Reedin klassikko ei istu easy listening- tapaiseen tulkintaan. Sanat ovat joko nerokkaat tai täyttä roskaa. Jokainen päättäköön itse.

Seppo Hanski: Erehdyin kerran (Decca, 1967) *
Alkuperäinen kappale Nessumo mie  puo guiudicare oli italohitti, jonka levyttivät paitsi italialaiset, myös Gene Pitney jonka italiankielinen versio oli todella täynnä tunnetta. Hanski menettää versiossaan kaiken sen intohimon, tunteen, mitä alkuperäinen oli täynnä. Luultavasti 60-luvun iskelmäsuosikin paras "saavutus"  oli hänen oma tyttärensä,Anna Hanski joka tuotti ihan laatuisaa musiikkia. "Tuomita ei kenkään kai silloin voi..." Mites olis lenkkitossu? Tiedä häntä, mutta tämä levy on yksi turhimpia.

Eija Merilä: Luvannut en ruusutarhaa. (Scandia,  1971) *
Laulu jonka säveltäjä Joe South  sävelsi monia kuolemattomia kantri-hittejä tuskin olisi kovin ylpeä tästä  versiosta joka ei nouse lähellekään samalle tasolle kuin sen tunnetuin (pop) versio, jonka teki  Lynn Anderson
vuonna 1970.  Tunteeton, kylmä tulkinta.  Kuuleman mukaan laulaja myöhemmin tuli uskoon.  Jos olisin ilkeä ihminen (mitä en myönnä olevani) toteaisin ettei Suomen viihdemaailma menettänyt paljoa.

Carola: Rakkauden jälkeen  (Scandia. 1978) *****
Was ich dir sagen will oli alkuperäinen kappale josta Carola teki tämän kuolemattoman version. Tämä kappale on yksi parhaita levytyksiä Suomen populaarimusiikin historiassa.  Matt Monron versio The Music Played kalpenee tämän rinnalla, samoin alkuperäinen, Udo Jürgensin levytys. Harri Saksalan mainio sanoitus. Carola kuoli nuorena, valitettavasti.

Fredi: Kolmatta linjaa takaisin (Fazer Finnlevy, 1968) ****
Fredin (aka Matti Siitonen) versio joka koskettavuudessaan ylittää alkuperäisen  (Petula Clark: Beautiful  in the Rain) lähinnä Juha Vainion mainion sanoituksen vuoksi . Fredi  laulaa koskettavasti.

Rantamäki, Merja: Mä mistä löytäisin sen laulun (Scandia, 1976)  ***
Venäläinen kaiho on aina purrut osaan suomalaiskuuntelijoista. Reima Helmisen myöskin samana vuonna levyttämä versio ei hitiksi yltänyt, tämä sensijaan oli aikansa suosikkeja.



Saijonma, Arja: Ystävän laulu  (Fazer Finlevy, 1983) ****
Juha Vainion mainiosti sanoittama, venäläisen trubaduuri Vladimir Vysotskyn  säveltämä laulu, josta on tullut klassikko.


Taipale, Reijo: Ihan kuin nuo toiset (BMG, 2003) *
Ruotsalaisen pop/rock -bandi Kentin Dom andra suomalaisena versiona. Tangolaulaja Reiskan kannattanee pysyä suomalaisessa tanssimusiikissa.  Tämä kappale jakaa kuulijat kahtia, yksi tähti kertonee kumpaan ryhmään itse kuulun.

Tässä muutama poiminta, aineistoahan olisi kirjaimellisesti tuhansittain.