Ostin tässä jokin aika sitten soittimen, joka soittaa vanhoja LP, -EP- ja singlelevyjä, myös ns. 78 kierroksen savikiekkoja.
Olen ostanut toisenkin retro-soittimen. Lisätään iso kajarit, ja a-vot!
Tuohon soimaan Phil Spectoria! "Be my be my baby!"
Monet tuntemani musiikin asiantuntijat ja "edistyneet harrastajat" eivät tykkää digitaalisesta saundista. Vanhan Liiton miehet (ja naiset). Kliinistä, kuulema. Jotain kuulema puuttuu.
Minulle musiikki on musiikkia, eikä sitä mielestäni äänittäminen tai muu käsittely juurikaan voi pilata. No, ehkä joskus hinku tehdä stereo-versioita alkuperäisistä monoäänityksistä, etenkin alkuun, kun toiselle kanavalle lisättiin keinotekoisesti kaikua tms.
Toisaalta, aikoinaan kun melkein kaikki vinyylit laitettiin CD:ille, jopa alkuperäisten vinyylien rahinat ja napsunnat kuuluivat. Silloin, kun ns. masternauhoja ei ollut käytettävissä. Nykyisin ne kaikki suodatetaan pois.
Monien klassikkojen CD.versioiden kuuntelussa huomaa soittimien erottuvan paremmin, kuin alkuperäisillä vinyyleillä.
Uskon kyllä toisaalta, että musiikin kehitys ei - valitettavasti - välttämättä ole kulkenut yhdessä tekniikan kehityksen kanssa. Eli kaikenlainen musiikin muokkaus saa jotkut melko lahjattomatkin artistit ja bändit kuulostamaan paremmilta kuin ovatkaan. Puhumattakaan luovuudesta, jostakin todella uudesta. Tai pikemminkin se puutteesta. Sitähän ei voi teknisesti luoda.
Mutta lieneekö ikäkysymys? Tuntuu, että kun on kuunnellut tarpeeksi paljon, kaikki rockissa on moneenkin kertaan kierrätetty.
Retrosoittimet ovat nostalgiaa. En silti halua elää menneisyydessä.
Kuuntelen mieluusti nuoruuteni musiikkia, mutta myös paljon vanhempaa. Musiikkia, jota tehtiin jo paljon ennen syntymääni. Myös uutta. Kaikkialta maailmasta.
Musiikin maailma on ääretön aarreaitta.
Vahinko vain, että ehdin "hävittää" vinyylikokoelmani aikoja sitten. En kuitenkaan tuhota; ne ovat ympäri Suomea, hyvissä ja rakastavissa kodeissa!
Olen myös ostellut joitakin vanhoja vinyyleitä, niissä kun on JOTAKIN , mitä ei voi selittää sellaiselle, joka ei tuota aikaa ole elänyt.
Ulkonäkö tuo mieleen 40- (tai 50-)luvun. Voisi kuvitella, että tällaisesta kuunneltiin sotauutisia...
Tällaisella soittimella pitäisikin ehkä soittaa juurikin 1930-1950 -lukujen musiikkia: swingiä, be-bopia, lauluyhteitä. Andrews Sistersiä. Louis Jordania, rock and rollia. Ja tottakai, vinyylinä tai "savikiekkoina". 78 kierroksen nopeuskin löytyy.
Tällaisella soittimella pitäisikin ehkä soittaa juurikin 1930-1950 -lukujen musiikkia: swingiä, be-bopia, lauluyhteitä. Andrews Sistersiä. Louis Jordania, rock and rollia. Ja tottakai, vinyylinä tai "savikiekkoina". 78 kierroksen nopeuskin löytyy.
 |
| Huomio, huomio, täällä Suomen Yleisradio! |
Toki soittimella voi soittaa myös CD-levyjä ja - jopa - C-kasetteja!
Kuinka monella meistä on tallessa C-kasetteja? Minulla on joitakin, jossakin...
No, luin jostakin, että koska monet 70-luvun ns. bensa-asemakasetit ovat harvinaisuuksia, niiden muuttaminen uuteen formaattiin on tarpeen. Eli, ne voivat olla jopa ns. arvokkaita. Ja kuten odottaa sopii, on myös kasetteihin keskittyneitä keräilijöitä, vaikka niiden kestävyys ja äänentoisto onkin kaukana hifi-laadusta.
No, luin jostakin, että koska monet 70-luvun ns. bensa-asemakasetit ovat harvinaisuuksia, niiden muuttaminen uuteen formaattiin on tarpeen. Eli, ne voivat olla jopa ns. arvokkaita. Ja kuten odottaa sopii, on myös kasetteihin keskittyneitä keräilijöitä, vaikka niiden kestävyys ja äänentoisto onkin kaukana hifi-laadusta.
Soittimessani soivat Stones-klassikot ja muut 60-luvun aarteet vinyyliltä hienosti. Ja radio toimii, kuten kaikki muukin, ihan hyvin. Tottakai, manuaalisesti, nuppia kääntämällä, kuten asiaan kuuluu. Ei sentään tarvitse odottaa, että putket lämpiävät, kuten oikeissa wanhan ajan radioissa. Teknologia kun toki on uutta vanhalta näyttävissä kuorissa.
Olen ostanut toisenkin retro-soittimen. Lisätään iso kajarit, ja a-vot!
Tuohon soimaan Phil Spectoria! "Be my be my baby!"
Monet tuntemani musiikin asiantuntijat ja "edistyneet harrastajat" eivät tykkää digitaalisesta saundista. Vanhan Liiton miehet (ja naiset). Kliinistä, kuulema. Jotain kuulema puuttuu.
Minulle musiikki on musiikkia, eikä sitä mielestäni äänittäminen tai muu käsittely juurikaan voi pilata. No, ehkä joskus hinku tehdä stereo-versioita alkuperäisistä monoäänityksistä, etenkin alkuun, kun toiselle kanavalle lisättiin keinotekoisesti kaikua tms.
Toisaalta, aikoinaan kun melkein kaikki vinyylit laitettiin CD:ille, jopa alkuperäisten vinyylien rahinat ja napsunnat kuuluivat. Silloin, kun ns. masternauhoja ei ollut käytettävissä. Nykyisin ne kaikki suodatetaan pois.
Monien klassikkojen CD.versioiden kuuntelussa huomaa soittimien erottuvan paremmin, kuin alkuperäisillä vinyyleillä.
Uskon kyllä toisaalta, että musiikin kehitys ei - valitettavasti - välttämättä ole kulkenut yhdessä tekniikan kehityksen kanssa. Eli kaikenlainen musiikin muokkaus saa jotkut melko lahjattomatkin artistit ja bändit kuulostamaan paremmilta kuin ovatkaan. Puhumattakaan luovuudesta, jostakin todella uudesta. Tai pikemminkin se puutteesta. Sitähän ei voi teknisesti luoda.
Mutta lieneekö ikäkysymys? Tuntuu, että kun on kuunnellut tarpeeksi paljon, kaikki rockissa on moneenkin kertaan kierrätetty.
Retrosoittimet ovat nostalgiaa. En silti halua elää menneisyydessä.
Kuuntelen mieluusti nuoruuteni musiikkia, mutta myös paljon vanhempaa. Musiikkia, jota tehtiin jo paljon ennen syntymääni. Myös uutta. Kaikkialta maailmasta.
Musiikin maailma on ääretön aarreaitta.
Vahinko vain, että ehdin "hävittää" vinyylikokoelmani aikoja sitten. En kuitenkaan tuhota; ne ovat ympäri Suomea, hyvissä ja rakastavissa kodeissa!
Olen myös ostellut joitakin vanhoja vinyyleitä, niissä kun on JOTAKIN , mitä ei voi selittää sellaiselle, joka ei tuota aikaa ole elänyt.
