sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Tulivuori ei iske tulta





Yksi fb-kavereistani sanoi jotenkin siihen suuntaan, että ei ole kiva, kun huomaa "virheen" lukemansa kirjan tekstissä. "Ford Mondeo ei ole takavetoinen auto.
 Eihän se ole.

 Eikä Vespa ole Viaggio vaan Piaggio.  Eikä skootterissa ole vaihteita.

Nuo skootteria koskevat huomiot eivät kuitenkaan ole ne tärkeimmät syyt, miksi  lukemani Vares-kirja Tulivuori ei taaskaan oikein maistunut.  Kirjailija on ehkä kehittynyt, ja kerronta toimiikin  ajoittain ihan komeasti, perinteiseen dekkarityyliin.

Mutta mutta. Vares kavereineen heittää edelleen humalan ja krapulan inspiroimaa typerää läppää. Niin Turussa kuin Puerto de la Cruzissakin, Teneriffalla. Samaan tyyliin, kuin amerikkalaisessa sit comissa. Joka herjan jälkeen kai lukijan pitäisi hekotella samaan tapaan kuin ne nauhalta tulevat naurajat telkussa?  

 Tässä vaiheessa kai pitäisi olla lyhyt referaatti juonesta.

 Älkääs nyt naurattako. No. Sanotaan nyt vain, että Vares menee tutkimaan entisen kimmakaverinsa murhaa, toilailee, dokailee ja kuluttaa aikaansa, paneskelee joutessaan niin suomalaista tytärtä kuin äitiäkin, melkein tulee tapetuksi. 

Tosi kewl. 

Suomen Turussa kuulema voi osallistua  baarikierrokselle, jossa voi tutustua  "Vareksen" suosimiin juottoloihin. (Ilmeisesti maksua vastaan?!)

Taidan pysyä poissa.

JK. Jospa hieman selitän.   Kirjassa on noin 400 sivua. Jos siitä karsisi pois jokseenkin turhan  kännäämis- ja naiskenteluosaston, jäljelle ehkä jäisi parisataa melko tiukkaa dekkaritekstiä.  Mutta; sittenhän se ei enää olisi Jussi Vares -dekkari?




 Reijo Mäki: Tulivuori
 Kustannusosakeyhtiö Otava
 Helsinki 2016
 Seven

Bates Motel