Sääntöja ja säätöjä

Kun suomipoika tai -tyttö muuttaa Espanjaan, seurauksena on jonkinlainen kulttuurishokki. Tai, jos sana kuulosta liaan rankalta, niin ainakin melkoinen elintapojen ja arvostuksien törmäys.
Usein tuo muutos on kait pikemminkin positiivinen: aurinko paistaa, ihmiset näyttävät iloisemmilta kuin siellä kotimaassa (ainakin jos verrataan väkeä Suomen   marraskuun räntäsateissa paikallisen parinkymmenen asteen lämmöstä nauttiviin espanjalaisiin).
 Erilaisuus kiehtoo. Positiivisia asioita tuntuu olevan paljon enemmän kuin niitä negatiivisia, joita tuskin huomaa.  Aluksi. Sitten alkaa löytyä ärsyttäviäkin asioita.
 Espanja, se eteläinenkin, on muutakin kuin aurinkoa, merta ja mukavia ravintoloita.

Aurinkorannikko ja koko Andalusia on se osa Espanjaa jonka koko olemassaolo perustuu pitkälti turismiin ja vierasmaalaisten olemassaoloon. Siksi ulkomaalaisia joskus kohdellaan silkkihansikkain.
Ulkomaalaisiin nurjasti suhtautumista olen kohdannut lähinnä vain rakennusmiesten taholta,jotka hekin ovat  usein muita kuin espanjalaisia. Pohjoismaalaisia pidetään usein rikkaina; jos jollakin on varaa asuntoon Espanjassa ja toiseen kotimaassa, ihmisen täytyy olla rikas.  Tänä päivänä se ehkä onkin totta, halpojen talojen ja asuntojen aika Espanjassa on ohi, vaikkakin lama on laskenut hintoja jyrkästi.

Elintapojen ja asenteiden erilaisuus ei välttämättä ole ongelma. Suomalainen(kin) oppii ettei niitä kuuluisia hihoja kannata polttaa turhan takia. Kesällähän niitä ei t-paidassa edes ole..

Vaikeinta minulle on ollut hyväksyä se tosiasia että Espanjassa on sääntöjä joista pidetään kiinni ja niitä joista kukaan ei tunnu välittävän, ja ulkomaalainen ei juuri koskaan tiedä mikä on mikä.

Pari esimerkkiä.
. Tuntemani suomalainen rakennutti jokin vuosi sitten talon kauniille paikalle täällä Riviera del Solilla.
. Kaikki meni hyvin. Kunnes joku kaupungin virkamies (rakennustarkastaja tai vastaava) huomasi että paikallisen puhelinyhtiön pykäämä rakennelma oli jalkakäytävällä ja "blokkasi" puolet siitä. Se piti siirtää. Kun kuulema pyörätuolilla (esim.) ei pääse ohi...No, talon omistaja sanoi että koska se on puhelinyhtiön tekemä, heidän pitää se siirtää. Soitto puhelinyhtiöön, joka totesi etteivät he sitä tee. Se on kaupungin asia.
No, lopulta Suomen mies päätti tehdä työn itse. Teki sen, asia kunnossa.

Muutama sata metriä tästä talosta on toinen omakotitalo. Se remontoitiin jokin vuosi sitten, ja  seurauksena kadulta ajetaan autotalliin mikä on pari metriä katutason alapuolella. Ainoa ongelma on että ns. luiska alkaa pari-kolmekymmentä senttiä jalkakäytävää alempaa!  Mitä tapahtuu jos joku näkövammainen tms. ei huomaa pudotusta? Puhumattakaan siitä pyörätuolipotilaasta?! Onko tätä koskaan tarkastettu?
Eivätkä nämä erikoiset luiskarakennelmat ole (valitettavasti) kovinkaan harvinaisia.

Oma lukunsa on sitten posti. Joskus vaaditaan esim. pakettia noudettaessa  henkilöllisyyden todistaminen, toisinaan taas ei.
Ovatko nämä asiat maailman tärkeimpiä? Varmasti eivät. Toisaalta, ehkä olen vain tottunut siihen että säännöt ovat olemassa ja että niitä noudatetaan.

Espanja ja espanjalaiset ovat varmasti eri maata kuin me suomalaiset.  Silti, en hetkeäkään kadu, että asun täällä. Mikään paikka maan päällä ei ole paratiisi.  Ja kuka sinne paratiisiin haluaa, muutenkaan? Sieltähän lentää ulos kuin leppäkeihäs, ja vain ja ainostaan siitä syystä että syö omenan jostakin ihme puusta!

Peltilehmä ja muut nelipyöräiset ystävämme

Maailmanlaajuisen laman suurimpia kärsijöitä Euroopassa ovat maat joiden teollisuusaste on alhainen ja joiden talous perustuu suuresti turismiin ja/tai ulkomaalaisiin jotka asuvat joko pysyvästi tai osan vuotta maassa. Tällaisia maita ovat Välimeren maat: Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali.
Näistä maista joittenkin taloudelliset lamat johtuvat osittain huonosta taloudenpidosta ja pankkien holtittomasta lainanannosta.  Näin ilmeisesti on kyse etenkin Kreikassa, missä ollaan selvästi eletty yli varojen.

Espanjan talous on ollut myös ns. kuralla. Turismi on elpynyt hitaasti, ja se buumi jolloin uusia asuntoja rakennettiin ja myytiin hurjaa vauhtia on ohi. Vielä muutama  vuosi sitten täällä Andalusiassa, tarkemmin Aurinkorannikolla ja Mijas Costalla, saatoin parvekkeelta nähdä  samanaikaisesti neljäkymmentä (!) nostokurkea, tiet olivat iltaisin täynnä pois ajavien rakennusmiesten autoja, ruuhkat olivat jatkuvia.

Jäljellä ovat enää ne ulkomaalaiset, jotka ovat hankkineet asuntonsa/talonsa jo muutama vuosi sitten, uusia asukkaita tulee hitaasti. Lama-aikanakin on olemassa varakkaita ja rikkaita, ja  heille aika on hyvä; hinnat ovat romahtaneet muutaman vuoden huippulukemista. Monet eläkkeellä oleavat britit ovat kuitenkin  palanneet maahansa kun  heikko kurssi on vienyt ostovoimaa punnalta. Espanja ei muutenkaan enää ole todella halpa maa vaikkakin  esim. pohjoismaihin verrattuna hinnat ovat paljon alhaisemmat.

Etelä-Espanja ja Andalusia erityisesti joutuu yhä enemmän perustamaan toimeentulonsa turisteihin. Britit, saksalaiset, pohjoismaalaiset, amerikkalaiset tulevat yhä Espanjaan ja Aurinkorannikolle; vaikka kilpailijoiksi ovat nousseet mm. Kroatia ja muutama muu entinen Jugoslavian osavaltio vanhojen kilpailijoiden (Italia, Kreikka, Turkki) lisäksi, on maa säilyttänyt hyvin asemansa turistien suosikkina. Syynä ehkä se että Espanjalla on pitkä perinne turismista ja se on kehittyneempi maa kuin esim. Kroatia. Maan maine paikkana missä voi syödä ja juoda hyvin, nauttia musiikista ja auringosta ja jos kiinnostaa, myös tutustua maan vanhaan historiaan ja nähtävyyksiin, on jotain mitä on vaikea panna paremmaksi. 

Espanjalaisten ihmisten (erityisesti etelässä) uskomattoman kärsivällinen ja ystävällinen asenne ulkomaalaisia kohtaan ei myöskään varmasti ole pahitteeksi. Maassa ovat vierailleet milloin roomalaiset, milloin maurit (arabit), Napoleonin joukot. "Ulkomaalaisiin" on siis totuttu, joskin hieman eri tavalla kuin nykyisin...
Kun kävin espanjankielen tehokurssia, nuori nätti opettaja tuntui uskovan että kaikki pohjoismaalaiset ovat - jos eivät rikkaita -  niin ainakin varakkaita. Ihminen jolla on varaa paitsi omaan kotiin omassa maassaan, myös asuntoon tai taloon Espanjassa täytyy olla vauras...Tällä hetkellä asia ehkä näin onkin. Halpojen asuntojen aika etelässä on ohi.

Vanhan sanonnan mukaan kolikolla on aina kaksi puolta. Espanjalaisen ystävällisyyden ja sallivuuden pimeämpi puoli on se että ulkomaalaisten edesottamuksia ei aina oteta tarpeeksi vakavasti. Auton voi usein melko huolimattomasti parkkeerata laittomaille paikalle tai jättää lappuliisan tiketin maksamatta; sakkoa ei peritä oikeusteitse. Minun kokemukseni Ruotsista on toinen: pysäköimme auton Tukholman satamassa parkkipaikan ulkopuolelle nurmikentälle mikä oli silloin täynnä autoja. Gröna Lundista palatessa olivat muut autot kadonneet, meidän automme ei. Tuulilasissa oli sitten sakkolappu...

Toki Espanjassakin voi saada sakot ja pahimmassa tapauksessa vika paikalle parkkeerattu auto on viety pois.
Grua on vienyt auton paikkaan josta sen saa ulos maksamalla kuljetusmaksun ja sen lisäksi annetaan vielä sakko. Näin etenkin  esim. markkinoitten tai muun suuren tapahtuman aikana.  Kovin usein näin ei tapahdu, ja yleensä parkkeerattu auto on ollut liikennettä haittaamassa tuntien ajan. Hiustenhalkomisesta ei poliisia voi ainakaan syyttää.


Pysäköinnin valvonnan puutetta monet varmasti pitävät ainoastaan hyvänä asiana. Kukapa siitä tiketistä ilahtuisi?  Espanjalainen piipahtaa puotiin ostamaan pikaisesti jotakin, laittaa hätävilkut päälle kun "tuplapysäköi" eli pysäköi kadun varressa olevan auton rinnalle. Täytyy myöntää että olen oppinut tuon tavan itsekin, tosin yleensä joko minä tai vaimo odottaa autossa ja siirtää auton jos poliiisetä käskee. Eli ajaa korttelin  ympäri ja pysähtyy samaan paikkaan jos ei ketään näy...tai jonnekin hieman kauemmaksi ja odottaa soittoa. Parkkihalliinkaan kun ei esim. muutaman minuutin vuoksi viitsisi mennä.

On kuitenkin toinen liikennettä ja erityisesti ulkomaalaisia koskeva asia joka ei ole varmasti kenenkään etujen mukainen.

Espanjan lain mukaan maassa residenttinä eli  vakituisesti  asuvan on rekisteröitävä auto Espanjan autorekisteriin ja vakuutettava auto paikallisesti. Tilapäisesti eli vain osan vuotta (esim. muutaman viikon kerrallaan)  maassa asuva voi pitää autonsa oman maansa rekisterissä ja vakuutuksen voimassa.  Aika minkä jälkeen rekisteröinti on tehtävä on muistaakseni vain 60 vrk. Ne jotka esim. asuvat talvikaudet "rannalla", näin tekevätkin.  Nämä asiat kannattaa selvittää jos suunnittelee muuttamista maahan osavuotisesti tai pysyvästi.  Tietoa löytyy helposti mm. netistä.

Eteläisessä Espanjassa on varmasti satoja ellei tuhansia laittomia kulkuneuvoja. Pääsääntöisesti kyseessä ovat Iso-Britanniassa rekisteröidyt autot. Joidenkin autojen tuulilasi kertoo että katsastusaika on mennyt ohi jopa vuosia sitten - tämähän merkitsee ettei autolla myöskään välttämättä  ole voimassa olevaa vakuutusta. Vielä useammasta laittomasta autosta puuttuu tuo dokumentti kokonaan.  Melkoisen outoa on että liikenteessä näkee brittirekisterissä olevia pakettiautoja joissa on jonkin firman maalaukset: auto on mitä ilmeisemmin pysyvästi käytössä Espanjassa, ja jopa ammattimaisessa käytössä!

"Alkusasukkailla" eli espanjalaisilla on laittomia autoja luultavimmin yhtä paljon kuin yleensä maan kansalaisilla eri maissa. 

Meitä suomalaisia on usein kutsuttu  (hieman naureskellen, ja monesti maanmiestemme suulla) Euroopan Unionin mallioppilaiksi; me kun kuulema teemme kaiken viimeisen päälle oikein, ja lempioppilaan tapaan jopa vielä enemmänkin. Mitä tulee liikennesääntöjen noudattamiseen ja laillisuuteen, tuo "kuuliaisuus" tuskin on pahe. Katsastamaton, rekisteröimätön auto on riski liikenteessä, kukaan ei voi taata se teknistä turvallisuutta, ja vakuutuksen puuttuminn tekee onnettomuustapauksessa syyttömän aseman turhan vaikeaksi.

Onko poliisin ilmeisen välinpitämätön suhtautuminen tahallista (turisteja ja ulkomaalaisia paijataan) vai vain välimerenmaan ihmisten luontaista löysäranteisuutta? Sitä en tiedä. Toivoisin vain että jos/kun jotakin sattuu liikenteessä, vastapuoli on liikkeellä laillisella kulkuneuvolla. 

Kun sairaalasta leikkauksen jälkeen päästyäni  kuulin lääkäriltä että liikkuessa kannattaa olla varovainen kun elimistö on vielä toipumassa ja tikkeja ja muuta ovat sisuskalut täynnä, en malttanut olla sanomatta että mitenkäs sitten jos sattuu vaikka liikenneonnettomuus. Lääkäri heitti vain huulta ja totesi että kannattaa yrittää olla ajamatta kolaria vähään aikaan!  No, noudatin neuvoa, ja onnistuinkin, useamman vuoden.  Olen  edelleen päättänyt yrittää olla törmäilemättä, tulee liikenteessä vastaan sitten rehellinen suomalainen tai epärehellinen britti tai kuka hyvänsä.

Balconing - seuraava uusi olympialaji?

Espanjalaisten matkailuihmisten (ja myöskin ns. tavallisten ihmisten) keskuudessa on muutaman viimeisen vuoden aikana  tullut tunnetuksi termi balconing. Tuo sana tarkoittaa itse asiassa kahta-kolmea erilaista "urheilumuotoa".
Yksinkertaisimmillaan se merkitsee sitä että (yleensä) nuoret ja (edelleen yleensä) juopuneet henkilöt tasapainolevat parvekkeelta toiselle. Toinen, yhtä typerä laji on riippuminen käsillä  parvekkeelta, ja voittaja on se joka pysyy kauimmin. Kolmas, ja kaikkein vaarallisin on hyppy parvekkeelta suoraan alapuolella olevaan uima-altaaseen.

Termi on englanninkielinen, ja - yllätys yllätys - suurena urheilumaana tunnettu Iso-Britannia (ja useimmiten Englanti) on näissäkin lajeissa edelläkävijä. Onhan tuosta maasta peräisin monta muutakin urheilulajia, kuten jalkapallo, rugby,  tennis,sulkapallo, squash, nyrkkeily, lista on miltei loppumaton. Uutisten mukaan myös muutamia ruotsalaisia ja saksalaisia on ollut mukana balconing-urheilussa. Suomalaisia ei ainakaan ole loukkaantuneiden ja/tai kuolleiden joukossa, lieneekö syynä taito vai järki olla kokeilematta typeryyksiä?  Valtaosa "lajin" harrastajista on joka tapauksessa  brittiläisiä lager louts- matkaajia eli suomalaisittain yksinkertaisesti kännikaloja tai -  kauniimmin - kaljaveikkoja.

Viimeisten parin vuoden aikana on useita brittinuoria joko loukkaantunut vakavasti tai kuollut näissä uusissa urheilumuodoissa.  Jostakin syystä  tapaukset ovat keskittyneet pääasiassa
Ibizan ja Mallorcan saarille. Ibizahan on varsin suosittu nuorten keskuudessa mm. discojensa vuoksi.

Tämä  uutinenkertoo tilanteesta viime vuonna, se sisältää myös videon. Tässä toinen video hurjasta hypystä. Viimeisimmät uutiset tätä kirjoittaessai  kertovat jälleen uudesta uhrista.

Euro Weekly News - lehden Aurinkorannikon painoksessa kolumnisti, Mallorcalla pubin omistava laulaja ja yhden-hitin-ihme Leapy Lee (oikealta nimeltään  Graham Pulleyblank, pubitappelun  ja sitä seuranneen vankilatuomion  jälkeen uusi nimi Lee Graham)  kirjoitti muutama kuukausi tapahtuneen kuolemantapauksen jälkeen kolumnissaan kuinka on törkeätä kuinka nuoria brittejä syytetään humalaisesta käytöksestä kun kysymyksessä ovat onnettomuudet, joihin taas on syynä espanjalaisten rakennustapa: parvekkeiden kaiteet ovat kuulema niin matalat että putoamisia väkisinkin tapahtuu...Jos/kun lukee em. herrasmiehen(?) sepustuksia, tällainen(kaan) väite ei kyllä yllätä. Onhan kirjoittaja armoton siirtolaisuuden (Britanniaan -  bririt ilmeisesti eivät ole siirtolaisia Espanjassa?) vastustaja, islamilla pelottelija,  BBC: n "bolshevikkien" ja Labour-puolueen  vihaaja...Onkohan noin että herra Leapy ei ole sattunut näkemään yhtään videota balcongista? Ainakaan minusta niissä ei näyttäisi olevan merkkejä "putoamisesta".

Suomalaiset ovat tunnetusti urheilukansaa.  Viimeisten vuosikymmenien saavutukset kesälajeissa eivät ole päätä huomanneet, ja akankanto, saappaanheitto jne. eivät ehkä ole maailmanlajeja. Ainakaan niissä ei mene henki, joten en suosittele ketään harjoittelemaan uutta balconing-lajia. Tuskin siitä tulee edes koskaan olympialajia, vaikka siellä jo nyt onkin lajeja kuten  mm. rantalentopallo.

Joka toki  kyllä eräällä tavalla puolustaakin paikkaansa varsin "katsojaystävällisenä" lajina...Sanoisinko että sillä on ...eh....puolensa...

Hyvät, pahat ja rumat eli näin espanjalaiset ajattelevat turisteista

Vuosia  sitten brittiläinen yleisradio/tv-yhtiö BBC kertoi uutisissaan  tutkimuksesta, missä espanjalaiset matkailualan ammattilaiset (hotelli/ravintola/matkailu) kertoivat mitä he ajattelevat turisteista jotka vierailevat heidän maassaan.

Tyypilliseen tapaan uutinen keskittyi siihen miten "me" eli britit menestyivät.
Ei kovinkaan hyvin.
Britit olivat hännänhuippuna. Tutkimuksessa annettiin vastaajille mahdollisuus kertoa mikä tietty kansallisuus oli haluttu/ ei-haluttu, ja kertoa miksi.
Britit koettiin ylpeiksi, huonosti käyttäytyviksi, liikaa juoviksi        (erityisesti nuoret),  ja he lisäksi vaativat palveluksia (=olettivat saavansa) aina  omalla kielellään. Mikäli omalla kielellä ei tullut toimeen, he olivat kuueman mukaan vihaisia, joskus jopa (verbaalisesti)  aggressiivisia.

Ranskalaiset eivät menestyneet paljoakaan paremmin: toiseksi viimeisinä. He eivät puhu yleensä  espanjaa, usein eivät edes englantia, mitä useimmissa Espanjan turistikeskuksissa puhutaan ainakin välttävästi.


Kärjessä, ehkä yllättäen, olivat saksalaiset. Hyvin käyttäyttyviä, kohteliaita, suhteellisen moni jopa puhui hieman espanjaa, ja rahaa riitti hyviin juomarahoihin.

Kakkosena pidetyimmistä amerikkalaiset (USA): varakkaita, hyvin käyttäytyviä, runsaat juomarahat.

Valitettavasti uutinen ei julkaissut koko tutkimusta, joten esim. suomalaisten sijoituksesta minulla ei ole tietoa.
Oma kokemukseni on kuitenkin että sitten "keihäsmatkojen" suomalaisten maine on kohentunut; suomalaiset tunnetaan ihmisinä jotka eivät ruikuta turhista (joskus jopa eivät valita vaikka syytä olisi) ja jotka ovat kaikin puolin luotettavia, rehellisiä ihmisiä. Alkoholi maistuu, mutta harvoin häiriöksi  asti. 

 

Vaikka Eurooppa on yhdentynyt, kansalliset ja kulttuuriset erot säilyvät. Jokaisen joka saapuu vieraaseen maahan, olisi syytä muistaa että hän tavallaan edustaa koko kansakuntaa. Luo imagoa joka on  jo olemassa ja   muuttuu yleensä  hitaasti. Brittien maine hyvin käyttäytyvänä kansana on muuttunut yllättävän nopeasti. Erityisesti nuorten holtiton alkoholin ja huumeiden käyttö ja sen mukanaan tuoma huono käytös on pilannut koko kansakunnan mainetta.

Suomalaiset tunnetaan rehellisinä, aitoina mutta joskus hieman turhan vakavina, miltei jöroinä  ihmisinä.  Hyvä esimerkki: Kun opiskelin espanjaa intensiivikurssilla, tanskalainen kuvaili suomalaisia. "Ne istuvat iltaa muiden mukana, puhuvat melko vähän, juovat paljon  ja poistuvat joukosta vähin äänin, sanomatta hyvästiä...."

Huomautan vielä, mitä sama tanskalainen sanoi Ruotsista: "Hyvä maa, mutta liian paljon ruotsalaisia."

Kun suomalainen tulee vaikkapa Aurinkorannikolle, jätetään se tiukka pipo sinne hyllylle odottamaan tammikuun pakkasia, laitetaan päähän sombrero tai vaikka lippis. Ja otetaan rennosti! 
 Tiedän että "kesäsuomalainen" on omassa maassaan iloisempi, hauskempi, vapautuneempi.  Samoin lomaillessaan etelässä.
Mutta "nautitaan" kohtuullisesti...

Tikulla silmään...Ja Takulla tukkaan? Tikustako asiaa?

Joskus vuosia sitten luin haastattelua jossa kirjailija Eeva Joenpelto kertoi tavastaan kirjoittaa romaaninsa. Hän kertoi että ensimmäinen asia on valita teoksen nimi.  Kun katsoo hänen kirjojensa nimiä, tämä on helppo uskoa.  Nimet ovat melkein kuin runoutta. Kirjailija kertoi myös olevansa varsin säntillinen ihminen; hän istui kirjoittamaan aamusta ja jatkoi useita tunteja. Kaukana siitä boheemikirjailijan imagosta mitä monet suomalaiset mieskirjailijat ovat ylläpitäneet.

Toki Joenpellolla oli aihe valmiina. Nimi ilmeisesti vain antoi ikäänkuin ponnahduslaudan kerronnalle.
Tämä mielessäni mietin voisinko viedä jutun astetta pitemmälle: keksiä aiheen ja alkaa kirjoittaa. Tehdä kirjaimellissti tikusta asiaa. Olen joskus yöllä unta odotellessa miettinyt, pystyisinkö pitämään ex tempore -puheen jos minulle annattaisiin sana, aihe, ja käskettäisiin puhumaan vaikkapa kymmenen minuuttia. Uskoisin että pystyisin. Poliitikkoainesta, ehkä? "Ajatus katkeaa mutta puhe ei".

Katsotaanpa. Tikku. Mikä on tikku? Puinen, ohut esine. Tikkunekku, tulitikku,  jäätelötikku. Mutta myös:  muistitikku, tikkuviina.
Lapsena tikkunekku ja jäätelötikku ovat tutuimmat, tupakoitsija (hyi hyi! paha tapa!)  käyttää luultavimmin sytytintä mutta tulen tekoon ja kynttilöiden sytyttämiseen tarvitaan tulitikkua. Tikkuviinaksi on joskus sanottu tietyntyyppistä viinaa eli sulfiittispriitä. Tietokoneen käyttäjille taas muistitikku eli memory stick on tuttu asia.
Sanonta tikulla silmään joka vanhoja muistaa ilmeisesti ehdottaa meitä unohtamaan joskus aikoja sitten kohtaamamme vääryyden tai epäoikeudenmukaisuuden. En kuitenkaan kehottaisi ryhtymään oman käden oikeudella toteuttamaan sanontaa. Seurauksena voi olla oikeusjuttu.

Sanonnoissa on usein ns. vinha perä. Mutta millainen on vinha?  Mitä on hölynpöly ja miten se eroaa vaikkapa tavallisesta huonepölystä?  Missä on umpimähkä? Kuulostaa ihan joltakin sisäelimeltä.  Jos joku katoaa Huitsin Nevadaan niin onko hän mennyt USA:han? Lähti ehkä päätäpahkaa? Tai mahdollisesti summamutikassa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa paitsi sitä pientä kulkijaa niin myös hitaasti (?) mahdollisesti (?!) dementoituvaa.  Hm...näyttää siltä että ei tästä mitään tule. Nytkään. Parempi kuin sanon että Son moro. Jatketaan asiattomuuksia vaikka siellä feisbukin eli naamakirjan puolella.

Luki luki -miehiä ja rantarolexeja.

Ostin tässä päivänä muutamana uuden Rolexin. Hinta oli kympin. Siis, ei kymmen tuhatta vaan 10 euroa. Ja myyjä ei ollut kalliille partavedelle tuoksuva lipevästi hymyilevä kello/kultakauppias vaan mies jota englantia puhuvat ihmiset kutsuvat nimellä looky looky man. 
Termi tulee tietysti englannin sanasta look, katso. 
Afrikkalainen mies myi kelloja, aurinkolaseja sekä kotikutoisia kopioita videoista (DVD) ja CD:istä.
Kellot ja aurinkolasit ovat kaikki ns. design-tuotteita eli kalliita merkkejä; tosiasiassa siis ns. piraatteja mitä ilmeisemmin Kiinasta.  DVD- ja CD-kopiot taas on valmistettu Espanjassa.
Useimmat näistä kauppiaista ovat laittomia maahanmuuttajia odottamassa oleskelunsa virallistamista. Ilman sitä pysyvää, laillista työpaikkaa ei voi saada. Ainoa vaihtoehto on siis tehdä laitonta kauppaa tai kerjätä.  
Miehet kiertävät ravintoloissa, kahviloissa  ja uimarannoilla kaupustelemassa. Monien mielestä poliisin pitäisi tiukemmmin puuttua kyseiseen toimintaan, mutta ainakaan nämä miehet eivät varasta, ryöstä tai myy huumeita. Toisinaan poliisi takavarikoi jonkun onnettoman laukun mutta muutaman päivän päästä mies on takaisin samassa puuhassa, uuden varaston kanssa.


Piraattituotteen voitto menee sen valmistajalle ja jakajalle. Kuuluisat kello- ja aurinkolasivalmistajat tuskin häviävät yhtään euroa; ainakaan minä en tule milloinkaan ostamaan aitoa luksuskelloa, ja aurinkolaseiksikin kelpaa kopio, 100 € laseista jotka todennäköisesti rikkoisin tai kadottaisin viimeistään puolen vuoden sisällä on yksinkertaisesti liikaa. 
Toisaalta miljoonapainoksina ja -latauksina myytävä musiikki tuskin tulee tappiolliseksi vaikka alkuperäisen sijasta ostaisikin kopion. Toki jos todella haluan jotakin ostaa niin tilaan vaikkapa postitse. Se että silloin tällöin tuen po. laitonta toimintaa on mielestäni eräänlaista sosiaalista toimintaa. Moraalisestikaan en koe tekeväni mitään väärin. Useimmat näistä ns. luki luki -miehistä asuvat usean henkilön kommuuneissa, ja todellinen rikollinen mielestäni on henkilö tai henkilöt jotka heille hankkivat myytävän tavaran.  Tulli kyllä  pysäyttää toisinaan kontin täynnä piraattitavaraa. 

Jokin aika sitten luin yhdestä paikallisesta ilmaisjakelulehdestä  kuinka joku britti valitti kuinka piraattikauppias ei uskonut kun hän sanoi ei-haluavansa ostaa ja kun mikään ei tuntunut auttavan, sanoi soittavansa poliisit paikalle. Myyjä oli kuulema käyttänyt rumaa kieltä ennenkuin poistui, ja britti vaimoineen oli myös poistunut ravintolasta. Omat kokemukseni ovat kyllä varsin erilaiset. Afrikkalaiset ovat ystävällisiä ja yleensä uskovat kerrasta jos sanoo ettei kiinnosta. Ravintoloitsijoilla on myös oikeus joko päästää tai olla päästämättä kaupustelijoita kiinteistöönsä. Tietenkin asiakkaalla on samoin oikeus valita ravintola tai kahvila mihin heitä ei päästetä. Satojen ja taas satojen  joukossa pitäisi helposti löytyä niitäkin.

Tuosta nimestä looky looky man vielä...en ole kahdentoista vuoden aikana kuullut yhdenkään afrikkalaisen käyttävän po. sanontaa. Muutaman espanjalaisen markkinoilla kyllä, lähinnä vitsinä.