Onni täällä vaihtelee eli Jokainen on oman onnensa seppä?

Veljeni laittoi kommenttia Facebookiin, ja se sai minut katsomaan ensimmäisen (ja ehkä viimeisen kerran) ohjelmaa Pressiklubi sen jälkeen kuin Ruben Stiller lakkasi juontamasta sitä

Olen tuskin koskaan nähnyt yhtä yksipuolista keskusteluohjelmaa.
Ohjelmassa  Susanna Koski todisti väkevästi, että Suomen päättäjät traumatisoidaan  "jotta he eivät pysty päättämään sosiaaliturvan muuttamisesta". "Kyse ei ole lainkaan Anna-Maija Tikkasesta" hän väitti.

Kyseessä oli keskustelu, jossa puhuttiin Kokoomuksen Susanna Kosken ja yli 50-vuotiaan sairaan ja työttömän kohtaamisesta kahdessa tv-ohjelmassa.  Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa todettiin, että nuoren kokoomusnaisen olemus oli kylmä ja tunteeton. Mitään raivoa en niistä löytänyt, pikemminkin toteamuksen siitä, miten Kokoomuksen edustaja näytti, miten puolue todella  ajattelee.

Studiossa keskustelussa oli mukana myös jostain syystä näyttelijä ja koomikko Pirkka-Pekka Petelius. Mies, joka 80-luvulla teki mm. romaneita ja lappilaisia   pilkkaavia tv-sketsejä ja homoseksuaaleja pilkkaavan laulun ja videon  Tra la la...
Näitä on toki selitetty seuraavasti: "Tekijöiden tarkoituksena on ollut ennakkoluulojen ravistelu osana 1980-luvun yhteiskunnallista keskustelua. Sisältö on kuitenkin loukannut monia." 

Iltalehden poliittinen toimittaja Tommi Parkkonen väitti ohjelmassa, että "kansa raivostui tarkoittaa paria kännissä soittanutta miestä ja myöhemmin neljää ammattimaista mielensä pahoittajaa jollakin sivustolla, ja niin on someraivo syttynyt, jatkuakseen seuraavaan asti."

Petelius totesi "elämänkokemuksensa perusteella" että Anna-Maija Tikkanen on masentunut, eikä siksikään pysty aktiivisesti  hakemaan työtä. 

Summa summarum on siis, että kyseessä on  vasemmiston masinoima hyökkäys Koskea kohtaan.

Koski on saanut ymmärtäjiä(?) yllättävältäkin taholta.  Jyrki Lehtola kirjoittaa blogissaan: "Kansa tarvitsee valehtelua; ei vahvistusta epäilylle, että maailma onkin kylmä paikka, jota johtavat ihmiset, jotka samastuvat vain omiin tilanteisiinsa. Välittäminen ja huolehtiminen ovat sanoja, joita tulee toistaa silloin kuin ei välitetä eikä huolehdita."

Niinpä niin. 

Kyllä minä nyt mieleni pahoitin! Olenkin puritaani?!

Muutama vuosi sitten sosiaalisessa mediassa jaettiin ja kehutttiin blogia "ehkäpä lastasi vain vituttaa" (vahvennus minun). Kyse oli siitä, miksi monet lapset ovat itkuisia ja pahalla päällä hoitopäivän jälkeen.
Kommentoin tätä, paheksuin kiroilua ja totesin, ettei pari-kolmevuotias lapsi (toivottavasti) edes tunne ilmaisua.

Minulle kerrottiin, että kyseinen termi on "aivan jokapäiväinen" ja joku jopa ihmetteli, tuleeko minulle todellakin mieleen naisen sukuelimet kyseisestä sanasta. Tulee. Taidan siis  kaiken lisäksi olla pervo?

Minä olinkin nyt siis yllättäen vanha moralisti, joka on pudonnut kelkasta (vai pitäisikö sanoa kuin eno veneestä?).

Totesin, että jos kyseisen kaltainen kielenkäyttö on aivan jokapäiväistä, ehkäpä vielä esimerkiksi pääministeri syyttää joku kerta oppositiota vittuilusta.

"Maailmassa on olemassa pahaa. Veikka Lahtinen on se ihminen, joka kertoo suosituissa somepostauksissaan meille muille: paha on väärin.

Lahtinen on tässä jutussa esimerkkinä uudesta ajan hengestä, joka on nyt voimissaan. Se liike on uusi puritanismi."

Edellä oleva on lainaus Jose Riikosen blogista .

”Puritanismi perustui Raamattuun ja hurskauteen. Pyhää sanaa oli levitettäväkaikkialle ympäristöön, ja ihmiset oli saatava ymmärtämään oman elämänsä syntisyys. Puritaanien hallintomalli oli ankara, ja siihen sisältyi myös yritys estää lähi.mmäisten syntiset teot.”  -Wikipedia.

"Silloin voi syntyä halu kontrolloida niitä asioita, joita vielä voi kontrolloida, esimerkiksi omaa vartaloaan ja kulutustottumuksiaan. " -Mira Karjalainen. Helsingin yliopiston tutkija.

Karjalainen puhuu ortorektikoista, joiden pakkomielle on syödä mahdollisimman terveellisesti.

”Se on erikoista siksi, että siihen ei ole mitään syytä. Voisimme nauttia elämästä sen sijaan, että vahtaamme aktiivisuusrannekkeitamme”, Karjalainen sanoo.

Arvon tutkijalle ei ilmeisesti tule mieleen, että terveellinen ruoka ja kuntoilu voi olla ainoa keino pudottaa painoa, välttää diabetes tai sydänkohtaus? Varhainen kuolema?

"Esimerkiksi aikoinaan Hanoi Rocks-yhtyeessä runsaasti päihteiden kanssa sekoillut Michael Monroe on vaihtanut huumeet voimisteluun ja uimiseen ja on nykyään tunnettu smoothieiden ystävä.

Fitness-urheilu ja oikeanlainen syöminen ovat muodikkaita juttuja. Ulkoilu on muodikasta. Sienestys on muodikasta."

Mitä vikaa tuossa on?! Jospa ihmiset itse saavat päättää elämästään?

” Ei ole väärin eikä puritanismia että on alettu pohtia, mikä on sopivaa ja mikä ei.” 
-Veikka Lahtinen. 

Minuakin on epäsuorasti syytetty puritaaniksi. Ja miltei samaan hengenvetoon nimitelty vihervassariksi ja suvakiksi. 

Miksi asiallinen keskustelu somessa on niin vaikeaa?

Miksi ihmiset haluavat lyödä leimoja? Ettei keskustelua  tarvitse tai voi jatkaa?

Koska omia mielipiteitä ei voi puolustaa vaan on helpompi hyökätä henkilöön?

Tai "asiantuntija" sotkee keskusteluun pelkkää jargonia jota tuskin itsekään ymmärtää. 

Päivitys 21.11.2018.
 Vaimoni katseli tabletiltaan jotain vegaanikanavaa. Siellä joku kommentoi  jotakin  päivitystä, ja muutaan minuutin mittaisella videolla  toisti sanan "fucking" ja "motherfucker"  vähintään kaksikymmentä kertaa.
Olen siis ilmeisesti väärässä. Kaikki on sallittua. Vain kukkahattutädit ja -sedät valittavat "rumasta kielenkäytöstä.

That´s fucking clear now, you mothafukkas!

 

Koiria ja ihmisiä

Minulla  (ja vaimolla)  on ollut koira tai koiria pian 20 vuotta. 
Ennen ensimmäistäkään koiraa, kun oli lapsi,  meillä kotona oli kissoja.
Monen "kissaihmisen" tavoin en juurikaan tykännyt koirista; ne tuntuivat olevan liian paljon ihmistä mielisteleviä ja ilmeisesti aina  vain kerjäsivät huomiota. Kissat taas tuntuivat olevan itsenäisiä (jopa itsepäisiä) ja paljon riippumattomampia ihmisestä, jotka  tuntuivat olevan  kissan mielestä pikemminkin sen palvelijoita.

Kaikki muuttui, kun perheeseen tuli koira, jolla oli valmiiksi nimi, William.  Minulle se oli aina Billy, tyttöystävälle (nykyisin vaimo) taas Willie.

Koiran ulkoiluttaminen toi pian uusia ystäviä. Koiraihmiset kun puhuvat mieluusti koirastaan/koiristaan, samaan tapaan kuin pienten lasten vanhemmat jälkeläisistään.

Muutama viikko sitten liityin FB-ryhmään nimeltä Elämää koirien kanssa. Sivustolla näytti olevan lähinnä kuvia lemmikeistä, joskus omistajineen.

Jokin aika sitten ryhmässä joku jakoi linkkiä koirasta, jolla näytti olevan uskomattoman lyhyt selkä. Tällaisia koiria on maailmassa tiettävästi vain alle kaksikymmentä. Kyseessä on siis harvinainen epämuodostuma. Amerikkalainen nainen oli löytänyt ressukan hylättynä kadulta.
Jonkun mielestä koiran adoptoinut nainen oli vain yksi  noita ihmisiä, jotka haluavat osoittaa olevansa hyviä ihmisiä ja saada näin huomiota.

Sivustolla jotkut kommentoijat sanoivat, että kyseinen koira pitäisi lopettaa, jotkut epäilivät sen tulevan toimeen vain vahvoilla särkylääkkeillä jne. 

Joku uskoi kyseessä olevan ylijalostuksen tuoma vika.

Sanoin, että en uskonut koiran kärsivän geneettisestä muutoksesta, vaan kyseessä on ilmeisesti  ns. luonnonoikku. Samalla totesin, että jotkut ns. rotukoirat kärsivät ns. geneettisistä sairauksista (ja jaoin siitä kertovan linkin).  Syynä on se, että siitokseen käytetty kanta on joko pieni, tai on käytetty  saman "perheen" jäseniä eli ns. sukusiittoisuus.

Totesin, että ns. monirotuiset (aiemmin puhuttiin usein sekarotuisista) monesti välttyvät  tältä, ja ovat siinä suhteessa usein terveempiä.

Silloinkos myrsky syntyi.

Joku kysyi, että entäs jos kaksi sekarotuista koiraa lisääntyy, tuleeko niiden pennuista terveitä. "Eli tuleeko sinistä ja punaista maalia sekoittamalla valkoista? " 

Joku taas väitti, ettei "sekarotuisia koiria usein edes viedä eläinlääkärille", eli niiden terveydestä ei ole tietoja(!).

Joku taas vaati minua näyttämään tilaston sekarotuisten paremmasta terveydestä(!).

Totesin, että keskustelu on nyt  mennyt täysin uskomattomaan suuntaan. Olin puhunut geneettisistä sairauksista.  En koirien yleisestä terveydestä.  Silti sama jankutus jatkui ja jatkui. 

Lähdin pois kanavalta. Varmemmaksi vakuudeksi erosin koko ryhmästä.

Kokemukseni eri ryhmistä Facebookissa ovat vaihtelevia. Joka ryhmään tuntuu kuuluvan ns. trolleja ja muita  selviä häiriköitä. Usein ns. asiallinen keskustelu on vaikeaa ja muuttuu riitelyksi ja joskus jopa solvausten heittelyksi. (Yhdessä ryhmässä, mihin kuulun, on kaksi häirikköä, joiden harrastuksena tuntuu olevan henkilökohtainen pilkka ja mollaus. )

Sosiaalinen media? Usein, valitettavasti,  kaikkea muuta kuin sosiaalinen.  Onneksi pahimmat häiriköt voi estää blokkaamalla. 
Usein sanotaan, ettei pitäisi kerätä ympärilleen vain samanmielisiä ihmisiä. Tuskin hyödyllistä on sietää myöskään henkilöitä, joiden kanssa keskustelu, syystä tai toisesta, tuntuu mahdottomalta. 

Kun on A-olutta...

Suomessa on sanonta: Kun on A- olutta, on B -ystäviä. 
Kirjoitustavasta kai riippuu, tarkoittaako tuo, että kun on: A) olutta, niin on B) ystäviä  vai että kun on A-olutta, se tuo B-luokan ystäviä. Miten milloinkin, kai? 

Mikään ei tuo ystäviä yhtä helposti kuin menestys. Ja raha. Joissakin tapauksissa molemmat yhdessä. 

Olen seurannut tamperelaisen, menestyneen ja legendaarisen kiekkoseuran taaperrusta tämän vuoden Liigassa. 

En ole tamperelainen, en edes enää asu Suomessa. Nykyisen teknologian avulla  voi kuitenkin katsella suomikiekkoakin suorana netissä miltei missäpäin maailmaa tahansa.

Viime vuoden upea taistelu pudotuspeleissä varmasti sai ainakin joukkueen fanit odottamaan tältä(kin) kaudelta paljon.
Valitettavasti näyttää siltä, että pudotuspeleihin ei joukkue tänä keväänä yllä. Tätä kirjoittaessani toivo kuitenkin vielä elää.
Joukkue on pelannut tasaisia otteluita mutta lopussa on usein voitto livahtanut käsistä (tai lavasta).  Valmentajan vastuulla on pitää pakka koossa, ja laatia pelisuunnitelma ja -taktiikka sen mukaan.

Sosiaalisessa mediassa jotkut ovat lausuneet uskomatonta soopaa. Joko kyseessä ovat "feikkifanit" eli trollaajat, tai sitten joidenkin ihmisten suhteellisuuden taju ja käytöstavat ovat alle arvostelun.
Kuten osoittaa  mm. vaatimus että joukkueen pelajien tulisi pyytää anteeksi faneiltaan (!) "huonoa asennettaan ja todellisen motivaation puutetta", mikä on lähinnä naurettava.

Nobody knows you when you´re down and out, lauletaan vanhassa kappaleessa.  
Voittajien seuraan on kyllä aina pyrkijöitä.

Tappion päivinä  NE hävisivät TAAS.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Satakunnassa Suomessa julkaistava lehti kertoi uutisessaan perheestä, jonka kesämökin takka ei alkanut vetää vaan lykkäsi savut sisälle.
Perhe hälytti palokunnan paikalle. 
Ihan totta.
Palokunnan.
Tokihan  uutinen on merkittävä, ja tänä sosiaalisen median aikana jakaantuu ympäri maata ja jopa ulkomaille.
Tänne Espanjaankin.

Nyt odotan jännittyneenä, saammeko lisää kesäuutisia.
Ehkä joku potkaisee varpaansa mennessään uimaan.
Joku kertoo "siitä yhdestä suuresta, joka pääsi karkuun".

Joku saattaa kertoa (kesä)toimittajalle karmaisevan kokemuksensa.
Nuotiolla makkaraa paistaessa tulos oli päältä palanut, mutta sisältä ihan kylmä. Olutkin oli korkeintaan haaleaa.

Tokihan sosiaalinen media jakaa paljon tärkeää informaatiota. 
"Yksisarviset pystyvät parantamaan, aivan kuten kaikki korkeavärähteiset valonolennot, mutta erona enkeleihin on se, että enkelit työskentelevät sydämen välityksellä, kun taas Yksisarviset työskentelevät sielutasolla. Yksisarvishoito on erittäin voimakas energiahoito".

Siinäs kuulitte.

Ruokasooda parantaa syövän.  Kemoterapia on turhaa. 
Näin on.

Minulla on myös henk.koht.tärkeää kerrottavaa.

Kävelyttäessäni koiraa aamuisin, löytyy tien vierestä joka aamu yksi tai kaksi tyhjää Jameson-viskipulloa (50 ml minipullo)

Yrityksistäni huolimatta en ole pystynyt selvittämään, kuka tuo salaperäinen viskisieppo on. Lupaan kertoa heti, jos saan selville.
Kunniasanalla.  Cross my heart and hope to die!

Toinen mysteeri on henkilö, joka jokainen aamu heittää pienen tetran, jossa on ollut tuoremehua, roskiksen viereen tai sen päälle.
Ei roskikseen, mihin se kuuluu. Uskomatonta!
Tämänkin asian selvitys on kesken.

Monesti ihmetellään, miten ihmiset "ennen" tulivat toimeen ilman kännyköitä. Nyt kun joka toinen kadulla kävellessään joko pälpättää tai lukee mitä näytössä on.
Yhtä hyvin voin päivitellä (sanan joka merkityksessä), miten pärjäsimme ilman kaikkea sitä informaatiota mitä tänään saamme.

En minä vaan tiedä. Kuka tietäisi? 

 

Ei pidä provosoitua kun provosoidaan

 Hiljattain kuollut presidentti Mauno Koivisto hurmasi naisia hiljaisella huumorillaan (suomalaisethan eivät tykkää suulaista tyypeistä) ja otsakiehkurallaan ollessaan pääministeri. 

Yksi Koiviston elämään jääneistä tokaisuista on "Ei pidä provosoitua kun provosoidaan!"  Tuolloin (60-70 -luvuilla) provosoiminen onnistui ehkä tv-väittelyissä.  Jos kyse oli kirjoituksesta lehdessä, aika toimi provosoidun hyväksi, ja seuraavana päivänä uudelleen luettuna "herja" ei ehkä ollutkaan niin paha, ja vastaus voi olla hallittu. 

Ei pidä provosoitua kun provosoidaan


Toisin on nyt. Sosiaalisessa mediassa haastattelut ja lausunnot leviävät minuuteissa, ja vastaus saattaa tulla välittömästi. Mikä joissakin tapauksissa on virhe.  Koskaan ei pitäisi vastata vihastuneena tai ärsytettynä, koska kyse saattaa olla nimenomaan pyrkimys ärsyttää, "trollaus". 

Pirkko Saisio antoi haastattelun, missä hän pahoitteli suomalaisen keskustelun ajatumista kahtiajakoon. 

Välittömästi tuli vastaus.  
Saisio oli mennyt "äärioikeston ansaan".
 
Seuraavassa muutamia poimintoja Saision haastattelusta. 


"Tosiasiassa miljoonat maailmassa, esimerkiksi monet islaminuskoiset, eivät näe modernien, suvaitsevaisten eurooppalaisten maailmankuvassa mitään tavoiteltavaa."

 ”Monet asiat ovat tapahtuneet Suomessa aivan liian nopeasti, ja se vaikuttaa asenteisiin. Esimerkiksi maahanmuutosta odotetaan valmiita, jäsenneltyjä käsityksiä, mutta miten sellaisia voisi olla? Monia ihmisiä yksinkertaisesti pelottaa, ja se tulkitaan rasismiksi.”

”Vasta itseään arvostava osaa ottaa vaikutteita vastaan, suvaita ja oppia uutta.”

Miten tällaista argumentointia vastaan  voi väittää? 

Punnittua puhetta.  

Tunnustan eläneeni

Minua arvostellaan, syytetään, solvataan miltei joka päivä.

Ei, ei ihan suoraan ja henkilökohtaisesti.  Mutta kuitenkin julkisesti. No. Liioittelen ehkä vähän.

Miltei joka päivä joillakin on kuitenkin oikeus (velvollisuus?)  kertoa minulle ja kaltaisilleni ihmisille miten väärin toimin kaiken aikaa. 

Kun syön, se on ruokaa, joka on joko kasvatettu tavalla, joka aiheuttaa kärsimystä eläimille  (kananpoika, lehmät, siat, kanat) tai saastuttaa (lihantuotanto).  

 Jos en muutu vegaaniksi, olen muuttamassa tämän telluksen paikaksi, joka käy tuhoaan kohti.

 Puhumattakaan kaikesta muusta.


Kun ajan autoa, se saastuttaa.  Ja auto muutenkin on tehty materiaaleista, joita on vaikea kierrättää.

Entäpä vaatteet? Kengät?  Ostanko Kiinassa tai muualla idässä  tehtyjä halpistuotteita?
  Ostan.
  Ne on luultavasti  tehty lapsityövoimalla. Sikamaista!  
Ja sitäpaitsi, useimmat kengät on tehty nahasta; eläimen nahasta! 
Omistan lisäksi suuren määrän nahkapuseroita, -takkeja ja -liivejä. 
Varmaan suuri osa niistäkin Kiinassa (tai Marokossa) tehtyjä.

Viihde- elektroniikka.  DVD:t, CD:t etc.  Käytänkö esim amazon.yhtiötä?
Kyllä. Tilaan sieltä musiikkia ja filmejä.
Enkö muka tiedä, että yrityksen työntekijät ovat alipalkattuja, heidän oikeutensa ovat rajoitetut?
En. Ainakaan minä en siihen voi vaikuttaa. Vai voinko? Olemalla ostamatta heiltä?  Ja sitten koko firma menee konkurssiin? Ihan oikein niille!  Riistäjäkapitalistit! Ei vain taida onnistua.

Olen siis kylmä, tunteeton, ihmisiä (työntekijöitä) ja heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan halveksiva inhokuluttaja?  Syön lisäksi  kuolleita eläimiä ja käytän niiden nahkoja? 

Niin kai sitten.  

Mitä minun pitäisi tehdä?  Tehdä parannus?  Muuttaa maalle, alkaa luomuviljelijäksi ja kasvissyöjäksi?

Lopettaa sosiaalisen median seuraaminen tältä osin.  Paljon helmpompaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pablo_Neruda

Rasvatonta, sokeritonta, suolatonta : mautonta?

On suht. myöhäinen ilta, ja olen juuri nauttinut iltapalan.

Leipä oli (tietenkin!) täysviljaa. Juusto sen päällä havarti light. Paté sen sijaan oli "normaalia" eli siinä oli 19 prosenttia rasvaa.  Löytyy myös 0-rasvaista.

Kun olin sairaalassa, toipumassa sydänleikkauksesta, minulle tarjottiin ruokaa, jossa ei ollut rasvaa eikä suolaa. Ruoka sisälsi paljon vihanneksia. Kahvi oli kofeiinitonta. Paino putosi kymmenkunta kiloa.

Pääsin pois sairaalasta. Parin kuukauden sisällä olin, vaikkakin toipunut leikkauksesta, aina väsynyt.  Minulla todettiin anemia. 

Anemia hoidettiin, mutta aloin kuumeilla. Minulla todettiin jonkinlainen infektio.  Jouduin uuteen leikkaukseen. Kävin läpi  ohitusleikkauksen. Jo toisen kerran vaimolle kerrottiin, että voisin kuolla.  
Selvisin siitäkin.  

Nyt noista leikkauksista on vuosia.

En tunne itseäni todella terveeksi.  Pystyn kuitenkin elämään jokseenkin  normaalia elämää: voin  kävellä koiran kanssa, tehdä normaaliin elämään kuuluvat rutiinit. 

Aikoinaan juoksin lenkkejä kaksi-kolme kertaa viikossa, talvella hiihdin pari-kolmekymmentä kilometriä joka viikko. Punttisali oli vuorossa ainakin kaksi kertaa viikossa. 

Kaikki tuo on jäänyt.

Kun luen ihmisten päivityksiä sosiaalisessa mediassa kun he pohtivat kaikkea mahdollista ruuasta ja kuntoilusta ja painon pudottamisesta, en voi olla ajattelematta, että he murehtivat turhaan. Täytyy vain valita oikeat vanhemmat, jotta saa ne parhaat geenit.  Terveellinen elämä on tietysti arvo sinänsä, mutta se ei takaa pitkää elämää ja hyvää, koko elämän jatkuvaa terveyttä.  

Vanha kulunut fraasi sanoo, että ehkä ei ole syytä toivoa lisää päiviä elämäänsä, vaan lisää elämää päiviinsä. 
Myöskin on sanottu, ettei kuntoilu ehkä auta elämään pitempään, mutta kuolee terveempänä.

Allekirjoitan molemmat. 

Mies joka ampui Liberty Valancen

                                                          









Mies joka ampui Liberty Valancen
on lännenelokuvien klassikko.
Elokuva, jota suuret länkkärinimet tähdittävät, ei saanut kovin hyviä arvosteluja aikoinaan, mutta on ajan myötä kohonnut arvostuksessa.

 Sen sanoma on, että kun jokin asia saa tietyn maineen, siitä tulee kultti,  kultista tulee fakta, ja totuus unohtuu. 

 Myöhemmin leffan sanomaa on kierrätetty mm. Lorne Greenen  kappaleessa Ringo. Siitä teki upean version suomeksi  Tapio Rautavaara.

 Niin tarina levisi ympäri maan:
Hän Ringon löi aseellaan.
Ja vuodet vain, näin kerrotaan,
sai aseeni viimein vaikenemaan.
On outoa vain yks’ asia: Miksi
nyt tähteä sheriffin kantaa risti
Ringon?

Monella  oikean elämän alallakin tarpeeksi toistetusta "totuudesta" tulee fakta.
Musiikki on yksi niistä.

Benny Goodman oli taitava muusikko ja mainio orkesterinjohtaja, jonka yhtyeisiin (pieniin ja isompiin) kuului huippumuusikoita.
Silti nimi Swingin kuningas taisi olla enemmän levy-yhtiön markkinoinnin tulosta. 

Elvis Presley sai nimen rockin kuningas hyvin helposti. Monien mielestä turhaan. Elvis oli kuitenkin suosituin rockin alkuaikojen tähdistä, joka tosin siirtyi pian  yhä enemmän balladeihin, countrymusiikkiin ja jopa viihdemusiikkiin eli crooneriksi.
 Jerry Lee Lewisin  kerrotaaan sanoneen joskus 50-60 -lukujen vaihteessa: "Voihan Elvis olla kunkku, mutta minä olen paras! "

Rolling Stonesia alettiin jossakin vaiheessa mainostaa sloganilla Greatest Rock and Roll Band in the World.

Maailman parhaaksi LP-levyksi on ties kuinka monta kertaa valittu Beatlesien Sgt.Pepper´s Lonely Hearts Club Band. 

Paras single on  kriitikkojen äänestyksien perusteella Bob Dylanin  Like a Rolling Stone.  Rolling Stonesien Satisfaction on voittanut myös joitakin äänestyksiä.  Samoin Queenin Bohemian Rhapsody. Viime mainittu on ollut erityisesti ns.  suuren yleisön suosikki, etenkin Britanniassa. 

Maailman parhaaksi elokuvaksi ovat kriitikot valinneet yhä uudelleen Orson Wellesin filmin Citizen Kane.

Maailman parhaaksi elokuvanäyttelijäksi  ovat tulleet eri äänestyksissä valituiksi  Marlon Brando, Jack Nicholson ja Robert de Niro.
Naisista kärkipaikoilla ovat vuorotelleet Katherine Hepburn ja Meryl Streep. 

Maailman paras vitsikin on kuulema valittu. Tässä se on muutettu meille suomalaisille sopivaksi: 

Kaksi ruotsalaista on hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyy yhtäkkiä maahan ja menee tajuttomaksi. Hänen toverinsa soittaa heti kännykällä hätänumeroon ja sanoo: "Kaverini kuoli! Mitä minä teen?"
Hätänumerosta vastataan rauhoittelevalla äänellä: "Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut."
Puhelin vaikenee, kunnes kuuluu laukauksen ääni.
Ruotsalainen palaa puhelimeen ja sanoo "Selvä on. Mitä sitten?"

Vitsit ovat kyllä joskus  vähissä sosiaalisessa mediassa. Väitteitä, puolitotuuksia jopa virheellistä tietoa  jaetaan surutta. Aiheina  ruoka, dieetit tai  liikunta. Tutkimukset. Lääkkeet ja lääkärit. Politiikka.
Joskus taas uutiset ja tarkoituksella levitetyt huhut. "Kaupunkilegendat".

  Kun jotakin toistetaan tarpeeksi monta kertaa...niinpä niin.  Ja nimenomaan somessahan sitä tapahtuu.

   Man who shot Liberty Valance
 

Kuka keksi rakkauden?

 











Kaija Koo aikoinaan  kyseli: Kuka keksi rakkauden? (Sama laulaja myös kertoi muuten toisessa  laulussaan "eksyvänsä yksiössäni huoneisiin").

Meiltä maikka koulussa kysyi joskus (taisimme olla noin 11 - 12-vuotiaita) mikä oli mielestämme maailmanhistorian tärkein keksintö.

Joidenkin mielestä se oli tuli. Monet ehdottivat sähköä.  Pyörä sai paljon kannattajia.  Polttomoottori?   Televisio?  Puhelin?
 Ihmisen terveys on tärkeä asia: siksi penisilliinin (ja yleensä ns. antibioottien) merkitys on suuri.Toki niitäkin ehdotti moni.

Tietenkään ei voida valita mitään ylivertaista keksintöä. Ei kautta aikain, eikä  modernina aikana. Ne eivät ole yhteismitallisia.  

Kaikki "keksinnöthän" perustuvat jo olemassaolevaan tietoon tai teknologiaan. 

Onko internet viimeisen  sadan vuoden tärkein keksintö (vai pitäisikö sanoa: sovellutus.)

Mitä internet on saanut aikaan? "Tiedon vallankumouksen"? 
Kyllä - ja ei.
"Guuglaamalla" löytyy tieto kuin tieto.

On upea asia, että ns. tavallinen kansa voi myös kertoa mitä  näkee, kokee, ja voi kommentoida. Nopeasti, lähettämättä esim.  postia lehteen.

Mutta.
Valitettavasti internet ja sosiaalinen media myös mahdollistavat   valheellisen tiedon levittämisen.  Kaikki wikipedian tiedot eivät pidä paikkaansa. Vihapuheet, henkilökohtaiset solvaukset esim. nimimerkin takaa ovat mahdollisia, ja valitettavan yleisiä.

Juuri nyt maailma on murroksessa.  Ehkä joskus (toivottavasti!) tätä aikaa voidaan arvostella puolueettomasti.  Ehkä joskus "suora demokratia" tarkoittaa ihmisten, "kansan" järkevää keskustelua valtaapitävien kanssa?
  "Ja lehmätkin lentää!" sanoo ehkä joku.

Toivottavasti lehmien lentämistä ei tarvitse odottaa. Vain "jäitä hattuun" ja hieman inhimillisyyttä ja oikeutta. Niin valtaapitäviltä kuin "kansaltakin". 

Sitä odotellessa. 

Kuka muuten keksi rakkauden?



.

Pussikaljaa ja muita ihmeitä

Kun joskus aikoinaan aloin kirjoittaa tätä blogia, tarkoitus oli kertoa suomalaisen miehen kokemuksista uudessa kotimaassa, Espanjassa. Unohtamatta sitä "vanhaa kotimaatakaan". 

Kokemuksiin ja elämyksiin kuuluvat luonnollisesti myös musiikki, kirjat, elokuvat. 

Espanja (ja erityisesti Aurinkorannikko) on kuluneen yli 15 vuoden aikana muuttunut melkopisesti. Ulkoisesti kehitys on ollut suurta: vuosien ajan rakennustoiminta oli rajua, nostureita näkyi kaikkialla. Rakennnusmiehiä näki työssä ja kaduilla matkalla työhön ja sieltä pois. Ruokatunneilla ostamassa syötävää marketeissa tai syömässä halvoissa ravintoloissa.  Rahaa oli liikkeellä, kaikki näytti kasvavan vauhdilla.

Kunnes tuli yleismaailmallinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista. 

Yhä vieläkin rahaa tuntuu riittävän esim. Mijasin kunnalla. Julkiset paikat ovat siistiytyneet, kaikki näyttää paremmalta (kadut, pienet puistot ym) kuin vuosia sitten. Rakennustoiminta on kuitenkin yhä miltei olematonta.

 Supermarketeissa ja erilaisissa ostoskeskuksissa lamaa ei juurikaan huomaa; ehkä siksi, että alueen asukkaista suuri osa on joko varakkaita tai ainakin suhteellisen hyvin toimeentulevia (ulkomalaistaustaisia) eläkeläisiä tai muuten työelämän jättäneitä.

Kirpputoreilla myyjiä on yhä enemmän ja hinnat ovat pudonneet. Monet ilmeisesti  luopuvat "ylimääräisestä" tavarasta saadakseen rahaa jokapäiväiseen elämään. 

Myös Suomi tuntuu muuttuneen paljon. Taloudellinen tilanne on ilmeisesti huonontunut vuosien ajan. Vielä enemmän on ehkä muuttunut poliittinen ilmasto.  Huonoina aikoina asenteet kovenevat. 

Myös kieli muuttuu. Sosiaalinen media ja Facebook ovat auttaneet minua pysymään "ajan tasalla". Joskus olen ns. kantapään kautta oppinut uusia sanontoja. Kun joku puhui pussikaljasta, minä hölmönä kysyin, myydäänkö Suomessa todellakin olutta pussissa (kuten esim. maitoa aikoinaan). Selvisi, että sanonta tulee siitä, että olutta kannetaan muovipussissa ja nautitaan jossakin ulkona.  Kun joku ei voi hyvin, hän on huonossa hapessa.  Tietokone, puhelin tai mikä tahansa hilavitkutin taas pelittää tai ei.  Joskus ihmistä ei jaksata tehdä jotakin. Tietokonekieli (ja ylipääsä enkku)  on sitten luku sinänsä; suomi on täynnä sanoja, kuten ignoorata, (vaikkapa exää), inside läppä. Kalkulaattori, mailata (tai meilata), näillehän ei loppua ole. 

Mutta, nyt ihan aikuisten oikeesti taitaa riittää. 

Todellisuus on tarua tylsempi : urbaanit tarinat eilen, toissapäivänä ja tänään

 Jo paljon ennen sosiaalista mediaa ja facebookia oli olemassa eräänlainen moderni kansanperinne, jota englanniksi kutsuttiin nimellä urban legends. 

Muistan ensihätään  ainakin pari-kolme "kaupunkilegendaa". Tosiasiassahan niitä on varmasti Suomessakin kymmeniä ellei satoja. Ja lisää varmasti keksitään kaiken aikaa.

Suksiboksi
Yhdessä tarinassa  perhe on lomamatkalla jossakin Keski-Euroopassa. Vanha rouva kuolee yllättäen, ja isoäidin (eli  anopin) toimittamiseksi takaisin Suomeen sovitaan, että hänet pakataan mukana olleeseen "suksiboksiin" ja muut tavarat laitetaan tavaratilaan.
Matka jatkuu läpi Euroopan. Jossakin vaiheessa pysähdytään huoltikselle  tankkaamaan auto ja ihmiset.  Palataan autolle. Ja voi mahoton! Auto on varastettu!
Suksibokseineen kaikkineen.

Sitten tulee kliimaksi: kertoja kysyy: Voitteko kuvitella niiden varkaiden ilmettä kun avaavat boksin!

No joo... Tosi hauska.

Nainen parkkipaikalla
Toinen "hauska" tarina taas kertoo naisesta, joka on ollut supermarketissa ostoksilla, ja mies on palannut autolle jo jokin aika sitten.
Nainen on tuntenut ns. painetta jo jonkin aikaa. Kiirehtii ostoksiensa kanssa tutun näköiselle autolle, avaa oven, istuu etupenkille ja antaa palaa...eli suomeksi sanottuna pieree sydämen kyllyydestä. Sanoo: Huh, johan helpotti!
Vasta sitten hän katsoo miestä, joka istuu vasemmalla puolella. Ei se olekaan aviomies! Eikä oikea auto!

Ehe ehe...

Sitten mennään jo melkein vanhan kansanperinteen pariin.

Nainen mustissa
Mies ajaa autolla jossakin ns. hevonkuusessa, pitkin asumatonta taipaletta. On yö, mustaa ja pimeää, sataa tihuttaa.  Yhtäkkiä tien sivussa näkyy kokonaan mustiin pukeutunut hahmo. Mies pysäyttää, kysyy onko kaikki OK. Haluaisiko nainen ehkä kyydin? Nainen vain nyökkää ja istuu miehen viereen etupenkille.
Muutamaan kilometriin kumpikaan ei puhu mitään, vaikka miehen tekee mieli kysyä mihin nainen on menossa. Jotenkin vain naisen olemus kertoo, että on parempi olla kysymättä mitään.

Lopulta mies ei malta olla hiljaa, hän kääntyy naisen puoleen kysyäkseen, milloin nainen haluaa pois kyydistä. Seuraavaan kaupunkiinkaan  ei ole enää pitkälti.

Nainen on poissa. Kadonnut!

Varsin erilaisia kaupunkitarinoita/urban stories on myös  olemassa.

Monista niissä kerrotaan maahanmuuttajista.

Maahanmuuttajat 
Näissä tarinoissa maahanmuuttaja tulee Suomeen.

 Ensimmäiseksi Suomi ostaa hänelle kalliit adidas- tai Nike-verkkarit (mihin suomalaisella köyhällä ei edes ole varaa!). Sen jälkeen hänelle etsitään asunto, jossa on 4-5 huonetta. Vaikka asuntojono on pitkä.  Mistä hän ei tietenkään maksa, koska hänellä ei ole tuloja.  Perhe tulee maahan myöhemmin, ja ajokortti-ikäisille (kuten myös vanhemmille, tarvittaessa) kustannetaan ilmainen ajokortti ja hankitaan kaikille ilmainen auto, yleensä vähintään BMW tai Audi. Poltttoaineen maksaa tietysti sossu. Kuten kaiken muunkin.

Edellä olevien  legendojen välillä ei näyttäisi olevan paljoakaan yhteistä.

Yksi yhteinen pìirre niillä kuitenkin on. Vain hölmö uskoo niihin.

Saksa on paska maa, sanoi Seppo Räty

Miten jutun otsikko tähän kirjoitukseen kuuluu? No, ei oikeastaan mitenkään, kun en halua puhua sen enempää Saksasta kuin Seppo Rädystäkään.

Vaan antaas olla. Ehkä yhteys löytyy.

Sosiaalisen median Suomea koskevat kirjoitukset ja kommentit muutaman viime viikon (kuukauden) ajalta ovat suurelta osalta pyrkineet osoittamaan, että SUOMI ON PASKA MAA.

Ja miksi? Kun kaikki kiva kielletään, kaikkea rajoitetaan, etc etc. EDES SANAA VISKI EI SAA MAINITA BLOGISSA!

No, mitäs siitä, vaikka ilmeni, että ei se noin ollut. Blogissa vain ei saanut mainita (lue: mainostaa) jotakin olut- JA - viskifestivaalia.  Väkevien alkoholijuomien mainota kun Suomessa on kielletty.

Jostain syystä Suomessa on aina (?) vähätelty omaa maata ja suomalaisuutta. "Me pieniä ollaan ja kainoja vaan".  Nyt, kun Neuvostoliitttokin kaatua rojahti, luulisi sellaisen TERVEEN kansallismielisyyden kasvavan. 
Vaan ei.
Ainoastaan PerSut osaavat kalastaa tällä. 

Hallitus sitä, hallitus tätä. Ja lopusta pitä EU huolen. 

Kamalaa, kun yökerhot suljetaan JO kello 01.30. "No ei se mua haittaa, mutta en tykkää, että hallitus päättää mun puolesta!" 

"Musta ois kiva ostaa viiinipullo vaikka puolen yön aikaan, jos haluan".  No, esimerkiksi "vapaan alkoholin"  Espanjassa alkoholia ei myydä supermarketeissa ym. klo 22 jälkeen. 

Olen kirjoittanut alkoholista ennenkin.  Ja, muuten, minusta Saksa ei ole paska maa. Mutta ei ole Suomikaan.

Espanjasta nyt puhumattakaan. 

Suomalaisen kulttuurin rikastuttajat.

Olen ollut poissa Suomesta nyt puolisentoista vuosikymmentä. Eli yli 15 vuotta. 

Alkuun ainoa kontakti entiseen kotimaahan (puhelimen lisäksi) oli irc eli irkki.  Puhuttiin chat roomeista ja kanavista, missä samanmieliset tai muuten paikalle eksyneet juttelivat tekstillä. Kuvia  alkuperäin irc ei välittänyt, musiikkilinkkejä kyllä. Myöhemmin syntyi Irc-Galleria, jossa kuvien välittäminenkin onnistui. Silloin olin jo muualla. Facebookissa!

Sosiaalisen median (Facebook, Twitter etc) onnistuikin  syrjäyttää irc melkein totaalisesti, tosin nyt Irc-Gallerian kehittäjät uskovat sen uuteen tulevaisuuteen. 

Sosiaalinen media on minun kohdallani auttanut pysymään selvillä mm. entisen kotikaupunkini  tapahtumista (toki lehtiä netistä lukemalla myös) sekä pitämään yhteyttä perheenjäseniin ja ystäviin, ja myös luomaan uusia, fb-ystävyyssuhteita. Suomen uutiset kun  toki edelleen kiinnostavat. 

Some on myös auttanut pitämään kielellisen ilmaisuni "päivitettynä". Luultavasti? 
Sosiaalinen mediahan  luo erilaisia uudissanoja, muodikkaita uusia ilmaisuja ja fraaseja. Jopa poliitikot käyttävät näitä (istuva pääministeri taitaa twiittailla melko runsaasti?) ja toisaalta politiikan termit tarttuvat puhekieleen: "näillä mennään", "loppupeleissä", "kansan syvät rivit", näitähän riittää.  

Suomalaisen poliittisen ilmaston ja puoluekentän "maahanmuuttokriittiset"ovat laittaneet "kulttuuurin rikastuttajat" sitaatteihin ja pyrkineet liittämään sanonnan ainoastaan negatiivisiin (tai sellaisiksi tarkoitettuihin) uutisiin ulkomaalaistaustaisista. 

Perussuomalaiset ovat itse käyttäneet (varsinkin heidän kannattajansa) sanontoja "viherpiiparit", "vihervasemmisto", "punavihreät". Puolueen puheenjohtaja kutsui menestystä vaaleissa "jytkyksi".  Ehkäpä onkin niin, että Perussuomalaiset ovat rikastuttaneet suomalaista kulttuuria enemmän kielellisesti, kuin  vaikkapa haikailemalla
 aikaa, jolloin suomalainen maalaustaide kukoisti. Tuosta ajasta kun on jo puolitoista vuosisataa!

Ja heidän kuvauksensa olemisesta  "ei-sosialistinen  työväenpuolue" kilpailee korniudessaan vain istuvan presidentin Sauli Niinistön julistautuminen vuoden 2006 ehdokkaana "työväen presidentiksi". (No, silloin ei ihan valinta  onnistunut, mutta seuraavassa vaalissa sitten. )

"Aika velikultia!" voisi Väinö Linna sanoa, jos eläisi. Tai, ei ehkä sittenkään. Linna kuului maailmaan, jota ei enää ole. Ja jonka minäkin koen päivä päivältä vieraammaksi. 

Me, my Selfie and I eli kyllä varsinkin (nuoren) naisen elämä ON vaikeaa.

Kun olin koiran kanssa ulkona jalkapallon erätauolla, näin pari noin 12-13 -vuotiasta tyttöä, jotka pysähtyivät parikin kertaa ottamaan "selfien". Jos joku kaltaiseni ikäurpo ei tiedä, mikä tuo on (klikkaamalla sanaa selfie  se kyllä selviäisi), todettakoon, että selfie tarkoittaa henkilön omasta itsestään ottamaa valokuvaa. 

Tyypillisesti selfie otetaan älypuhelimella tai verkkokameralla ja julkaistaan jossakin sosiaalisen median palvelussa.

Tytöt ottivat itse kuvansa (tästähän nimikin), eivätkä esim. toinen toisestaan.

Männäviikolla luin sosiaalisessa mediassa tutkimuksesta (?) kuinka nämä ns. selfiet aiheuttavat paineita nuorille tytöille. Niissä kun pitää kuulema olla kauniita, seksikkäitä jne jne. 

Toinen sosiaalisessa mediassa jaettu tieto taas kertoi, miten monet (?) ihmiset jakavat esim. Facebookissa vain ns. positiivisia uutisia, ja sekin (kuulema) aiheuttaa paineita. Omaa profiilia ja omaa elämää kun  pitää kuulema "kaunistella". No johan on.

Kolmas (hoh hoijaa, ihan totta!) "tutkimus" taas kertoi, että liian hyvät uutiset taas saavat monet ihmiset kuulema  vihaamaan sinua. Ihan totta. Ihmiset  kun eivät tykkää lukea päivityksiä onnellisista ihmisistä. ???

Ja sitten jotkut  vielä kehtaavat sanoa, että juuri  me, suomalaiset, olemme erityisen negativisia ihmisiä. 

Todettakoon, että tuota viime mainittua (onnellisten ihmisten vihaamista/kadehtimista) en ole koskaan huomannut sosiaalisessa mediassa. Pikemminkin päin vastoin. 

Mutta, olen huomannut (kuten varmasti useimmat meistä), että sosiaalisen median jakama informaatio on...no, niinkuin usein sanotaan, jokseenkin syvältä. Montaakaan asiaa ei todellakaan kannata ihan  ns. purematta niellä. 

Ei edes minun blogiani...

Revolvereita, haastatteluja, broilereita ja EU-vaalit

Kahdeksankymmentäluvulla Suomen  televisiossa (YLE) oli toimittajia, joiden tavasta haastatella käytettiin nimeä "revolverihaastattelu". Terävä toimittaja yritti (ja usein onnistui) saamaaan haastattelemansa henkilön (poliitikko, kunnan-/kaupunginjohtaja, suuren yrityksen johtaja tms.) paljastamaan jotakin tai ainakin lopettamaan kiertelyn. Yksi tunnetuimpia (ilmeisesti tunnetuin, ja usein jopa tämän haastattelutyylin kehittäjäksi mainittu) oli Antero Kekkonen.

Samoihin aikoihin  Suomessa (ja mahdollisesti muuallakin eri termeillä) puhuttiin poliittisista broilereista. Tällä tarkoitettiin nuorta tai nuorehkoa poliitikkoa (yleensä miestä) joka oli tullut politiikkaan mukaan miltei kirjaimellisesti suoraan koulun penkiltä, esim. aikoinaan Teiniliiton ja/tai jonkin  poliittisen nuorisojärjestön kautta.  

Monet näistä (esimerkkeinä vaikkapa Paavo Väyrynen, Erkki Liikanen  ja Ilkka Kanerva) ovat jatkaneet uraansa vuosikymmenien ajan. Vaihtelevalla menestyksellä, voisi joku sanoa.

Poliittinen broileri oli halventava nimi. Sillä viitattiin siihen, että kysymyksessä oli nuori, jolla ei välttämättä ollut lainkaan "oikeaa" työkokemusta, vain halu ja kyky nousta valtaan politiikan avulla. Broileri tarkoitti, että henkilö oli kasvatettu politiikkaan samaan tapaan kuin kananpojat.  
  Olen katsellut netistä YLEn ohjelmaa, missä neljän minuutin aikana haastatellaan Europarlamenttiin pyrkiviä ehdokkaita. 
On miltei tullut ikävä noita "revolverihaastattelijoita".

Toimittajat kyllä kysyvät ennalta kirjoitetut kysymykset, joskus toistavat niitä, kun ehdokas ei anna suoraa vastausta, mutta ote on kaikkea muuta kuin hyökkäävä.

Siitä huolimatta- vaiko siksi? - ehdokkaiden erilaisuus on silmiinpistävä (vai pitäisikö sanoa korvin kuultava?).

Neljän lyhyen minuutin aikana esim. erään suurehkon puolueen alueellisen nuorisojärjestön  puheenjohtaja pystyy vastaamaan asiallisesti kysymyksiin, sekoamatta sanoissaan tai  sortumatta puhumaan  ristiriitaisesti.

Toisaalta, sosiaalisessa mediassa bloggaava anti-EU/maahanmuuttajakriitikkona tunnettu nuorehko mies on välillä miltei sanaton, "siis, eh, niinku..." Välillä näyttää, kuin hän haluaisi sanoa: hei, lopetetaan.
Paniikki on lähellä...

Ikääntyvä, lähes  samaa linjaa mutta eri puoluetta edustava ehdokas taas ei osaa muuta kuin toistella samaa mantraa, miten Suomen pitää erota EU:sta. Jatkokysymyksiin hän ei osaa vastata, vaan jankuttaa samaa ei-EU-litaniaa. Millään muulla kielellä (mikä on varattu viimeiseksi) kuin Suomi, hän ei edes halua vastata.

Voin vain kuvitella, mitä näille facebook-"poliitikoille" olisi tapahtunut kasaritoimittajien kynsissä...

Politiikka on kuitenkin melko omalaatuinen alue. Omat mielipiteet (ja kannatus) tahtovat säilyä vaikka se "oma ehdokas" olisi kuinka huono tahansa julkisuudessa.  

Facebookin yksi muotisanontoja on (ainakin ollut) sanahirviö "myötähäpeä". En tunne kenenkään kohdalla myötähäpeää. Pikemminkin jonkinlaista sääliä. Hieman samaan tapaan, kuin niitä ihmisiä kohtaan, jotka menevät erilaisiin uusien kykyjen etsintäkilpailuihin omia kykyjään (tai paremminkin niiden puutetta) tiedostamatta.

Jos joskus aikoinaan paheksuttiin, että poliittiset broilerit eivät olleet tehneet "rehellistä työtä", ainakin he olivat joutuneet ottamaan selvää asioista. Faktoista, taloudesta, poliittisista toimintatavoista. Toimiminen kokeneempien jäsenien kanssa opetti. Monet olivat hankkineet kannuksensa mm. nuorisojärjestöissä. 

Tänä päivänä osalle politiikkaan pyrkivistä tuntuu olevan tärkeämpää, mitä he vastustavat kuin minkä puolesta he haluavat toimia.

 Yleissivistys ja ylipäänsä asioista selvän ottaminen on aina tärkeää. Poliitikolle se on välttämättömyys. Pelkkä uho ja jonkin asian vastustaminen ei riitä. Se riittää ehkä sosiaalisessa mediassa, mutta Suomen tai Euroopan hyväksi toimimiseen se ei riitä. Haastattelu TV:ssä paljastaa armottomasti puutteet tiedoista. "No, mä en nyt oikeestaan tiedä tota juttua...".
 "No siis. Minä nyt haluan saada lisää  kokemusta, kun politiikka on mulle melko vielä melko uusi juttu." 

Kannattaa silti äänestää. Muuten on turha urputtaa. 
Ehkä kuitenkin niitä, joilla on jotakin sanottavaa ja tietoa sen takana. Sekä halu toimia ihmisten puolesta, ei ketään vastaan.

Plátano vai banaani?

Tänään kävin ostoksilla, ja ostin mm. kanarialaisia plátanoita (banaaneja) amerikkalaisten sijasta.  Syynä hinta. Yleensä ostan niitä halvempia. Ja ne ovat  niitä pohjoisamerikkalaisten tuottamia. 
 Supersol on yksi Espanjan supermarketteja.
(Supermarket ei muuten Espanjassa tarkoita ihan samaa, kuin vaikkapa Suomessa. Melkein mikä tahansa kioskia suurempi voi olla supermarket. Ne todella isot marketit ovat hipermarketteja.)

Se sai minut ajattelemaan. Haluanko tukea pohjoisamerikkalaista, ylikansallista yhtiötä vai espanjalaista? 

Ns. reilu kauppa on kannatettava asia, samoin kuin vihreys.  Valitettavasti vain ns.  tarkan euron taloudessa usein on pakko ostaa edullisinta. 

Kuinka paljon vastuuta voi tavalliselta kuluttajalta vaatia? (En muuten halua, että minua kutsutaan kuluttajaksi!)

Sosiaalinen media (some) kuten facebook on täynnä materiaalia, joka varoittaa syömästä tiettyä ruokaa (se lihottaa, altistaa sydäntaudeille etc.), myös  neuvoo nauttimaan jos jonkinlaisia luontaistuotteita (joista taas varoitellaan toisaalla, niissä kun voi olla mm. raskasmetalleja ym.) Rasva, erityisesti voi, onkin kuulema ihan terveellinen ravintoaine. Jossakin toisella sivulla taas kerrotaan , että kolesteroli tappaa. Siksi tarvitsemme tuotteita, jotka alentavat "`pahaa kolesterolia". Tiettyjä margariineja, esimerkiksi.  Kovat rasvat, kuten voi,  ovat pahasta. Ota noista sitten selvää. 

Ostaisin mielelläni tuotteita, joiden tuottajat saavat niistä kohtuullisen hinnan. Mikä se nyt sitten onkin.

Mutta, totta puhuen, voisin yhtä sanontaa mukaillen sanoa: Kun kuulen sanan "terveellinen", poistan aseestani varmistimen.  

Salud!