Sateenkaari vie taakse satujen...

Tänään julkaistiin seuraava tieto: UUTISET URHEILU

"Suomen olympiakomitea kieltää kilpailijoilta sateenkaarikynnet."

Kun olin nuori poika, pahin herja, mitä voi kuulla oli: Homo!

Jo varhaisessa vaiheessa pojat (miksi ne olivat aina poikia?) oppivat homottemaan ja huorittelemaan, luulen, että monet eivät aina (vielä) edes tienneet, mitä sanoivat.

Minä olen aina ollut ns. hetero. Yhdellä irc-kanavalla laskin leikkiä, ja sanoin, että olen "niin hetero, että  jotkut varmaan ajattelee, että olen tylsä". Sarkasmi ei purrut - minulle sanottiin, että loukkasin niitä, joille seksuaalinen status tai rooli  ei ole selvä.

Kuusikymmentäluvulla Suomessa väännettiin vitsiä ruotsalaisista: Ne kuulema muuttaa kansallishymninsä siihen, missä sanotaan: Meit´ oli poikia raitilla viis, oli tyttöjä kans mut ei välitetty niist.

Omat julkiset  "kotihomot" hyväksyttiin: Muutama näyttelijä, taiteilija. Oliko homoseksuaalisuus yhtä kuin olla herkempi kuin "tavallinen" mies? 

Seitemänkymmentäluvulla maailmalla  oli trendikästä olla ainakin bi-. David Bowie.  

Kasarilla Boy George. 

Entä tänä päivänä? 

Muutos on ollut todella suuri.  Tuntuu, että tv:n esiintyjistä suurempi osa kuin se noin 1 prosentti (mikä vaihtelee maittain 0,6 ja 2 välillä) ihmisistä, jotka "myöntävät" olevansa homoseksuaaleja ) päätyy noihin show-ohjelmiin tai esiintyjiksi.  

Suomalainen ministeri Paavo Arhinmäki osoitti selkeästi, mitä hän ajattelee Venäjän nykyisestä politiikasta. 

Kun sanotaan, ettei ministerin pidä ottaa kantaa epävirallisesti, se ei pidä paikkaansa. Jos (ja kun) esim. brittiläinen vihreiden kansanedustaja ottaa osaa mielenosoitukseen, joka (tosin suurelta osin poliisin käytöksen vuoksi) muuttuu lievästi väkivaltaiseksi, tilanne on ehkä  toinen. 

Jos minulla olisi hattu, nostaisin sitä Paavolle. Sille fiksummalle niistä kahdesta sen nimisestä  poliitikosta...

Suomen olympiakomitea on joukko ihmisiä, joista elämä meni ohi.

Bye bye.