Aurinkorannikko - herkkusuun paratiisi.

Kävin tänään ostoksilla - nykytyyliin 
pitäisi kait sanoa:  shoppailemassa .

Ensin divariin: itse ostin kymmenkunta pokkaria, vaimo muutaman vähemmän.  

Sitten pariin  suomalaiskauppaan: niistä Reissumiestä, karjalanpiirakkaa, nakkeja, lihapiirakkaa, Väinämöisen pompannappeja.  Venäläisestä puodista maustekurkkuja (maailman parhaita!). Lidlistä ei tarvinnutkaan sitten ostaa kuin jugurttia ja sämpylää ja jotain muuta "pientä" kuten Head&Shoulders -shampoota ym. Ja toki pari olutta...

Ruokaostoksia tehdessä tuli mieleen, miten paljon ruokatottumukseni ovat vuosien myötä muuttuneet. Kun joskus aikoinaan Suomessa  ruoka oli minulle miltei  vain  "polttoaine" (jota tarvitsin tosi paljon, koska hölkkäsin, hiihdin, pyöräilin, kävin salilla jne.),  se nykyisin on jotakin paljon enemmän. 

Lieneekö ikääntymisen merkki? Kun synnymme, ensimmäisten kuukausien ajan se on tärkein asia.  Ravinto. Unen lisäksi.  Ja vanha totuushan on, että vanhetessamme ikäänkuin menemme sinne "kelan" tai "nauhan" alkuun. 

Aurinkorannikolla on yhä enemmän pohjoismaisia ja suomalaisia kauppoja ja ravintoloita.  Suomalaisessa ravintelissa en ole käynyt. En kaipaa suomalaista ravintolaruokaa, joka toki on  - niin täällä kuin Suomessa - korkeatasoisempaa kuin joskus aiemmin (sen olen huomannut Suomessa käydessäni). Ns. seisova pöytä eli buffet voisi hyvinkin olla hyvä valinta täälläkin. Kaupoista sen sijaan olen ostanut suomalaisia tuotteita.

 "Kahta en vaihda, Turun Sinappia ja kalsareita!"  Tuo slogan voisi olla totta, facebookissa kiertäneen uutisen mukaan suomalainen mies käyttää samoja alushousuja vuosia (toki pesee tai pesettää - ainakin toivottavasti - useammin...). Nykyisinhän Turun Sinappi kuulema tehdään Puolassa. Auran Sinappi tuli tilalle.

Aurinkorannikolla on tunnetusti tuhansia ravintoloita, kaikkien makuun. Britit voivat mennä syömään jotakin tyypillisesti brittiläistä, kuten chicken tikka masalaa...eli intialaista, tai kiinalaista. 

Täällä voi toki mennä myös Burger Kingiin, jonottamatta. Amerikkalaiset fast food -ravintolat kun ovat - valitettavasti - rantautuneet tännekin jo kauan sitten. 

Tietysti löytyvät myös pizzapaikat (ja muut italialaiset), kebab-paikat jne jne. 

Parasta ehkä ovat kuitenkin

tapas-ravintolat.  Kolme- neljä annosta

"tapaksia" vastaa täyttä ateriaa.  Palan painikkeeksi tietysti tuoppi olutta. 

Varmasti voi ilman epäilyä sanoa, että Aurinkorannikko on gourmét-paikka. No, valitettavasti sen huomaa myös sieltä, missä vyötäröni joskus sijaitsi...

Tervetuloa nautiskelemaan!  Ellet jo ole täällä...

Oiskos läskisoossi tai hernekeitto mitään?

Kuten kaikki Espanjasta ja/tai erityisesti Espanjasta kiinnostuneet suomalaiset tietävät, Aurinkorannikolla ilmestyy useita suomenkielisiä julkaisuja, niin paperilla kuin myös netissä.

Vanhin suomalainen julkaisu on Ole-lehti  Kuukausittain ilmestyvä aikakauslehti, joka jakaa tietoa Espanjasta, erityisesti Aurinkorannikosta, sekä turisteille että mahdollisille maahanmuuttajille.
Sen kustantaja, Olé-kustannus on tunnustettu, luotettava julkaisija.  Sama kustantaja julkaisee myös julkaisua   SE -suomalainen espanjassa. Se on ns. ilmaisjakelulehti. Eli ns. sanomalehti.

Viime mainittu on huomattavasti uskottavampì kuin toinen suomalainen ilmaisjakelulehti, jolla on selkeästi linkki Suomeen ja Uusi Suomi- ja Uusi Rauma -julkaisuihin. Ja, mitä ilmeisimmin, Partido Popular- puolueeseen eli "Espanjan kokoomukseen".

Viimeisimmässä SE:n numerossa ( ainakin kuvan perusteella)  varsin nuori kolumnisti  kritisoi espanjalaisia ravintoloita. Kaikissa kun kuulema on se kirottu "ensalada rusa", tytön  mukaan "paikallinen versio italian salaatista". Krhm....Hieman esim. googlaamalla  olisi selvinnyt, että "venäläinen salaatti" tulee todellakin 1800-luvun Moskovasta, ja erilaiset versiot eri maissa vaihtelevat suuresti. Italiansalaatti on hieman eri juttu. Ainakin täällä sitä myös  myydään italiansalaatin nimellä. Olisiko niin että suomalainen italiansalaatti onkin venäläinen salaatti? Oli miten oli, joka maassa "venäläisen salaatin" (joissanki maissa sitä kutsutaan kehittäjänsä nimen mukaan Olivierin salaatiksi) tekotapa vaihtelee.

Kritiikki ei tähän lopu.
Andalusiassa ei kuulema ole mielikuvitusta. Samoja "tapaksia" vaan aina tarjotaan. Tai muuten niitä samoja ruokia, mitä on joka ravintolassa.
Kirjoittaja listaa puoli tusinaa tyypillistä  erilaista menúa. Tylsää? Itse asiassa, tapas-herkkuja on satoja erilaisia. Kalaa, lihaa, kaikkea on tarjolla. Pastaruokaa.

Tapas

Pizza

Fajita

Malagasta (provinssin pääkaupungista) ei kirjoittajan mukaan   löytynyt kuin yksi (1) intialainen ravintola. Helsingistäkin (kuulema) löytyy vaikka kuinka monta "eksoottista" ravintolaa.

Googlaamalla löysin heti kuusi (6) malagalaista intialaista  ravintolaa.  Ja muutama ei ehkä ole netissä tai haku ei niitä löytänyt.  Pienilläkin paikkakunnilla, kuten esim. asuinpaikkakunnallani   Mijas Costalla, on yleensä muutama.

Intialainen ravintola

Nuoruuteen kuuluu kriittisyys. Ja hyvä niin. Me vanhat monesti jämähdetään sellaiseen "kaikkihan on ihan OK"- ajatteluun. Kritiikin tulee kuitenkin olla perusteltua.

Espanjasta, Aurinkorannikolta, löytyy kaikenlaisia ravintoloita: espanjalaisia, kiinalaisia, intialaisia, tex-mex -ravintoloita. Italialaisia, libanonilaisia.  Amerikkalaisia (muitakin kuin hampurilais-), marokkolaisia, suomalaisiakin! Saksalaisia, brittiläisiä, ruotsalaisia. Ranskalaisia, meksikolaisia, argentiinalaisia....lista taitaisi olla lyhyempi, jos luettelisi maat, joista  ravintoloita  EI ole.

Useimmissa ravintoloissa on lisäksi mahdollisuus tilata kasvisruokaa.  Hyvää ruokahalua, niin kolumnistille kuin muillekin.

Hyvia tapoja tarvitaan!

Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuulu rauhallinen (no, ei ehkä mitä tulee keskusteluun...) ja kauan kestävä ruokailu perheen ja/tai ystävien kanssa.  Pikaruoka hampurilais- ja pizzapaikkoineen on vasta muutaman viime vuosikymmenen mukanaan tuoma ilmiö.
Toki eräänlainen "pikaruoka" on Espanjassakin tunnettu. Kun ihmiset haluavat mennä haukkaamaan jotakin pikkunälkään, ratkaisuna voi olla tapas.

 
Espanjan sana la tapa tarkoittaa kantta tai peittoa. Niinpä uskotaan yleisesti että pieni ruoka-annos joka tarjoiltiin pieneltä lasikannelta pikemminkin kuin lautaselta on tästä saanut nimensä. Lasi laitettiin viini- tai  sherrylasin päälle, jolloin kärpäset eivät päässeet erityisesti makeaa sherryä maistelemaan.

 Tapa  on hyvin tavallinen Andalusiassa, missä se voi toimia joko ns. aperitiivinä eli alkupaloina mutta myös yhä useammin myös aterian korvikkeena. Monet ravintolat myyvät mielellään kokoelman "tapakseja", kuten me suomalaiset niitä kutusumme, vaikkapa viiden tai kuuden alennetulla yhteishinnalla, jolloin niistä todellakin tulee jo täysi ateria.

Mitä sitten voi ja kannattaa valita jos huikoo (vai hiukooko?). Ainakaan valittavista ei ole puutetta.
-    Venäläinen salaatti (ensalada rusa)   eli  tonnikalaa, vihanneksia, oliiveja ja majoneesia.
      Rasvaista mutta hyvää.                   .
-    Lihapullat  (albondigas), tarjoillaan usein ranskanperunoiden kanssa (3-4 pullaa, pieni annos perunoita.
-   Patatas bravas eli lohkoperunat, tarjoillaan mausteisen kastikkeen ja/tai majoneesin kanssa.
-   Tortilla eli perunamunakas, ei pidä sekoittaa meksikolaiseen tortillaan.
-   Boquerones en vinagre eli etikkaiset sardellit.
-   Boquerones fritos, paistetut sardellit.
-   Chorizo, mausteinen sianlihasta tehty makkara.
-   Calamares fritos, paistettua mustekalaa.
-   Jamon serrano, kinkku.
Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin. Herkkusieniä, sipulirenkaita, simpukoita, juustoa.

Palan painikkeeksi voidaan sitten valita maun mukaan joko olutta, viiniä, vettä, colaa tai muuta virvoitusjuomaa. Maitoa ei kukaan tunnu ravintolassa juovan. Sellaisen pyytäminen saattaisi saada aikaan melkoisen silmienpyörityksen, jos kyseessä on aikuinen ihminen.
"Tapaksia" tarjoillaan usein nykyisin myös muissa kuin alkuperäisissä espanjalaisissa ravintoloissa. Esim. monet brittiläiset kahvila-ravintolat ovat ottaneet ne tarjoiltavikseen. Iltapäivän kääntyessä illaksi ei ehkä ole tarpeeksi nälkä kokonaiseen ateriaan, ja varsinkaan lomalainen ei halua syödä itseään "ähkytäyteen", aikaa kun ei haluta tuhlata siestaan ja nukkumiseen.
Paikalliset ihmiset taas syövät ehkä mielellään "jotakin pientä", pelkän juomisen sijaan - tarpeellinen tapa joka monen suomalaisturistinkin olisi hyvä oppia.

Itse korvaan mielelläni lounaan eli suomalaisittain päiväruuan muutamalaa tapaksella.  Kaupungilla liikkuessa tai matkalla se on varmasti parempi keino pitää verensokeri kunnossa kuin hampurilaisravintola. Ja monipuolinen valikoima herkkuja saa veden kielelle ja tarjoaa useampia makuelämyksiä kuin yksi suuri ateria.