Tyhmyyden ylistys?

Sivistyksessä on pienen kansan turva, siteerasi eversti Asko Valta puheessaan J.V. Snellmania puolustusvoimain lippujuhlan päivänä Joensuun sankarihaudoilla ja jatkoi suorapuheisesti:

"On ristiriitaista, että nostetaan suuri haloo opetukseen suunnattujen, erityisesti korkeakoulutettavien, määrärahojen leikkauksesta, mutta samaan aikaan on muotia olla - sanon suoraan: tyhmä ".

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 2017 tapahtui Suomessa paljon.

Vanhemmat ja isovanhemmat olivat sosiaalisessa mediassa  syystä ylpeitä jälkeläistensä koulumenestyksestä, uusista valkolakeista ja muista saavutuksista.

Perisuomalaiseen tapaan toki joidenkin ihmisten tuli sitten heti  huomauttaa, että kaikkia nuoria pitää kannustaa ja kehua. Ovathan he kaikki tehneet parhaansa. 

Vaan kun eivät ole. 
Tosiasiahan on, että kaikkia koulu ja opiskelu ei kiinnosta. Näin on aina ollut. Jotkut nuoret haaveilevat nykypäivänä sen sijaan  mm. nopeasta noususta kuuluisuuteen vaikkapa ns. tositv:n avulla. 

Edellä mainittu herra eversti vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Media kuulema "ihailee tyhmyyttä", nuoria jotka  ovat "suorastaan ylpeitä, kun eivät tiedä missä on Joensuu tai mikä on Tanskan pääkaupunki. Saati kuka on Suomen pääministeri..."

Olen toki samaa mieltä herra everstin kanssa mm. siitä, että " vain sivistys auttaa meitä... erottamaan valheen ja totuuden vaihtoehtoisista totuuksista."

Hallituksen leikkauksilla  opiskelusta ja yliopistojen resursseista mm. tutkimukseen ei kuitenkaan ole mitään tekemistä median ja erilaisten "tositv"-ohjelmien ja niiden seuraamisen kanssa. 

 Kuka ihailee tymyyttä?!  Tyhmyys ja sivistymättömyys/tietämättömyys ovat eri asioita. Sivistynyt ja oppinut ihminenkin voi päästää sammakoita suustaan. Ministerikin.   

Hölmön ohjelman seuraamiseksi ei tarvitse itse olla hölmö.

Omalla kohdallani, tarve olla "hölmö" ilmenee kyllä vallan muulla tavalla, vaikkapa komediaa seuraamalla. 

Ja ehkä kirjoittamalla hölmöä blogia? 

Ellet ole puolellamme olet meitä vastaan!

Maailman mediassa tuntuu olevan olemassa eräänlainen kilpailu: Mikä on viikon shokki?!

"Hyvinä aikoina" (milloin sellainen oli viimeksi?) shokki oli jonkun Hollywood-staran yhtäkkinen avioero, tunnetun rock-bandin jäsenen ero, jne.

Viimeisin "järkky" oli - tietysti - Bostonin maratonin pommi-isku.
Miksi? Koska siinä kuoli enemmän ihmisiä, kuin missään muualla samalla viikolla. Ei.
Koska haavoittuneita oli enemmän kuin missään muualla. Nope.

Koska se tapahtui USA:ssa, median johtavassa maassa.

Monet ihmiset (minä muiden mukana) ovat muistuttaneet, että samana päivänä Irakissa kuoli yli  50 henkilöä, kun Bostonin kuolonuhrien määrä oli "vain" kolme.  Afganistanissa ja Syyriassa kuoli myös enemmän ihmisiä kuin Bostonissa. Samana päivänä.

Onko sitten oikein verrata kuolonuhrien määrää, määritellä sen perusteella, mikä olisi oikea määrä uutisointia ja kommentteja? On - ja ei. Jokainen väkivaltainen kuolema on väärin.

Miksi sitten ns. länsimaihin kohdistuva terrorismi saa niin suuren huomion? Ei (pelkästään) siksi, että maailman media on amerikkalaisten ja muiden länsimaisten hallinnassa.  Rehellisyyden nimessä on pakko myöntää, että ääri-islamilainen terrorismi pelottaa niitäkin, jotka eivät näe maailmaa mustavalkoisena. Se pelottaa minuakin. Olen naimisissa irakilaisen kanssa, mutta hän tuskin on terroristi?!

Tätä kirjoittaessani ei tiedossa ole, kuka tai ketkä ovat vastuussa Bostonin iskuista.  Se selviää varmasti. Yleensä ääri-islamilaiset ryhmät ovat ylpeitä(!) ilmoittaessaan olevansa vasttuussa. Jotkut, jopa, kun se EI ole totta.

Tämän blogin otsikko viittaa Pepe Willbergin albumiin Niin vähän on aikaa, kappaleeseen Raja, jonka sävelsi Henrik Otto Donner.Teksti on  Aira Sinervon. Se vaatii meitä ottamaan kantaa, koska on pakko valita.  Silloin oli kysymys kapitalismista ja/tai sosialismista.  Aika näytti, ettei näin ollut. En usko, että näin on tälläkään kertaa.

Maailma muuttuu. Annetaan sen muuttua. Eikä annata periksi niille, joiden mielestä se muuttuu vain miekan ja veren kautta!

Greatest Show on Earth!

Mitä tapahtuu?
Päivien, viikkojen kiihkeä odotus on ohi!
Jalkapallon World Cup? Olympiakisat? ABBA ilmoittaa alottavansa uuden albumin nauhoittamisen ja sen jälkeen maailmankiertueen? Rolling Stones pitää lehdistökonferenssin, missä he ilmoittavat maailman- kiertuesta vuonna 2022?

Vai onko Elvis noussut kuolleista? Tai Michael Jackson?

Ei.

Miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa ovat kerääntyneet TV-vastaanottimien ääreen ja internetiin seuraamaan seuraavan paavin valintaa. Myos Vatikaanissa on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, ja lehtimiehiä kaikkialta maailmasta.

Nyt sen tiedämme.

Paavi tulee Argentiinasta. Latinalaisesta Amerikasta.
Ensi kertaa maailmanhistoriassa.  Hän on 76 vuotta vanha.
Mikä tarkoittaa, että sama jännittävä valinta tapahtuu luultavimmin 5-10 vuoden sisällä

Minun,eräänlaisen  pakanan, ei ehkä pitäisi kommentoida tapausta.
"Lukee kuin piru Raamattua," sanoo vanha sanonta.

Minusta "Jumalan miehestä" ei  pitäisi tehdä supertähteä.  Onko Jumala(?) halunnut, että katolinen kirkko kehittää kultin, missä paavi on kuin jokin rock-tähti?

Voiko latinalaisamerikkalainen paavi vaikuttaa siihen, että tuo alue voisi nousta taloudellisesti? Että rikollisuutta voitaisiin vähentää?
Tuskin. Pikemminkin pelkään, että latinalaisamerikkalainen paavi voi lakaista maton alle ne vaikeudet, mtä tuolla alueella on.

Joka tapauksessa, vuoden media-show on ohi.  Onnea paaville.  Ja Latinalaiselle Amerikalle.   

Journalismin kukkasia ja rikkaruohoja

Fuengirola.fi -kaupunkilehti (aikaisemmin Uusi Fuengirola) ei ole koskaan vakuuttanut puolueettomuudellaan. Esim. Fuengirolan Partido Popular- puolueeseen kuuluva kaupunginjohtaja on näkynyt lehdessä  joka ainoassa kissanristiäisissä ja  saanut muutenkin melkoisesti palstatilaa. Onhan hän "veljespuolueen" eli Kokoomuksen kaltainen oikeistopoliitikko. Nimi (aikaisemmin)  Uusi Fuengirola viittaakin Uusi Rauma- kaupunkilehteen ja Uuteen Suomeen. Jäljet johtavat siis sylttytehtaalle.

Kun luen ns. kaupunkilehteä, toivoisin lehden  keskittyvän puoluetettomaan informaatioon.
Näin osittain onkin. Kolumnit ovat asia erikseen.

Fuengirola.fi -lehden numerossa 32 (2.11.2012)  Asko Tanhuanpää kommentoi Suomen kunnallisvaaleja. Hän nimittää Paavo Arhinmäkeä parta-anarkistiksi.

"Radikalismi on äärisuunta, joka tavoittelee läpikotaista muutosta tai uudistusta. Tämä on yksi määrittelyistä.  Yleensä, käytännössä, pommeja, poliittisia murhia.  Esimerkkinä vaikka 60-luvun Beider-Meinhoff Saksassa."

Paavo Arhinmäen, suomalaisen ministerin, nimittäminen anarkistiksi voisi olla oikeusjutun paikka.  Kuitenkin,  entisen urheilutoimittajan, nykyisen ilmaisjakelulehden "kolumnistin" haastaminen taitaisi olla tuhlaamista  ruutia variksiin.   Mies kun tuntuu (onkohan dementia tulossa?) sekoittavan 60-luvun herjan "partaradikaali" parta-anarkistiin.
Onkohan muuten Espanjan nykyinen presidentti (eli suomeksi  pääministeri) Rajoy luotettava? Miehellä kun on harmaa parta (hiukset tosin värjätty mustaksi)?

Neron heikkoudet eli Miksi Jeppe juo.

Toimittajia ja kirjailijoita on usein pidetty ihmisinä joilla, työn luonteesta johtuen, on mahdollisuus elää varsin "vapaata elämää", ilman kellokortteja. Se taas on tuonut mahdollisuuden nauttia elämästä lähes vailla  rajoituksia. Suomessa se tarkoittaa usein samaa kuin alkoholin nauttimista ilman seuraavan aamun aikaista herätystä, esimerkiksi.

60-luvun suomalaisten kirjailjoiden tapana oli istua kapakoissa.  Syy oli selvä: siellä kun ns. tavallinen kansa mutta myös ns. älyköt istuivat. Keskustelun taso vaihteli. Kulutetusta alkoholista ja seurakunnan koostumuksesta riippuen.

Jotkut kirjailijat halusivat olla ns. älykköjen paikoissa, toiset taas "kansan parissa", Se tosin saattoi tarkoittaa, kuten esim. Jorma Ojaharjun kohdalla  - hänen omien sanojensa mukaan  -"juon koska haluan olla samalla tasolla kuin muut pöydän ympärillä".
Vaatimattomuus ei suurta miestä vaivannut. Myöhemmin  Ojaharju raitistui ja saavutti arvostusta mm. ns. Vaasa-trilogian kautta.

Hannu Salama, Pentti Saarikoski. Alpo Ruuth.  Oli muodikasta olla vasemmistolainen, ja juominen oli jonkinlainen protesti "porvarillista" yhteiskuntaa kohtaan. Tosin Salama ja Ruuth tulivatkin työväenluokasta, mutta miesten  suhtautuminen politiikkaan ja elämään yleensä oli varsin erilainen.

Myös toimittajat istuivat kapakoissa.  Ehkä eivät Suomen Kuvalehden, Seuran tai Apu-lehden.
Mutta aivan varmasti Hymyn.


 Lehden  kulta-aika sijoittunee 60-luvulle ja 70-luvun alkuun.
Tuolloin sitä pidettiin räväkkänä, usein  ns. hyvän maun ylittävänä, sensaatiohakuisena julkaisuna.
Lehti ei kuitenkaan julkaissut esim.  pornografista aineistoa (ainakaan tämän päivän kriteerien mukaan). Muutenkin tuon ajan aineisto vaikuttaisi tämän päivän lukijasta meko kesyltä.

Yksi lehden "tähtireporttereista" kuusikymmentäluvulla oli Veikko Ennala. Mies, jonka isä halusi tehdä hänestä Suomen presidentin. (Syntynyt muuten kotikaupungissani, Mäntässä.) Antamalla hänen lukea klassikoita, mutta myös pakottamalla elämään hyvin spartalaista elämää.  Voisi ehkä verrata Paavo Väyryseen, joka itse  kuulema päätti haluavansa presidentiksi ollessaan vielä  alakoulussa.

Ennalasta tuli toimittaja sodan aikana. Hän toimi sotakirjeenvaihtajana. Ja sodan jälkeen  toimittajana useissa paikallislehdissä.. Sitten tuli aika Hymy-lehden toimittajana. Tätä ennen Ennala kirjoitti mm. Apu-lehteen.

 Ennalaa pidettiin  Hymyn toimittajana  "likasankojournalistina". . Toimittaja Sakari Virkkunen kirjoitti Suomen Kuvalehden numerossa 1/1970:
»Niin kauan kuin Ennalan tapaiset miehet kirjoittavat, ei ole toivoa, että aikakauslehtitoimittajain sosiaalinen arvostus kohoaisi.»

Hänen tapansa kirjoittaa olikin kieltämättä usein sensaatiohakuista, mutta suurin syy itseoppineen toimittajan halveksintaan lienee ollut ajalle tyypillinen tekopyhä asenne kaikkeen "rumaan" ja "siveettömään".

Ennala ei kuvia kumarrellut.
Ennala kirjoitti seksistä, prostituutiosta, alkoholismista.  Kaikista asioista joista "kunnon ihmiset" olivat kiinnostuineita mutta tunnustivat lukevansa vain satunnaisesti.
Siitä huolimatta Hymylehden painos oli suurimmillaan 520 000 kappaletta.

Ennalan elämää kuvaa vuonna 1978 julkaistu elämäkerta Neron heikkoudet. Se kertoo miehestä joka itseironisesti  uskoi että hänen osakseen olivat kyllä tulleet neron heikkoudet mutta eivät lahjat.

Kuinka paljon ajat ovat muuttuneet? Tänä päivänä "mikään ei ole pyhää". Muslimit voivat kyllä yhä uhata kuolemalla oman  uskonsa ja/tai Mohammedin  "häpäisijöitä". Kristityt hyväksyvät kaiken mikä on taloudellisesti kannattavaa. Kukaan ei valita pornosta tv:ssä, musiikkivideotkin ovat usein lähinnä  pehmopornoa. Jos sellaista olisi näkynyt 60-70 -lukujen TV:ssä, yleisönoasastot olisivat olleet täynnä paheksuvia kirjoituksia, joku olisi tehnyt kyselyn eduskunnassa.

Veikko Ennala eli pari-kolmekymmantä vuotta liian aikaisin. Oliko hän nero? Ehkä ei. Hyvä ja ennakkoluuloton sanankäyttäjä.  Levätköön rauhassa.

Tänä päivänä  uutisia tehdään jos ei mitään sensaatiota ei ole. Lautta jonka upotesss  ihmisiä kuolee on jotakin millä myydään päivälehtiä. Aikakauslehtiä  ja viikkolehtiä varten täytyy löytyä jotakin muuta. Julkkuja, avioeroja. Mikä on muuttunut?  Ennala ja kumppanit auttoivat ihmisiä tajuamaan  että monet uskomukset olivat pelkkää tekopyhyyttä, ennakkoluuloja. Ehkä hyötyen taloudellisesti,sensaatiohakuisesti. Tuskin Ennala kuitenkaan  kuoli rikkaana miehenä?


Mutta sitten siihen "perimmäiseen kysymykseen" miksi niin monet taiteilijat, muusikot, luovat ihmiset juovat?
Miksi Jeppe juo?  Koska todellisuus on liian kova tai rankka kestää? Tai elämä on liian tylsää?  En minä tiedä. Jos tietäisin ja voisin kertoa maailmalle, minusta tulisi luultavasti miljonääri. Mietitään siis kaikki tykönämme.  Tai sitten unohdetaan koko juttu. Mikä taitaa olla paras vaihtoehto. Minullakin kun taitaa olla vain ne neron heikkoudet.

Otettaisko sille? Kippis!

Kanna minut metsään, Arto!

Pyhää vihaa ja 
Suurta rakkautta
Joo mä kaiken nään
Liput liehuu ja
Ihmiset riehuu ja
Mä kaiken nään

Mä olen mies
Mä olen mies
Jolle ei koskaan tapahdu mitään
- J.Karjalainen: Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään, 1992.


Noin. Olenko mies jolle ei tapahdu mitään? Kuinka moni meistä ajattelee noin?


Irak vapautettiin tyrannista. Ja seurauksena enemmän ihmisiä kuolee kuin koskaan hänen valtansa aikana. Niitä massatuhoaseita ei koskaan löytynyt mutta mitäpä tuosta!
  Afganistan "vapautettiin" myös. Ja syynä vapauttamiseen oli se että  (tuolloin) CIA:n tukema Osama Bin Laden  auttoi maata pääsemään eroon Neuvostoliiton pystyttämästa nukkehalltuksesta  ja se nähtiin parempana vaihtoehtona kuin tuolloinen kommunistinen  hallitus. Vaan kuinkas kävi? 
Mihin hyökätään  seuraavaksi? Iraniin? Johonkin arabimaahan viemään jälleen demokratiaa ihmisille? 


Uutiset ovat sotien ja levottomuuksien lisäksi  täynnä tietoa maailmantalouden vaikeuksista, euron ja koko Euroopan Unionin mahdollisestata hajoamisesta.  Mistä siis lohtua?
 Viihteestä, totta kait. Paras unohtaa uutiset!
Nehän ovat loppukevennystä lukuunottamatta pelkästään  huonoja.




Monet uskovat että tämän päivän maailmassa demokratia senkuin kapenee, kansainvälinen kapitalismi ja pankit ovat ottaneet lopullisesti vallan ja globaalinen rahavalta johtaa maailmaa,  totisesti minä sanon teille että maailma ei ole koskaan ollut yhtä demokraattinen kun puhutaan ns. kehittyneistä länsimaista!

Ajatelkaa nyt;  koskaan ei ole ollut yhtä helppoa tulla kuuluisaksi (tai ainakin tunnetuksi) ja mahdollisesti ja toivottavasti jopa rikkaaksi. Ilman minkäänlaisia lahjoja. Ilman koulutusta, ilman sivistystä. "Tuhlaamatta" aikaa vaivalloiseen ja epävarmaan opiskeluun, jonka jälkee ei edes työpaikka ole varma! Ja kuka sitä nyt haluaa tylsää työpaikkaa ? Julkkuna on varmasti kivempaa ja ansaitseekin paremmin! Oma naama on jatkuvasti telkkarissa ja Seiskassa ja-missä-lie!

Riittää  (jos olet nuori tai nuorehko nainen ) että järjestät itsesi poliitikon, muusikon tai näyttelijän "tyttöystäväksi", sen jälkeen teet ns. paljastuksia tietyissä lehdissä. Pojat (nuoret miehet) voivat, kuten tytötkin, ottaa osaa  Big Brother -tyyppisiin ohjelmiin tai vaikkapa Maajussille sussu -ohjelmaan, ts. ns. tosiTV -ohjelmaan. Tosi On!
Jos/kun olet tämän ensimmäisen askeleen ottanut ja päässyt tarpeeksi pitkälle, voit ehkä päästä  vakituiseksi  tv-ohjelmaan missä jauhetaan muiden kakkosluokan julkkujen juoruja. Espanjan televisiossa on useita tämäntapaisia ohjelmia. Niissä "melkein kuuluisat" todellisten julkkujen Exät ja juorutoimittajat vatvovat ns,tunnettujen ihmisten asioita. Jos pääset tällaiseen ohjelmaan pian olet itsekin jo -  jos ei nyt A1 -julkku  -  niin ainakin jo A2 -luokkaa! Tsemppiä!
Suomen televisiota en tarpeeksi tunne, mutta Espanjassa on lisäksi ohjelmia joita kutsuisin paritusohjelmiksi (tuon maajussiohjelman lisäksi). Studiossa on joukko nuoria kauniita itsevarmoja ihmisiä etsimässä ja toivottavasti löytämässä kumppanin. Tai ainakin tulemassa tunnetuksi. Todellinen tai järjestetty "romanssi" varmasti myy.

Televisio ja internet ovat kuin vapaassa avio/avoliitossa elävä pari. Kumpikin tulee ja menee mielensä mukaan mutta "puolisot"ovat silti sidoksissa toisiinsa. Kolmantena pyöränä vaunussa on sitten tietynlainen lehdistö.
Kun televisiokanavat ovat lisääntyneet ja alkaneet lähettää ohjelmaa vuorokaudet ympäri, on ohjelmia tarvittu lisää. Kun elokuvia ei voi pyörittää kaiken aikaa ja ne Friendsitkin ja Simpsonit pyörivät ties kuinka monetta kertaa, tosiTV on ratkaisu. Halvalla tehtyä ohjelmaa joka ei tarvi juurikaan suunnittelua. Nimi tositv (reality tv) on tietysti yhdenlainen vitsi sinänsä. Kauempana tosielämästä nuo ohjelmat tuskin voisivat olla.

Niiden jo valmiiksi julkkuina tunnettujen ihmisten (jotka ovat  esim. jo parhaat päivänsä nähneitä laulajia, muusikoita, näyttelijöitä, urheiljoita tai poliitikkoja) laittaminen autiolle saarelle voi tuoda heille  vanhan maineen (ja rahat) takaisin. Vaimon piekseminen, juopottelu, huono käytös riittää - huonokin julkisuus on parempi kuin ei julkisuutta ollenkaan.  Laulajan uraa voi yritää - siihenhän ei lahjoja tarvita.

Katellaan siis telkkaa, seurataan  julkkujuttuja  netistä! Paetaan todellisuutta, koska se on liian paha kohdata.
"Kanna minut metsään, Artomies !Minulla on syvä"...

Riemujen rikkaus ja surujen summa?

Aika: Joskus ihmiskunnan alkuhämärissä. Paikka: Jossakin Pohjois-Hämeen pienellä paikkakunnalla. Nokia on  tunnettu kumisaappaistaan ja suomalainen bändi tai artisti ei edes unissaankaan haaveile listamenestyksistä  oman maan ulkopuolella.

Nuori mies, oikeastaan poika, menee ja vääntää TV:n ääntä pienemmälle. Telkkari on mustavalkoinen, ja kuva menee aina välillä huonommaksi. Toinen mahdollisista kanavista lähettää ohjelmaa vaikka on yö... Poika haluaa  katsoa olympiakisoja, vaikka huomenna on koulupäivä..     On yö ja muut talossa nukkuvat.
Se maksaakin vaivan.
Amerikkalainen Bob Beamon hyppää aivan uskomattoman hypyn, lähes 9 metriä! Tuloksen joka säilyy maailmanennätyksenä yli kaksi vuosikymmentä.
Kahden viikon aikana tapahtuu paljon.
Naapurin miehen veli Kaarlo Kangasniemi voittaa kultaa painonnostossa.
Jorma Kinnunnen on  tuonut Suomelle hopeaa keihäänheitossa muutamaa päivää aikaisemmin, eivätkä mitalit tähän jää: Olli Laiho voimistelussa ja  Arto Nilsson  nyrkkeilyssä tuovat myös mitalit. Mexico City on suomalaiselle urheilulle menestyksen paikka, vuosi 1968 ja kuukausi lokakuu.

******

 Aika: 2011. Paikka Aurinkorannikko. Mijas Costa, paikka joka ei ole "cool" eikä täynnä kuuluisuuksia, mutta ei myöskään huumeita, diskoja, rikollisuutta... tylsä paikka?

Sama mies, nyt hieman vanhempana, harmaantuneena,  mutta edelleen  pitkätukkaisempana kuin useimmat  ikätoverinsa, on sohvalla. Kaukosäädin käytössä...brittikanavat, espanjalaiset, mitä löytyy? Vaimo on jossakin internet-kurssilla koko illan, tv on kokonaan miehen!

Tositv: espanjalaiset puolijulkut ja ns. journalistit  kerääntyvät studioon puhumaan (ja huutamaan)  julkuista jotka ovat lähinnä B-sarjaa: jonkun härkätaistelijan entisen tyttöystävän nykyinen/entinen poikaystävä...Kiinnostavaa? Big Brother... Tosi- tv? Niinkuin noissa ohjelmissa olisi pätkääkään totta!   Blaah.
Pelejä, visailuja, urheilua. Uutisia. Enimmäkseen huonoja.  Joitakin ihmisiä "autiolla saarella".

Brittikanavat: Sama juttu. Samoja ohjelmatyyppejä. Samoja filmejä.  Uutiset englanniksi, ja tietysti  paikallisia.   Ohjelmia joissa etsitään "uusia kykyjä "(?) .Huippuna, tietysti, X-factor.

Valinnan vapaus tuo lisää mielenkiintoa? Tuskin. Samantyyppiset ohjelmat täyttävät kanavat.

No mutta! Onhan olemassa internet! Jees! Ja mitäs lötyy? Urheilua, futista! Jääkiekkoa, jopa Suomen tiimi pelaa jossakin ihme turnauksessa!  Huraa!

Joku (viisas?) sanoi jo vuosia sitten että perinteinen televisio voi olla historiaa jo muutaman vuoden kuluttua. Internet tarjoaa ilmaista ohjelmaa jo nyt ja voi olla että (kuten jo nyt on olemassa internet-televisioita) ero television ja netin välillä katoaa.

Silti, mies ei voi olla ajattelematta että yhä vieläkin on maailmassa miljoonia ihmisiä joilla ei ole edes perustarpeita. kuten sähkö. Onko oikein että meillä, etuoikeutetuilla "rikkaan maailman" ihmisillä on enemmän kuin mitä tarvitsemme? Ei tuo tarvitse vastausta.   Kun se seuraava  kysymys on: Mitä MINÄ sitten voin sitten  tehdä? Eikä miehellä  ole pienintäkään mahdollisuutta vastata.

Se mies, harmaatukkainen, ja jo hieman  väsynyt, kääntää telkkarin pois päältä. Sanoo moi ihmisille feisbukissa.Sulkee tietokoneen.  The sun also rises...Eletään päivä kerrallaan...
Maailma on. Ja mitäs me sille mahdetaan, halutaanko edes?

Sanoista ja symboleista, edelleen

Kirjoitin joskus aikoinaan blogissani tekstin nimeltä Sanat ovat symboleita. Siinä ihmettelin miten jotkut ihmiset joko eivät ymmärrä tai halua ymmärtää sanojen ja nimitysten erilaisia  sävyjä ja merkityksiä.
Luin viimeisimmästä Fuengirolassa ilmestyvästä kaupunkilehdestä kolumnin, missä ymmärtääkseni Raumalta kotoisin oleva entinen (?)  urheilutoimittaja Asko Tanhuanpää  kommentoi "professori Erkki Havansin perussuomalaisille räätälöimää" listaa sopivista ja sopimattomista nimityksistä ja sanoista.
Kolumnisti ihmettelee miksi esim. homo-sanaa eri variaatioineen ole listalla. Hänen nuoruudessaan kun homo "tarkoitti sairasta ja rumaa, kun se nyt tarkoittaa suotavaa  ja somaa".
Tuon jo pitäisi näyttää missä mennään. Ryssäkin on kuulema (edelleen)  ryssä vaikka voissa paistais.

Väännetäänpa rautalangasta. Urheilutoimittaja kun on, kolumnisti ehkä kaipaa esimerkkejä urheilumaailmasta.

"Kestävyysjuoksussa neekerit ovat olleet ylivoimaisia vuosikausia. Naisten puolella taas ryssät ovat hallinneet erityisesti keskipitkiä matkoja, joskus joku polakki on saattanut päästä mitaleille".

"Euroopanmestaruuskilpailuihin saavat nykyisin osallistua myöskin Israelin  jutkut, kun rättipäänaapureiden eli ählämien kanssa kilpaileminen ei onnistu."
Varmuuden vuoksi sanottakoon  että em. tekstit eivät ole suoria lainauksia vaan fiktiivisiä.

Todettakoon vielä lisäksi että oma isäni oli myös rintamalla. Silti en käytä nimitystä ryssä. Nyt kun "demokratia" ja kapitalismi ovat sielläkin vallalla, miksi venäläisiä edelleen pitää vihata?   Eiköhän  (Uusi)Fuengirola voisi ottaa luskan kauniiseen käteen? Tuskinpa taustavoimat Uusi Rauma ja Uusi Suomi käyttävät edellä mainitun laista kieltä?

Demarit kuulema eivä välitä vaikka heitä näin nimitetään.  "Jotain hyvää vasemmalta laidaltakin" (sic). 
Ja vihreä eivät olekaan oikeasti vihreitä vaan punavihreitä...Joopa joo.

Mitenkähän Kokoomus, onko kokkari haukkumasana?

Jos Jeesus Nasaretilainen eläisi tänään

Koko elämäni ajan olen ollut kiinnostunut henkilöstä jota yleisesti kutsutaan Jeesus Nasaretilaiseksi, Suomessa monesti vain nimellä Jeesus. Nimi Jeesus  (Jesus) on yleinen esimerkiksi maassa jossa asun, Espanjassa.
Kun olin lapsi, jo pyhäkoulussa kuulin että  Jeesus, jolla oli lempeä katse ja pitkä, vaaleanruskea tukka ja vaalea iho, paransi ihmisiä jotka olivat sairaita. Hän jopa herätti henkiin kuolleita.

Valtaapitävät, pahat ihmiset eivät halunneet hänen saavan valtaa, koska hän kutsui itseään juutalaisten kuninkaaksi. Roomalaiset  teloittivat hänet, ja tästä seurasi legenda Jumalan pojasta joka oli lähetetty kuolemaan ihmisten syntien sovittamiseksi.
Raamattu (Uusi Testamentti) kertoo Jeesuksen elämästä tavalla joka on kuin paras Hollywoodin elokuva; ei ihme että tuota tarinaa on kuvattu lukemattomissa elokuvissa, tv-näytelmissä, puolidokumenteissa.
Mutta miksi Jeesus ilmestyi vapauttamaan ihmiskunnan synneistään maailmaan joka oli hyvin kehittymätön? Tiedonvälitystä ei ollut, ihmiset eivät osanneet lukea eikä kirjoittaa.
Mitä tapahtuisi jos Jeesus ilmestyisi maan päälle nyt?

Hän menisi ja kertoisi CNN-yhtiölle, BBC:lle ja kaikille internetissä toimiville tv-kanaville ja uutissivustoille että hän haluaa pitää uutiskonferenssin.

Ja mitä tapahtuisi? Koko "show" hukkuisi kaiken reality-tv-aineiston, tarpeettoman ja tarpeellisen informaatiotulvan sekaan.  Jokin kanava kutsuisi hänet kiinnostavien julkkisten seuraan autiolle saarelle.   Jokin puolue ottaisi yhteyttä: julkisuus on aina hyvästä. Luultavasti häntä myös kyseltäisiin popidoleita tuottavaan musiikkishow´hun.


Lopulta Jeesus toteaisi turhautuneena: ette te minua tarvitse. Hoitakaa pelastumisenne itse!

Jos tämä on mielestäsi pilkkaa, ajattele uudelleen.  Kaksituhatta vuotta sitten tapahtuneet asiat joista on kerrottu eri tavalla, eri aikoina, ja hyväksytty ne jotka tuntuvat sopivan parhaiten.  Voit uskoa tai et. Ja nimenomaan: Uskoa.  Tai sitten kysyä, epäillä, ajatella itse. Valinta on jokaisen oma.