Maailman paras levy 2 : lisää suomalaisia käännösiskelmiä.

ja niitä ei-ihan-niin-hyviä...

Jormas: Rööperiin. **** (1967)

Juha Vainion mainiosti Helsingin Punavuoreen eli "Rööperiin" sijoittama versio Beatlesien Penny Lane -kappaleesta.  Pepe Willberg laulaa hienosti nostalgisen biisin kuvitteellisesta nuoruudestaan.

Kai Hyttinen: Tyttö.  ** (1966)

Jälleen Beatles-kappale. "Girl" Rubber Soul -albumilta.  Hieman tökkö version mieheltä, jota jotkut ovat mollanneet ei-Kai-Hyttiseksi. Teki paljon parempiakin kappaleita. Tämä alkuaikojen biisi ei vain toiminut. 

Rane: Sun hyvä olla on / Asia on selvä *** (1967)

A-puoli on Hep Stars -yhtyeen Benny Anderssonin (myöhemmin ABBA) kirjoittama, toinen puoli Rolling Stonesien Aftermath-LP:n (ja USA:ssa myös singlenä julkaistu) Mother´s Little Helper.  Versiot ovat hieman värittömiä (tuon ajan (60-luvun puoliväli) tapaan. Rane katosi jonnekin nopeasti tämän jälkeen.

Petri & Pettersson Brass: Maalaismaisema  (1971) ***
Elton Johnin säveltämä Country Comfort suomeksi. Rod Stewartin tulkinnan (erinomaiselta Gasoline Alley -LP:ltä) rinnalla kalpenee tämä iskelmällinen versio, vaikkakin Jukka Virtasen nostalgiset sanat (lapsuus Jämsänkoskella) ovat mainiot.

Kari Tapio: Olen suomalainen (1983) **
Salvatore "Toto" Cotugnon L´Italianon sanoitti Raul Reiman ja muutti Italian Suomeksi. Sanat ovat lievästi kornit, ne mm. sisältävät Jorma Eton Suomalainen-runon epäsuoran sitaatin miten ´suomalaista ei toisesta suomalaisesta erota kuin kuolema ja poliisi´ (sanoituksessa virkavalta). Takuuvarma hitti, siitä huolimatta tai juuri siksi.

 Popeda : Kun lähdet armeijaan (2003) **
Bolland & Bolland -duon alunperin levyttämä, mutta Status Quon hitiksi tekemä ralli, jonka Popeda on vääntänyt heavy metallin muotoon...Hieman puuroinen ja tylsähkö versio.

Hector: Sua kauheesti kaipaan  (1974) ***
Hectorock I -albumin kappale, jonka alkuperäisversio on vuodelta 1960. Kappale on säilynyt rock-ikivihreänä, ja se on levytetty kymmeniä kertoja.  Heikki Harman paluuta nuoruuteen (vaikka nuorehko mies oli vielä 70-luvullakin.)

Anna Hanskila: Kotiviini (1990) ****
Lee Hazlewoodin yhdessä Nancy Sinatran kanssa levyttämä Summeri Wine suomeksi. Seppo-isän (R.I.P.) jalanjälkiä seurannut Anna tekee yhdessä Pekka Kaasalaisen kanssa hienon version.

Olavi Virta: Öiset kitarat (1956) *****
Saksalainen Nächtliche Gitarren suomalaisversiona. Upea!  Mies laulaa kuin vain "Ola" osasi.

Tapio Rautavaara: Kulkuri ja joutsen (1950, 1965) *****
Monelle suomalaiselle voi olla yllätys, että tämä niin kovin "suomalainen" laulu on alunperin ruotsalainen; se on epäsuora käännös Lasse Dahlqvistin kappaleesta "Lite grann från ovan". Sanat ovat - kuinkas muuten - Reino "Repe" Helismaan käsialaa. "Tapsa" levytti kappaleen kahdesti.  

Katri Helena: Äänesi mä kuulen (1971) ****
Italialainen Riva bianca, la riva nera "sinivalkoisen äänen" upeasti suomeksi tulkitsemana. Olin armeijassa, kun tämä oli suuri hitti.  "Käännyn puoleenne kapteeni, kuunnelkaa" . 

Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elamä on eli lyhyt vilkaisu Juha Vainion tuotantoon

Olen ollut Juha Vainion (joka varsinkin uransa alkuvuosina käytti nimeä Juha Watt Vainio) ihailija, nykykielellä fani, vuosikymmeniä.

Aikanaan Suomessa oli vain kaksi eri radiokanavaa: Yleisradion yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. YLE soitti kiitettävästi suomalaista iskelmämusiikkia. Ei varmasti mennyt päivääkään vuoden 1964 jälkeen, ettei radiossa olisi soinut jokin J.Vainion esittämä, sanoittama tai säveltämä (tai kaikkia näitä) kappale.

"Suomalaisen (miehen) sielun tulkki". Tätä fraasia on käytetty kyllästymiseen asti. Ei siis käytetä sitä kuvailemaan Vainiota. Todetaan vain, että Juha Vainion laulut kertovat suomalaisesta (miehestä) parhaimmillaan ja pahimmillaan. Joskus hauskasti, joskus traagisesti, joskus (harvoin) mennen huonon maun puolelle. Etenkin uran alkuaikoina, jolloin suomalainen juopottelukulttuuri (?) oli mestarille omakohtaista.

• Paras rautalankayhtye / Kaulittu twist (1964)   Humoristinen, hieman sarkastinen laulu "pitkätukista" jotka "hylkäsivät    vaikeat ja hankalat nuotit jo varhain".  
•  
• Jos vain saisin nastahampaaan takaisin / Joulupukin hipat (1964   Spike Jonesin tunnetuksi tekemä laulu, miltei suora käännös.
• Junnu haluaa nastahampaansa joululahjaksi.
• 
  
• Tangokauppias / Juhannustanssit (1965) (A-puoli: + Matti Kuusla)
•  Klassikko! Janatuisen jazziyhtye svengaa!
• 
  
• Sellanen ol' Viipuri / Turistit Tuppukylään (1965)  Molemmat puolet olivat "hittejä". A-puoli on nostalgiaa, B-puoli parodiaa.
• 
  
• Herrat Helsingin / I remember Janatuinen (1966)
•  Surullisenhauska tarina minihameiden ajalta. Lyyli Leväperä kokee Helsingin  herrojen  petollisuuden.

        Regina Rento / Pummi (1966)  

•  YLE ei soittanut tätä levyä, kaksimieliset sanat olivat liikaa tuohon  aikaan. Alkuperäinen kappale on ruotsalaisen Cornelis Wreswijkin käsialaa. 
•      .     
• Vanha herra Igor / Lahjomaton Elias Nessinen (1966)
• Suositun tv-sarjan inspiroima laulu.
• 
  
• Seuramatkat / Ölman (1967) (A-puoli: Reijo Tani, B-puoli: Vainio + Reij    Tani. Jälleen molemmat puolet suosittuja. A-puolen tarina örveltävistä             suomalaisturisteista on onneksi enimmäkseen historiaa

• Muistatkos kun... / Rukouslauantai (1967) (+ Reijo Tani)
•  Kuusikymmentäluvulla oli vielä tällainenkin kummajainen, lauantai,    jolloin tanssien järjestäminen oli kielletty. Tämä laulu kritisoi huumorin   keinoin tätä
•  perinnettä, joka johti usein ns. ryyppäjäisiin.
•  
• Kauhea kankkunen / Lepakkomies (1967)
• Juha Vainion omakohtaisia kokemuksia, huumorin kautta välitettynä.
• 
  
• Sua muistan / Vanha salakuljettaja Laitinen (1967)

        Haikea, nostalginen balladi menneestä ajasta  kieltolain ajalta.

• Slussenin sissit / Ei pohjan poikia palele (1968)
•  Tukholman siltojen alla eläneiden elämää huumorin kautta
•  romantisoiva sinkku. Ei ehkä julkaistaisi nyky-Suomessa! 
• 
  
• Tulta päin! / Roskis (1968) 
•  "Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä!" VPK:n tunnari?

• Suomi–Ruotsi / Ei maha mittää (1968) 
•  Yleisurheilumaaottelun kuvaus. Huutosakki riimittelee hieman   heikosti:
•  Esimerkiksi huutosakki huutaa ”Hakkaa päälle meidän Jaska  -  
•  Ruotsi on taas täysin lyöty” ja ”Pimeäksi meni vintti  - hiljaisena hiipii Nilsson.
• Tämän päivän poliittisen korrektiuden aikana ainakin  jälkimmäinen taitaisi olla liikaa?
•   
• Varsinaiset Seiväsmatkat / Soita mulle Sorpas (1969)
•  Seuramatkat-kappaleen uudelleenlämmitys ei oikein kanna.
•       .
• Matkarakastaja / Koltta (1971)
•               
•  Muutaman vähemmän onnistuneen sinkun jälkeen taas täyttä  Junnua, jos kohta aika on tainnut ajaa ohi tämän "sovinistisen" rallin?
•       
• 
  
•   Käyn ahon laitaa / Mesenaatti Montonen (1979)
•   Junnu herkistelee. Suomen kesän ylistyslaulu.
•              
• 
  
• Albatrossi / Siitä on jo aikaa (1980)
•   Symboliikka toimii. Kertomus miehestä, jonka
•   unelmat jäävät toteutumatta.  Laulu viiltää syvältä. 
•   Mielestäni paras Vainion itse esittämä kappale ja sanoitus.
• 
  
• Matkalla pohjoiseen / Jaska ja Eetu ja Eikka (1981)
•  Junnun kevyempää puolta, pikkutuhma laulu matkasta pohjoiseen.
• 
  
• Yleisessä saunassa / Kotkan poikii ilman siipii (1982)
•  Raitistumisen  jälkeen (1976) Vainion sanoitukset  muuttuivat yhä syvällisemmiksi. Kotkan poikii...on kunnianosoitus kotikaupungille ja sen "pojille".              
•                       
• Vanhojapoikia viiksekkäitä / Eräänlainen sotaveteraani (1982)
• Vainio yhdistelee ihmiskohtalon ja ympäristönsuojelun  haikeaan ralliin.
•             
• Ei ole Kööpenhamina kuin ennen / Lentoemäntä (1983 Nostalgia ei taida olla kuin ennen?  

        Elämää ja erotiikkaa / Mä voisin olla amerikkalainen (1984)

         Monet Junnun kappaleista kertovat elämästä, menetyistä  

         tilaisuuksista ja siitä, miten joku tai jotkut tuntuvat aina tekevän 

         parempia ratkaisuja elämässään....

        Lisäksi Vainion kappaleista on ehdottomasti mainittava Sellaista elämä on,  

        mitä ei sen suosiosta huolimatta koskaan julkaistu sinkkuna, vaan vain  

        samannimisellä LP-levyllä.

        Omien kappaleidensa lisäksi Juha Vainio sanoitti satoja kappaleita, joista 

        parhaimpia ja tunnetuimpia lienevät Pepe Wilbergin ja Jormas-yhtyeen 

        Rööperiin  ja Fredin kappale Kolmatta linjaa takaisin.

        Juha Vainion koko tuotanto on julkaistu 10 CD:n boxina.  Hieman 

        vähempään tyytyvälle riittänee 2 CD:n boxi.

          http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Vainio

       https://www.facebook.com/pages/Juha-Watt-Vainion-fanisivu/761487583874109

Kansakunnan kollektiivinen muisti?

Peter von Bagh on tunnettu lähinnä maineikkaana elokuvakriitikkona myös Suomen rajojen ulkopuolella. Hän  on saanut tiedonjulkistamispalkinnon kahdesti, vuonna 1986 teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa) ja vuonna 1975 teoksesta Elokuvan historia.  Monet hänen kirjoistaan on julkaistu Suomen ulkopuolella. 

Yksi von Baghin käyttämiä fraaseja (luultavasti hän oli ensimmäinen tai ainakin tunnetuin sen käyttäjistä) on nimitys iskelmästä kansakunnan kollektiivisena muistina. 

Suomessa on paljon laulajia, säveltäjiä ja muusikoita, joita voidaan pitää eräänlaisina ikoneina, kansalaisomaisuutena.   Nimiä lienee turha mainita. Kaikkihan me ne tunnemme.  Nuo kappaleet, jotka vuodesta vuoteen soivat toivekonserteissa, jotka soivat ravintoloissa ja tanssipaikoilla, televisiossa ja radiossa. 

Onko iskelmä sitten tuon arvostuksen ansainnut? On ja ei. Parhaat säilyvät, siirtyvät sukupolvelta toiselle, sellaisenaan tai vaikutteina. Monet 50- ja 60-luvun mestarit ovat saaneet uudet tulkitsijat seuraavalta, enemmän rockiin suuntautuneelta sukupolvelta: Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Lasse Mártenson, jne. Ja syystä.

Kaikki iskelmät eivät valitettavasti kestä ajan hammasta (tai eivät ole välttämättä  klassikon asemaa ansainneetkaan). Ainakaan, jos sanoitusta katsoo nykypäivän perspektiivistä. 

Katsotaanpa muutamaa ei-niin-mahdottoman-upeaa esimerkkiä. Kysymyshän on siis nimenomaan siitä "sanomasta" eli kansakunnan muistista.  Mukana niin käännösiskelmiä kuin alkuperäisiä suomalaisia.

"Kun yö on tullut hiilenmusta.......nukkuu jo Argentiinan pusta."
 Pusta, Argentiinassa? 

Satoihan eilenkin, kun sun jälleen kohtasin, ja hiustes kastuvan näin. Sen muistan jälkeenkin päin".
No jopa on, muistaa vielä tänäänkin?!

"Kanssasi pienkin hetkinen on ikuisuus.
No, olemme me kai kaikki joskus tavanneet tosi pitkästyttävän juttukavarin?

"Vaan kaikki erehtyvät ehkäpä kerran vain, tuomita ei kenkään kai silloin voi?
.....otankin syyn täysin mä itsellein, miksi, miksi, syyttää sydämein."
Vaikkei joutuisikaan kenkään, niin ainakin ottaa syyn itselleen (? ) kun petti, ihanaa.

»Hei Viidakko-Jim / pääsi on pim / pyssys on pam!».
Krhmm...Juha Vainion huono päivä?

"Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti, jos sä rakkaani seisot mun vierelläin".
Siis, Matti  (vai onko se Teppo?) tallaa, vaimo vain seisoo vieressä?

"Lähteä kun täytyy, tee en tenempää, mä menen nöyrästi ja urut soittaa vain."
No, runoissa sallitaan tiettyjä vapauksia, mutta tenempää?



"Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa päivä seitsemäksi  meen!"
Eihän kai kukaan joka päivä tee työtä, ainakaan heti seitsemältä?

"Raju rockabilly paukkuu päästä varpaisiiin!
Toden totta.

"Meri levoton rauhatonna lyö. Ylle maailman on jo tullut yö."
Mutta tuota, eikös silloin kuin meillä on yö, muualla ole jo aamu tai jossain muualla iltapäivä? 

"Niin jäivät ystävät, mut jäin myös itsekin, on syksy tullut myös mun elämään. "
Siis, ystävät jäivät, OK, mutta mihin Jamppa jäi? Jos sanois, et jäi yksin, sitten ihan OK.


Siinä palanen kansakunnan kollektiivista muistia. Muistutan vielä, että monet edellä mainitut kappaleet ovat mielelestäni  sinällään ihan hienoa "kamaa", musiikillisesti. 

Maailman paras levy - suomalaisia käännöskappaleita menneiltä vuosikymmeniltä

Kautta aikain Suomessa on levytetty omia versioita maailmalla suosituista kappaleista. Ennen sotia ja vielä sen jälkeenkin useimmat  iskelmät tulivat Saksasta. Jopa itse sana iskelmä on . käännös saksankielestä  (schlager).
Saksalaisen schlagerin vahvana aikana ei yleensä edes pyritty tekemään mitään hiilipaperikopiota alkuperäisestä vaan usein sovitus tehtiin paremmin suomalaiselle  yleisölle sopivaksi.

Viisikymmentäluvulla suuri osa käännösiskelmistä oli alkujaan Italiasta. Suhteellisen vähän (tekisi melkein mieli sanoa onneksi) tehtiin versioita silloin vielä uudesta musiikin lajista, rock and rollista. Sana "käännösiskelmä" tai "käännöskappale" voi olla hieman harhaanjohtava. Kyseessä kun voi olla melodia johon on tehty alkuperäisestä täysin poikkeavat sanat. Englannin sana "cover version" taas yleensä tarkoittaa kappaleen tekemistä alkuperäisessä muodossaan (toki sovitus usein on uusi). Parempaa sanaa en kuitenkaan keksi.

50-luvulla Suomessa levytettiin muutama rock-kappale, joko käännöksenä tai alkuperäisellä kielellä (englanniksi). Tuloksien kuunteleminen on lähinnä kiusallista.. .Poikkeuksiakin on, kuten esim. Timo Jämsenin Kohtalon tähti, alkuperäinen esittäjä Elvis ja laulu Flaming star.  Suuri osa amerikkalaisista hiteistä (joista etenkin vuosikymmenen puoliväliin mennessä enemmistö  oli muuta kuin rock and rollia)  levytettiin tietenkin myös suomeksi, ja niiden  tulokset olivat useimmiten ihan kuunneltavia, joskus jopa erinomaisia.


60-luvulla tuli sitten brittiläisen musiikin maihinnousu niin meillä kuin muuallakin, ja hiuksia kasvatettiin ja omia versioita tehtiin beat- tai pop-musiikista, kuten termit silloin kuuluivat. Soul-musiikki tuli USA:sta.
60-luvun suomalaiset kitarayhtyeet  tai rautalankayhtyeet (kuten niitä usein silloin kutsuttiin) kuulostivat valitettavasti useimmiten  todella aneemisilta alkuperäisiin esittäjiin verrattuna. Laulu ja soitto oli monesti jotenkin liian  varovaista, amatöörimäistä (mitä se tietenkin olikin!). Soundeista ja tuottamisesta ei tunnuttu tiedettävän juuri mitään. Siitä huolimatta, joitakin kappaleita voi tänäkin päivänä punastumatta kuunnella..


Seitsemänkymmentäluvulla tuli sitten disko, Abba, BeeGees ja muut, ja monet tanssibiisit saivat suomalaisen version, josta valitettavan  usein puuttui alkuperäisen energia ja tunnelma. Punk-yhtyeet eivät yleensä "lainanneet" kappaleita, ja vuosikymmenen muotivillitys, Suosikki-lehden ja sen päätoimittajan Jyrki "Boy" Hämäläisen  punkin vastapainoksi lanseeraaman  50-lukuun palaavan ns. diinari-musiikin  piiriin kuuluvat yhtyeet olivat pääosin lainamusiikin varassa ja lauloivat englanniksi.

Vielä 70- ja 80- luvuilla lainabiisit olivat tavallisia. Viimeisten vuosikymmenien myötä suomalaiset artistit ja yhtyeet ovat tulleet yhä enemmän omavaraisiksi, ja toisaalta kielitaidon yleistyessä tarve "suomentaa" lauluja on vähentynyt. Toki yhä edelleenkin esim. rock-yhtyeet levyttävät klassikkoja, ja ajoittain jokin disco/pop -rallatus saattaa saada suomenkielisen version.
Suomalainen rock, etenkin heavy metal -musiikki on lyönyt itsensä läpi maailmanlaajuisesti. Myös muunkinlaisen musiikin vienti on kasvanut.


80-luvulta tähän päivään on ulkomaista alkuperää olevien iskelminen/hittien suomentaminen edelleen jatkunut, ja ilmeistä onkin että edelleen suuri osa suomaisista haluaa kuunnella musiikkia omalla äidinkielellään. Euroviisuvoittaja sai lähes säännölliseti kilpailijaksi suomalaisen version  Ns. tanssiyhtyeet ovat  aina soittaneet sekä ikivihreitä ulkomaisia että alkuperäisiä suomalaisia kappaleita.


Miten sitten on  yleensä onnistuttu saavuttamaan alkuperäisen kappaleen sanoma ja taso kun siitä on tehty "suomalaistettu" versio? Varsin vaihtelevasti, kuten olettaa saattaa. Parhaimmillaan on yleensä oltu kun kappale on sanoitukseltaan tehty "omaksi", toisaalta (kuten esimerkit kertovat), miltei suora "käännös" on joskus ollut alkuperäisen veroinen.

Poimitaanpa siis joitakin jyviä ja akanoita. Poiminta on lähinnä sattumanvarainen, ei best of/worst of/. Monet versiot Beatles-yhtyeen kappaleista puuttuvat. Jotkut niistä olisivat ollee pahnanpohjimmaisia, toiset aivan kelpo tavaraa: esim. Timo Jämsenin versiot.
Rolling Stonesin kappaleiden suomalaisversiot voi enimmäkseen unohtaa.

Pirkko Mannola: Maailman paras levy  (Nor-Disc • 1962)  **
Tämä on versio rock-parodiasta Who Put the Bomb jossa irvaillaan iskelmä/rock -sanoituksille. Tämä versio, joka sekin on ns. kieli poskessa tehty, on kuitenkin,  ennemmin  kuin hauska, lähinnä naurettava. Alkuperäisen ironia on hukattu täysin.

Käyhkö, Kauko: Laulu Tom Dooleysta (HMV, 1959) ****
Traditionaalinen laulu, jonka maailmanmaineeseen nosti siistiä folk-musiikkia esittävä Kingston Trio.
 Sauvo "Saukki" Puhtilan alkuperäistä tekstiä noudatteleva sanoitus on osuva ja Käyhkön versio vetää  aitoudessaan vertoja alkuperäiselle.


Olavi Virta: Hopeinen kuu ( Nor-Disc * 1960)  *****
Virta teki useita mainioita versioita aikansa parhaista kappaleista, ja tuskin olen ainoa jonka mielestä tämä kuolematon versio hakkaa ylivoimaisesti alkuperäisen Fred Buscaglionen Guarda che luna. Virran versiot 50-luvun italoiskelmistä ovat kuolemattomia. Tangon taitaja oli kotonaan myös jazzissa..."suomalainen" ääntämys tosin pilasi hieman tunnelmaa, eikä  ansaittua maailmanmainetta koskaan tullut. Kappaleesta on tullut kansallisomaisuutta. Ehdoton klassikko, ja tanssipaikkojen vakiotavaraa. Kukaan ei ole ylittänyt, eikä tule ylittämään,  tätä versioita.

Juhani Markola: Rakkauden aamu (Rondo, 1975) *****
Alkuperäinen laulu Camilo Sesto: Quires ser mi amante. Markolan ainutlaatuinen ääni oli kuin luotu versioihin espanjalaisista ja muista  Välimeren maiden  lauluista. Tämä on toivekonserttien vakiokalustoa.

Ronny & The Loafers: Se jokin sinulla on (Blue Master, 1964 ****
Gerry and The Pacemakers - liverpoolilaisyhtyeen  llevyttämä  You Got What I Like jää kirkkaasti kakkoseksi tämän 60-luvun alun kitarasoudeilla tehdyn version rinnalla.  Single jäi suuresta suosiosta huolimatta yhtyeen ainoaksi. Valitettavasti Ronny eli Aatos Bollström kuoli tapaturmaisesti vuonna 1971. Kappale on levytetty muutaman kerran uudestaan, mutta tämä ensimmäinen ja alkuperäinen (suomalais)versio on se klassikko joka soi tänäkin päivänä radiossa. Juha Vainion ensimmäisiä menestyksiä sanoittajana.


Ernos: Elämältä halua en enempää. (Blue Master, 1969) **
Beatlesin Ob-La-Di-Ob-La-Da. "Lähteä kun täytyy teen en tenempää...." Ernos-yhtye oli uskomattoman suosittu, levyttäen aikansa hittejä suomeksi.  Oma tuotanto ei  iskenyt tulta.  Juha Vainion sanoitus on miehen uran heikoimpia, ellei heikoin. Paras unohtaa koko juttu.

Tapani Kansa: Kalajoen hiekat (CBS, 1978) *
Herra Kansa on levyttänyt uransa aikana monenlaista musiikkia. Uran alkuaikojen hittien sijaan on vuosien myötä tullut melkoisia "floppeja", ei vähiten siitä syystä että artisti on itse sanoittanut lainakappaleita. Itse asiassa (ja anteeksi jos nyt kuulostan liian julmalta), Kansan heikoimmista levytyksistä (nimenomaan käännösiskelmien suhteen) tulisi raamatun paksuinen opus.."Rakastellessasi saat sen tietää", "Kultaniityt" "Rokkivaari Hotanen", "Laulumme soi" ....no, annetaan olla.

Juice: Paperitähdet (Love Records LP: Tauko 1) *****
Kinks-yhtyeen keulakuvan ja säveltäjän Ray Daviesien Celluload Heroes-kappale Juicen ihan omakseen tekemänä. Missä alkuperäinen laulu kertoi filmitähdistä, Juice laajensi oman versionsa koskemaan kaikkia "julkkiksia". Mainio esimerkki hyvästä versiosta.



Hector: Kuinka voit väittää (Love Records, 1975). *****
Ralph Mc Tellin koskettava Streets of London, Hectorin /aka Heikki Harma, koskettavana suomalaisversiona. Hector on levyttänyt musiikkia vanhasta rockista (Rokataan taas) uudempaan (Friday On My Mind)  koskaan menettämättä omaa otettaan musiikkiin. Merkki suuresta mestarista.


Lasse Martenson: Miltä meno maistuu. (Scandia, 1973) **
Suomenruotsalainen jazz- muusikko, joka menestyi iskelmälaulajana,  tehden enemmän tai vähemmän onnistuneita versioita maailmanhiteistä. Tämä kuuluu viimemainittuihin. Lou Reedin klassikko ei istu easy listening- tapaiseen tulkintaan. Sanat ovat joko nerokkaat tai täyttä roskaa. Jokainen päättäköön itse.

Seppo Hanski: Erehdyin kerran (Decca, 1967) *
Alkuperäinen kappale Nessumo mie  puo guiudicare oli italohitti, jonka levyttivät paitsi italialaiset, myös Gene Pitney jonka italiankielinen versio oli todella täynnä tunnetta. Hanski menettää versiossaan kaiken sen intohimon, tunteen, mitä alkuperäinen oli täynnä. Luultavasti 60-luvun iskelmäsuosikin paras "saavutus"  oli hänen oma tyttärensä,Anna Hanski joka tuotti ihan laatuisaa musiikkia. "Tuomita ei kenkään kai silloin voi..." Mites olis lenkkitossu? Tiedä häntä, mutta tämä levy on yksi turhimpia.

Eija Merilä: Luvannut en ruusutarhaa. (Scandia,  1971) *
Laulu jonka säveltäjä Joe South  sävelsi monia kuolemattomia kantri-hittejä tuskin olisi kovin ylpeä tästä  versiosta joka ei nouse lähellekään samalle tasolle kuin sen tunnetuin (pop) versio, jonka teki  Lynn Anderson
vuonna 1970.  Tunteeton, kylmä tulkinta.  Kuuleman mukaan laulaja myöhemmin tuli uskoon.  Jos olisin ilkeä ihminen (mitä en myönnä olevani) toteaisin ettei Suomen viihdemaailma menettänyt paljoa.

Carola: Rakkauden jälkeen  (Scandia. 1978) *****
Was ich dir sagen will oli alkuperäinen kappale josta Carola teki tämän kuolemattoman version. Tämä kappale on yksi parhaita levytyksiä Suomen populaarimusiikin historiassa.  Matt Monron versio The Music Played kalpenee tämän rinnalla, samoin alkuperäinen, Udo Jürgensin levytys. Harri Saksalan mainio sanoitus. Carola kuoli nuorena, valitettavasti.

Fredi: Kolmatta linjaa takaisin (Fazer Finnlevy, 1968) ****
Fredin (aka Matti Siitonen) versio joka koskettavuudessaan ylittää alkuperäisen  (Petula Clark: Beautiful  in the Rain) lähinnä Juha Vainion mainion sanoituksen vuoksi . Fredi  laulaa koskettavasti.

Rantamäki, Merja: Mä mistä löytäisin sen laulun (Scandia, 1976)  ***
Venäläinen kaiho on aina purrut osaan suomalaiskuuntelijoista. Reima Helmisen myöskin samana vuonna levyttämä versio ei hitiksi yltänyt, tämä sensijaan oli aikansa suosikkeja.



Saijonma, Arja: Ystävän laulu  (Fazer Finlevy, 1983) ****
Juha Vainion mainiosti sanoittama, venäläisen trubaduuri Vladimir Vysotskyn  säveltämä laulu, josta on tullut klassikko.


Taipale, Reijo: Ihan kuin nuo toiset (BMG, 2003) *
Ruotsalaisen pop/rock -bandi Kentin Dom andra suomalaisena versiona. Tangolaulaja Reiskan kannattanee pysyä suomalaisessa tanssimusiikissa.  Tämä kappale jakaa kuulijat kahtia, yksi tähti kertonee kumpaan ryhmään itse kuulun.

Tässä muutama poiminta, aineistoahan olisi kirjaimellisesti tuhansittain.