Suomea väitetään usein - ja varmaan syystäkin - vaikeaksi kieleksi. Kun joku kysyy mistä päin maailmaa olen ja kerron olevani Suomesta, pari ensimmäistä kommenttia ovat kuinka kylmä maa se on ja kuinka sen kieli on vaikeaa. Jotkut ihmettelevät miksi suomenkieli on niin kovin erilaista muihin pohjoismaisiin kieliin verrattuna kun muut puhuvat "skandinaviskaa". Minä tietysti siihen että siksi kun me suomalaiset olemme joka suhteessa niin ainutlaatuisia...
Suomessa kielen vaikeuden suurin syy on ehkä ns. sanojen taivutus. Sijamuotoja on hirmuinen joukko kun ns. pre- ja postpositioita ei ole. Myöskin verbien aikamuodot ovat monimutkaisia.
Espanjankieli (eli castellano, maassahan on useita virallisia kieliä ja lisäksi murteita) on vaikea erityisesti verbien osalta: eri aikamuodot ovat monimutkaisia ja melko vaikeita ulkomaalaiselle oppia.
Suomalaiselle lausuminen on helppoa, mekin annamme r-kirjaimen pärähtää oikein kunnolla ("perrrkele!" on varmaan tunnetuin suomalainen sana kaikkialla maailmassa).
Erityisesti briteille espanjan lausuminen tuottaa vaikeuksia jo lukemisesta asti; aakkoset kun jo "luetaan" eri tavalla. A-kirjain on heille Ei ja E-kirjain taas Ii tai se jää kokonaan pois kuten sanan lopussa.
Suomen ja espanjan samanlaisuus näkyy yllättävästi myös sanoissa. Aivan samoja sanoja on miltei roppakaupalla.
En nyt tarkoita viimeisen sadan vuoden aikana syntyneitä sanoja jotka ovat miltei samoja joka kielessä: radio, televisio, stereo, auto, skootteri, jne. Monet ulkomaalaiset ovat vitsailleet että suomenkielen sanahan tulee kun vain lisää i-kirjaimen: baari, dokumentti, pastilli, makrilli, sentti, alkoholi...
Ei, tarkoitan sanoja jotka ovat ulkoasultaan samoja, mutta sisältö ja (osin) lausuminen on jotain muuta.
Otetaanpa esimerkkejä (suluissa lausunta jos poikkeaa suomesta):
ajo ( aho) valkosipuli
ala siipi
arpa harppu
asunto asia, juttu
este itä
lento hidas
multa sakko
paja
(pa-ha) korsi, olki *)
pala lapio, pesä, kengän päällinen
pato ankka
poro huokonen
pulla
(pujja) letkautus
puro puhdas, turmeltumaton, mutta myös
puro sikari
raja
(ra-ha) viipale, halkeama
risa nauru
sisar pienentää, kaventaa, pihistää
tarjeta
(tar-heta) kortti
vale lahjakortti, ostokuponki
Reino (pienellä alkukirjaimella) kuningaskunta
Monet espanjankielen sanat taas lausutaan kuten suomen sana vaikka kirjoitustapa on erilainen, esimerkkinä vaikka hijo (i-ho) eli poika.
*) tämä sana tarkoittaa puhekielessä myös "käteenveto". Ei siis ihme että ne ulkomaalaiset jotka täällä ajelevat Mitsubishi Pajerolla saavat joskus hymyileviä katseita osakseen. Espanjassa ja Portugalissa po. maasturia on myyty nimellä Mitsubishi Montero (=metsästäjä).
Tässäpä ensimmäinen osa sarjastamme Hauskaa ja helppoa espanjaa - puhu kieltä sujuvasti kahdessa viikossa!
¡Hasta luego!
Suomessa kielen vaikeuden suurin syy on ehkä ns. sanojen taivutus. Sijamuotoja on hirmuinen joukko kun ns. pre- ja postpositioita ei ole. Myöskin verbien aikamuodot ovat monimutkaisia.
Espanjankieli (eli castellano, maassahan on useita virallisia kieliä ja lisäksi murteita) on vaikea erityisesti verbien osalta: eri aikamuodot ovat monimutkaisia ja melko vaikeita ulkomaalaiselle oppia.
Suomalaiselle lausuminen on helppoa, mekin annamme r-kirjaimen pärähtää oikein kunnolla ("perrrkele!" on varmaan tunnetuin suomalainen sana kaikkialla maailmassa).
Erityisesti briteille espanjan lausuminen tuottaa vaikeuksia jo lukemisesta asti; aakkoset kun jo "luetaan" eri tavalla. A-kirjain on heille Ei ja E-kirjain taas Ii tai se jää kokonaan pois kuten sanan lopussa.
Suomen ja espanjan samanlaisuus näkyy yllättävästi myös sanoissa. Aivan samoja sanoja on miltei roppakaupalla.
En nyt tarkoita viimeisen sadan vuoden aikana syntyneitä sanoja jotka ovat miltei samoja joka kielessä: radio, televisio, stereo, auto, skootteri, jne. Monet ulkomaalaiset ovat vitsailleet että suomenkielen sanahan tulee kun vain lisää i-kirjaimen: baari, dokumentti, pastilli, makrilli, sentti, alkoholi...
Ei, tarkoitan sanoja jotka ovat ulkoasultaan samoja, mutta sisältö ja (osin) lausuminen on jotain muuta.
Otetaanpa esimerkkejä (suluissa lausunta jos poikkeaa suomesta):
ajo ( aho) valkosipuli
ala siipi
arpa harppu
asunto asia, juttu
este itä
lento hidas
multa sakko
paja
(pa-ha) korsi, olki *)
pala lapio, pesä, kengän päällinen
pato ankka
poro huokonen
pulla
(pujja) letkautus
puro puhdas, turmeltumaton, mutta myös
puro sikari
raja
(ra-ha) viipale, halkeama
risa nauru
sisar pienentää, kaventaa, pihistää
tarjeta
(tar-heta) kortti
vale lahjakortti, ostokuponki
Reino (pienellä alkukirjaimella) kuningaskunta
Monet espanjankielen sanat taas lausutaan kuten suomen sana vaikka kirjoitustapa on erilainen, esimerkkinä vaikka hijo (i-ho) eli poika.
*) tämä sana tarkoittaa puhekielessä myös "käteenveto". Ei siis ihme että ne ulkomaalaiset jotka täällä ajelevat Mitsubishi Pajerolla saavat joskus hymyileviä katseita osakseen. Espanjassa ja Portugalissa po. maasturia on myyty nimellä Mitsubishi Montero (=metsästäjä).
Tässäpä ensimmäinen osa sarjastamme Hauskaa ja helppoa espanjaa - puhu kieltä sujuvasti kahdessa viikossa!
¡Hasta luego!
Kiitos tästä tiiviistä paketista. Jos ei muuta jää mieleen, niin hauska tämä ainakin on. :D
VastaaPoista