Kun runsaan vuoden aikana auto, joka on jo 10 vuotta vanha, menee kolarissa korjauskelvottomaksi ( =korjaamien tulisi kalliimmaksi kuin auton arvo), lämminvesivaraaja lakkaa toimimasta, tiskikone hukkaa ohjelmansa, voisi ajatella että hilpeäkin mies alkaisi murtaa suuta, vääntää päätä, murtaa mustaa haiventa...vai miten se nyt menikään Kalevalassa? Tai ainakin latoa ärräpäitä, potkia kaikkea mikä ei liiku.
Vaan kun ei.
No onko se Rane nyt alkanut joksikin geriatriseksi hipiksi? Idunsyöjäksi? Positiivariksi?
Vai onko se tullut uskoon? Julistaa ilosanomaa? Vai johtuuko se siitä verestä (litratolkulla, voin vakuuttaa) mitä sille annettiin sydänleikkauksen yhteydessä : espanjalaista, luultavasti andalusialaista verta. Ranesta tuli melkein espanjalainen? "Que será será".
Jossakin Raamatussa (kai?) sanotaan että kenellekään ei anneta sellaista kuormaa mitä ei jaksa kantaa. Valitettavasti näin ei ainakaan minun mielestäni ole. Monet eivät jaksaa kantaa sitä taakka mitä pelkkä elämä tuo. Toiset, taas, toisaalta, pystyvät kantamaan taakan mikä tuntuu olevan aivan liikaa.
En minä nyt NIIN naiivi ole että sanoisin että se että kun on käynyt kuoleman portilla (parikin kertaa) ja selvinnyt, se auttaisi laittamaan tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat oikeaan järjestykseen.
Toisaalta, kun olen lähinnnä Facebookin kautta tullut tuntemaan ihmisiä ( sekä nuoria että keski-ikäisiä) joiden parhaat vuodet pitäisivät olla joko käsillä tai vasta edessä , olen oppinut arvostamaan niitä jotka jaksavat uskoa elämään ja taistella sen puolesta, silloinkin kun se tuntuu olevan pelkkää kärsimystä ja fyysistä tuskaa. Eikä huomisesta tiedä. Eikä kenenkään ikääntymisenkään pitäisi olla pelkkää luopumista, pahaa oloa, niinkuin se monelle on. Jos olet yksi näistä ihmisistä, tiedät mistä puhun.
Juuri nyt en tiedä miten ja milloin voimme ostaa/korjata astianpesukoneen. Boilerikaan ei toimi. Jos sanon että ei harmita yhtään, valehtelen. Harmittaa. Voisin jopa käyttää sitä naisen genitaalialuetta kuvaavaa sanaa. Vaan en käytä. Kuorma taitaa olla juuri ja juuri sellainen jonka jaksan kantaa. Hyvä niin. Ainakin yritetään.
Toivon kaikille voimia. Varsinkin niille, joille elämän lotto on antanut pelkät lisänumerot. Mehän olemme enemmistö. Tsemppiä, ystävät! Jos uskoisin johonkin korkeampaan toivottaisin siunausta. No. Antaa mennä. Toivotan joka tapauksessa! :) Vointeja, jaksamista. Uskoa huomiseen!
Vaan kun ei.
No onko se Rane nyt alkanut joksikin geriatriseksi hipiksi? Idunsyöjäksi? Positiivariksi?
Vai onko se tullut uskoon? Julistaa ilosanomaa? Vai johtuuko se siitä verestä (litratolkulla, voin vakuuttaa) mitä sille annettiin sydänleikkauksen yhteydessä : espanjalaista, luultavasti andalusialaista verta. Ranesta tuli melkein espanjalainen? "Que será será".
Jossakin Raamatussa (kai?) sanotaan että kenellekään ei anneta sellaista kuormaa mitä ei jaksa kantaa. Valitettavasti näin ei ainakaan minun mielestäni ole. Monet eivät jaksaa kantaa sitä taakka mitä pelkkä elämä tuo. Toiset, taas, toisaalta, pystyvät kantamaan taakan mikä tuntuu olevan aivan liikaa.
En minä nyt NIIN naiivi ole että sanoisin että se että kun on käynyt kuoleman portilla (parikin kertaa) ja selvinnyt, se auttaisi laittamaan tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat oikeaan järjestykseen.
Toisaalta, kun olen lähinnnä Facebookin kautta tullut tuntemaan ihmisiä ( sekä nuoria että keski-ikäisiä) joiden parhaat vuodet pitäisivät olla joko käsillä tai vasta edessä , olen oppinut arvostamaan niitä jotka jaksavat uskoa elämään ja taistella sen puolesta, silloinkin kun se tuntuu olevan pelkkää kärsimystä ja fyysistä tuskaa. Eikä huomisesta tiedä. Eikä kenenkään ikääntymisenkään pitäisi olla pelkkää luopumista, pahaa oloa, niinkuin se monelle on. Jos olet yksi näistä ihmisistä, tiedät mistä puhun.
Juuri nyt en tiedä miten ja milloin voimme ostaa/korjata astianpesukoneen. Boilerikaan ei toimi. Jos sanon että ei harmita yhtään, valehtelen. Harmittaa. Voisin jopa käyttää sitä naisen genitaalialuetta kuvaavaa sanaa. Vaan en käytä. Kuorma taitaa olla juuri ja juuri sellainen jonka jaksan kantaa. Hyvä niin. Ainakin yritetään.
Toivon kaikille voimia. Varsinkin niille, joille elämän lotto on antanut pelkät lisänumerot. Mehän olemme enemmistö. Tsemppiä, ystävät! Jos uskoisin johonkin korkeampaan toivottaisin siunausta. No. Antaa mennä. Toivotan joka tapauksessa! :) Vointeja, jaksamista. Uskoa huomiseen!
Tiiätkös, mulla on kaikenlaista kannettavaa ja raahattavaa. Eiku ai niin joo, kyllähän sä tiiät!! :D :D Juuri nyt mä tosin iloitsen siitä, että vaikka mulla tulee ens kuusta alkaen menemään sata euroa lisää vuokranmaksuun (!!) mä oon tyytyväinen. Mä saan asua vuokralla isohkossa rivitalokolmiossa, ja juuri nyt on täällä laitettu sokkelit ja kiveykset kuntoon, seinät ja katot, rännit ja ikkunanpielet on maalattu. Uusi hieno ovi tulee ens kuussa ja autokatoksetkit on saanut uuden ulkoasun! Täälä on oikeesti hienoa ja hienompaa vielä tulee!! Sairaseläkkeellä kun olen, on koti aika yleinen hengailupaikka. ;) Joten vaikka se iso vuokrasumma kirpasee, niin maksan sen suosiolla. Koska oon sitä mieltä aina vaan, tai oikeestaan varsinkin nyt, että lottovoittoa mä tässä lunastan. Iloitsen "uudesta" kodista! ;) Ei koskaan mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin, jookoskookos?! No joo, tuli vaan mieleen sun kirjotuksesta, vaikka ehkä pikkasen meni aiheen vierestä. Tai sit ei. Nyt just mulla on aika kova väsy. Nukkumatti jo huutelee. ;)
VastaaPoistaKatja: Onnea uuteen kotiin, kiva kun jaksat aina löytää ne positiiviset puolet asioista! Juuri tuollaista halusin tuoda esiin blogissani. Ei positiivisuus ole asia joka tulee kun hokee sitä kuin mantraa. Se löytyy ihmisen sisältä, kun onnistuu näkemään asiat "oikein". Sinä siihen pystyt (uskon niin), minä olen vielä matkalla. Kiitos kommentista Katjusha! Aina kiva kun saa palautetta! <3
VastaaPoista