lauantai 12. elokuuta 2017

Oisko ilmassa jotakin?






En tiedä, olenko se "vain minä", kuten sanotaan.
Joskus tuntuu, että on päiviä, jolloin kaikki ovat hyvällä tuulella.
Sanovat huomenta ja hymyilevät. Kysyvät que tal eli mitä kuuluu.
Sitten taas joinakin päivänä naapuri näyttää menevän ohi, sanomatta sanaakaan. 
Sama jatkuu - koiraansa kävelyttävä puolituttu ei ole huomaavinaan.  Kaupan tyttö, joka yleensä hymyilee, ei ole ystävällinen.
Ihmettelet, onko ilmassa jotakin.  Uutiset eivät ole kuitenkaan  kertoneet mistään katastrofista, verojen korotuksesta tai uudesta leikkauksesta.

Näin yksilötasolla.

Mutta onko mahdollista, että kansallisella ja kansainvälisellä tasollakin on jonkinlaisia "aaltoja"?  Kymmenen tai parinkymmenen vuoden välein kun vaikuttaa tulevan "pahoja fiiliksiä". 

Kylmä sota on ohi. 

Vaan eipäs koittanutkaan ihana rauhan ja rakkauden aika. 
Sotaa ei juuri kukaan tunnusta haluavansa. Silti pieniä tai isompiakin  konflikteja syntyy kaiken aikaa.  Lähi-idän sodat jatkuvat. Terrorismikin jatkuu. 


Kun Neuvostoliitto romahti ja sen mukana ns. itäblokki, maailman tilanne näytti muuttuvan yhtäkkiä peremmaksi.

Ns. maltilliset vasemmistopuolueet ilmeisesti odottivat, että entisissä kommunistimaissa heillä olisi mahdollisuus päästä valtaan.  Ja toden totta, moni kommunistipuolue olikin ykskaks sosialistinen puolue. Tai jotakin muuta hyväksyttävää. Entiset puolueaktiivit käänsivät takkinsa. Nyt oltiinkin kaikki demokraatteja. Ja kansa äänesti, näillä ihmisillä kun oli ainoina kokemusta politiikasta ja taloudesta.

Terävimmät takinkääntäjät huomasivat tilaisuutensa, ja ostivat valtion omaisuutta pilkkahintaan, ihmisillä kun ei ollut taitoa tai halua ns. yrittämiseen. Venäjällä joka oli tärkein ja vaurain osa Neuvostoliittoa, syntyi ns. oligarkia. Poliitikkojen (entisten kommunistijohtajien) ja bisnesmiesten epäpyhä liitto.  Venäjän toivottu demokratia on vaipunut lähes täydelliseen diktatuuriin, ja samaa on tapahtunut useissa muissakin entisissä neuvostovaltioissa.

Läntisissä maissa (Euroopassa) oikeistolaiset, jopa fasistiset ja kansallissosialistiset liikkeet ovat vahvistuneet, osittain EU:n vastustamisen ja pakolaisten tulon myötä. 

USA valitsi presidentiksi äärikonservatiivisen öykkärin, joka on osoittanut halveksuntansa demokratiaa kohtaa erottamalla useita itselleen epämieluisia henkilöitä. Lisäksi hän veljeilee toisen "epädemokraatin", Vladimir Putinin kanssa. 

Suomessa Perussuomalaisten puolue hajosi, mutta ne "peruspersut" jatkavat, johtajinaan avoimen rasistinen puheenjohtaja ja evoluution kieltävä varapuheenjohtaja.

Olisikohan ilmassa sittenkin
jotakin muutakin kuin se kuuluisa lämpeneminen? Jotakin, mikä vaikuttaa terveeseen järkeen ja ajatteluun? 



"Ikähän on vain numero!"