tiistai 23. heinäkuuta 2013

Halitaanko Walia? Tottahan mies puhuu.



Toimittaja Wali Hashi uskaltaa kolumnissaan ihmetellä suomalaisten vauhkoa alkoholinkäyttöä. Ylen kommentoijat ovat valtaosin samaa mieltä maahanmuuttajan kanssa: juominen on kansakunnan ongelma. Puhumattomuudenkulttuuria pidetään yhtenä ryyppäämisen syynä.

Näin YLE. Saman kolumnin olin lukenut jo aikaisemmin, ja ollut pääpiirteissään samaa mieltä.  Ulkopuolelta Suomeen tulleen on helppo huomata suomalaisten omituinen (?) suhtautuminen alkoholiin.  Muslimit eivät juo alkoholia; islamin syntyaikoina juopottelu oli suuri ongelma arabimaissa, ja profeetta Mohammedin halu päästä siitä eroon oli ymmärrettävä.  
On muistettava, että siinä missä Raamattu on toiminut sekä lakikirjana että eräänlaisena käytösoppaana, Koraani on ollut (ja on  edelleen)  samassa asemassa. 

Kuinka suuri ongelma alkoholi todellisuudessa sitten  on Suomessa?  Uskoakseni pienempi kuin esimerkiksi Venäjällä, missä viina tappaa huomattavan osan työikäisistä miehistä. Britanniassa taas ns. binge drinking eli (useimmiten nuorten eli 15 -30 vuotiaiden) viikonlopun älytön juopottelu on jopa rajumpaa kuin Suomessa.  Usein alkoholin kanssa nautitaan myös huumeita.

Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin kyllä on, kuten kirjoittaja toteaa, melko merkillinen; monet todellakin rehvastelevat "nakit silmille"- "lärvit"- "kokovartalokänni"- jutuillaan. 

Espanjassa käytetään runsaasti alkoholia. Monet nauttivat viiniä, olutta tai molempia päivittäin. Ja usein melkoisen suuriakin määriä. Se liittyy useimmiten ruokailuun, eikä - kuten usein Suomessa - ole se tärkein osa. Suomalainenhan usein juo itsensä humalaan, sitten menee vaikkapa nakkikioskille hakemaan huikopalaa. Jos espanjalainen huomaa olevansa hieman maistissa, hän luultavimmin sanoo, että nyt riittää, paras mennä kotiin ja nukkua se pois. Suomalainen taas kysyy:  kuka lähtee jatkoille?
Espanjalainen laulaa, soittaa  ja tanssii myös ilman alkoholia. Suomalainen mies - minä mukaanlukien - tuskin astuu tanssialattialle ilman paria ryyppyä tai "huurteista".

Valitettavasti viime vuosina espanjalainen nuoriso on "eurooppalaistunut"; viikonloppuna järjestetään botellóneja eli suomeksi sanottuna ryyppäjäisiä, mielijuomina viski (!) ja olut.

Joku vuosi sitten  muuan tunnettu suomalainen teollisuusmies totesi, että "ei ole väliä, jos joskus pöytää kaatuu, kunhan kaupat syntyvät."  Vanhan Neuvostoliiton aikoina varmasti monet kaupat syntyivätkin vodkahuuruissa. 

Saksalaiset juovat toisinaan litratolkulla olutta teltoissaan, kuten kuuluisan Oktoberfestin aikana. No, ehkä ns. ylilyöntejä tapahtuu, mutta ylisummaan, juhlat sujuvat ilman suurempia ongelmia. 




Itse sanoisin, että oluen kittaamisen pahin ongelma on joskus löytää se vapaa veski ajoissa.  Mieluusti jätän vodkan venäläisille ja itäeurooppalaisille, viskin irlantilaisille ja skoteille ja bourbonin amerikkalaisille. 

Humaltuminen on Suomessa poikkeuksellisen hyväksyttävä olotila muihin kansakuntiin nähden, toteavat päihdetutkijat. Suomi ei silti ole Euroopan eikä edes Pohjoismaiden juopoin maa. (YLE).

Keskustelua jatkoivat YLEn Aamu-tv:ssä Hashin lisäksi saksalaistaustainen toimittaja Roman Schatz sekä Juoppohullun päiväkirjasta tunnettu kirjailija Juha Vuorinen.

Mitään olennaisesti uutta en ohjelmassa kuullut; mielenkiintoista oli kyllä kuulla että nykyisin raitistunut Vuorinen väitti kirjojojensa ryypiskeleviä henkilöhahmoja karikatyyreiksi...

Keskustelijoiden yhteinen mielipide oli, että  Suomessa juodaan, jotta päästäisiin eroon estoista.
Hashi muisteli, kuinka aiemmassa työpaikassa työtoverit tulivat ensi kertaa kysymään hänen taustoistaan ja perheestään vasta firman pikkujouluissa, hieman (?) humalassa.






Bates Motel