maanantai 22. heinäkuuta 2013

Matti - pieni suuri mies.






Matti, hieman nuorempana. Ja selvänä. 


Mäkihyppääjä Matti Nykänen täytti 17.7. vuosia. Viisikymmentä. Vanhan sanonnan mukaan "tuli miehen ikään". Oli ehkä jo aikakin?

 Hän kuulema ansaitsee tulla kutsutuksi suurmieheksi.

"Syntymäpäivän kunniaksi seitsemän turkulaista tutkijaa julkaisi kirjan, jossa pohditaan Matti Nykäsen merkitystä suhteessa kansallisuuteen, suurmieheyteen, mediaan ja suomalaiseen yleisöön."-

" Nykänen auttaa suomalaisia (miehiä? -   kirjoittajan lisäys)  ymmärtämään itseään paremmin kansakuntana ja sen jäseninä."

Jaa. Niinkuin minuakin. Hyvä tietää. 

" Nauru Matille ei kerro niinkään Matti Nykäsestä vaan suomalaisen yhteiskunnan kipupisteistä kuten kansainvälistymisen paineista, ongelmallisesta suhteesta alkoholiin sekä kansallisen ylpeyden ja häpeän tunteiden yhteenkietoutumisesta"



No nyt päästiin asiaan.
Suomalaisille on kautta aikain ollut tyypìllistä tuntea toisaalta ylpeyttä, toisaalta häpeää 
 suomalaisuudestaan.  

Luulisin, että tässä onkin  yksi syy, miksi muukalaisviha ja epäluulo muualta tulevia vastaan on niin voimakas. Ei toki Matissa, jonka mielipiteistä (?) minulla ei ole aavistustakaan. Niitä tunnettuja filosofisia mietteita lukuunottamatta, jotka ovat kuluneet kansan kärttyisen käden kautta sosiaalisessa mediassa. 

Matti Nykänen on ehkä kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä. 


Humalassa suorassa tv-ohjelmassa pieraiseva, miltei sammumispisteessä oleva entinen urheilusankari on suomalaisen miehen kuva, symboli? 


Kansallisen identiteetin symboliksi  tai suomalaisen miehen malliksi hänestä on yhtä  vähän kuin Uuno Turhapurosta.





  Uuno on parodia, Matti ei. Ei suomalainen mies ole tuollainen. Sankari ja luuseri samassa persoonassa.  

En minä ainakaan tunnusta.  








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bates Motel