Maailman paras levy 2 : lisää suomalaisia käännösiskelmiä.

ja niitä ei-ihan-niin-hyviä...

Jormas: Rööperiin. **** (1967)

Juha Vainion mainiosti Helsingin Punavuoreen eli "Rööperiin" sijoittama versio Beatlesien Penny Lane -kappaleesta.  Pepe Willberg laulaa hienosti nostalgisen biisin kuvitteellisesta nuoruudestaan.

Kai Hyttinen: Tyttö.  ** (1966)

Jälleen Beatles-kappale. "Girl" Rubber Soul -albumilta.  Hieman tökkö version mieheltä, jota jotkut ovat mollanneet ei-Kai-Hyttiseksi. Teki paljon parempiakin kappaleita. Tämä alkuaikojen biisi ei vain toiminut. 

Rane: Sun hyvä olla on / Asia on selvä *** (1967)

A-puoli on Hep Stars -yhtyeen Benny Anderssonin (myöhemmin ABBA) kirjoittama, toinen puoli Rolling Stonesien Aftermath-LP:n (ja USA:ssa myös singlenä julkaistu) Mother´s Little Helper.  Versiot ovat hieman värittömiä (tuon ajan (60-luvun puoliväli) tapaan. Rane katosi jonnekin nopeasti tämän jälkeen.

Petri & Pettersson Brass: Maalaismaisema  (1971) ***
Elton Johnin säveltämä Country Comfort suomeksi. Rod Stewartin tulkinnan (erinomaiselta Gasoline Alley -LP:ltä) rinnalla kalpenee tämä iskelmällinen versio, vaikkakin Jukka Virtasen nostalgiset sanat (lapsuus Jämsänkoskella) ovat mainiot.

Kari Tapio: Olen suomalainen (1983) **
Salvatore "Toto" Cotugnon L´Italianon sanoitti Raul Reiman ja muutti Italian Suomeksi. Sanat ovat lievästi kornit, ne mm. sisältävät Jorma Eton Suomalainen-runon epäsuoran sitaatin miten ´suomalaista ei toisesta suomalaisesta erota kuin kuolema ja poliisi´ (sanoituksessa virkavalta). Takuuvarma hitti, siitä huolimatta tai juuri siksi.

 Popeda : Kun lähdet armeijaan (2003) **
Bolland & Bolland -duon alunperin levyttämä, mutta Status Quon hitiksi tekemä ralli, jonka Popeda on vääntänyt heavy metallin muotoon...Hieman puuroinen ja tylsähkö versio.

Hector: Sua kauheesti kaipaan  (1974) ***
Hectorock I -albumin kappale, jonka alkuperäisversio on vuodelta 1960. Kappale on säilynyt rock-ikivihreänä, ja se on levytetty kymmeniä kertoja.  Heikki Harman paluuta nuoruuteen (vaikka nuorehko mies oli vielä 70-luvullakin.)

Anna Hanskila: Kotiviini (1990) ****
Lee Hazlewoodin yhdessä Nancy Sinatran kanssa levyttämä Summeri Wine suomeksi. Seppo-isän (R.I.P.) jalanjälkiä seurannut Anna tekee yhdessä Pekka Kaasalaisen kanssa hienon version.

Olavi Virta: Öiset kitarat (1956) *****
Saksalainen Nächtliche Gitarren suomalaisversiona. Upea!  Mies laulaa kuin vain "Ola" osasi.

Tapio Rautavaara: Kulkuri ja joutsen (1950, 1965) *****
Monelle suomalaiselle voi olla yllätys, että tämä niin kovin "suomalainen" laulu on alunperin ruotsalainen; se on epäsuora käännös Lasse Dahlqvistin kappaleesta "Lite grann från ovan". Sanat ovat - kuinkas muuten - Reino "Repe" Helismaan käsialaa. "Tapsa" levytti kappaleen kahdesti.  

Katri Helena: Äänesi mä kuulen (1971) ****
Italialainen Riva bianca, la riva nera "sinivalkoisen äänen" upeasti suomeksi tulkitsemana. Olin armeijassa, kun tämä oli suuri hitti.  "Käännyn puoleenne kapteeni, kuunnelkaa" . 

Salaliittoja, uskomushoitoja ja neulojen pistelyä

Erilaiset salaliittoteoriat taitavat olla melkein yhtä vanha juttu kuin maailmanhistoria.

Viimeaikaisia on teoria, että Pariisin terrori-iskun tekijät tunnistettiin, kun poliisi "löysi" yhden epäillyn pudottaman ID- eli henkilökortin.  Miksi kukaan terrori-iskua suunnitteleva pitäisi tuollaista korttia mukanaan? kysyvät epäilijät.

Yksi kaikkein eniten salaliittoteorioita synnyttänyt tapaus on varmasti "syyskuun 11. päivän tapahtuma" eli World Trade Centeriin suunnattu isku. Se kuulema oli USA:n hallituksen järjestämä, jotta saatiin syy Sotaan terrorismia vastaan...
Presidentti Kennedyn murha, Marilyn Monroen itsemurha...teorioita riittää.

Lääketeollisuudestakin on olemassa jos jonkinlaisia salaliittoteorioita. On mm. väitetty, että lääkeyhtiöt ovat kyllä kehittäneet nykyistä tehokkaampia lääkkeitä muun muassa AIDS:iin tai syöpään, mutta ne eivät halua tuoda niitä markkinoille, koska nykyiset lääkkeet tuottavat enemmän voittoa. Ihmisille myös myydään lääkkeitä, joita he eivät tarvitse, ja jotka jopa saattavat aiheuttaa uusia oireita, joita  sitten taas hoidetaan uudella lääkityksellä. On olemassa lääkäreitä, jotka ovat pyrkineet todistamaan tällaiset väitteet tosiksi.  Sattumaako vai ei, jotkut tällaiset lääkärit myyvät kalliita, itse kehittämiään tuotteita ja hanakasti julkaisevat "tutkittua tietoa" näiden tuotteiden paremmuudesta.

Vaihtoehtois- tai luonnonlääketieteeseen uskovia ihmisiä on varsin paljon, ja on yllättävää, miten monet uskovat erilaisiin yrtteihin ym. ja epäilevät ns. koululääketiedettä. Nimi uskomuslääkintä kuulostaa sanana melko skeptiseltä; toisaalta esim. akupunktio ja kiropraktiikka on jo hyväksytty koululääketieteen rinnalle. 

Akupunktiosta on itselläni hyviä kokemuksia. Muutama vuosikymmen sitten kärsin migreenistä kuukausittain, ajoittain lähes joka viikko.  Akupunktiohoito, jota minulle antoi siihen perehtynyt terveyskeskuslääkäri, auttoi. Kohtaukset pysyivät poissa vuosia. Nykyisin saan niitä varsin harvoin, ja ne menevät ohi ilman päänsärkyä. Vaimon huimaus, johon ei syytä löytynyt, katosi muutaman hoitokerran jälkeen.

Juuri nyt on koiramme Billy saamassa akupunktiohoitoa viikottain. Kolmen hoitokerran jälkeen koiraskoiran kivulias lonkka on paljon parempi ja lähes 16-vuotias seniori kävelee ja nousee portaita melkein kuin nuori pentu.

En usko erivärisiin kiviin, magneetteihin, värähtelyihin ja näkymättömiin energiavirtoihin. Ihan perinteinen "koululääketiede" ja kirurgia on pitänyt minut hengissä, ja nautin (hassu sana muuten) melkoisen määrän erilaisia pillereitä joka päivä. Akupunktioon kyllä uskon.   Ja jos Billy osaisi puhua, se varmaan vahvistaisi tämän. Uskokaa vain! 

Uusi Uljas Vuosi Portugalissa (jatko Jo joutui armas aika -tekstiin)

Ennen uutta vuotta kävimme "vanhassa kaupungissa"
joka on itse asiassa vieläkin Penelan keskusta; siellä ovat
mm. posti ja kaupungintalo. Uudemmilla alueilla kadut ovat modernimpia ja liikkeet "uusia".

Kylmässä punaviini lämmittää.

Täällä vanhassa kaupungissa oli jonkinlainen, ei-kirkollinen joulun sanoman nykyversio; nuoret miehet olivat pukeutuneet kuten paimenet, ja löytyivätpä Joosef ja Mariakin.  Mitään teatterin tapaista Tiernapoikien tapaan ei nähty.
Nautimme mukilliset punaviiniä.

Penela

Tuuliturbiineita, 

Seuraava päiva ja  käynti katsomassa kaupunkia miltei lintuperspektiivistä. Ajelimme siis ylöspäin.  Tuulivoiman luomiseen käytetyt tuuliturbiinit olivat  yllättävän massiivisia. Niitä kun en ollut koskaan nähnyt näin läheltä

Coimbra, n. 3o km:n päässä Penelasta,  on entinen Portugalin pääkaupunki ja vanha yliopistokaupunki. Yliopisto on ollut kaupungissa vuodesta 1537. Alun-
perin yliopisto perustettiin Lissaboniin vuonna 1290,
ja se on yksi Euroopan vanhimpia. UNESCO on
lisännyt sen Maailmanperintoluetteloonsa.

Yliopiston kuvia

Havaintoja maasta


Portugali on vanha maailmanvalta.  Tuon ajan rikkaudesta ovat tänään vain rippeet jäljellä. Maa on pitkään ollut yksi läntisen Euroopan köyhimpiä valtioita. Kun joskus aikoinaan esim. puuvillapaidat ja -kankaat usein tulivat maasta, tänään Kiina ja monet muut kaukoidän maat ovat vieneet markkinat miltei täysin.

Pieni erikoisuus: Pitkään ihmettelin, miksi maassa liikkuvien, pienten tai pienehköjen kuormureiden lavat näyttivät olevan "kotitekoisia". Sitten näimme matkalla suuren rekan, jolla oli kuormana useita pikkukuormareita, joissa ei         ollut lavaa lainkaan. Ilmeisesti autovalmistajat myyvät maahan lavattomia           autoja, joihin sitten paikallisesti rakennetaan yleensä puusta ja metallista lava.

Tyypillinen pieni kuorma-auto

Maukas sandwich, tonnikalaa ja majoneesia

Portugali on sekä kallis että halpa maa, verrattuna vaikkapa Espanjaan. Polttoaine on kalliimpaa, ja erityisesti kaasu huomattavasti kalliinpaa.  "Ulkona" syöminen on selvästi halvempaa (etenkin turistien Aurinkorannikkoon verrattuna). Leipä on halpaa. Ulkomaiset tuotteet kalliita.





Pienellä paikkakunnalla (kuten Penela) ihmiset ovat yleensä ystävällisiä. Tervehtivät jopa ulkomaalaista. Omia, pieniä yrityksiä (kaupat ym.) tuetaan, ehkä siksi, että esim. ajaminen suuriin supermarketteihin maksaa.

Ottelu käynnissä, taisi olla jokin puulaakimatsi

Jalkapallo on intohimo, kuten Espanjassakin. Paikallinen amatöörijoukkue pelaa menestyksellisesti Coimbran alueliigasssa.  Paikallisella stadionilla tuntui olevan harjoitukset lähes joka ilta.




Joulu- ja tammikuussa  auton ikkunat voivat aamulla vaatia raapimista. Lämpötila talvella laskee hieman alle nollan.

Tuulilasi jäässä

Ja vaikka en ole mikään petroolipää, toki bongaan
upean auton, kun sellaisen näen!

Makee auto Coimbrassa

Eläinten (ja erityisesti koirien) ystävänä en pitänyt tavasta millä useimmat koirat näyttivät viettävän aikansa ulkona, usein ketjussa, joka oli lyhyt. Koko aikana näin vain yhden koiraansa kävelyttävän pariskunnan.

Jouluista rekvisiittaa Coimbrassa

Niin ne vuuet männöö...

Otsikko on lainattu nyt jo edesmenneestä Kansan Lehdestä.
Lehteen sai lähettää lasten kuvia heidän syntymäpäivänään, ja muistan ainakin pikkuveljeni Eskon kuvan tulleen julkaistuksi kun hän täytti ehkä viisi vuotta.

Minun kuvaani ei kukaan julkaise syntymäpäivänäni lehdessä, vaimo sen sijaan saattaa laittaa kuvan sosiaaliseen mediaan.

Jokin aika sitten tulimme syntymäpäivälounaalta Caffe Stellasta. Suomalainen ei yleensä käytä noin juhlavaa sanaa, pikemminkin sanoo, että "käytiin syömässä kun oli mun synttärit".

Vanha mikä vanha...

Onko syntymäpäivä syy juhlia? No, juhlimiseen kai aina löytyy syy, jos niin haluaa. Itse voisin kyllä lopettaa vuosien keräämisen.

Pizza de la casa Stella. 

Ensimmäinen tärkeä vuosi on seitsemän vuoden ikä. Silloin kun mennään kouluun. Itse menin kouluun kuusivuotiaana, täytin seitsemän vasta tammikuussa, mutta minun annettiin aloittaa koulu jo syksyllä, kun parhaat kaverit menivät silloin kouluun.

Seuraava merkkipaalu on sitten se 18 vuoden ikä. Silloin kun avautuvat (laillisesti) kapakin ovet, ja keskikaljaa ja väkeviäkin saa ostaa.

Miehelle sitten tulee aika, jolloin Suomen raskas kutsuu, ja voi haluta, meneekö "inttiin" vai ei. Tänä päivänä kuulema kieltäytyminen asepalvelusta ja sen sijaan siviilipalvelun suorittaminen on helppoa.

Nyt kun olen kohta saavuttamassa iän, jolloin olen Virallisesti Vanha, eli eläkeläinen, voin vain todeta, että ikä EI ole vain numero.
Kun ihminen täyttää kymmenen vuotta, hänen ikänsä on kaksi numeroa! Ja joskus, jos hyvin (?) käy, kolme numeroa. Itse menin armeijaan, kun en viitsinyt alkaa siihen ruljanssiin, missä kysellään typeriä.

"Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta" lauloi Juha Vainio aikoinaan. Valitettavasti hänen taiteensa niin tässä kuin muussakin mielessä päättyi liian varhain.

"Good die young" eli hyvät kuolevat nuorena on taas mm. amerikkalaisten usein käyttämä sanonta. Parissakin laulussa näin todetaan, lisäksi on mm. sen niminen 50-luvun brittiläinen elokuva.
Vladimir Vysotski, venäläinen "toisinajattelija", runoilija ja laulaja, kertoi Runoilijat-kappaleessaan runoilijasta, joka oli "jo" 37 eikä ollut tajunnut vielä kuolla, kuten mm. Majakovski ja Pushkin. No, Visotski kuoli sitten itse 42-vuotiaana.

"Mikäs pahan tappais!" taas toteaa suomalainen sanonta.

Niinpä. Mennään etiäpäin, vuosi kerrallaan.



.

Jo joutui armas aika. Vihreä joulu Portugalissa

Matka Portugaliin alkaa luonnollisesti pakkaamalla. Automatkan etu on, ettei kaikkea tarvi saada mahtumaan esim. pariin suureen matkalaukkuun, tavaroita voi laittaa auton takaosaan kasseissa, laatikoissa...ja irrallaan.

Matka on pitkä, ja vaikka huoltamoita on tasaisin välein erityisesti Espanjan puolella, mukaan otetaan myös "evästä". Lahjat, henkilökohtaiset tavarat, vaatetta (keskimmäinen osa Portugalia on talvella kylmä). Ja tietysti lemmikkikoira ja sen peti.

Billy boy

Matkalla ohitettiin tunnettu turistipaikkakunta

Nykyajan tuulimyllyt

Matka sujuu kommelluksitta. Tunti ajoa, sitten pieni paussi. Ja taas jatketaan. Portugalin puolella ohitamme Algarven, rannikolla on valtava määrä tuulivoimaa tuottavia "propelleja". Ohitimme myös Setúbalin kaupungin, jossa 50-luvun iskelmän mukaan asui seksikäs pesijätär.

 Perillä ollaan, kun ilta jo pimenee.
Ensimmäinen päivä menee taloon asettumassa  ja "toipumisessa".

Seuraava päivä on jouluaatto. Vaimoni, hänen siskonsa ja minut on kutsuttu naapuriin joulupäivälliselle. Ruokaa riittää samaan tapaan kuin vaikkapa Suomessa, toki "menu" on paikallinen. Paikalla on isäntäväen lisäksi perheen tytär miehineen  ja lapsineen sekä isännän veli vaimoineen. Kommunikoimme espanjan ja portugalin sekoituksella sekä englannilla.

Seuraavana päivänä on vuorossa joulupäivän lounas, jolla ruoka on hieman muuttunut.

Otilla. Ainoa potilas. Kirja, tottakai, on mukana. 

Olen ilmeisesti kylmittänyt itseni, joten terveyskeskukseen käy tie. Lääkäri näyttää enemmän  tavalliselta "naapurin mieheltä". Valkoista takkia ei ole, vaan mokkatakki, koska huone on viileä. Nimeni (tietenkin) on kirjoitettu väärin.
Espanjassa toinen etunimeni ymmärretään usein ensimmäiseksi sukunimeksi. Espanjassahan käytetään  "kaksois-sukunimiä" molempien vanhempien mukaan.

Rauno Armas Hakanem...no, melkein oikein

 Saan reseptin, mutta koska  minulla ei ole Espanjasta mitään EU-dokumenttia mukana (sairausvakuutuskorttia ja passia lukuunottamatta), joudun maksamaan korvauksen. Samoin lääke on täysihintainen.

Sitten tulee arki.

Kävelen Billy-koiran kanssa päivittäin Penela-nimisen pikkukaupungin kaduilla. Lähellä on kirjasto, uimahalli, valaistu jalkapallokenttä, useita kouluja.
Paikkakunta on muuttotappiokunta, ja väkiluku on pudonnut yli kymmenestätuhannesta nykyiseen kuuteen tuhanteen. Kaikki em. palvelut lienevät perua "hyviltä ajoilta". Hakematta tuli mieleen entinen kotikaupunkini.

Takkatuli lämmittää

Joulupukkia ja ruokaa odotellessa. Ei tullut pukki, oli vain jättänyt lahjat.

"Lomaa" on vielä paljon jäljellä. On siis aikaa tutustua mm.  muihinkin paikkakuntiin keskisessä Portugalissa.  ¡Continuamos!

Jalkapallo, elämä ja kaikki muu

Katselin jokin aika sitten Barcelonan paikallismatsia La Ligassa.  Vastakkain maineikas, niin liigan kuin muitakin arvoturnauksia useampaankin kertaan voittanut, maineikas FC Barcelona ja sen paikallisvastustaja, Espanyol. Vaikka jälkimmäisen joukkueen nimi viittaisikin siihen, että kysymyksessä  on joukkue, joka samastuu enemmän Espanjaan kuin Kataloniaan, ei näin kuitenkaan välttämättä ole. Itse asiassa, joukkueen perustivat nimenomaan katalonialaiset eivätkä Espanjassa asuvat ulkomaalaiset (eli lähinnä britit) , kuten esim. Barçan kyseessä oli.

FC Barcelonasta muodostui kuitenkin eräänlainen Katalonian symboli. Diktaattori Franco tuki Real Madridia.
 Sisällissodan - jonka voittivat Francon johtamat falangistit - jälkeen Katalonian kieli oli kielletty. Samoin kävi Baskimaalle.  "Yhtenäinen Espanja" ei sallinut muita kieliä kuin kastilian.

Francon diktatuurin aikana Baskimaa oli miltei ainoa alue Espanjassa, missä ilmeni diktatuurin vastaista toimintaa.  Baskit olivat vähemmistö, ja heidän kielensä on yhtä kaukana euroopan kielistä kuin suomi.

Baskimaan väestösta suurin osa tänä päivänä ei puhu baskin kieltä. Tämä johtuu siitä, että Baskimaa on ollut (yhdessä Katalonian kanssa) Espanjan teollistuneinta seutua ja tarjonnut työpaikkoja koko Espanjalle.

Nyt, sen jälkeen  kun Kataloniassa järjestettiin (Espanjan hallituksen mukaan laiton) kansanäänestys itsenäisyydestä (äänestysprosentti oli tosi alhainen), näyttää siltä, että separatistiset liikkeet ovat vähenemässä.

Siinä missä monet Itä-Euroopan maat ovat halunneet mukaan (ja jotkut niistä päässeet)  Euroopan Unioniin,  toisaalta monissa jo EU:ssa jo olevissa maissa epäilyt ovat vahvistuneet.  Euroopan tilanne on epävarma.

Hajoaako Euroopan Unioni? Tuskin.

Tämän päivän Espanjan ongelma on pitkälle ulottuva korruptio.  Hallituspuolue Partido Popular ei ole halunnut (tai pystynyt) selvittämään sotkuja, vaan pikemminkin rajoittanut ihmisoikeuksia, kuten mielenosoituksia.

Mihin Espanja on menossa? Joidenkin jalkapallohuligaanien tappelut eivät anna kuvaa Espanjan tilasta. Jos - ja kun - ihmiset eivät saa osoittaa mieltään silloin, kun pankki vie omaisuuden, johon on käytetty koko elämän aikana ansaitut tulot...ollaanko todella menossa Francon aikaiseen diktatuuriin? Mitä tekee EU?

Vai tapahtuuko sama koko Euroopassa?



 

Tupakat pois ja piiput piiloon?

Kaksi vanhaa miestä istui puiston penkillä. Toinen sytytti savukkeen. Vierustoveri sanoi:
 - Tiedätkö, sillä rahalla, minkä käytit tupakkaan elämäsi aikana, olisit voinut  ostaa vaikka tuon suuren, komean  talon tuolla! 
 - Poltatko itse? kysyi tupakoitsija. 
 - En.
-  No missä on sinun talosi?
-  Ei  minulla ole taloa.
-  No, minulla on. Tuo talo on nimittäin minun.

Internet, kuten tunnettua, on paikka, missä jotkut kirjoitukset, olivat ne sitten tärkeitä  tai ei, säilyvät vuosia ja vuosia. Kukaan kun ei vaivaudu niitä perkaamaan. Joskus jopa tarpeellinen informaatio vanhenee, ilman että sitä poistetaan tai uusitaan.

Onnistuin jotenkin eksymään yhdelle vanhoista keskustelupalstoista. Ihmiset muistelivat kadonneita tuotemerkkejä. Joukossa mm. tupakkatuotteita.

Joku muisteli Boston-savukkeita. Lainasi mainos-slogania: "Tyttö poltti sydämens´ mut poika Bostonin". Koska juttu oli vuosia vanha, en viitsinyt huomauttaa, että itse asiassa tuo savukemerkki oli (myös kadonnut) Bristol.
Alkuperäinen riimi on tietystikin Rosvo-Roopesta; tyttö poltti sydämens´, mut Roope: sikarin.

Boston oli savukemerkki, jota myös minä silloin aikoinaan poltin suht. usein.(Tosin yleensä poltin vain yhden tai kaksi savuketta päivässä)  Siitä kun oli olemassa eräänlainen koululaispakkaus, "Pikku-Boston".  Se oli normaalia, 20 savuketta sisältävää pakkausta puolta pienempi, eli siinä oli kymmenen savuketta, hinta tuolloin  80 penniä. Sopi oppikoululaisen laihalle kukkarolle. (Silloin kun ei pihistänyt röökiä isän Armiro-askista.)

Tupakan haittavaikutuksista oli silloin puhuttu yleisesti jo ainakin pari
vuosikymmentä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut ottavan niitä kovin vakavasti. "Eihän sodassakaan joka mies kuole." Tupakkamainoksissa oli kuusikymmentäluvulla yhä nuoria, terveitä, urheilullisia ihmisiä. Erityisesti menthol-savukkeita mainostettiin raikkaina ja niissä oli mm. laskettelijoita, selvä viittaus raikkaisiin tuuliin.

40- ja 50-lukujen diivat, eli upeat naislaulajat ja -näyttelijät tupruttelivat savukkeita esityksissään  ja elokuvissa. Tupakointi oli  cool ja sexy.
 60- ja 70-lukujen filmeissä (ja näistä ajoista kertovissa dokumenteissa) tupakointi on yleistä kaikkialla julkisissa tiloissa ja kodeissa. Rikosfilmeissä ja  tv-sarjoissa poliisit tarjoavat kuulusteltavalle savukkeen heti alkuun...

Kesti vuosikymmeniä ennenkuin mikään muuttui. Tupakkateollisuus yritti kiistää tilastot tupakan aiheuttamista sairauksista ja kuolemista. "Kohtuullinen tupakointi" ei kuulema ollut vahingollista...

Tänä päivänä tupakan haitat tunnetaan ja yleensä myös tunnustetaan, ja joidenkin tilastojen mukaan jopa lähes 80 prosenttia tupakoitsijoista on huolissaan terveydestään ja haluaisi lopettaa.

Monenlaisia keinoja auttaa tupakoitsijaa lopettamaan on kehitetty.

Omakohtaisesti sanoisin, että paras (ja lähes ainoa) keino on oma päätös. Toki esim. erilaisia "kikkoja" kuten nikotiinipurukumi voi käyttää apuna.  Erilaisten sähkötupakoiden vaikutuksista ei ole vielä paljonkaan tietoa.  Itse en niihin koskisi.

Monet tupakoitsijat kokevat, että heitä vainotaan, syrjitään ja  jopa halveksitaan. Tästä tuskin on kysymys. Kiellot ja rajoitukset ovat olemassa, jotta ns. passiivisen tupakoinnin  haitoista päästäisiin.  Eikä tupakan haju vaatteissakaan ole kovin kiva juttu. Tarjoilijat varmasti tietävät tämän.

Tumppaaminen, se lopullinen, kannattaa aina. Lykkyä tykö! Miten olisi vaikkapa uudenvuoden lupaus, joka pitää? Tupakaton tammikuu? Ja sen jälkeen koko loppuelämä. Joka tupakan kanssa voi olla aiottua lyhempi tai sairaalloisempi...

https://www.facebook.com/pages/Savuton-Suomi/447186345378229

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tupakat_pois_ja_piiput_piiloon_76752.html#media=76757