Olin aina pitänyt tuota ystävävääni älykkäänä, ns. fiksuna miehenä. Yhäkin haluan uskoa (ja uskonkin) että hän sitä on.
Oliko kysymyksessä vain huono pila? Testasiko hän minua? Tiedän että monet ihmiset ajattelevat että kokeilemalla jonkun huumorintajua/toleranssia voi ikäänkuin testata kuinka aitoa ystävyys on.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut blogissani siitä miten "sanat ovat symboleita".
Minulle sanat "ryssä", "nekru", "japsi", "ählämi", jne. eivät ole vain hauskoja ilmauksia. Ne ovat rasistisia. Niiden takana on asenteellisuutta. Vihaa. Tai vähintäänkin epäluuloa.
Ei minun maailmani ole mustavalkoinen. En usko yksinkertaisiin totuuksiin.
Teenkö siis kärpäsestä härkäsen? Ehkä niin.
Koska, loppujen lopuksi, urheilun pitäisi yhdistää, ei erottaa.
Kulunut , kuulema italialainen, sanonta (jonka oikeellisuutta on syytä epäillä) sanoo että Elämä on vain osa jalkapalloa.
Ehkäpä noin on.
Oli miten oli. Koitetaan elää ihmisiksi. Ilman keltaisia tai punaisia kortteja. Niille jotka nimittelevät kanssaihmsiä, mieluusti näyttäisin keltaista. Vaikka en mikään elämän erotuomari olekaan.
Mutta ehkä on hyvä muistaa, etta se viimeinen vihellys tulee meille kaikille, eikä kukaan tiedä kuinka paljon lisäaikaa se viimeinen erotuomari antaa. Siihen asti. Ollaan kunnolla.
