lauantai 9. tammikuuta 2016

Soldiers of Odin, Hijos de Putin?





Kun olin nuori, ei vanhemmillani ollut varaa ostaa minulle prätkää. No, totta puhuen, en edes uskaltanut pyytää.
Isolla veljellä oli joskus 60-luvulla ostettu Jawa.  Osti sen ollesaan Suomessa työssä Saksan reissun jälkeen. Veli muutti takaisin Saksaan. On siellä vieäkin.

Jawa jäi kellariin. Kaverin kanssa laskettiin tankista bensaa mopoon, jonka olimme vaihtaneet  kaverini varastamaan fillariin.  No, käryhän siitä kävi, sain merkinnän rikosrekisteriin.  Tyhmä kun olin, myönsin, että vaihtokaupassa tiesin kaverini polkupyörän varastetuksi.  Näytin vanhemmalta, kaverin myyjä tiesi olevan alaikäinen eli alle 15 vuotta. Minä siis vaihdoin mopon ns. päikseen.  Ihan hyvin olisin voinut sanoa, että uskoin, että fillari oli laillisesti hänen.  Sinä vaiheessa kun poliisit hoitivat hommaa.

 Myöhemmin taisi pikkuveli myydä Jawan jollekin, joka otti moottorin cart-autoon.

Elämääni tuo ei muuttanut. Kuten ei sekään, etten saanut esim. sitä piikki-Hondaa. Mopoja minulla oli sitten myöhemmin, ja pitkät hiukset liehuen ajeltiin kesällä, tietysti ilman kypärää.
 Kaverini ajoi pari vuotta myöhemmin jonkun muun mopolla kolarin, minkä seurauksena oli kuukauden tajuttomana, eikä sen jälkeen ikinä ollut  entisensä.  Joi itsensä hengiltä ennen 60. syntymäpäivää.

Nyt kun Suomessa hieman yli kaksikymppiset keräävät jonkinlaisia suomalaisuuden puolesta taistelevia, puolisotilaallisia joukkoja, en voi olla ajattelematta, että toisina aikoina  nämä joukot olisivat voineet olla esim. moottoripyöräjengejä.   

Olisiko niin, että nämä  "Odinin sotilaat" eivät ole pystyneet ostamaan sitä Harrikkaa tai "edes"  japanilaista prätkää, millä osoittaa maskuliinisuuttaan? 

Nuoren miehen elimistö kun  on täynnä testosteronia. Ylimääräinen energia täytyy purkaa.   Valitettavasti  se joskus purkautuu väkivaltana.  Jotkut neropatit jopa sanovat , että jotkin väkivaltateot johtuvat siitä ettei tekijällä ole tyttöystävää. Eli (suomeksi sanottuna) kun ei ole saanut. Siis...no, sitä...jopa Norjan massamurha olisi voinut jäänyt tapahtumatta, jos Anders Behring Breivik ei olisi ollut luuseri.  Uskoo ken tahtoo.


Me kaikki (?) haluamme yksinkertaisia vastauksia, selityksiä.  Maailma on kuitenkin  monimutkainen paikka.  Joillekin suora toiminta riittää; toiset  haluavat kysellä, etsiä, löytää. Suomalaisten "katupartioiden" tarkoitus ei ilmeisesti olekaan löytää yhteistä kieltä. "Ei käytetä väkivaltaa, jos siltä tuntuu". 

Onneksi. Toivottavasti "ei siltä tunnu". Vaikka jonkun iho olisi hieman tummempi kuin se tammikuun valkoisenkalpea suomiväri. 


 Espanjankielinen ns. alatyylin ilmaisu on Hijo de puta...siitä on tietyistä syystä tullut muunnos hijos de Putin. 





keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Portugal kotimaa on Ninan...

"...Setúbal nimi kaupungin..."
Menneiden vuosien iskelmän mukaan "mieleen köyhän ja rikkaankin mietteet kuumat tuo Ninan uumat." Hän kun pesee pyykkiä joenvarrella yhdessä muiden tyttöjen kanssa.

Eipä koukattu Setúbaliin matkalla pohjoisempaan Portugaliin.  Tuskin  kukaaan   siellä enää käsin pyykkiä rannassa pesee, taitaa olla tuo Ninakin  jo iso-isoäiti. 
Penelan pikkukaupunki oli taas kohteena.  Vaimon sisko kun asustelee siellä.

Olen kirjoittanut pienestä kaupungista ja sen näkymistä jo parikin kertaa, joten nyt on aika keskittyä muuhun.

 Kirjasto! Se löytyy toki näinkin pieneltä (alle 6000 asukasta) kaupungista. Varmasti osittain siksi, että paikkakunnalla on useita kouluja.  Portugalilaiset eivät ole ilmeisestikään varsinaisesti lukukansaa (naapuriensa espanjalaisten tapaan), mutta toki kirjasto löytyy.


Ja ihan laadukas, sanoisin.

Yleisnäkymä aikuisten lainausosastolta. Kello kymmeneltä on hiljaista.   




Lastenosasto
Suoskki löytyy...



CD-levyjä.



Aikakauslehtiä

Telkkareita on kaksin kappalein


Toinenkin suosikki...
Romaanit on jaettu portugalilaisiin ja ulkomaisiin

 Koululaisten ja opiskelijoiden lomalla ollessa kirjastossa oli hiljaista. 


Internetin käyttäjiä oli neljä
Kirjastossa oli käymässä noin kello kymmeneltä aamulla vain neljä asiakasta, kaikki olivat tietokoneilla, joita oli puoli tusinaa. Ainakaan aamupäivisin ei aikaa tarvinnut näköjään varata, eikä käyttäjältä vaadittu esim. lainauskorttia tai muuta henkilöllisyystodistusta. 

Musiikkia ei voinut kuunnella, ei myöskään katsella videoita. Lainattavia CD- ja DVD-levyjä toki löytyy.

Vieraskielistä kirjallisuutta en löytänyt. Hieman erikoiselta tuntui sen sijaan kaunokirjallisuuden jako alkuperämaan mukaan; portugalilaiset olivat omassa paikassaan, käännöskirjallisuus omassaan. 

Kirjastossa on luonnollisesti käytössä kansainvälinen luokitusjärjestelmä tietokirjapuolella, ja valikoima oli suurehko. 
Koska virkailijat eivät puhuneet englantia eivätkä espanjaa, juttelu ei oikein ottanut luonnistuakseen. Esim. kirjojen kokonaismäärää en kysellyt enkä esimerkiksi  kirjaston käyttömääriä ym. 

Penela on pieni paikkakunta, asukasmäärä himpunverran alle 6000.
Palvelutaso on siihen nähden yllättävän korkea: kirjasto, uimahalli, jalkapallostadioni.



lauantai 19. joulukuuta 2015

Muuttuvat laulut





Muuttuvat laulut vuosien mennen
 Aika pois paljonkin vie
 Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie


Näin lauloi hyvin usein Yleisradion ohjelmissa 60-luvulla  ja vielä myöhemminkin (neuvosto)virolainen  George Ots.

Ots oli hyvin suosittu Suomessa. Saarenmaan valssi (1957), Uudelleen jos luokses tulla voisin (1968) Muuttuvat laulut ((1969), Moskovan valot (1972).
Hänelle myönnettiin vuonna 1956 Neuvosto-Viron, vuonna 1960 Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimi, Leninin kunniamerkki  1970. 

Viron itsenäistyttyä jotkut virolaiset uskoivat Otsin olleen maanpetturi.  On jopa väitetty hänen olleen KGB:n agentti.

Suomessa Georg Ots oli jonkinlainen YYA-symboli. Neuvostoliitto oli jotakin, jonka kanssa piti elää. Mies oli laulaja, ei ihminen, joka olisi taistellut maansa itsenäisyyden puolesta. Suomi oli onnistunut pysymään itsenäisenä. Viro ei näin onnekas ollut. Siihen piti sopeutua.

Saksa jakautui kahtia Toisen Maaimansodan jälkeen. Neuvostoliiton miehittämästä vyöhykkeestä tuli ns. Itä-Saksa.  Itäisen Saksan puolelle jäänyt Berliini jakautui myös kahtia. Länsi-Berliini oli osa Saksan Liittotasavaltaa.  
Amerikkalaisten avulla läntinen Saksa pääsi jaloilleen.  Itäinen pysyi köyhänä.  Monet  halusivat muuttaa länteen.  Kommunistien komento ei miellyttänyt.


13. elokuuta 1961 n. 40 000 Itä-Saksan kansallisen kansanarmeijan sotilasta, poliisia ja työläistä sulki Länsi-Berliiniin johtavat tiet ja kadut. Ensin kaupungin jako tehtiin piikkilangalla, mutta pari päivää myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan muuria betoniharkoista. Itä-Saksan viranomaisten mukaan muuri oli ”antifasistinen suojavalli” (antifaschistischer Schutzwall).

  Marraskuun yhdeksättä päivää vuonna 1989 pidetään muurin murtumispäivänä.

 Saksan jälleenyhdistyminen ( Deutsche Wiedervereinigung) tapahtui 3. lokakuuta 1990, kun Saksan demokraattisen tasavallan (Itä-Saksa, DDR) osavaltiot liittyivät Saksan liittotasavaltaan (Länsi-Saksa).

Kylmän sodan aikana urheilulla oli suuri propagandamerkitys. DDR:n urheilijat nousivat useassa lajissa maailman huipulle. Saksan yhdistymisen jälkeen monia  entisiä itäsaksalaisia urheilijoita arvosteltiin luopioiksi, kommunistisen puolueen
marioneteiksi. Toisaalta, itäsaksalainen, moninkertainen olympia-  ja MM-voittaja  Katarina Witt on ollut erittäin suosittu kaikkialla lännessä, hänet on äänestetty muun muassa vuosisadan suosituimmaksi naistaitoluistelijaksi.


Laulut ovat muuttuneet. Samoin aika.  Viron halukkuus amerikkalaisten kainaloon (NATO)  on ymmärrettävä.  Suomi ei sitä tarvitse. Suomen tulevaisuus Venäjän naapurina perustuu hyviin naapurisuhteisiin.  Tänäkin päivänä.

Kylmän sodan asemalinjat ovat muuttuneet. Silti, tämän päivän  maailmassa on ongelmia, ehkä suurempia kuin koskaan ennen.

"Onko niin: on paras eessä päin
 Toivon näin mä mielessäin 
Vai onko niin: tie ei vie huomiseen
 Kaikki jää vain ennalleen..." 

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen  ajatus:  Saarnaajan kirjan lause ”niin on aina ollut, niin on aina oleva"  ei ole vain kirjailijan pessimismiä. Ihminen ei tunnu koskaan oppivan mitään. 












 



tiistai 15. joulukuuta 2015

Missä olit silloin?

"Missä olit silloin?" on Irina Milanin esittämä kappale. Alkuperäiseltä nimeltään Dawn in Ankara.
Kauniin kappaleen (jonka Milan esittää todella upeasti) säveltäjä on yllättäen Ahmet Ertegun, jonka musiikin ystävät tuntevat paremmin  Atlantic-levy-yhtiön toisena perustajajäsenenä.  Yhtiö on yksi ns. mustan musiikin tärkeimmistä julkaisijoista, jonka artistilista on pitkä ja kunniakas.

Missä olit silloin, kun... on myös tuttu fraasi. Missä olit? Mitä teit?  Kun Elvis Presley kuoli? Kun John Lennon ammuttiin?  Kun kuulit Estonia-laivan uponneen? Kun isku World Trade Centeriin tapahtui? Kun liittoutuneet iskivät Irakiin?

Muistan nämä kaikki.

Kun kuulin presidentti John F. Kennedyn ampumisesta, olin muiden sisarusteni kanssa kuuntelemassa radiosta Kaleidoskooppi-nimistä musiikin ajankohtaisohjelmaa. Suomen yleisradion ohjelmaa.
Ampuminen tapahtui Dallasissa, Teksasissa,  marraskuun 22. päivänä  1963 klo  12.30 paikallista aikaa.
Suomessa kello oli tuolloin 20.30

Ohjelma keskeytettiin hieman klo 21:n jälkeen (tarkkaa aikaa en muista). Tuolloin internetiä ei vielä ollut, eivätkä uutiset levinneet satelliittien avulla tv-kanavillakaan tosiaikaisina.

Kaleidoskooppi-ohjelma oli yksi harvoja pop- ja iskelmämusiikin ohjelmia 60-luvun radiossa. Suomessa oli vain yksi radioyhtiö (Yleisradio) joka lähetti ohjelmaa kahdella kanavalla.
Ohjelman toimittajia olivat musiikin monitoimimiehet  Paavo Einiö ja Johan Vikstedt. Molemmat toimivat myös levy-yhtiöissä, mikä ei ollut este toimia myös radiossa.
Ohjelma sisälsi kevyesti toimitettuja show- ja musiikkialan uutisia ja luonnollisesti paljon uutta musiikkia. Suomesta ja muualta.

Entäpä sitten  Elvis, Lennon, Estonia, World Trade Center? Irak?

Elviksen kuolemasta kuulin päivällä töissä, radiouutisissa. Tieto oli shokki. Vaikka The King olikin ollut jo miltei passé, tuntui, että eräs aikakausi päättyi. 

Samoin Lennonin ampumisesta kuulin radiouutisista. Tieto tuntui uskomattomalta. Lennon oli tekemässä (jälleen) uutta tulemista. Uutta musiikkia syntyi. Elämä tuntui olevan raiteillaan.

Estonian uppoamisesta kuulin aamulla kelloradiosta. Eihän tuollaista VOI tapahtua!  

World Trade Centeriin syöksyvät lentokoneet näin uutislähetyksessä miltei livenä. 

Irakiin hyökättiin vuonna 2003. Pommitukset alkoivat maaliskuun 19. päivänä. Katselin tyttöystäväni (pari vuotta myöhemmin vaimoni, hän on syntynyt Irakissa) kanssa  televisiosta suorana lähetyksenä  miten maata pommitettiin koska "uskottiin maan diktaattorilla olevan massatuhoaseita" joita koskaan ei löytynyt, ei myöskään yhteyksiä terrorismiin. 

Meistä jokaisen  elämä kietoutuu jollakin tapaa tapahtumiin maailmassa.  Useimmat meistä eivät  suorastaan vaikuta suuriin tapahtumiin.  Toisaalta, sanotaan, että perhosen siiven liike jossakin päin maailmaa voi saada aikaan muutoksen, tuulen kääntymisen,  joka aiheuttaa myrskyn toisella puolella maailmaa...

Joidenkin ihmisten mahdollisuus vaikuttaa maailman ja kansojen  tulevaisuuteen ja historiaan on  hieman keskimääräistä  suurempi...ja syyt ehkä hieman raadollisemmat? 





 












lauantai 21. marraskuuta 2015

Hirveä Aurinkorannikko.




Yksi Internetin monista hyvistä puolista  on  mahdollisuus nähdä tv-ohjelmia "livenä".

Olen katsellut netistä ilmaiseksi mm. jalkapalloa ja suomalaista liigakiekkoa.  

Valitettavasti Suomen Yleisradio eli YLE ei yleensä anna minun (siis ns. ulkosuomalaisen) katsella ohjelmiaan suorana. Mutta mutta. Toisinaan se onnistuu. Kuten juuri nyt.  Kummallista...
Yleensä tulee teksti: "Tämä ohjelma on mahdollista katsella vain Suomessa". 

Vanhoja ohjelmia saa katsella mm. Ylen Areenasta. Varsinkin musiikkiohjelmat ovat mielenkiintoisia. Vanhat mustavalkoiset leffat eivät niinkään kiinnosta. 

Dokumentit toki kiinnostavat. 

 Katselin dokkarin Costa del Crime. Vuodelta 2007, muistaakseni.
Siinä (muun muassa)  Suomen suosituin rikollinen "Volvo" Markkanen kertoi hurjia juttuja Aurinkorannikon rikollisuudesta.
 Aurinkorannikolla on joitakin alueita, joilla varakkaiden on pidettävä aseistettua vartijaa joka yö. Sellainen on omiaan jähmettämään perhe-elämää. Niiden, joilla ei ole varaa kalliiseen vartijaan, on nukuttava kylmän ringin kanssa. Raakoja, henkihieveriin johtavia ryöstöjä tehdään nykyisin jopa vilkkailla kaduilla. Parinsadan metrin päässä Los Boliichen juna-asemasta ja meidän kodista hajuvesikauppias oli menettää henkensä. Hän sai vaikeita vammoja, joista ei toivu koskaan.


Bullshit. Ja lisää:
 Pari viikkoa sitten Espanjan televisio näytti helikopterista kuvattua videota, jossa näkyi moottoritielle ruuhkassa pysähtyneitä autojonoja. Pysähtyneiden autojen vierellä juoksi aseistettuja rosvoja ryöstäen autoilijoita kuin liukuhihnalla. 
  


 En tiedä, kuinka moni Suomessa näki tämän ohjelma sinä vuonna (2007) kun se näytettiin.  Ja kuinka moni uskoi entisen rikollisen hurjia juttuja. 

Toki Espanjassa ja Aurinkorannikolla on suuri mahdollisuus tulla ryöstetyksi. Eli ei kannata vetää "nakit silmille" ja lähteä hortoilemaan pimeälle kujalle.  Toisaalta, lapsuudenystäväni ryöstettiin Hämeenkadulla, Tampereella.  Ja se tapahtui vuosia sitten, eikä silloin ollut edes ns. turvapaikanhakijoita maassa, joita syyttää. 

Ohjelmassa oli toki muutakin kuin tämä sensaatiohakuinen osa. Esimerkiksi suomenkielistä lehteä julkaiseva suomalainen toteaa, ettei rikollisuutta huomaa jokapäiväisessä elämässä. En minäkään ole havainnut. Ajat, jolloin rahaa tuotiin matkalaukussa (kun sen siirtäminen Suomesta oli laitonta) ovat kaukana.  Ja kadun väkivalta on kaukana Markkasen kertomasta. 

Ja muuten. Se pitäisi olla Costa del crimen.  Jopa tämä on väärin. Ainakin jos halutaan puhua Espanjasta sen omalla kielellä.


 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Kuka keksi rakkauden?

 











Kaija Koo aikoinaan  kyseli: Kuka keksi rakkauden? (Sama laulaja myös kertoi muuten toisessa  laulussaan "eksyvänsä yksiössäni huoneisiin").

Meiltä maikka koulussa kysyi joskus (taisimme olla noin 11 - 12-vuotiaita) mikä oli mielestämme maailmanhistorian tärkein keksintö.

Joidenkin mielestä se oli tuli. Monet ehdottivat sähköä.  Pyörä sai paljon kannattajia.  Polttomoottori?   Televisio?  Puhelin?
 Ihmisen terveys on tärkeä asia: siksi penisilliinin (ja yleensä ns. antibioottien) merkitys on suuri.Toki niitäkin ehdotti moni.

Tietenkään ei voida valita mitään ylivertaista keksintöä. Ei kautta aikain, eikä  modernina aikana. Ne eivät ole yhteismitallisia.  

Kaikki "keksinnöthän" perustuvat jo olemassaolevaan tietoon tai teknologiaan. 

Onko internet viimeisen  sadan vuoden tärkein keksintö (vai pitäisikö sanoa: sovellutus.)

Mitä internet on saanut aikaan? "Tiedon vallankumouksen"? 
Kyllä - ja ei.
"Guuglaamalla" löytyy tieto kuin tieto.

On upea asia, että ns. tavallinen kansa voi myös kertoa mitä  näkee, kokee, ja voi kommentoida. Nopeasti, lähettämättä esim.  postia lehteen.

Mutta.
Valitettavasti internet ja sosiaalinen media myös mahdollistavat   valheellisen tiedon levittämisen.  Kaikki wikipedian tiedot eivät pidä paikkaansa. Vihapuheet, henkilökohtaiset solvaukset esim. nimimerkin takaa ovat mahdollisia, ja valitettavan yleisiä.

Juuri nyt maailma on murroksessa.  Ehkä joskus (toivottavasti!) tätä aikaa voidaan arvostella puolueettomasti.  Ehkä joskus "suora demokratia" tarkoittaa ihmisten, "kansan" järkevää keskustelua valtaapitävien kanssa?
  "Ja lehmätkin lentää!" sanoo ehkä joku.

Toivottavasti lehmien lentämistä ei tarvitse odottaa. Vain "jäitä hattuun" ja hieman inhimillisyyttä ja oikeutta. Niin valtaapitäviltä kuin "kansaltakin". 

Sitä odotellessa. 

Kuka muuten keksi rakkauden?



.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tankeroita ja änkyröitä




Suomalainen pitkän linjan  poliitikko Ahti Karjalainen tuli joskus aikoinaan tunnetuksi (poliittisen uransa lisäksi)  luomalla - tahtomattaan  -  kokonaan uuden  käsitteen: tankero-englanti.  

Tuo sanahan tulee vitsistä, missä hra ministeri (kuvitteellisesti)  käy jossakin ulkomailla eläintarhassa ja näkee muutamassa paikassa tekstin "These animals are dangerous".  Myöhemmin hän ihmettelee kuinka paljon tankeroita olikaan.

Samaan sarjaan kuuluu toinen vitsi, missä sama  hra ministeri on hotellissa Britanniassa  ja tilaa teetä huoneeseen numero 32. "Tuu 
tii tu töötituu (two tea to thirty two). " "Toot toot!" vastaa huonepalvelu.

No, näitähän riittää.

Uutinen kertoi, että suomalaisten englanninkielen taito on maailman huippuluokkaa, 70 maan joukossa viides sija. Suomalaiskansalliseen tapaan uutinen tosin kertoi, että Suomi on pohjoismaiden heikoin...

Kovin korkeaa englannin arvosanaa ei kyllä saa se onneton suomalaisnainen, joka kännykällä otetulla videolla hyökkää sanallisesti afrikkalaisen naisen kimppuun.  


 Olen suomalainen nainen ja sinä olet v***n afrikkalainen nainen. Et merkitse mitään ja olet nolla.Silmissäni sinä et ole ihminen, nainen raivoaa englanniksi.  
 - Ei kunnioitusta, ei mitään. Yrittäkää elää ihmisiksi, älkääkä käyttäkö sosiaaliturvaamme, nainen pauhaa.

Uutinen videoineen julkaistiin mm. Daily Mail -lehden nettiversiossa. 

Vielä muutama vuosi sitten Suomi oli usein näkyvillä maailmalla jonkinlaisena mallivaltiona, missä koulutustaso oli korkea, terveydenhoito ja teknologia olivat huippuluokkaa jne. 

Tänä päivänä maailmalla jaettavat uutiset Suomesta näyttävät olevan täynnä rasismia, jopa väkivaltaa. Polttopullot lentävät. Yhden hallituspuolueen jäsenistä osalla on tuomioita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. 

Sic transit gloria mundi, kuuluu sanonta. Niin katoaa mainen kunnia. 

Ja kun englannilla aloitettiin: SICK taas sopii kuvaamaan videolla raivonneen naisen käytöstä. Tai pikemminkin, käytöstapojen puutetta.


 

Bates Motel